Kotimaa

Työ muuttuu ja murtuu, mutta miten? Maria Mäkynen aikoo selvittää, pitävätkö dystopiapuheet paikkansa: ”Keskustelu on ollut sävyltään välillä jopa uhkaavaa”

Nora Vilva/Emilie Uggla
Nora Vilva/Emilie Uggla
Nora Vilva/Emilie Uggla

Työn muutoksista on tähän asti käyty julkista keskustelua pitkälti työnantajapuolen näkökulmasta, sanoo Työväen sivistysliitto TSL:n projektipäällikkö Maria Mäkynen. Hän luotsaa lokakuussa alkanutta Työn murros -projektia, jossa tarkastellaan aihetta työntekijän silmin.

Projektissa kysytään palkansaajilta heidän näkemyksensä työn muutoksesta sekä tutkitaan muun muassa työn murroksesta käytävää julkista keskustelua.

– Keskustelu on ollut sävyltään välillä jopa uhkaavaa. Puhutaan valtavasta uudelleenkouluttamisen tarpeesta, isojen alojen katoamisesta, robotisaatiosta, digitalisaatiosta. Kauhean dystooppisiakin kuvia on maalattu, Mäkynen kuvailee.

– Samalla on tutkijoita, jotka eivät näe suuria notkahduksia – työ muuttuu, mutta sitä muutosta on toisaalta tapahtunut koko ajan. Esimerkiksi EK:lla on hyvin erilaiset arviot työn muutoksen edellyttämistä ratkaisuista kuin palkansaajaliikkeellä tai muilla tutkijoilla, Mäkynen jatkaa.

Projektin yksi osa on työn ja talouden muutosten sekä siitä käytävän keskustelun tutkimus, josta Mäkynen alkaa vuoden vaihteessa tehdä väitöskirjaa. Projektin keskeisin päämäärä on kartoittaa ammattiliittojen kanssa yhteistyössä, millaisia uusia taitoja työntekijät kokevat tarvitsevansa työn murroksen keskellä. Kyselyn pohjalta luodaan koulutuspaketti.

– Selvitämme, miten palkansaajat voisivat ottaa työn murroksen haltuun ja luomme työkaluja, joilla he voivat rakentaa itselleen turvallista työelämää, Mäkynen kiteyttää.

Tämän hallituskauden aikana työmarkkinapolitiikan pitkään itsestään selvyyksinä pidettyjä sopimuksia ja työelämän käytäntöjä kyseenalaistetaan.

Työ on muuttunut jo pitkään – duunari tehtaassa painaa yhä useammin nappia ja valvoo koneita sen sijaan, että hän paiskisi hommia entiseen malliin ”kädet savessa”. Mäkysen mielestä on kiinnostava kysymys, miksi keskustelu työn murroksesta on tuntunut nousseen vasta viime aikoina niin voimakkaaksi.

– Sekin on kiinnostavaa, että keskusteluun on tullut mukaan entistä enemmän poliittisia ilmiöitä. Projektin tutkimuksessa selvitetään, millaisiin tietoihin eri tahojen arviot työn murroksesta perustuvat ja mitkä ovat keskustelun osapuolten taustalla olevat mahdolliset poliittiset agendat, Mäkynen kertoo.

Keskustelun vilkkauteen ja poliittisiin sävyihin vaikuttanee osaltaan, että hallitus on antanut ison painoarvon työn murrokselle ilmiönä. Se on hallituksen kaksiosaisen tulevaisuusselonteon pääaihe, ja selonteossa pääministeri Juha Sipilä (kesk.) nimeää työn murroksen Suomen suurimmaksi haasteeksi.

– Käynnissä oleva keskustelu on kiinnostava juuri nyt myös siksi, että tämän hallituskauden aikana työmarkkinapolitiikan pitkään itsestään selvyyksinä pidettyjä sopimuksia ja työelämän käytäntöjä kyseenalaistetaan. Ja sitä perustellaan paikoin myös työn murroksella, Mäkynen sanoo.

Tulee kuva, että kun työpaikalla huomataan, etteivät työntekijät osaa jotakin asiaa, potkitaan osaamattomat pois ja otetaan uudet tilalle. Se ei tietenkään olisi hyvä ratkaisu taloudellisesta tai yhteiskunnallisesta näkökulmasta.

Mäkynen on tutkinut, miten työn murroksesta ja työn muuttumisen tavoista puhutaan erilaisissa virallisissa asiakirjoissa.

– Aloja häviää kokonaan ja uusia tulee tilalle, tietyille toimialoille tulee aivan uutta osaamista vaativia uusia tehtäviä tai jo olemassa olevan työn luonne muuttuu sisällöllisesti niin, että työntekijöiden on kehitettävä itseään – paljon puhutaan elinikäisestä oppimisesta, Mäkynen listaa.

Osaamisvaje on sana, joka vilahtelee Mäkysen mielestä erityisesti työnantajapuolen puheissa liian tiuhaan. Hän ei välitä sanasta, koska se piirtää kuvaa jostakin tietojen ja taitojen tyhjiöstä, joka pitää täyttää kokonaan uusilla osaajilla.

– Tulee kuva, että kun työpaikalla huomataan, etteivät työntekijät osaa jotakin asiaa, potkitaan osaamattomat pois ja otetaan uudet tilalle. Se ei tietenkään olisi hyvä ratkaisu taloudellisesta tai yhteiskunnallisesta näkökulmasta. On tärkeää, että yrityksissä ymmärretään, että he voivat kouluttaa omaa väkeään jatkuvasti, Mäkynen sanoo.

Mäkysen mukaan näyttää siltä, että työn murroksen myötä erityisesti vuorovaikutus-, ryhmätyö- ja esiintymistaidot, oppimaan oppimisen taidot ja epävarmuuden kestäminen on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää ottaa haltuun.

Suurin haaste on tavoittaa pitkään työttömänä olleet.

TSL:n projekti ei lopu siihen, että palkansaajille suunnatun kyselyn pohjalta luodut kurssit on käyty. Mäkynen painottaa, että on tärkeää lopuksi arvioida koulutusten vaikutusta. Syytä on selvittää, vastasivatko kurssit osallistujien odotuksia ja oliko niistä konkreettista hyötyä. Toiseksi on tarpeen tarkastella, tavoittiko koulutus kohderyhmänsä. Vastaavaa vaikutusarviointia olisi Mäkysen mielestä tärkeää tehdä laajemmin koko aikuiskoulutuksen kentällä.

– Lasten ja nuorten koulutus on hyvin arvioitua, mutta aikuiskoulutus ei. Aikuiskoulutuksen kenttä on pirstaleinen, kun toimijoita on paljon. Aikuiskoulutuksen alalla iso haaste suhteessa työn murrokseen on, että miten pystytään parhaiten tavoittamaan ne ihmiset, jotka koulutusta eniten tarvitsevat ja jotka hyötyvät siitä eniten, hän kuvailee.

– Suurin haaste on tavoittaa pitkään työttömänä olleet. Sitäkin varmasti pohditaan aikuiskoulutusuudistuksessa, joka noussee vaalien alla ja ensi hallituskaudella isoksi kysymykseksi, hän jatkaa.

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 46 Demokraatti
NYT LOPPUI JUOMINEN - Aiemmin nuoret ryyppäsivät Islannin kansallispäivänäkin
PÄÄTOIMITTAJALTA - Kun idoli paljastuu petturiksi
ANTTI HEIKKINEN - Menestyskirjailijalla on monta rautaa tulessa
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat


Uusimmat