Työmarkkinalegenda varoittaa taklaajajoukkueista – ”Tulee vielä eteen ne vuodet jolloin…”

Kuva: Kari Hulkko

Suomen liittyessä Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) jäseneksi ja siirtyessä euroon pohdittiin, miten oman rahan poisto heijastuu talouspolitiikan työvälineistöön.

– Jäljelle jäivät finanssi- ja budjettipolitiikka, sekä työmarkkinapolitiikka koska palkanmuodostus on niin olennainen osa talouspolitiikkaa. Näiden kahden yhteensovittamisen tarve on vain kasvanut, entinen SAK:n puheenjohtaja, Kataisen ja Stubbin hallituksen työministeri, kansanedustaja Lauri Ihalainen (sd.) sanoo.

Niin työmarkkinapolitiikan tekemisen tavat kuin järjestöjen rakenteet ovat murroksessa.1960-luvun lopulta alkaen on tehty lähinnä laajoja työmarkkinaratkaisuja.

– Niin paljon kuin tapaa sopia on kritisoitukin ja sen ruumisarkkuun on pitkin historiaa nauloja laitettu, siihen on palattu, Ihalainen sanoo.

Hiljattain syntynyt kilpailukykysopimus on eri vaiheittensa jälkeenkin hyvä esimerkki sopimisen kulttuurista.

Nyt Elinkeinoelämän keskusliitto on kuitenkin ilmoittanut, ettei se enää neuvottele keskitettyjä tulopoliittisia ratkaisuja. Se on muuttanut sääntöjään.

– Totta kai se vaikuttaa palkansaajapuoleenkin, ettei keskusjärjestötasoisia palkanmuodostusratkaisuja enää tehdä.

Kiky aiheutti karrelle menoa.

Suomessa valmistaudutaan uuden sopimusmallin rakentamiseen. Niin kutsutussa Suomen mallissa vientiteollisuuden työntekijä- ja työnantajärjesöt neuvottelevat palkkaratkaisusta ensin ja muut alat seuraavat perässä.

Ihalainen on huolissaan mallin valmistelusta. Sen pitäisi olla oikeastaan jo hiottuna syksyä 2017 ajatellen.

– Keskusjärjestöthän laativat maaliskuun alussa hallituksen pyynnöstä toimeksiannon niin sanotun Suomen mallin rakentamiseksi.

– Jos arvioni on oikea, työantajapuolella muun muassa kiky-sopimus aiheutti sen verran karrelle menoa, että työnantajien keskusjärjestöille ei annetakaan enää edellytyksiä keskustella uuden mallin konseptista. Voi olla, että tämä sama ilmiö voi tarttua palkansaajapuolellekin.

Ihalaisen mielestä olisi hyvä, että keskusjärjestöt, siitäkin huolimatta etteivät ne olisi enää sopijaosapuolia, rakentaisivat liitoilleen uuden mallin. Jatkossakin hän näkisi keskusjärjestöillä sopijaroolin sijaan koordinaatiotehtävän.

– Jos siirrytään viennille alttiiden alojen palkkajohtajuusmalliin, täytyyhän olla jokin tapa, jolla koordinoidaan, miten tämä muu porukka pysyy raamin puitteissa. Keskusjärjestöillä voisi olla luonteva rooli tästä huolehtimiseen.

Ihalainen kuitenkin olettaa, ettei tämän koulukunnan kannatus taida nyt olla suurissa kantimissa.

– Minusta se on huono asia. Uuteen malliin liittyy riski, miten kokonaishallinta pelaa.

Olisi edes jokin pöytä, ettei hukattaisi kaikkea.

Toinen huoli Ihalaisella on maan hallituksen ja tulevien hallitusten puolesta. Hän kysyy, kenen kanssa hallitus uudessa hajotetussa mallissa keskustelee taloudesta tai verotuksesta.

– Eihän hallitus voi lähteä jokaisen ammattiliiton tai työnantajaliiton kanssa erikseen näistä puhumaan. Olisi edes jokin pöytä, jossa kokonaisuutta katsottaisiin, ettei hukattaisi kaikkea, hän huokaa.

Ihalaisen mielestä on perusteltua, että kilpailulle avoin sektori määrittelee palkankorotuksen peruslinjan. Hän kuitenkin muistuttaa, että muillakin on oikeus pysyä palkkakehityksessä mukana. Tuskin Suomikaan ikuisesti on vain yhden prosentin kasvussa.

– Koordinaatiota puoltaa sekin, että jos avoin sektori vetää linjan, onhan meillä historiallista esimerkkiä, että kahta puolta mennään ohi. Eihän sellainenkaan malli kestä pitkään, jos joku ottaa vastuuta linjan vetämisestä ja sitten se ohitetaan. Tämän takia keskusjärjestöt ovat pystyneet tämän asian klaaraamaan niin, että on saatu yhteisiä ratkaisuja aikaan.

Ihalainen on huolissaan, että suomalainen sopimusyhteiskunta voidaan hukata.

– Tulee vielä eteen ne vuodet, jolloin sitä tullaan kaipaamaan. Voihan olla, että tämä on historiallista aaltoliikettä hajautetun ja keskitetyn mallin välillä ja tässä on nyt yksi tietty murrosvaihe.

Ruotsissa, josta liittokohtaiseen ja vientivetoiseen Suomen malliin on haettu oppia, aaltoliike käy jo toiseen suuntaan. Ihalainen muistuttaa, että siellä keskusjärjestöt joutuivat jo viime kierroksella vahvempaan rooliin koordinaation aikaansaajana.

– Kuinka kauan tämä ottaa meillä. Meillä ei kuitenkaan ole liikaa työvälineitä talouspoliittiseen selviytymiseen. Olisi hyvä, että tietty hallittavuus säilyisi, kun joudumme jatkamaan suhteellisen maltillista palkanmuodostuslinjaa jatkossakin.

Valtakunnansovittelijankin rooli muuttuu.

– Tuskin sovittelijakaan voi tehdä avausta kustannusvaikutuslinjasta poikkeavaista esityksistä.

Maltiliset ja vähemmän maltilliset.

Palkansaajapuolella Metalliliiton, Teollisuusalojen ammattiliitto TEAMin, Paperiliiton ja Puuliiton on tarkoitus yhdistyä isoksi 270 000 jäsenen liitoksi vuoden 2017 lopulla. Tässä voi nähdä valmistautumista hajautetumpaan sopimisen malliin.

– Jos ei saada työmarkkinajärjestöjen yhteistä koordinaatiota, on tärkeää, että palkansaajajärjestöt yhdessä ja SAK varmaan sisälläänkin haluavat koordinoida omaa edunvalvontaansa. En usko, että palkansaajapuolella solidaarisuus loppuu.

Vaikka EK ei enää neuvottele palkanmuodostuksesta, Ihalainen muistuttaa, että kolmikannassa voidaan yhä sopia palkkaperusteisesta sosiaaliturvasta kuten työeläkkeistä, työttömyysturvasta ja työlainsäädännöstä. Keskusjärjestöillä on myös roolinsa eurooppalaisessa edunvalvonnassa.

– Nämä asiat toivon mukaan jäävät keskusjärjestöjen tehtäväksi. Eivät yksittäiset liitot luontevasti pysty kaikkia palkansaajia koskevia työlainsäädäntöön tai palkkaperusteiseen sosiaaliturvaan liittyviä neuvotteluja käymään.

– Toivottavasti EK:lla on jatkossakin tahtoa ja intressiä neuvotella kolmikannassa muun muassa työeläkeratkaisusta ja työlainsäädännöstä ja tukea pitkää kolmikantayhteistyön linjaa näiden asioiden valmistelussa, ettei poliittisia ohituskaistoja käytettäisi poliittisten suhdanteiden mukaan.

EK:n sisällä on Ihalaisen silmissä erilaisia voimatekijöitä, maltillisia ja vähemmän maltillisia. Hän on puhunut taklaajajoukkueesta ja yhteistyötä hakevasta taitojoukkueesta, muttei halua yksilöidä EK:n sisäisiä voimia.

– Siellä voi olla sellaista ajattelua, että kun ei onnistu suoraan heikentämään ay-liikkeen asemaa ja ajamaan ay-liikettä ojaan, heikentämällä oman keskusjärjestön asemaa heikennetään myös ammattiyhdistysliikkeen asemaa työmarkkinapolitiikassa.

Ihalainen toteaa, ettei halua olla antamassa neuvoja työnantaja- tai palkansaajajärjestöille.

– Mutta oma käsitykseni on, että Suomi ja suomalainen työnmarkkinapolitiikka tarvitsisi vahvan EK:n. Ei ole palkansaajien riski, että on vahva EK. Voi kuitenkin olla, että EK:n asema muuttuu nyt ratkaisevasti.

”Siitä varoittaisin.”

EK:sta käytävään keskusteluun liittyy Ihalaisen mukaan paljon jälkikritiikkiä kikystä. Myös Metsäteollisuuden lähtö keskusliitosta on iso asia.

– Lähdö juurisyyt lienevät peräisin jo pidemmältä aikaa.

– Kun hajaannusta tapahtuu, se voi ruokkia sitä puolin ja toisin.

EK:ssa on kiky-närästyksen ohella nähtävissä myös pidemmän aikavälin jännitteitä. Ihalainen ottaa paperin käteen ja alkaa piirtää ympyröitä.

– Siellä helposti ajatellaan, että on uuden sopimusmallin sisärengas eli vientialat. Sitten siinä toisessa kentässä voi olla joitakin palvelualoja ja muita aloja sekä julkinen sektori on ikään kuin ulkokehällä. Ja kuvitellaan, että tässä ei mitään yhteistä koordinaatiota tarvita, että tämä menee nätisti. Siitä varoittaisin. Onhan se nyt jokin itsetunto muillakin kuin vientialoilla, Ihalainen sanoo.

– Jos miettii kiky-sopimuksen vaikuttavuutta, se on kuitenkin merkittävin talouspoliittinen teko koko hallituskauden aikana. Sen ansiot eivät ole hallituksen vaan järjestöjen. Otamme Saksaa ja Ruotsia kilpailukyvyssä kiinni ja sillä on työllistäväkin vaikutus, hän jatkaa.

Ihalaisen mukaan kiky-sopimuksella suojattiin lopulta se, ettei sopimusten yleissitovuutta murrettu. Myöskään pakkolakeja ei saatettu voimaan, ja paikallista sopimista kehitetään sopimusteitse eikä ylhäältä säädetyllä erillislailla. Lisäksi todettiin, että sopimusyhteiskunnan kolmikantainen valmistelu jatkuu.

– Minun silmissäni nämä ovat vallitsevassa poliittisessa voimasuhdekentässä tosi tärkeitä asioita. Missä tilanteessa olisimmekaan tänä syksynä – talousongelmissa keskellä liittokohtaista kierrosta hallituksen panikoidessa, miten työllisyystavoitteeseen päästään. En olisi halunnut sitä vaihtoehtoa.

Ihalainen mukaan kilpailukykysopimusta tehtäessä käytiin siis erittäin isoa periaatteellista kädenvääntöä siitä, lähteekö sopimusyhteiskunta ja työehtosopimusjärjestelmä rapautumaan ja tehdäänkö yleissitovuuteen reikiä. Näin ei lopulta käynyt.

– Jos rakenteet murtuvat, niitä on vaikea saada takaisin. Etuja voidaan aina parantaa, mutta rakenteita on vaikea kasata.

”Ei olisi hävitetty papereita.”

Ihalainen muistuttaa, että kokoomuksen oikea siipi on koko ajan ollut tyytymätön siihen, että kiky ylimalkaan tehtiin. Kokoomussiipi näkee sen kahlitsevan markkinatalouden tuontia työmarkkinoille ja työehtosopimuksiin.

– Nyt patoutunut tyytymättömyys menee siihen teesiin, että kiky-sopimuksen päätyttyä voidaan tehdä kunnon reformeja kolmikanta ohittaen tai paikallista sopimusta kehittäen. Kun sopimus on juuri saatu voimaan, tällainen poliittinen kvartaaliajattelu ei ole järkevää.

– Kilpailukykysopimuksessa sovittiin, että työlait ja palkkaperusteinen sosiaaliturva valmistellaan kolmikantaisesti. Tämän unohtaminen olisi lyhytjänteistä.

Palkansaajapuolella SAK:n ja STTK:n yhdistyminen jättiliitoksi kariutui hiljattain. Akava oli jäänyt hankkeen ulkopuolelle jo aiemmin. Ihalainen toistaa jälleen, ettei ole hänen roolinsa antaa neuvoja.

– Mutta kyllä minä tietysti toivoin, että keskusjärjestöhanke olisi voinut edetä. Olisi otettu luova tauko, mutta ei olisi hävitetty papereita ja todettu, että asia on haudattu. Ehkä joku säilyttääkin paperit tulevaisuutta ajatellen.

Omien järjestöjen luonteen muuttuminen saattoi olla monille liian kova paikka.

– Voi tehdä johtopäätöksen, että aito sitoutuminen ei ollut niin vankkaa kuin tällaisen hankkeen loppuun vieminen edellyttää.

Positiivisesti ajatellen Ihalainen näkee, että järjestöt voivat omaksua itselleen hankkeessa esillä olleita uusia toiminta- ja työtapoja.

Akateemisia työntekijöitä edustava Akava päätti aivan hiljattain irtautua palkansaajajärjestöjen yhteisestä EU-lobbaustoimistosta FinUnionsista. Se harkitsee myös Palkansaajien tutkimuslaitoksen PT:n rahoituksen lopettamista.

– Akava on tehnyt tiettyjä liikkeitä. En lähde niitä moittimaan, mutta olisi tietenkin hyvä, että jaksettaisiin nähdä, että palkansaajajärjestöjen yhteistyön tarve on suuri jatkossakin niin kansallisesti kuin Euroopassa. En pysty analysoimaan, miksi Akava symbolisesti teki nämä kaksi elettä. Mekin teimme aikanaan SAK:ssa paljon sen eteen, että Akava pääsi eurooppalaisen ammattijärjestöjen yhteisjärjestön jäseneksi.

Ihalainen summaa lyhyesti, ettei pidä tällaisia jännitteitä toivottavina.

– Tilanne ei ole niin hyvä kuin sen pitäisi olla verrattuna haasteisiin, joita palkansaajaliike tulee kohtaamaan.

”Tiettyyn mittaan olen yrittänyt kertoa.”

Julkisuudessa on kerrottu, että Sipilän hallitus on käyttänyt pitkin matkaa Ihalaisen työmarkkinatuntemusta apunaan. Myös järjestöistä on oltu yhteydessä konkariin.

– Ettei tulisi väärää kuvaa, kyllähän järjestöt itse ovat vastuunsa ottaneet ja sopineet. Olen koettanut pysyä ajan tasalla, missä mennään. Hallituksen suunnalta on useampaan kertaa kysytty arvioita, mikä olisi järkevää ja mikä ei. Tiettyyn mittaan olen yrittänyt näkemyksiä kertoa, tai varoitella jostakin mitä ehkä ei kannattaisi tehdä alun epäonnistumisen jälkeen, Ihalainen sanoo ja viittaa hallituksen alkuvaiheen kiireeseen runnoa yhteiskuntasopimus kasaan.

Mitä hallituksen piiristä tulleet kysymykset ovat kertoneet kysyjistään?

– Työmarkkinakokemus ja ennen kaikkea työmarkkinajärjestöjen sielunelämän tuntemusta ei ehkä ole ollut sitä luokkaa kuin toivoi. En halua avata asiaa, koska ne olivat luottamuksellisia keskusteluja.

Juuri kokoustanut hallituksen asettama valtiosihteeri Martti Hetemäen kolmikantainen työllisyystyöryhmä on ollut myös kontaktissa Ihalaiseen.

– Olen palkansaaja- ja työnantajapuolen sekä hallituksen edustajan kanssa tästäkin paketista keskustellut.

Viron ”Gordon Ramsay” Juha Rantanen: ”Jos joku sanoo mulle työhaastattelussa olevansa täysoppinut kokki, lopetan haastattelun siihen”

Kuva: Jukka-Pekka Flander
Juha Rantasella on parhaillaan menossa Virossa tv-nettisarja Köögikubjas Goes Nature.

Virossa kaikkien tuntema keittiömestari Juha Rantanen ihmetteli maahan muuttaessaan 1998, miksi suomalaisilla on niin monia nimityksiä Virossa, kuten Pekka, poro ja kahisev. Taas suomalaisilla ei ole vastaavia virolaisia kohtaan, mutta ruotsalaisista ”rakkaita lempinimiä” on senkin edestä.

— Virolaiset ovat kivikaudella, suomalaiset keskiajalla, ja ruotsalaiset ovat moderneja, keittiömestari kärjistää.

Kateuden syyksi hän arvelee niin Suomen kuin Viron kohdalla sen, että molemmissa tapauksissa se kohdistuu isompaa ja paremmin menestyvää maata kohtaan. Rantanen ihmettelee, mitä nykyisellä taloudellisella menestyksellä Viro yrittää näyttää ja kenelle? Ahneus vain kasvaa.

— Ihmisten kohtelemisesta ei välitetä täällä vielä mitään. Ei yhteiskuntaa kiinnosta, miten kansalainen voi, Rantanen lataa.

Rantanen on nähnyt Virossa, millaisia vaikutuksia kaupallisilla arvoilla on ja mihin suuntaan ne vievät ihmisiä. Elämännäkemyksen- ja kokemuksen kunnioitus puuttuvat.

— Kun kaikki on ostettavissa, ja joka asiassa on kysymys rahasta, ei se kehitä yhteiskuntaa, hän tähdentää.

Viro ei ole Neuvostoliitto, eikä Suomen maakunta. Täällä on oma kulttuuri ja sitä pitää kunnioittaa.

On vaikea viedä eteenpäin mitään, jos ei tunne perusteita ja historiaa. Asioiden kyseenalaistaminen ja punnitseminen ovat oppimisen lähtökohtia.

— Miksi on tärkein kysymys. Pitää ehdollistaa asioita. Jos ei pysty perustelemaan, sitten on hiljaa, Rantanen tähdentää.

Ravintolassa johtajan pitää kuunnella alaisiaan, mutta hänellä tulee olla selkeä johtajan rooli. Yhdessä keskustelemalla ei tule tulosta. Jälkikäteen annosta voi vain yrittää korjailla päällepäin.

— Täällä on helvetisti hyviä kokkeja. Ei ole huonoa henkilökuntaa, vaan huonoa johtajuutta ja bisnesajattelua. Jos ei saa henkilökuntaa kuuntelemaan, hommasta ei tule mitään, Rantanen linjaa.

Ihmiset eivät tule ravintolaan nälän tai janon takia, vaan tapaamaan ihmisiä. Hyvä palvelu on kokonaisvaltaista, jossa ihminen tekee kokemuksia toiselle. Palvelun tulee olla lisäarvo.

— Jos joku sanoo mulle työhaastattelussa olevansa täysoppinut kokki, lopetan haastattelun siihen, Rantanen laukoo.

Tällä hän viittaa siihen, että ihan jokaisella on aina jotain uutta opittavaa. Ilman oppimisen asennetta ei voi kehittyä.

Rantanen hämmästelee yhä uudestaan matkailijoita, jotka kuvittelevat kaikkien virolaisten osaavan suomea. Niin ei todellakaan ole. Suomalaisilla on virolaisilta myös paljon opittavaa.

— Viro ei ole Neuvostoliitto, eikä Suomen maakunta. Täällä on oma kulttuuri ja sitä pitää kunnioittaa,Rantanen selvittää.

Lue koko Juha Rantasen haastattelu torstain 19.1. Demokraatista.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Maailmanpolitiikkaa puitiin pj-tentissä Tampereella – ”Hallituksemme on impivaaralainen smurffi”

Kuva: Anna-Liisa Blomberg
SDP:n puheenjohtajaehdokkaat Timo Harakka, Antti Rinne ja Tytti Tuppurainen tentissä Tampereella.

SDP:n puheenjohtajien tentissä Tampereella pureuduttiin muun muun muassa ulkopoliittisiin kysymyksiin. Donald Trumpin nousu Yhdysvaltain presidentiksi ja Iso-Britannian erottautuminen EU:sta puhaltavat pyörteitä maailmanpolitiikkaan.

SDP:n puheenjohtajaehdokkaat Antti Rinne, Timo Harakka ja Tytti Tuppurainen arvioivat, millainen rooli sosialidemokratialla – ja mahdollisesti sosialidemokraattisella Suomen pääministerillä on kansainvälisellä kentällä.

SDP on kansainvälinen, eurooppalainen liike.

Rinne luonnehti, että kansalaisten keskuudessa on syntynyt käsitys siitä, ettei EU olisi puolellamme. Hän sanoi, että EU koetaan ”eliitin harrasteluna”. Sosialidemokraattien tehtävänä hän näkee tämän käsityksen oikaisemisen.

– SDP on kansainvälinen, eurooppalainen liike. Meidän intresseissämme on vahvistaa EU:ta siten, että se saa kansalaisten keskuudessa mahdollisimman suuren luottamuksen, hän sanoi.

Suomen etu on turvata vahva Euroopan unioni.

Tuppuraisen mukaan on tärkeää, että Suomen pääministeri olisi tukemassa yhteistyön ja luottamuksen linjaa ”näinä epävarmoina aikoina”. Tuppurainen on huolissaan siitä, ettei Trump näytä tukevan eurooppalaisen yhteistyön säilymistä.

– Olemme pieni maa ja meille kansainvälinen yhteistyö ja kansainvälinen rauha ja vakaus on elinehto. Ei ole mitenkään mahdollista, että selviäisimme vaikkapa turvapaikkakriisistä ilman eurooppalaista yhteistyötä. Suomen etu on turvata vahva Euroopan unioni ja eurooppalainen yhteistyö, Tuppurainen sanoi.

Suomen tämän hetkinen hallitus on kansainvälisessä ja europolitiikassa täysi kääpiö.

Myös Harakka pitää ”hämmentävänä ja historiallisena”, että Yhdysvalloissa virkaan astumassa oleva presidentti on romuttamassa pitkää yhteistyötä Yhdysvaltain ja EU:n välillä. Hän sanoi myös olevansa jopa raivoissaan siitä, että ulkoministeri Timo Soini (ps.) on kuitannut linjanmuutoksen toteamalla, ettei Trumpin puheista tarvitse välittää.

– Toistaiseksi en ole kuullut myöskään pääministerin ja presidentin kommentteja tästä uudesta, vakavasta tilanteesta. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen tämän hetkinen hallitus on kansainvälisessä ja europolitiikassa täysi kääpiö. Meidän hallituksemme on impivaaralainen smurffi, hän sivalsi.

Harakan mukaan juuri nyt tarvitaan sosialidemokraattista johtajuutta, jotta Euroopassa maiden alistuminen ”äärioikeiston ja kansalliskiihkoisen populismin valtaan” pysäytetään.

Puheenjohtajaehdokkailta kysyttiin myös, pitäisikö Suomen liittyä Natoon, mikäli Ruotsi liittyy. Rinne ja Harakka painottivat, ettei Ruotsi ole liittymässä, eikä Suomenkaan pidä liittyä. Jos Ruotsi kuitenkin liittyisi Natoon, olisi Tuppuraisen mukaan Suomenkin harkittava.

– Päätösten pitää perustua faktaan, oikeaan tilanneanalyysiin ja hyvään, maltilliseen harkintaan. Siksi kysymys Ruotsin Nato-jäsenyydestä on relevantti. Meidän tulee olla tietoisia Ruotsin linjoista. Se tilanne ei saa toistua, mitä tapahtui 1990-luvulla EU-jäsenyyden suhteen, Tuppurainen sanoi.

Verkkouutiset: Veroista vastaava ministeriö kiistää tiedot autoveron poistosta

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen

Valtiovarainministeriöstä kerrotaan Verkkouutisille, ettei valtiovarainministeriössä ole valmisteltu autoveron poistamista. Yle uutisoi tänään, että liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) esittää torstaina, että liikenteen veroja alennetaan 1,6 miljardia euroa.

Autoveroa kerätään tänä vuonna arviolta 853 miljoonaa euroa. Ylen mukaan liikenne- ja viestintäministeriö esittää selvityksessään, että autoverosta luovutaan kokonaan.

Lisäksi ajoneuvoveron perusveroa laskettaisiin 547 miljoonalla eurolla. Liikenne- ja viestintäministeriö esittää myös polttoaineveron laskemista 200 miljoonalla eurolla.

Valtiovarainministeriöstä korostetaan Verkkouutisille, että kyse on liikenne- ja viestintäministeriön omasta selvityksestä, jossa valtiovarainministeriö ei ole ollut mukana.

Vastuu valmisteverojen valmistelusta ja veromuutosten esittämisestä kuuluu valtiovarainministeriölle, eikä siellä ole Verkkouutisten saamien tietojen mukaan valmisteilla mitään veromuutoksia.

Ostatko auton tänä vuonna? – autoala toivoo jonkinlaista kompensaatiota

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen

Autotalon johtaja Sarno Pitenius esittelee neliveto-Passatia Vantaalla sijaitsevassa Volkswagen Center Airportissa. 40 000 euroa maksavan Passatin hinnasta yli 11 000 euroa on autoveroa.

– Autoalan yhteinen toive on varmasti, että autovero poistuu, Pitenius kertoo.

Pienin Passateista maksettava vero on 2 800 euroa. Auto on 46 000 euroa maksava vähäpäästöinen hybridi.

Liikenne- ja viestintäministeriö esittää, että autoverosta luovuttaisiin kokonaan.

Piteniuksen mukaan tärkeätä on, että epätietoisuus verotuksesta jäisi mahdollisimman lyhyeksi. Moni saattaa lykätä hankintapäätöstä kunnes verotus on selvillä.

Hän arvioi, ettei ole valtionkaan edun mukaista, jos autokauppa hyytyisi.

Pitenius muistuttaa, että autoveron poistaminen johtaisi autokannan nopeampaan uusiutumiseen. Uudet autot ovat vähäpäästöisempiä ja turvallisempia kuin vanhat autot.

Autoalan yhteinen toive on varmasti, että autovero poistuu.

Autoalan Keskusliitto varoo ottavansa vielä tiukasti kantaa liikenne- ja viestintäministeriön esitykseen autoveron poistamisesta.

– Onhan siinä teoreettinen riski, että autokauppa pysähtyisi, arvioi Autoalan Keskusliiton toimitusjohtaja Pekka Rissa.

Rissa sanoo olevansa varma, että tänä vuonna auton ostaville voitaisiin jollakin tavalla kompensoida autoveron poistuminen. Mahdollisia variaatioita on erilaisia.

– Esimerkiksi he, jotka ovat ostaneet jo aikaisemmin auton täydellä autoverolla, niin heillä vuotuista ajoneuvoveroa eli perusveroa kompensoitaisiin joidenkin kuukausien tai vuosien aikana, Rissa sanoo.

Myös Pitenius pitää jonkinlaista kompensaatiota tarpeellisena, jotta autokauppa ei pysähtyisi.

Rissa kertoo odottavansa ensin torstaina julkaistavaa ministeriön raporttia ennen kuin ottaa tarkemmin kantaa asiaan.

Hän korostaa, että kyse on vasta ministeriön esityksestä. Keskeisiä poliittisia päätöksiä on määrä tehdä huhtikuussa hallituksen kehysriihen yhteydessä. Hänen mukaansa kysymys on tällä hetkellä jossittelusta.

– On pitkä matka siihen, että tämä asia on päätetty, Rissa muistuttaa.

STT–ANTTI AUTIO

AVAINSANAT

Vihreä Kousa Helsingin valtuuston johtoon – Sara Paavolainen varapuheenjohtajaksi

Kuva: Jukka-Pekka Flander

Helsingin kaupunginvaltuusto valitsi vuoden ensimmäisessä kokouksessaan valtuuston puheenjohtajaksi Tuuli Kousan (vihr.). Kousa on toisen kauden valtuutettu ja toiminut vuodesta 2013 myös kaupunginhallituksen konsernijaoston puheenjohtajana.

Kousa seuraa vihreiden Mari Puoskaria, joka on toiminut kaupunginvaltuuston puheenjohtajana vuodesta 2013. Puoskari on ilmoittanut jättävänsä politiikan siirryttyään johtotehtäviin konsulttiyhtiö Pöyrylle.

Ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valtuusto valitsi Harry Bogomoloffin (kok.), joka on ollut valtuuston jäsenenä vuodesta 1985. Toiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin Sara Paavolainen (sd.), joka on toisen kauden valtuutettu.