D-analyysit

Tuula Haatainen: Sydäntä sanoa!

Meeri Koutaniemi
Kolumnit

Demokraatti.fi

 

Meeri Koutaniemi
Kolumnit

Demokraatti.fi

 

Meeri Koutaniemi
Kolumnit

Demokraatti.fi

 

Meillä jokaisella on elämässään hetkiä, jotka määrittävät sitä polkua, jota pitkin kuljemme. Minulla ensimmäinen tällainen hetki tuli vastaan, kun olin viisivuotias ja äitini sairastui vakavasti. Minun piti vanhimpana lapsena ottaa vastuuta pienemmistä sisaruksista sillä aikaa, kun äiti oli sairaalassa. Siitä alkoi minun tieni kohti vastuunkantoa ja kiinnostus yhteisiä asioita kohtaan.

Olen ollut aina tarkka huomaamaan yhteiskunnallisia epäkohtia omassa elämässäni. Sairaalan hierarkinen johtamiskulttuuri, jako naisten ja miesten töihin ja naisten työstä maksettava pieni palkka olivat sytykkeenä sille, että päätin lähteä politiikkaan.

Ulkopolitiikka ja diplomatia ovat dialogia, ei sulkien pörhistelyä. Arvot ja asenteet ohjaavat kaikkea päätöksentekoa. Niin myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Kaikkien turvallisuusuhkien taustalla on kokemus epätasa-arvosta, joka kumpuaa osattomuudesta, köyhyydestä ja työttömyydestä.

Mitä suppeammin määrittelemme ulko- ja turvallisuuspolitiikan, sen rajallisemmin pystymme hahmottamaan maailman monimutkaisia ongelmia. Kestävän rauhan rakentamiseen pitää ottaa mukaan ne, jotka monesti jäävät sotien ja konfliktien jalkoihin: naiset ja lapset.

Yhteiskunnan eri päät alkavat elää elämäänsä ikään kuin toistensa ohi.

Suomalaiset nuoret pitävät suurimpana turvallisuusuhkana suomalaisten keskinäistä eripuraa ja eriarvoistumista. Eriarvoistuminen on moniulotteinen yhteiskunnallinen ongelma. Sen toisessa päässä köyhyydestä, osattomuudesta ja työttömyydestä kärsivät ihmiset näkevät oman tilanteensa toivottomana.

Samanaikaisesti elämme aikaa, jossa parhaimmin palkatut yritysjohtajat ansaitsevat vuodessa palkkatuloina monikymmenkertaisesti keskivertopalkansaajan vuosiansioiden verran. Yhteiskunnan eri päät alkavat elää elämäänsä ikään kuin toistensa ohi. Yhteistä ymmärrystä arjesta ja tärkeistä asioista ei enää ole. Siksi eriarvoisuus on pahin turvallisuusuhka. Jos vain osa voittaa, lopulta kaikki häviävät.

Suomen ja suomalaisten turva on yhteisvastuussa ja luottamuksessa toisiimme. Tästä huolehditaan parhaiten vahvan pohjoismaisen hyvinvointivaltion avulla. Sitä tulee vaalia ja rakentaa huolella. Yhtenäinen ja eheä yhteiskunta on myös vahvempi ulkopuolelta tulevia uhkia vastaan. Nyt elävät sukupolvet tarvitsevat oman tarinansa Suomesta, joka yhdistää vaikeina aikoina.

Tasa-arvoisuus, yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus eivät siksi olekaan vain tavoiteltavia hyveitä vaan yhteiskunnan lujuuden mitta.

Näissäkin vaaleissa pääsemme vetämään punaisen viivan tärkeinä pitämiemme asioiden puolesta ja epätoivottavia asioita vastaan. Minulla on sydäntä sanoa kyllä hyvinvointivaltiolle ja inhimillisyydelle. Minulla on sydäntä sanoa ei eriarvoisuudelle ja vihapuheelle. Me päätämme tänään, millainen Suomi on huomenna.

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 43 Demokraatti
UUSI DEMOKRAATTI - Poliittinen aikakauslehti
SÄIDEN ARMOILLA - Politiikan tuulet nostavat SDP:tä
MACRON JUPITER - Ranskan Kennedy
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat


Uusimmat