Hallituksen työllisyyspolitiikan tavoitteiden ymmärtämistä ovat jonkin verran hämärtäneet puheet perusurasta ja päätösperusteisista työpaikoista, joten Demokraatti selvitti asiaa valtiovarainministeriöstä.

Perusura viittaa talouden suhdanteisiin sidottuun työllisyyden kehitykseen, joka tarkoittaa valtiovarainministeriön voimassa olevien ennusteiden mukaan noin 30 000 uutta työllistä hallituskauden aikana.

Valtiovarainministeriön ylijohtajan Mikko Spolanderin mukaan perusurassa on noin 30 000 uutta työllistä vuonna 2023, kun vertailuajankohdaksi otetaan vuosi 2018.

Työllisyysaste eli työllisten työikäisten (15-64 vuotiaat) määrä kuitenkin Spolanderin mukaan nousee, vaikka työllisyys ei juuri kasva. Syynä on työikäisen väestön pieneneminen 23 000 hengellä vuosina 2019-2023.

Ennusteiden mukaan Suomessa pitäisi olla 30 000 uutta työllistä joka tapauksessa vuoteen 2023 mennessä, jos talouden suhdanteet eivät muutu tai työllisyyskehitystä ei heikennetä poliittisilla päätöksillä.

Spolanderin mukaan perusuran pohjana oleviin pitkän aikavälin talousennusteisiin liittyy epävarmuutta.

– Neljä vuotta on niin pitkä aika, että siinä ehtii tapahtua vaikka mitä. Ennusteessa kerrotaan aina keskeiset riskit. Kaikki ennustelaitokset ovat todenneet, että maailmantalouden tilanne on kovin epävarma, mutta jotakin pitää aina olettaa, Spolander sanoo.

Viime hallituskauden aluksi tehdyissä vm:n ennusteissa Sipilän hallituksen työllisyystavoitetta (72%) pidettiin epärealistisena, kunnes suhdanne yllättäen kääntyi ja tavoitteesta mentiin yli.

– Silloin suhdanne auttoi työllisyysasteen nousua, nyt voi käydä toisinkin päin. Talouden tilanteessa on paljon tekijöitä, jotka voisivat viitata ennusteita heikompaan kasvuun. Kun kasvu ja työllisyys ovat naimisissa, työllisyyskehitys voi olla heikompikin. Vuoden 2023 numero voi olla hyvinkin epävarma.

Työllisyysaste vaikuttaa julkisen talouden tasapainoon valtion verokertymän kautta. Kertymä kasvaa työllisyysasteen noustessa. Ennusteiden mukainen työllisyyden perusura jää pari prosenttiyksikköä jälkeen julkisen talouden tasapainon edellyttämästä hallituksen tavoitteesta, mikä edellyttää 75 prosentin työllisyysastetta.

Tästä johtuen hallitus on sitoutunut edistämään omilla päätöksillään ennusteita parempaa työllisyyden kehitystä. Hallituksen pitäisi saada luoda kautensa aikana perusuran päälle yhteensä 60 000 työpaikkaa. Näitä työpaikkoja kutsutaan päätösperusteisiksi.

Lisätyöpaikat voidaan saada aikaiseksi vaikka tavoiteltua 75 prosentin työllisyysastetta ei saavutettaisikaan. Tällöin julkinen talous ei kuitenkaan olisi tasapainossa vuonna 2023.

Se kuinka paljon hallituksen päätöksillä syntyy uusi työpaikkoja, jää valtiovarainministeriön arvioitavaksi. Aivan lopullista totuutta yksittäisten päätösten ja suhdanteen aiheuttamien työllisyysmuutosten suhteista ei Spolanderin mukaan saada. Työllisyyden isossa kuvassa vaikutukset sekoittuvat.

Sitä mukaan, kun hallitus tarjoaa yksityiskohtaista tietoa toimenpiteistä, joilla se pyrkii lisäämään työllisten määrää, valtiovarainministeriön budjettiosaston rakenneyksikkö laskee niille vaikutusarviot. Päätösten ja niille laskettujen vaikutusarvioiden mukaan ensi elokuuhun mennessä pitäisi olla tiedossa 30 000 lisätyöpaikkaa. Varsinaisia lisätyöpaikkoja ei siis vielä tuolloin tarvitse olla olemassa.

– Jotta yksittäisten politiikkatoimien vaikutusta työllisyyteen voidaan arvioida, tarvitaan ensin tiedot siitä mitä ollaan tekemässä. Sitten pyritään tunnistamaan vaikutuskanava, jota kautta päätös vaikuttaa työvoiman kysyntään tai tarjontaan. Lopuksi haarukoidaan mittaluokka, kuinka suuri vaikutus voisi olla.

Spolander ottaa esimerkiksi kotihoidontuen uudistuksen, jolla voitaisiin tavoitella äitien kotonaoloajan lyhenemistä. Vaikutusarviossa arvioitaisiin sitä miten ajan lyheneminen heijastuisi naisten työvoiman tarjontaan eli työllisyyteen.

Osassa vaikutuskanavat ovat Spolanderin mukaan selviä, koska vastaavia muutoksia on tehty aiemmin ja niiden työllisyysvaikutus voidaan arvioida hyvin.

– Sitten on paljon toimia, joiden tiedetään vaikuttavan, mutta tarkkaa vaikutusta ei osata arvioida niin, että voitaisiin antaa sille numero. Esimerkiksi johtamiseen tai työhyvinvointiin liittyvät parannukset voivat olla tällaisia. Voidaan todeta että niiden vaikutus työllisyyteen on suotuisa, mutta ei osata sanoa suoraan millainen.

– Vaikka tarkkaa arviota ei pystytä antamaan, se ei tarkoita, ettei toimenpide vaikuttaisi työllisyyteen, Spolander täsmentää.

Toistaiseksi hallituksen kaavailemista työllisyystoimista ei vielä ole tarjolla yksityiskohtaista tietoa.

Yksilön näkökulmasta työllisyydellä on paljon muitakin hyviä vaikutuksia. Työ lisää osallisuutta, ehkäisee syrjäytymistä, nostaa tulotasoa, tuottaa merkityksellisyyden kokemusta ja vähentää yksinäisyyttä. Näillä on puolestaan välillistä vaikutusta julkiseen talouteen esimerkiksi pienenevien sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kautta.

Seuraava valtiovarainministeriön ennuste julkistetaan 7. lokakuuta.