Työmarkkinalegenda varoittaa taklaajajoukkueista – ”Tulee vielä eteen ne vuodet jolloin…”

Kuva: Kari Hulkko

Suomen liittyessä Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) jäseneksi ja siirtyessä euroon pohdittiin, miten oman rahan poisto heijastuu talouspolitiikan työvälineistöön.

– Jäljelle jäivät finanssi- ja budjettipolitiikka, sekä työmarkkinapolitiikka koska palkanmuodostus on niin olennainen osa talouspolitiikkaa. Näiden kahden yhteensovittamisen tarve on vain kasvanut, entinen SAK:n puheenjohtaja, Kataisen ja Stubbin hallituksen työministeri, kansanedustaja Lauri Ihalainen (sd.) sanoo.

Niin työmarkkinapolitiikan tekemisen tavat kuin järjestöjen rakenteet ovat murroksessa.1960-luvun lopulta alkaen on tehty lähinnä laajoja työmarkkinaratkaisuja.

– Niin paljon kuin tapaa sopia on kritisoitukin ja sen ruumisarkkuun on pitkin historiaa nauloja laitettu, siihen on palattu, Ihalainen sanoo.

Hiljattain syntynyt kilpailukykysopimus on eri vaiheittensa jälkeenkin hyvä esimerkki sopimisen kulttuurista.

Nyt Elinkeinoelämän keskusliitto on kuitenkin ilmoittanut, ettei se enää neuvottele keskitettyjä tulopoliittisia ratkaisuja. Se on muuttanut sääntöjään.

– Totta kai se vaikuttaa palkansaajapuoleenkin, ettei keskusjärjestötasoisia palkanmuodostusratkaisuja enää tehdä.

Kiky aiheutti karrelle menoa.

Suomessa valmistaudutaan uuden sopimusmallin rakentamiseen. Niin kutsutussa Suomen mallissa vientiteollisuuden työntekijä- ja työnantajärjesöt neuvottelevat palkkaratkaisusta ensin ja muut alat seuraavat perässä.

Ihalainen on huolissaan mallin valmistelusta. Sen pitäisi olla oikeastaan jo hiottuna syksyä 2017 ajatellen.

– Keskusjärjestöthän laativat maaliskuun alussa hallituksen pyynnöstä toimeksiannon niin sanotun Suomen mallin rakentamiseksi.

– Jos arvioni on oikea, työantajapuolella muun muassa kiky-sopimus aiheutti sen verran karrelle menoa, että työnantajien keskusjärjestöille ei annetakaan enää edellytyksiä keskustella uuden mallin konseptista. Voi olla, että tämä sama ilmiö voi tarttua palkansaajapuolellekin.

Ihalaisen mielestä olisi hyvä, että keskusjärjestöt, siitäkin huolimatta etteivät ne olisi enää sopijaosapuolia, rakentaisivat liitoilleen uuden mallin. Jatkossakin hän näkisi keskusjärjestöillä sopijaroolin sijaan koordinaatiotehtävän.

– Jos siirrytään viennille alttiiden alojen palkkajohtajuusmalliin, täytyyhän olla jokin tapa, jolla koordinoidaan, miten tämä muu porukka pysyy raamin puitteissa. Keskusjärjestöillä voisi olla luonteva rooli tästä huolehtimiseen.

Ihalainen kuitenkin olettaa, ettei tämän koulukunnan kannatus taida nyt olla suurissa kantimissa.

– Minusta se on huono asia. Uuteen malliin liittyy riski, miten kokonaishallinta pelaa.

Olisi edes jokin pöytä, ettei hukattaisi kaikkea.

Toinen huoli Ihalaisella on maan hallituksen ja tulevien hallitusten puolesta. Hän kysyy, kenen kanssa hallitus uudessa hajotetussa mallissa keskustelee taloudesta tai verotuksesta.

– Eihän hallitus voi lähteä jokaisen ammattiliiton tai työnantajaliiton kanssa erikseen näistä puhumaan. Olisi edes jokin pöytä, jossa kokonaisuutta katsottaisiin, ettei hukattaisi kaikkea, hän huokaa.

Ihalaisen mielestä on perusteltua, että kilpailulle avoin sektori määrittelee palkankorotuksen peruslinjan. Hän kuitenkin muistuttaa, että muillakin on oikeus pysyä palkkakehityksessä mukana. Tuskin Suomikaan ikuisesti on vain yhden prosentin kasvussa.

– Koordinaatiota puoltaa sekin, että jos avoin sektori vetää linjan, onhan meillä historiallista esimerkkiä, että kahta puolta mennään ohi. Eihän sellainenkaan malli kestä pitkään, jos joku ottaa vastuuta linjan vetämisestä ja sitten se ohitetaan. Tämän takia keskusjärjestöt ovat pystyneet tämän asian klaaraamaan niin, että on saatu yhteisiä ratkaisuja aikaan.

Ihalainen on huolissaan, että suomalainen sopimusyhteiskunta voidaan hukata.

– Tulee vielä eteen ne vuodet, jolloin sitä tullaan kaipaamaan. Voihan olla, että tämä on historiallista aaltoliikettä hajautetun ja keskitetyn mallin välillä ja tässä on nyt yksi tietty murrosvaihe.

Ruotsissa, josta liittokohtaiseen ja vientivetoiseen Suomen malliin on haettu oppia, aaltoliike käy jo toiseen suuntaan. Ihalainen muistuttaa, että siellä keskusjärjestöt joutuivat jo viime kierroksella vahvempaan rooliin koordinaation aikaansaajana.

– Kuinka kauan tämä ottaa meillä. Meillä ei kuitenkaan ole liikaa työvälineitä talouspoliittiseen selviytymiseen. Olisi hyvä, että tietty hallittavuus säilyisi, kun joudumme jatkamaan suhteellisen maltillista palkanmuodostuslinjaa jatkossakin.

Valtakunnansovittelijankin rooli muuttuu.

– Tuskin sovittelijakaan voi tehdä avausta kustannusvaikutuslinjasta poikkeavaista esityksistä.

Maltiliset ja vähemmän maltilliset.

Palkansaajapuolella Metalliliiton, Teollisuusalojen ammattiliitto TEAMin, Paperiliiton ja Puuliiton on tarkoitus yhdistyä isoksi 270 000 jäsenen liitoksi vuoden 2017 lopulla. Tässä voi nähdä valmistautumista hajautetumpaan sopimisen malliin.

– Jos ei saada työmarkkinajärjestöjen yhteistä koordinaatiota, on tärkeää, että palkansaajajärjestöt yhdessä ja SAK varmaan sisälläänkin haluavat koordinoida omaa edunvalvontaansa. En usko, että palkansaajapuolella solidaarisuus loppuu.

Vaikka EK ei enää neuvottele palkanmuodostuksesta, Ihalainen muistuttaa, että kolmikannassa voidaan yhä sopia palkkaperusteisesta sosiaaliturvasta kuten työeläkkeistä, työttömyysturvasta ja työlainsäädännöstä. Keskusjärjestöillä on myös roolinsa eurooppalaisessa edunvalvonnassa.

– Nämä asiat toivon mukaan jäävät keskusjärjestöjen tehtäväksi. Eivät yksittäiset liitot luontevasti pysty kaikkia palkansaajia koskevia työlainsäädäntöön tai palkkaperusteiseen sosiaaliturvaan liittyviä neuvotteluja käymään.

– Toivottavasti EK:lla on jatkossakin tahtoa ja intressiä neuvotella kolmikannassa muun muassa työeläkeratkaisusta ja työlainsäädännöstä ja tukea pitkää kolmikantayhteistyön linjaa näiden asioiden valmistelussa, ettei poliittisia ohituskaistoja käytettäisi poliittisten suhdanteiden mukaan.

EK:n sisällä on Ihalaisen silmissä erilaisia voimatekijöitä, maltillisia ja vähemmän maltillisia. Hän on puhunut taklaajajoukkueesta ja yhteistyötä hakevasta taitojoukkueesta, muttei halua yksilöidä EK:n sisäisiä voimia.

– Siellä voi olla sellaista ajattelua, että kun ei onnistu suoraan heikentämään ay-liikkeen asemaa ja ajamaan ay-liikettä ojaan, heikentämällä oman keskusjärjestön asemaa heikennetään myös ammattiyhdistysliikkeen asemaa työmarkkinapolitiikassa.

Ihalainen toteaa, ettei halua olla antamassa neuvoja työnantaja- tai palkansaajajärjestöille.

– Mutta oma käsitykseni on, että Suomi ja suomalainen työnmarkkinapolitiikka tarvitsisi vahvan EK:n. Ei ole palkansaajien riski, että on vahva EK. Voi kuitenkin olla, että EK:n asema muuttuu nyt ratkaisevasti.

”Siitä varoittaisin.”

EK:sta käytävään keskusteluun liittyy Ihalaisen mukaan paljon jälkikritiikkiä kikystä. Myös Metsäteollisuuden lähtö keskusliitosta on iso asia.

– Lähdö juurisyyt lienevät peräisin jo pidemmältä aikaa.

– Kun hajaannusta tapahtuu, se voi ruokkia sitä puolin ja toisin.

EK:ssa on kiky-närästyksen ohella nähtävissä myös pidemmän aikavälin jännitteitä. Ihalainen ottaa paperin käteen ja alkaa piirtää ympyröitä.

– Siellä helposti ajatellaan, että on uuden sopimusmallin sisärengas eli vientialat. Sitten siinä toisessa kentässä voi olla joitakin palvelualoja ja muita aloja sekä julkinen sektori on ikään kuin ulkokehällä. Ja kuvitellaan, että tässä ei mitään yhteistä koordinaatiota tarvita, että tämä menee nätisti. Siitä varoittaisin. Onhan se nyt jokin itsetunto muillakin kuin vientialoilla, Ihalainen sanoo.

– Jos miettii kiky-sopimuksen vaikuttavuutta, se on kuitenkin merkittävin talouspoliittinen teko koko hallituskauden aikana. Sen ansiot eivät ole hallituksen vaan järjestöjen. Otamme Saksaa ja Ruotsia kilpailukyvyssä kiinni ja sillä on työllistäväkin vaikutus, hän jatkaa.

Ihalaisen mukaan kiky-sopimuksella suojattiin lopulta se, ettei sopimusten yleissitovuutta murrettu. Myöskään pakkolakeja ei saatettu voimaan, ja paikallista sopimista kehitetään sopimusteitse eikä ylhäältä säädetyllä erillislailla. Lisäksi todettiin, että sopimusyhteiskunnan kolmikantainen valmistelu jatkuu.

– Minun silmissäni nämä ovat vallitsevassa poliittisessa voimasuhdekentässä tosi tärkeitä asioita. Missä tilanteessa olisimmekaan tänä syksynä – talousongelmissa keskellä liittokohtaista kierrosta hallituksen panikoidessa, miten työllisyystavoitteeseen päästään. En olisi halunnut sitä vaihtoehtoa.

Ihalainen mukaan kilpailukykysopimusta tehtäessä käytiin siis erittäin isoa periaatteellista kädenvääntöä siitä, lähteekö sopimusyhteiskunta ja työehtosopimusjärjestelmä rapautumaan ja tehdäänkö yleissitovuuteen reikiä. Näin ei lopulta käynyt.

– Jos rakenteet murtuvat, niitä on vaikea saada takaisin. Etuja voidaan aina parantaa, mutta rakenteita on vaikea kasata.

”Ei olisi hävitetty papereita.”

Ihalainen muistuttaa, että kokoomuksen oikea siipi on koko ajan ollut tyytymätön siihen, että kiky ylimalkaan tehtiin. Kokoomussiipi näkee sen kahlitsevan markkinatalouden tuontia työmarkkinoille ja työehtosopimuksiin.

– Nyt patoutunut tyytymättömyys menee siihen teesiin, että kiky-sopimuksen päätyttyä voidaan tehdä kunnon reformeja kolmikanta ohittaen tai paikallista sopimusta kehittäen. Kun sopimus on juuri saatu voimaan, tällainen poliittinen kvartaaliajattelu ei ole järkevää.

– Kilpailukykysopimuksessa sovittiin, että työlait ja palkkaperusteinen sosiaaliturva valmistellaan kolmikantaisesti. Tämän unohtaminen olisi lyhytjänteistä.

Palkansaajapuolella SAK:n ja STTK:n yhdistyminen jättiliitoksi kariutui hiljattain. Akava oli jäänyt hankkeen ulkopuolelle jo aiemmin. Ihalainen toistaa jälleen, ettei ole hänen roolinsa antaa neuvoja.

– Mutta kyllä minä tietysti toivoin, että keskusjärjestöhanke olisi voinut edetä. Olisi otettu luova tauko, mutta ei olisi hävitetty papereita ja todettu, että asia on haudattu. Ehkä joku säilyttääkin paperit tulevaisuutta ajatellen.

Omien järjestöjen luonteen muuttuminen saattoi olla monille liian kova paikka.

– Voi tehdä johtopäätöksen, että aito sitoutuminen ei ollut niin vankkaa kuin tällaisen hankkeen loppuun vieminen edellyttää.

Positiivisesti ajatellen Ihalainen näkee, että järjestöt voivat omaksua itselleen hankkeessa esillä olleita uusia toiminta- ja työtapoja.

Akateemisia työntekijöitä edustava Akava päätti aivan hiljattain irtautua palkansaajajärjestöjen yhteisestä EU-lobbaustoimistosta FinUnionsista. Se harkitsee myös Palkansaajien tutkimuslaitoksen PT:n rahoituksen lopettamista.

– Akava on tehnyt tiettyjä liikkeitä. En lähde niitä moittimaan, mutta olisi tietenkin hyvä, että jaksettaisiin nähdä, että palkansaajajärjestöjen yhteistyön tarve on suuri jatkossakin niin kansallisesti kuin Euroopassa. En pysty analysoimaan, miksi Akava symbolisesti teki nämä kaksi elettä. Mekin teimme aikanaan SAK:ssa paljon sen eteen, että Akava pääsi eurooppalaisen ammattijärjestöjen yhteisjärjestön jäseneksi.

Ihalainen summaa lyhyesti, ettei pidä tällaisia jännitteitä toivottavina.

– Tilanne ei ole niin hyvä kuin sen pitäisi olla verrattuna haasteisiin, joita palkansaajaliike tulee kohtaamaan.

”Tiettyyn mittaan olen yrittänyt kertoa.”

Julkisuudessa on kerrottu, että Sipilän hallitus on käyttänyt pitkin matkaa Ihalaisen työmarkkinatuntemusta apunaan. Myös järjestöistä on oltu yhteydessä konkariin.

– Ettei tulisi väärää kuvaa, kyllähän järjestöt itse ovat vastuunsa ottaneet ja sopineet. Olen koettanut pysyä ajan tasalla, missä mennään. Hallituksen suunnalta on useampaan kertaa kysytty arvioita, mikä olisi järkevää ja mikä ei. Tiettyyn mittaan olen yrittänyt näkemyksiä kertoa, tai varoitella jostakin mitä ehkä ei kannattaisi tehdä alun epäonnistumisen jälkeen, Ihalainen sanoo ja viittaa hallituksen alkuvaiheen kiireeseen runnoa yhteiskuntasopimus kasaan.

Mitä hallituksen piiristä tulleet kysymykset ovat kertoneet kysyjistään?

– Työmarkkinakokemus ja ennen kaikkea työmarkkinajärjestöjen sielunelämän tuntemusta ei ehkä ole ollut sitä luokkaa kuin toivoi. En halua avata asiaa, koska ne olivat luottamuksellisia keskusteluja.

Juuri kokoustanut hallituksen asettama valtiosihteeri Martti Hetemäen kolmikantainen työllisyystyöryhmä on ollut myös kontaktissa Ihalaiseen.

– Olen palkansaaja- ja työnantajapuolen sekä hallituksen edustajan kanssa tästäkin paketista keskustellut.

Ilkka Kantola eduskunnan uuden Ukraina-ystävyysryhmän puheenjohtajaksi – ”Kiinnostava mahdollisuus”

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
ike-kantola

Eduskuntaan on perustettu uusi Ukrainan ystävyysryhmä. Ryhmän tarkoituksena on Suomen ja Ukrainan kansanedustajien välinen yhteydenpito ja vuorovaikutus tavoitteenaan molemminpuolisen tietämyksen lisääminen ja syventäminen.

Tämä todetaan vahvistavan kansanedustajien kykyä tietopohjaiseen päätöksentekoon molempia maita koskevissa asioissa.

Ryhmän puheenjohtajaksi on valittu kansanedustaja Ilkka Kantola (sd.) ja varapuheenjohtajaksi kansanedustaja Kari Kulmala (ps.).

– Kiinnostavaa on mahdollisuus, jos tuota kautta voisi syventää Ukrainan tilanteen ja kehityksen tuntemusta, Ilkka Kantola toteaa nimityksestään Demokraatille.

Kaikki informaation vaihto ja tutustuminen ukrainalaisten parlamentaarikkojen kanssa on Kantolan mukaan maan vallitsevassa tilanteessa merkittävää.

Jos Suomesta tehdään valtiollisia vierailuja Ukrainaan, on mahdollista, että ystävyysryhmän edustaja lähtee mukaan. Jos puolestaan Ukrainan parlamentista saapuu vieraita Suomeen, on niin ikään mahdollista, että ystävyysryhmän edustaja kutsutaan tapaamaan vierailijoita ja edustamaan kansanedustajiamme.

Eduskunnalla on pitkät perinteet kansainvälisiä yhteyksiä ylläpitävistä eri maiden ystävyysryhmistä. Ystävyysryhmien toiminta on epävirallista ja täydentää tarpeen mukaan eduskunnan kansainvälistä toimintaa.

Ystävyysryhmiä on naapurimaiden ja tärkeimpien kauppakumppaneiden lisäksi eri puolilla maailmaa sijaitsevien maiden kanssa.

Ukrainan ystävyysryhmä on 26. kuluvalla vaalikaudella järjestäytynyt ystävyysryhmä.

Kantolan tietojen mukaan Intian ystävyysryhmä on perusteilla.

Postinjakelusta kysymyksen tehnyt kansanedustaja pohtii jo, onko laillisuuden rajat rikottu: ”Todennäköisesti tiedossamme on vain jäävuoren huippu”

Kuva: Jukka-Pekka Flander
Suna Kymäläinen, SDP:n kansanedustaja

Kansanedustaja Suna Kymäläinen (sd.) on jättänyt tänään (to 8.12.2016) hallituksen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen postinjakelun tilasta Suomessa.

– Viestit ja kokemukset maakunnasta ja Helsingistä osoittavat postinjakelun tilan olevan suuresti uhattuna. Mahdollisesti jo laillisuuden rajat ovat rikkoutuneet postiketjun monessa eri vaiheessa. Ja todennäköisesti tiedossamme on vain jäävuoren huippu, sanoo eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsen Kymäläinen.

Kymäläinen kirjoittaa kirjallisessa kysymyksessään, että esimerkiksi Parikkalan Simpeleellä ei postia ole jaettu kahteen päivään lainkaan. Sanomalehdet Parikkalan sanomat, Uutisvuoksi ja Etelä-Saimaa ovat jääneet kokonaan tulematta kirjepostin lisäksi. Vain Postinen, mainostaite on jaettu.

Kymäläinen toteaa myös, että Helsingin Töölössä jaettiin perjantain 2.12.2016 posti vasta lauantaina 3.12.2016 klo 19.00 illalla.

– En voi ymmärtää, miten maan hallitus on voinut ummistaa silmänsä oireilta, joista on myös uutisoitu paljon. Hallituksen on nyt herättävä, se ei voi ohittaa voimassa olevaa lainsäädäntöä ja sallia selkeitä laittomuuksia. Ja vieläpä samaan aikaan valmistella uusia heikennyksiä postialan lainsäädäntöön, ihmettelee Kymäläinen.

– Simpeleen ja Töölön tapaukset osoittavat, että ilman näyttöä olleet huhut ovat olleet totta. Karmaisevin niistä on ollut, että ulkoistettu postinjakaja on työaikansa päätyttyä lopettanut lenkkinsä ja mennyt kotiin jakamaton posti mukanaan. Tällöin on viestin salaisuutta loukattu jo törkeästi, epäilee Kymäläinen.

– Hallituksen digiloikka ei voi tarkoittaa ylimielisesti sitä, että kansalaisten postipalvelut jätetään retuperälle ja voimassa olevasta laista viis veisataan. Hallituksella ei ole valtaa yksipuolisesti ajaa postinjakelua alas ja näin heikentää tilattavien lehtien liiketoimintaedellytyksiä sekä lopettaa pienten paikallislehtien mittaamattoman arvokasta, tasapuolista tiedonvälitystä joka savuun sekä kaikkien saataville, Kymäläinen toteaa.

Hallitusohjelmakirjaus syynissä – juppiskootteriverosta taitetaan peistä hallituksen sisällä

Autobahn with fast moving cars auto yksityisautoilu saksa moottoritie nopeusrajoitus
 *** Local Caption *** 051 ke 8.4.2015 Avaus s. 15

Muutamia kokoomuskansanedustaja on ilmoittanut julkisuudessa kärkevästikin, ettei pidä hallitusohjelmaan kirjattua moottoripyöräveroa järkevänä.

Perussuomalaisten puheenjohtaja, ulkoministeri Timo Soini (ps.) on puolestaan aiemmin riemuinnut suurena saavutuksena ”huvikuunarien ja juppiskootterien” panemista verolle.

– Tällä hetkellä ollaan hallitusryhmien välillä edelleenkin keskustelemassa, voitaisiinko hallitusohjelmakirjaus kenties, yhtenä vaihtoehtona, että täytyykö sitä noudattaa. Mutta sehän vaatii kaikkien hallituspuolueiden hyväksynnän ja toinen näkökulma, että voitaisiinko sitä verotusta tehdä samalla tavalla kuin esimerkiksi auton verotuksen osalta. Yksi vaihtoehto olisi, että katsottaisiin, paljonko esimerkiksi moottoripyörä päästää, kokoomuksen kansanedustaja Harri Jaskari kommentoi tänään Demokraatille eduskunnassa.

– Toinen asia on, voisiko myöskin promotoida siirtymistä uusiin moottoripyöriin, jotka ovat selkeästi vähäpäästöisempiä, turvallisempia, mikä merkitsisi moottoripyörän oston verotuksen alentamista ja sitä kautta katsottaisiin sitä, että myöskin valtiolle tulee tuloja, koska moottoripyöräkauppa todennäköisesti elpyisi, hän jatkaa vaihtoehtojen pohdintaa.

Uudella verolla tavoitellaan veneveron kanssa 50 miljoonan euron vuotuisia tuloja.

Kokoomuksen kansanedustaja Timo Heinonen on kuvanut moottoripyöriäveroa sudeksi jo syntyessään. Hänen mukaansa se lopettaisi uusien pyörien myynnin ja laskisi muitakin verotuottoja. Valtiovarainministeri Petteri Orpo on aiemmin todennut Demokraatille, että kaavailtu vero on hallitusohjelman mukainen.

– Me valmistelemme sitä ja katsomme nyt erilaisia malleja, hän kuitenkin lausui.

Jaskarin mukaan on helppo laskea staattisesti, millaisen rahasumman tietty moottoripyörälle lätkäisty vero kerryttäisi. Tämä ei kuitenkaan huomioi kerrannaisvaikutuksia, esimerkiksi matkailun mahdollista vähenemistä.

– Meillä on toivomuksena, että nähtäisiin kokonaisuus. Voi olla, että jostakin tuntuu, että täältä tulee muutamia kymmeniä miljoonia euroja lisää, mutta toisesta päästä se vähenee huomattavasti. Minun mielestä on kysymys myöskin tasapuolisuudesta sillä tavalla, että jos on tehty tietynlainen autoverosysteemi, joka liittyy vähäpäästöisyyteen. Onko, että meillä on aina joku toinen, vaikka moottoripyöräily sitten se, jossa teemmekin toisenlaisen mallin, Jaskari sanoo.

Jos vero toteutuu nyt kaavaillussa muodossa, Jaskari pitää todennäköisenä, että moottoripyöräkauppoja kuolee, millä on myös työllisyysvaikutuksia.

– Yksi keskustelu on siitä, että maksaisi veroa niiltä päiviltä, kun moottoripyörä käyttää. Minulla on itselläni ollut pyörä 20 vuotta. Oli 2–3 vuotta, etten käyttänyt ollenkaan. Sitten taas rupesin ajamaan noin 5 000 kilometriä vuodessa, joka merkitsee kenties, että käytän 2–3 viikkoa mutta maksan sitten siitä, että se on paikalla.

Kohualoite eduskuntaan: ”Tämä ei ole nuoria vastaan” – ”Mehän olemme kuolleet jo silloin”

Kuva: Johannes Ijäs
IMG_0872

SDP:n entinen kansanedustaja Kimmo Kiljunen jätti tänään eduskunnalle kansalaisaloitteen työeläkeindeksin muuttamisesta. Kansalaisaloite keräsi 84 820 kannatusilmoitusta.

Aloitteen mukaan työeläkeindeksi pitäisi sitoa kokonaan palkkakehitykseen. Suomessa on jo parisenkymmentä vuotta tarkistettu työeläkkeitä niin kutsutulla taitetulla indeksillä, jossa hintatason muutoksen osuus on 80 prosenttia ja palkkakehityksen 20 prosenttia.

Eläketurvakeskuksessa ja Telassa ei ole vakuutettu kansalaisaloitteen tekijöiden laskelmista. Eläketurvakeskuksen mukaan aloitteen toteuttamisesta seuraisi se, että eläkerahastot jatkaisivat euromääräistä kasvuaan vuoden 2050 paikkeille, mutta kuluisivat sen jälkeen nopeasti ja loppuisivat 2060-luvulla.

Jos nykyistä työeläkeindeksiä korotettaisiin, eläkemenot kasvaisivat ja myös eläkemaksua pitäisi nostaa, Työeläkevakuuttajat TELA on puolestaan todennut. Jos indeksin korotus rahoitettaisiin eläkerahastoja purkamalla, TELAn mukaan varat loppuisivat vuoteen 2067 mennessä. Tällöin eläkkeitä jouduttaisiin leikkaamaan tai eläkemaksuja korottamaan reilusti.

Aloitteen vireillepanijat Eeva Kainulainen, Heikki Ranki ja Kimmo Kiljunen ovat eri mieltä.

”Itse asiassa nuorten pelastus.”

Kimmo Kiljunen katsoo, että eläkejärjestelmän rahoituksellinen kestävyys on Suomessa kunnossa.

– Kansainvälisessä vertailussa Suomen eläkejärjestelmä on yksi maailman kestävimpiä. Sen toisena puolena on ollut se, että eläkkeensaajat ovat Suomessa ainoa tulonsaajaryhmä, joka lakisääteisesti köyhtyy, Kiljunen totesi luovuttaessaan kansalaisaloiteen eduskunnan puhemiehelle Maria Lohelalle tänään eduskunnassa.

Kiljunen totesi eläkemenojen kaksinkertaistuneen 20 vuoden aikan ja eläkerahastojen karttuma on puolestaan viisinkertaistunut.

– Erikoisinta koko tässä järjestelmässä on se, että näihin rahastoihin ei ole koskaan yhtä vuotta lukuun ottamatta nettona koskettu. Sieltä ei ole edes niiden tuottoja käytetty eläkkeisiin koko 20 vuoden aikana paitsi yhtenä vuotena. Jokaikinen vuosi työeläkemaksut ovat olleet suuremmat kuin maksetut eläkkeet. Kansalaisaloitteella haluamme korostaa, että nyt on aika korjata asetelma, palauttaa palkkaindeksi.

Kiljusen mukaan kaikki kansalaisaloitetta varten tehdyt laskelmat osoittavat, että toimenpiteeseen on varaa.

– Tässä on turhaan nostettu nyt keskustelu siitä, että tässä olisi sukupolvet toisiaan vastaan. Tämä ei ole nuoria vastaan. Jos tässä nuorten tuleva eläketurva vaarantuu, tätä ei voi viedä läpi. Mutta kaikki ne faktat, mitkä meillä on sekä menneestä että tulevasta kehityksestä, osoittavat, että se on itse asiassa nuorten pelastus, jos palkkaindeksi tulisi. He saisivat työpaikkoja, eläketurva kohenisi yhteiskunnassa ja tätä kautta hyvinvointi kohenisi tässä maassa. Verotulojakin tulisi lisää.

Puhemies Maria Lohela totesi Kimmo Kiljuselle, että on kiva olla tilanteessa ja kansalaisaloite on historiallinen, koska se muun muassa on niin monen mielenkiintoiseksi kokema asia.

– Olemme halunneet voimakkaasti korostaa, että kun eduskunta asian käsittelee, se pitäytyisi faktoihin. Meillähän on paljon arvailuja, tehty ennusteita ja ennustuksia, tulevaisuuteen katsottu, Kiljunen sanoi.

”Jätämme nuorille enemmän rahaa kuin sitä on tänä päivänä.”

Yksi vireillepanijoista, Eeva Kainulainen sanoo Demokraatille, että kansalaisaloitteen tekijätkin ovat käyttäneet omissa laskelmissaan Eläketurvakeskuksen, Telan ja Tilastokeskuksen tietoja.

– Se on se keskeinen kysymys, miten voidaan ennustaa 50 vuoden päähän. Mitkään ennusteet eivät lähde siitä, että niin pitkän ajan päähän tiedettäisiin. Mehän olemme kuolleet jo silloin. Nyt meidän laskelmien mukaan rahat riittävät.

Kolmas vireillepanija Heikki Ranki on vastannut statistiikasta kansalaisaloitetta varten.

– Me emme ole tehneet mitään laskelmia, vaan ne ovat Eläketurvakeskuksen laskelmia. 2065 olisi Eläketurvakeskuksen laskelmien mukaan eläkevarat käytetty, jos niitä käytettäisiin eläkkeiden maksuun, mutta kun katsotaan, että vuonna 2045, kun me olemme kuolleet, silloin on vielä enemmän rahaa kuin tänä päivänä eläkerahastoissa. Ja me jätämme sen rahaston nuorille niin se meitä ihmetyttää, miten nuoret voivat sanoa, että me syömme heidän leipänsä, kun me jätämme heille enemmän rahaa kuin sitä on tänä päivänä, Ranki sanoo.

Paikalla eduskunnassa oli myös kansalaisaloitteen allekirjoittanut Josa Jäntti.

– Ennustamisesta vielä sen verran, että kuka olisi uskaltanut 1970-luvun alussa sanoa, että ei ole SYPpiä ei KOPpia, ei Hankkijaa, ei Elantoa. Ihmiset kävelevät puhelin kourassa ja räpläävät ratikassa kaikenlaisia laitteita. Jos joku olisi sen sanonut, että KOPpia, SYPpiä ja Pohjolaa ei ole, hänet olisi pantu valvontapistemiesten toimesta jonnekin muualle, hän sanoo.

Ville Skinnari halutaan SDP:n johtotehtäviin

Kuva: Kari Hulkko

Hämeen Sosialidemokraattien puoluekokousryhmä esittää Ville Skinnaria varapuheenjohtajaehdokkaaksi. Skinnari on kuluneella puoluekokouskaudella edustanut Hämettä SDP:n puoluehallituksessa. Lisäksi hän on toiminut kansanedustajana vuoden 2015 eduskuntavaaleista lähtien.

Puoluekokousryhmä asettautui tukemaan myös kansanedustaja Tarja Filatovin jatkoa puoluevaltuuston puheenjohtajana. Hämeenlinnalainen Filatov on toiminut puoluevaltuuston puheenjohtajana vuodesta 2014.

Lisäksi hämäläiset puoluekokousedustajat päättivät asettaa ehdokkaat myös puoluehallituksen jäseneksi sekä puoluevaltuuston varapuheenjohtajaksi, mikäli ensisijainen tavoite puolueen varapuheenjohtajuudesta ja puoluevaltuuston puheenjohtajuudesta ei toteudu.

Puoluehallitukseen puoluekokousryhmä päätti esittää Miikka Lönnqvistiä Hollolasta. Nuorten Kotkien toiminnanjohtajana työskentelevä Lönnqvist on toiminut SDP:n puoluevaltuustossa vuodesta 2012. Puoluevaltuuston varapuheenjohtajaehdokkaan edustajaryhmä nimeää seuraavassa kokouksessaan tammikuun alussa.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta