x

Työmarkkinalegenda varoittaa taklaajajoukkueista – ”Tulee vielä eteen ne vuodet jolloin…”

Kuva: Kari Hulkko

Suomen liittyessä Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) jäseneksi ja siirtyessä euroon pohdittiin, miten oman rahan poisto heijastuu talouspolitiikan työvälineistöön.

– Jäljelle jäivät finanssi- ja budjettipolitiikka, sekä työmarkkinapolitiikka koska palkanmuodostus on niin olennainen osa talouspolitiikkaa. Näiden kahden yhteensovittamisen tarve on vain kasvanut, entinen SAK:n puheenjohtaja, Kataisen ja Stubbin hallituksen työministeri, kansanedustaja Lauri Ihalainen (sd.) sanoo.

Niin työmarkkinapolitiikan tekemisen tavat kuin järjestöjen rakenteet ovat murroksessa.1960-luvun lopulta alkaen on tehty lähinnä laajoja työmarkkinaratkaisuja.

– Niin paljon kuin tapaa sopia on kritisoitukin ja sen ruumisarkkuun on pitkin historiaa nauloja laitettu, siihen on palattu, Ihalainen sanoo.

Hiljattain syntynyt kilpailukykysopimus on eri vaiheittensa jälkeenkin hyvä esimerkki sopimisen kulttuurista.

Nyt Elinkeinoelämän keskusliitto on kuitenkin ilmoittanut, ettei se enää neuvottele keskitettyjä tulopoliittisia ratkaisuja. Se on muuttanut sääntöjään.

– Totta kai se vaikuttaa palkansaajapuoleenkin, ettei keskusjärjestötasoisia palkanmuodostusratkaisuja enää tehdä.

Kiky aiheutti karrelle menoa.

Suomessa valmistaudutaan uuden sopimusmallin rakentamiseen. Niin kutsutussa Suomen mallissa vientiteollisuuden työntekijä- ja työnantajärjesöt neuvottelevat palkkaratkaisusta ensin ja muut alat seuraavat perässä.

Ihalainen on huolissaan mallin valmistelusta. Sen pitäisi olla oikeastaan jo hiottuna syksyä 2017 ajatellen.

– Keskusjärjestöthän laativat maaliskuun alussa hallituksen pyynnöstä toimeksiannon niin sanotun Suomen mallin rakentamiseksi.

– Jos arvioni on oikea, työantajapuolella muun muassa kiky-sopimus aiheutti sen verran karrelle menoa, että työnantajien keskusjärjestöille ei annetakaan enää edellytyksiä keskustella uuden mallin konseptista. Voi olla, että tämä sama ilmiö voi tarttua palkansaajapuolellekin.

Ihalaisen mielestä olisi hyvä, että keskusjärjestöt, siitäkin huolimatta etteivät ne olisi enää sopijaosapuolia, rakentaisivat liitoilleen uuden mallin. Jatkossakin hän näkisi keskusjärjestöillä sopijaroolin sijaan koordinaatiotehtävän.

– Jos siirrytään viennille alttiiden alojen palkkajohtajuusmalliin, täytyyhän olla jokin tapa, jolla koordinoidaan, miten tämä muu porukka pysyy raamin puitteissa. Keskusjärjestöillä voisi olla luonteva rooli tästä huolehtimiseen.

Ihalainen kuitenkin olettaa, ettei tämän koulukunnan kannatus taida nyt olla suurissa kantimissa.

– Minusta se on huono asia. Uuteen malliin liittyy riski, miten kokonaishallinta pelaa.

Olisi edes jokin pöytä, ettei hukattaisi kaikkea.

Toinen huoli Ihalaisella on maan hallituksen ja tulevien hallitusten puolesta. Hän kysyy, kenen kanssa hallitus uudessa hajotetussa mallissa keskustelee taloudesta tai verotuksesta.

– Eihän hallitus voi lähteä jokaisen ammattiliiton tai työnantajaliiton kanssa erikseen näistä puhumaan. Olisi edes jokin pöytä, jossa kokonaisuutta katsottaisiin, ettei hukattaisi kaikkea, hän huokaa.

Ihalaisen mielestä on perusteltua, että kilpailulle avoin sektori määrittelee palkankorotuksen peruslinjan. Hän kuitenkin muistuttaa, että muillakin on oikeus pysyä palkkakehityksessä mukana. Tuskin Suomikaan ikuisesti on vain yhden prosentin kasvussa.

– Koordinaatiota puoltaa sekin, että jos avoin sektori vetää linjan, onhan meillä historiallista esimerkkiä, että kahta puolta mennään ohi. Eihän sellainenkaan malli kestä pitkään, jos joku ottaa vastuuta linjan vetämisestä ja sitten se ohitetaan. Tämän takia keskusjärjestöt ovat pystyneet tämän asian klaaraamaan niin, että on saatu yhteisiä ratkaisuja aikaan.

Ihalainen on huolissaan, että suomalainen sopimusyhteiskunta voidaan hukata.

– Tulee vielä eteen ne vuodet, jolloin sitä tullaan kaipaamaan. Voihan olla, että tämä on historiallista aaltoliikettä hajautetun ja keskitetyn mallin välillä ja tässä on nyt yksi tietty murrosvaihe.

Ruotsissa, josta liittokohtaiseen ja vientivetoiseen Suomen malliin on haettu oppia, aaltoliike käy jo toiseen suuntaan. Ihalainen muistuttaa, että siellä keskusjärjestöt joutuivat jo viime kierroksella vahvempaan rooliin koordinaation aikaansaajana.

– Kuinka kauan tämä ottaa meillä. Meillä ei kuitenkaan ole liikaa työvälineitä talouspoliittiseen selviytymiseen. Olisi hyvä, että tietty hallittavuus säilyisi, kun joudumme jatkamaan suhteellisen maltillista palkanmuodostuslinjaa jatkossakin.

Valtakunnansovittelijankin rooli muuttuu.

– Tuskin sovittelijakaan voi tehdä avausta kustannusvaikutuslinjasta poikkeavaista esityksistä.

Maltiliset ja vähemmän maltilliset.

Palkansaajapuolella Metalliliiton, Teollisuusalojen ammattiliitto TEAMin, Paperiliiton ja Puuliiton on tarkoitus yhdistyä isoksi 270 000 jäsenen liitoksi vuoden 2017 lopulla. Tässä voi nähdä valmistautumista hajautetumpaan sopimisen malliin.

– Jos ei saada työmarkkinajärjestöjen yhteistä koordinaatiota, on tärkeää, että palkansaajajärjestöt yhdessä ja SAK varmaan sisälläänkin haluavat koordinoida omaa edunvalvontaansa. En usko, että palkansaajapuolella solidaarisuus loppuu.

Vaikka EK ei enää neuvottele palkanmuodostuksesta, Ihalainen muistuttaa, että kolmikannassa voidaan yhä sopia palkkaperusteisesta sosiaaliturvasta kuten työeläkkeistä, työttömyysturvasta ja työlainsäädännöstä. Keskusjärjestöillä on myös roolinsa eurooppalaisessa edunvalvonnassa.

– Nämä asiat toivon mukaan jäävät keskusjärjestöjen tehtäväksi. Eivät yksittäiset liitot luontevasti pysty kaikkia palkansaajia koskevia työlainsäädäntöön tai palkkaperusteiseen sosiaaliturvaan liittyviä neuvotteluja käymään.

– Toivottavasti EK:lla on jatkossakin tahtoa ja intressiä neuvotella kolmikannassa muun muassa työeläkeratkaisusta ja työlainsäädännöstä ja tukea pitkää kolmikantayhteistyön linjaa näiden asioiden valmistelussa, ettei poliittisia ohituskaistoja käytettäisi poliittisten suhdanteiden mukaan.

EK:n sisällä on Ihalaisen silmissä erilaisia voimatekijöitä, maltillisia ja vähemmän maltillisia. Hän on puhunut taklaajajoukkueesta ja yhteistyötä hakevasta taitojoukkueesta, muttei halua yksilöidä EK:n sisäisiä voimia.

– Siellä voi olla sellaista ajattelua, että kun ei onnistu suoraan heikentämään ay-liikkeen asemaa ja ajamaan ay-liikettä ojaan, heikentämällä oman keskusjärjestön asemaa heikennetään myös ammattiyhdistysliikkeen asemaa työmarkkinapolitiikassa.

Ihalainen toteaa, ettei halua olla antamassa neuvoja työnantaja- tai palkansaajajärjestöille.

– Mutta oma käsitykseni on, että Suomi ja suomalainen työnmarkkinapolitiikka tarvitsisi vahvan EK:n. Ei ole palkansaajien riski, että on vahva EK. Voi kuitenkin olla, että EK:n asema muuttuu nyt ratkaisevasti.

”Siitä varoittaisin.”

EK:sta käytävään keskusteluun liittyy Ihalaisen mukaan paljon jälkikritiikkiä kikystä. Myös Metsäteollisuuden lähtö keskusliitosta on iso asia.

– Lähdö juurisyyt lienevät peräisin jo pidemmältä aikaa.

– Kun hajaannusta tapahtuu, se voi ruokkia sitä puolin ja toisin.

EK:ssa on kiky-närästyksen ohella nähtävissä myös pidemmän aikavälin jännitteitä. Ihalainen ottaa paperin käteen ja alkaa piirtää ympyröitä.

– Siellä helposti ajatellaan, että on uuden sopimusmallin sisärengas eli vientialat. Sitten siinä toisessa kentässä voi olla joitakin palvelualoja ja muita aloja sekä julkinen sektori on ikään kuin ulkokehällä. Ja kuvitellaan, että tässä ei mitään yhteistä koordinaatiota tarvita, että tämä menee nätisti. Siitä varoittaisin. Onhan se nyt jokin itsetunto muillakin kuin vientialoilla, Ihalainen sanoo.

– Jos miettii kiky-sopimuksen vaikuttavuutta, se on kuitenkin merkittävin talouspoliittinen teko koko hallituskauden aikana. Sen ansiot eivät ole hallituksen vaan järjestöjen. Otamme Saksaa ja Ruotsia kilpailukyvyssä kiinni ja sillä on työllistäväkin vaikutus, hän jatkaa.

Ihalaisen mukaan kiky-sopimuksella suojattiin lopulta se, ettei sopimusten yleissitovuutta murrettu. Myöskään pakkolakeja ei saatettu voimaan, ja paikallista sopimista kehitetään sopimusteitse eikä ylhäältä säädetyllä erillislailla. Lisäksi todettiin, että sopimusyhteiskunnan kolmikantainen valmistelu jatkuu.

– Minun silmissäni nämä ovat vallitsevassa poliittisessa voimasuhdekentässä tosi tärkeitä asioita. Missä tilanteessa olisimmekaan tänä syksynä – talousongelmissa keskellä liittokohtaista kierrosta hallituksen panikoidessa, miten työllisyystavoitteeseen päästään. En olisi halunnut sitä vaihtoehtoa.

Ihalainen mukaan kilpailukykysopimusta tehtäessä käytiin siis erittäin isoa periaatteellista kädenvääntöä siitä, lähteekö sopimusyhteiskunta ja työehtosopimusjärjestelmä rapautumaan ja tehdäänkö yleissitovuuteen reikiä. Näin ei lopulta käynyt.

– Jos rakenteet murtuvat, niitä on vaikea saada takaisin. Etuja voidaan aina parantaa, mutta rakenteita on vaikea kasata.

”Ei olisi hävitetty papereita.”

Ihalainen muistuttaa, että kokoomuksen oikea siipi on koko ajan ollut tyytymätön siihen, että kiky ylimalkaan tehtiin. Kokoomussiipi näkee sen kahlitsevan markkinatalouden tuontia työmarkkinoille ja työehtosopimuksiin.

– Nyt patoutunut tyytymättömyys menee siihen teesiin, että kiky-sopimuksen päätyttyä voidaan tehdä kunnon reformeja kolmikanta ohittaen tai paikallista sopimusta kehittäen. Kun sopimus on juuri saatu voimaan, tällainen poliittinen kvartaaliajattelu ei ole järkevää.

– Kilpailukykysopimuksessa sovittiin, että työlait ja palkkaperusteinen sosiaaliturva valmistellaan kolmikantaisesti. Tämän unohtaminen olisi lyhytjänteistä.

Palkansaajapuolella SAK:n ja STTK:n yhdistyminen jättiliitoksi kariutui hiljattain. Akava oli jäänyt hankkeen ulkopuolelle jo aiemmin. Ihalainen toistaa jälleen, ettei ole hänen roolinsa antaa neuvoja.

– Mutta kyllä minä tietysti toivoin, että keskusjärjestöhanke olisi voinut edetä. Olisi otettu luova tauko, mutta ei olisi hävitetty papereita ja todettu, että asia on haudattu. Ehkä joku säilyttääkin paperit tulevaisuutta ajatellen.

Omien järjestöjen luonteen muuttuminen saattoi olla monille liian kova paikka.

– Voi tehdä johtopäätöksen, että aito sitoutuminen ei ollut niin vankkaa kuin tällaisen hankkeen loppuun vieminen edellyttää.

Positiivisesti ajatellen Ihalainen näkee, että järjestöt voivat omaksua itselleen hankkeessa esillä olleita uusia toiminta- ja työtapoja.

Akateemisia työntekijöitä edustava Akava päätti aivan hiljattain irtautua palkansaajajärjestöjen yhteisestä EU-lobbaustoimistosta FinUnionsista. Se harkitsee myös Palkansaajien tutkimuslaitoksen PT:n rahoituksen lopettamista.

– Akava on tehnyt tiettyjä liikkeitä. En lähde niitä moittimaan, mutta olisi tietenkin hyvä, että jaksettaisiin nähdä, että palkansaajajärjestöjen yhteistyön tarve on suuri jatkossakin niin kansallisesti kuin Euroopassa. En pysty analysoimaan, miksi Akava symbolisesti teki nämä kaksi elettä. Mekin teimme aikanaan SAK:ssa paljon sen eteen, että Akava pääsi eurooppalaisen ammattijärjestöjen yhteisjärjestön jäseneksi.

Ihalainen summaa lyhyesti, ettei pidä tällaisia jännitteitä toivottavina.

– Tilanne ei ole niin hyvä kuin sen pitäisi olla verrattuna haasteisiin, joita palkansaajaliike tulee kohtaamaan.

”Tiettyyn mittaan olen yrittänyt kertoa.”

Julkisuudessa on kerrottu, että Sipilän hallitus on käyttänyt pitkin matkaa Ihalaisen työmarkkinatuntemusta apunaan. Myös järjestöistä on oltu yhteydessä konkariin.

– Ettei tulisi väärää kuvaa, kyllähän järjestöt itse ovat vastuunsa ottaneet ja sopineet. Olen koettanut pysyä ajan tasalla, missä mennään. Hallituksen suunnalta on useampaan kertaa kysytty arvioita, mikä olisi järkevää ja mikä ei. Tiettyyn mittaan olen yrittänyt näkemyksiä kertoa, tai varoitella jostakin mitä ehkä ei kannattaisi tehdä alun epäonnistumisen jälkeen, Ihalainen sanoo ja viittaa hallituksen alkuvaiheen kiireeseen runnoa yhteiskuntasopimus kasaan.

Mitä hallituksen piiristä tulleet kysymykset ovat kertoneet kysyjistään?

– Työmarkkinakokemus ja ennen kaikkea työmarkkinajärjestöjen sielunelämän tuntemusta ei ehkä ole ollut sitä luokkaa kuin toivoi. En halua avata asiaa, koska ne olivat luottamuksellisia keskusteluja.

Juuri kokoustanut hallituksen asettama valtiosihteeri Martti Hetemäen kolmikantainen työllisyystyöryhmä on ollut myös kontaktissa Ihalaiseen.

– Olen palkansaaja- ja työnantajapuolen sekä hallituksen edustajan kanssa tästäkin paketista keskustellut.

Lausunnonantajilta kritiikkiä valinnanvapaudelle: Lasten ja perheiden palvelut vaarassa pirstoutua

Valinnanvapauden aito toteutuminen ja kustannusten mahdollinen nousu. Nämä ovat asioita, jotka erityisesti huolettavat lausunnonantajia sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksen eli soten valinnanvapausluonnoksessa.

Kritiikkiä sataa myös siitä, että asiakas voi vaihtaa palveluntuottajan vain kerran vuodessa.

Useat lausunnonantajat pitävät valinnanvapauden laajentamista ja sote-uudistuksen tekemistä sinänsä hyvänä asiana, mutta näkevät sen toteuttamisessa monia ongelmia. Luonnos valinnanvapauslainsäädännöksi on parhaillaan lausuntokierroksella.

A-klinikkasäätiö katsoo, että luonnos lisäisi niiden valinnanvapautta, joilla on jo nyt hyvät mahdollisuudet valintoihin.

– Esityksellä ei kuitenkaan näyttäisi olevan mitään positiivisia vaikutuksia väestön hyvinvointi- jaterveyserojen kaventamiseen. Pikemminkin näyttää siltä, että sosiaalisesti huono-osaisimmat ja monisairaimmat saisivat palveluja aikaisempaakin harkinnanvaraisemmin.

A-klinikkasäätiön mukaan nyt lausunnolla oleva esitys turvaa erityisen huonosti päihde- ja mielenterveysasiakkaiden ja muiden sosiaalipalveluiden asiakkaiden aseman ja palveluiden saatavuuden.

Säätiön mukaan suoran valinnan palveluyksikön olisi kannattavaa sijoittautua korkean tulotason ja alhaisen sairastavuuden alueelle.

”Liian monta valinnanvapauden mallia.”

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mielestä myös valinnanvapauden monimutkaisuus heikentää valinnanvapauden toteutumisen edellytyksiä.

– Vaikeudet korostuvat etenkin asiakasryhmissä, joilla on keskimääräistä heikommat edellytykset tehdä itseään koskevia päätöksiä ja hyödyntää tarjolla olevaa informaatiota palveluista ja niiden laadusta, THL linjaa.

Lääkäriliitto kiinnittää huomiota siihen, että ehdotuksessa tarjotaan erittäin monta valinnanvapauden keinoa.

– Jopa liian monta ajatellen järjestelmän hallittavuutta ja selkeyttä, Lääkäriliitto kirjoittaa.

Lastensuojelun Keskusliitto kritisoi, että valinnanvapausmalli uhkaa pirstoa ja hajauttaa lasten ja perheiden palvelut, jolloin riittävän ja asianmukaisen tuen tarjoaminen lapsiperheille käy mahdottomaksi. Liiton mukaan riskinä on, että palveluiden jatkuvuus, luottamus viranomaisiin ja työskentelyn pitkäjänteisyys katoavat.

– Jos perhe kokonaisuutena ei saa tukea ja apua, ei lapsen edun mukaisia ratkaisuja ja tuloksia voida saavuttaa, liitto katsoo.

Harvaan asutun maaseudun verkosto sanoo lausunnossaan, että terveydenhuollon markkinat syntyvät suuriin kaupunkikeskuksiin, mutta eivät haja-asutusalueelle.

– Sote-uudistuksen vaikutuksia on arvioitu useista eri näkökulmista, muun muassa asiakkaiden, potilaiden ja verotuksen. Maaseutuvaikutusten arviointia ei kuitenkaan ole tehty, neuvosto kritisoi.

Keskustelua aiheesta

Sailas: ”Trump tuskin on lukenut enempää kirjoja kuin Teemu Selännekään”

Kuva: Johannes Ijäs
Ville Kopra (vasemmalta lukien), Raimo Sailas, Riina Nevamäki ja Antti Aarnio keskustelivat Espoon Leppävaarassa lauantaina puoleltapäivin.

Espoon Leppävaaran kauppakeskus Sellossa pidetyssä kuntavaalipaneelissa olivat lauantaina äänessä Raimo Sailas ja SDP:n espoolaiset kuntavaaliehdokkaat, ekonomistit Antti Aarnio ja Ville Kopra.

Ville Kopra katsoo, että monet merkit näyttävät nyt siltä, että Suomessa ollaan pääsemässä uuteen talouskasvuun.

– Oltiinpa Espoossa, Suomessa tai Euroopassa, poliitikkojen tehtävä pitää huoli siitä, että uusi kasvu on kestävää.

Valtioavarainministeriön entinen, eläkkeellä oleva valtiosihteeri Raimo Sailas näkee maailmantalouden kehittyvän tällä hetkellä myönteiseen suuntaan.

– Tätä mieltä ollaan nyt aika laajalti. Yksi suuri uhka kehitykselle on, hänen nimensä on Donald Trump. Hänen otteensa ovat arvaamattomia. Protektionismi olisi todellista myrkkyä maailmantalouden kasvulle. Trump tuskin on lukenut enempää kirjoja kuin Teemu Selännekään, Sailas sanoi ja muisteli, että Selänne olisi jossain sanonut lukeneensa vain yhden kirjan. Tosin siitä ei ole tietoa, onko tarina tosi.

Sailas sanaili, miten Trumpille ei ole ilmeisesti kukaan kertonut, että 30-luvun lama piteni, kun USA aloitti protektionismin. Syntyi kauppasota, kun muut vastasivat samalla tavalla. Seurauksena oli lama joka sillä kertaa ei oikeastaan katkennut kuin toiseen maailmansotaan.

Sailas ei lähtenyt ehdolle.

Espoon Sellossa keskustelua veti pääministeri Juha Sipilän poliittinen erityisavustaja Riina Nevamäki, kunnallisvaaliehdokas Espoossa hänkin. Nevamäki on keskustan listoilla. Sailas ei ole kuntavaaliehdokkaana lainkaan, vaikka Antti Aarnion mukaan yritetty oli.

Sailaksen mukaan nyt myös Suomen taloudelinen kehitys on vihdoinkin irtautumassa taantumasta. Takana on finanssikriisin jälkeinen vuosikymmen, jota voisi luonnehtia näivetystaudin vuosikymmeneksi.

Valtiontalouden velkaantumisen peittoamiseen ja työllisyysasteen nostamiseen asetetut tavoitteet eivät ole kuitenkaan toteutumassa. Sailas totesikin kysymyksen kuuluvan, mitä hallitus aikoo puoliväliriihessä tehdä.

Milttonin pääekonomistin Ville Kopran mukaan finanssikriisin epävarmuudesta on päästy jo aika pitkälle eteenpäin. Myös teollisuuden rakennemuutokseen näkyy vastauksia. Esimerkiksi metsäteollisuus vetää ja palvelualallakin on kasvulukuja. Haasteena ovat kuitenkin kestävyysvaje ja pitkän ajan julkisen talouden tasapainottaminen.

Kopra sanoi kannattavansa keinoja, joilla työllisyysastetta nostetaan, yksi asia on perhevapaauudistus.

STTK:n elinkeinoasioiden päällikkö Antti Aarnio painotti voimakkaasti koulutuksen merkitystä. Se auttaa työllistymiseen. Myös palkkatukea pitäisi lisätä Ruotsin tapaan.

”Se on hyvinvointivaltion säilymisen edellytys.”

Raimo Sailas teroitti työllisyysasteen nostamisen merkitystä.

– Paljon suuremman joukon ihmisiä pitää käydä töissä. Piste. Se on hyvinvointivaltion säilymisen edellytys. Olennaisinta on, että talous kasvaa ja vienti vetää, se luo työpaikkoja eikä yritetä erilaisilla tempuilla saada ihmisiä töihin. Vielä on se tilanne, että vienti on noin viidenneksen pienempää kuin 2007–2008. Nyt alkaa olla merkkejä viennin vedosta, se on ratkaisevaa työllisyyden paranemisen kannalta.

Riina Nevamäki totesi, että kyse on siitä, onko kasvu riittävän suurta ja johtaako se hallituksen tavoitteisiin.

– Parhaiten vetävät nyt kuljetusvälineet – viedään laivoja, autoja ja traktoreita. Niissä on liki 10 % viennin kasvu. Se ei välttämättä heijastu kovin laajalle työpaikkoina. Kasvu saisi olla laaja-alaisempaa, sen pitäisi olla palvelualoilla, Ville Kopra totesi.

”Enpä usko, että palkkoja lähdetään alentamaan.”

Raimo Sailaksen mukaan kilpailukykykeskustelu Suomessa on ollut sekavaa.

–  Enpä usko, että palkkoja lähdetään alentamaan, palkkapolitikka varmaan pysyy tiukkana. Nyt on katseen käännyttävä yrityksiin. Niltä odotetaan uusia avauksia ja suurempaa riskinottoa, Sailas sanoi ja siteerasi selvitystä, jonka mukaan Suomessa on vain puolensataa kansainvälistymiseen pyrkivää keskisuurta yritystä.

Ville Kopra arveli, että Suomen yritysverotuksessa on kasvua hidastavia tekijöitä.

– Jos sanoo rumasti, niin listaamattomien yritysten osinkoverotus saattaa joissain tapauksissa jopa laiskistaa. Jos tase on kasvanut riittävän suureksi, ei ole enää kannustinta uudelle kasvulle. Pitäisi jossain vaiheessa tehdä yritysveroremontti, ettei taseen varassa köllöttelemällä olisi enää yhtä mukavaa kuin tähän asti.

Kopra katsoi myös, että Kataisen hallituksen aikana tehty yhteisöverokannan lasku on ollut kilpailukykysopimuksen ohella merkittävässä roolissa, jotta kasvu on lähtenyt vetämään.

”Suosittelen opintomatkaa Ouluun.”

Sailaksen mukaan työvoiman liikkuvuuden kannalta keskeistä on asuntopolitikkaa. Hän sanoi, etä Suomessa ollaan totaalisesti monien hallitusten aikana epäonnistuttu asuntopolitiikassa. Asuntojen hinnat ja vuokrat ovat  järkyttävän korkealla pääkaupunkiseudulla.

– Puheet siitä, että ei ole maata eikä tontteja – eihän täällä ole muuta kuin metsää. Espoostakin taitaa suurin osa olla Nuuksion erämaata, Sailas sanoi eikä tällä sinänsä ottanut kantaa Nuuksion rakentamisen puolesta

– Ei maapula ole ongelma ja tonttikysymys on ratkaistavissa, jos halutaan. Tämän kuntoonsaaminen on omisssa eli suomalaisten päättäjien käsissä, Sailas jatkoi.

Ville Kopra painotti valtion ja kuntien yhteistyötä ja radan varsiin rakentamista. Samalla asialla oli Antti Aarnio.

– Suosittelen, että valittava (Espoon) valtuusto tekisi opintomatkan Ouluun. Siellä kaupunki on hoitanut maa- ja tonttipolitiikaa pitkäjänteisesti. Asuntojen hinnat ovat aivan siedettäviä, Sailas totesi.

”Miten Suomen rakennusala on voinut epäonnistua niin pahoin?”

Raimo Sailas on asunut hieman yli 30 vuotta Espoossa. Kaupunki on hänen mukaansa hänen toinen kotiseutunsa.

– Minäkin olen junantuoma. Kaikissa tuktimuksissa mitä espoolaisista tehdään, ihmiset arvostavat ainakin luontoa ja turvallisuutta. Luonto on minulle iso juttu Espoossa, tämä on tosi viihtyisä ympäristö. Täällä on hyvät koulut lapsille, Antti Aarnio sanoi.

Hän kuitenkin huolehti myös siitä, että Espoossakin monet nuoret jäävät vain peruskoulun varaan.

Antti Aarnio arveli myös, että Espoossa on melko hyvät palvelut verrattuna moneen muuhun kuntaan. Samalla hän kuitenkin muistutti, että kaupungissa on myös suuria alueellisia eroja.

Myös homekouluista puhuttiin. Sailas sanoi pitävänsä ongelmaa käsittämättömänä ja ihmetteli, miten Suomen rakennusala on voinut epäonnistua niin pahoin.

– Ja vieläkin epännistuu, uudet koulut homehtuvat käteen. Tämä pitäisi Espoossa saada kuntoon hyvin nopeasti.

”Modernin liikennejärjestelmän esimerkkikaupungiksi.”

Ville Kopra uskoo, että hajanainen Espoo kaupungistuu Länsimetron myötä. Sen varteen rakennetaan.

Kopran mukaan Espoossa on monia innovatiivisia liikennealan yrityksiä. Niissä on kiinnostusta kehittää liikennejärjestelmää ja esimerkiksi sähköautoja.

– Toivon, että Espoon uusi valtuusto rakentaisi tästä modernin liikennejärjestelmän esimerkkikaupunkia.

Aarnio visioi jopa, että joskus tulevaisuudessa joukkoliikenne olisi ilmainen.

– Paljon puhutaan erilaisista maskuttomista palveluista. Itse olisin aika varovainen, että vietäisiin kaikki palvelut vuorotellen maksuttomiksi. Se johtaa veroasten kasvuun, Ville Kopra jatkoi.

Aarnio toppuutteli, että uskoa voi luoda, mutta lupauksien antamisesta ei ole kyse. Hän painotti myös, että asioita on tehtävä yhteistyössä.

Trumpin ensimmäinen kunnon häviö.

Raimo Sailas palautti asioita maailmanpolitiikkaan. Hän muistutti, miten kriisit tulevat yllättäen, öljykriisiin, Neuvostoliiton hajoamiseen sekä 2007–2008 finanssikriisiin ei osattu varautua.

Sailas painotti hyvää taloudenhoitoa ja varautumista erilaisiin yllätyksiin.

– Pidetään valtiontalous paljon paremmassa kunnossa ja toinen on, että kilpailukyky olisi hyvä.

Sailas palasi vielä Trumpiin. Hänen presidenttiytensä on aiheuttanut tavatonta epävarmuutta maailmanpolitiikassa ja -taloudessa.

Sailaksen mukaan Trumpin ensimmäinen kunnon häviö eli terveydenhuollon uudistuksen toteuttamisen estyminen osoittaa, että elämä tulee olemaan aika hankalaa.

”Italia Euroopan heikoin lenkki.”

Brexitin Sailas ennusti vielä synnyttävän Euroopassa ristiriitoja. Italiaa hän pitää Euroopan heikoimpana lenkkinä. Sen poliittinen järjestelmä on epävakaa ja pankit ovat heikossa kunnossa.

– Kyllä tämä näyttää valitettavan sekavalta ja riskialttiilta tämä maailman meno tällä hetkellä, Sailas murehti ja nosti esiin myös Länsi-Balkanin epävakauden.

– On tärkeää, etä Suomessa jaksetan ajatella, että EU on meille kuitenkin se väylä, jonka kutta pystytään vaikuttamaan pöydissä, joihin ei muuten pääsisi.

Kopra viittasi Paavo Lipposen kirjoitukseen Helsingin Sanomissa.

– Hän sanoi ääneen, että Suomen pitää jaksaa ja malttaa tukea EU:ta myös silloin kun siellä on vaikeata.

– Olen postiviinen ja uskon, etä asiat ratkeavat. Tulee uusia kriisejä, mutta pääsemme niistä eteenpäin Eurooopassa. Ei auta kuin hoitaa Espoossa oma leviskä niin hyvin kuin mahdollista, Antti Aarnio päätti.

THL sotesta: Osiin maakunnista uhkaa tulla kaoottinen palvelujärjestelmä

Osa lausunnonantajista pitää valinnanvapausluonnoksen keskeneräisyyttä ongelmallisena, sillä valinnanvapauden vaikutukset ovat riippuvaisia tarkennuksista ja käytännön toimeenpanosta maakunnissa.

Apulaisoikeuskansleri pitää myös kyseenalaisena sitä, onko lausunnonantajille annettu riittävästi tietoa kannanottojen muodostamista ja tietojen esille tuomista varten.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan on ongelmallista, että ratkaisuehdotuksia keskeisiin kysymyksiin valmistellaan ilmeisesti ainoaksi jäävän kuulemisen aikana.

Soten valinnanvapausluonnos lähetettiin lausuntokierrokselle keskeneräisenä. Tarkoituksena on, että sitä täydennetään ja tarkennetaan lausuntokierroksen aikana ja annetut lausunnot otetaan huomioon hallituksen esityksen viimeistelyssä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan keskeneräisen lainsäädännön eteenpäin viemisen riskinä on kehitys, jossa maakunnat jakautuvat valinnanvapausuudistuksen nopeisiin ja hitaisiin toteuttajiin.

– Jälkimmäisten maakuntien asukkaat voivat ainakin ylimenokauden ajaksi jäädä heikosti koordinoidun, jopa kaoottisen palvelujärjestelmän asiakkaiksi, THL katsoo.

Laitos katsoo, että on kansallisen kokonaisedun mukaista väljentää ja vaiheistaa uudistuksen aikataulua, jotta tasavertaiset palvelut pystyttäisiin takaamaan koko väestölle.

Otsikoihin noussut suomalaisyritys: Tällä puolueella on paras maine somessa juuri nyt – gallup-suosikki vihreille kylmää kyytiä

Internetnäkyvyyttä ja -mainetta mittaavan Underhoodin mukaan SDP:n maine on suomalaisista puolueista paras juuri tällä hetkellä. Underhoodin data-analyysi antaa SDP:lle kokonaislukeman 7,1, kun maksimi on 10.

Parhaan osa-arvosanan SDP saa ”samankaltaisuudesta”, joka mittaa erityisesti SDP:n ja yleisön käyttämien sanojen samanlaisuutta. Samalla Underhood huomioi myös keskustelun sävyä. Lisäksi SDP saa dialogista eli kanssakäymisen laadusta pisteet 7,0 ja näkyvyydestä, jossa arvioidaan puolueen tunnettuutta ja sen luomaa ”pöhinää” sosiaalisessa mediassa, pisteet 6,9.

Pääministeripuolue keskustan kokonaispistemäärä on 6,5. Se saa samankaltaisuudesta SDP:tä korkeammat pisteet 7,5, mutta häviää näkyvyydessä (5,9) SDP:lle selvästi.

Myös kokoomus saa samankaltaisuudesta hyvät pisteet 7,6, mutta jää näkyvyydessä (5,1) keskustallekin. Kokoomuksen kokonaispisteet ovat 6,2.

Perussuomalaisten kokonaispisteet 6,3 osuvat keskustan ja kokoomuksen väliin. Myös perussuomalaiset pärjää heikoiten näkyvyydessä (5,2).

Kovassa gallup-nousussa koko vaalikauden ollut vihreät ei yllättäen menestys Underhoodin mittauksessa. Puolueen pisteet jäävät vain 5,7:ään. Dialogin käymisestä vihreät saa erittäin matalat 4,5 pistettä.

Vasemmistoliiton kokonaisarvosana on joukon toiseksi paras heti SDP:n jälkeen: 6,6.

Underhood nousi otsikoihin viime syksyllä, kun se ennusti suomalaislaulaja Saara Aallon menestystä brittien X-Factor-kilpailussa.

Kuntavaalit, jossa puolueiden oikea menestys todennetaan, pidetään kahden viikon kuluttua sunnuntaina. Ennakkoäänestys alkaa ensi viikon keskiviikkona.

Keskustelua aiheesta

”Ei nyt herra jumala pidä tällaista uudistusta tehdä” – Raimo Sailas: Sotea lykättävä 1–2 vuodella

Kuva: Johannes Ijäs
Raimo Sailas Espoon Sellon kirjastossa.

Valtiovarainministeriön entisellä valtiosihteerillä Raimo Sailaksella ei vaikuta olevan järin suurta luottamusta hallituksen valmistelemaan sote-malliin.

– Suomen parhaat asiantuntijat ovat suhtautuneet huomattavan epäillen koko tähän uudistukseen, Sailas sanoo Demokraatille.

Kuten tiedetään, virkamiehet kuitenkin valmistelevat uudistusta kovalla kiireellä.

– Virkamiehet tekevät sitä, mitä poliitikot käskevät. Poliitikkojen pitäisi kyllä kuunnella tässä nyt tarkemmalla korvalla ja perusteellisemmin tämän alan kansainvälisestikin arvostettuja todellisia eksperttejä.

Raimo Sailas sanoo Demokraatille suoraan, että soten valmistelua pitäisi lykätä.

Kuinka pitkälle?

– Vuosihan on tietysti minimi. Vuosi pari.

Se menisi sitten ehkä seuraavalla hallitukselle?

– No menisihän se sitten, joo.

Mutta siis tilanne on nyt näkökulmastanne niin huolestuttava?

– Se olisi kovasti viisasta, jos sitä lykättäisiin.

Luuletteko, että näin lopulta käy?

– Siitähän on tullut arvovaltakysymys, että kai se runnotaan läpi, Sailas arvioi Demokraatille.

”Miten voi vanha ja sairas olla tasavertainen myyjän kanssa?”

Demokraatti haastatteli Sailasta tänään Espoossa kauppakeskus Sellossa pidetyn kuntavaalipaneelin jälkeen. Sailaksen ohella paneelissa esiintyivät espoolaiset ehdokkaat, demariekonomistit Antti Aarnio ja Ville Kopra. Sailas ei ole kuntavaaliehdokas.

Paneelikeskustelua veti pääministeri Juha Sipilän poliittinen erityisavustaja Riina Nevamäki, joka on Espoossa ehdolla keskustan listoilta.

Jo paneelissa Sailas esitti erittäin kovaa kritiikkiä sote-uudistusta kohtaan. Hän suositteli lukemaan muun muassa julkisuudessa esillä olleita professorien Jussi Huttusen ja Martti Kekomäen sekä HUS:n toimitusjohtajan Aki Lindénin sote-arvioita. Muun muassa he ovat niitä Sailaksen arvostamia asiantuntijoita, joita poliitikkojen nyt pitäisi kuunnella.

– Kun lukee heidän arvioitaan, kyllähän siellä on selvä kanta, että ei nyt herra jumala pitä tällaista uudistusta tehdä. Pitäisi malttaa nyt ottaa aikaa. Tuomas Pöysti, joka on entinen kollegani valtiovarainministeriöstä näytti hänkin jo sanoneen, että pitäisi ottaa ainakin lisäaikaa, Sailas tulkitsee.

Hän viitannee siihen, että Suomen Kuvalehden mukaan sota valmistelevat keskeiset virkamiehet, mukaan lukien Pöysti, lykkäisivät niin kutsutun valinnanvapauden toteuttamista.

Sailas viittaa terveystaloustieteeseen, joka ei hänen mukaansa tue sitä, että ihmisen olisi erityisen helppo valita sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjoajaa.

– Miten voi ihminen, jos on vanha ja sairas, olla tasavertaiseessa asemassa myyjän eli lääkärin kanssa?

Arvaamattomia lisälaskuja luvassa.

Hallituksen valmisteleman sote-uudistuksen on tarkoitus säästää kolme miljardia euroa vuoteen 2029 siten, että kustannukset nousevat nykyistä hitaammin. Sailas ei usko tämän toteutumiseen.

– Se on erittäin epämääräinen laskelma joka tapauksessa. Olennaista on se, että ei siellä mitään kolmen miljardin säästöjä synny, Sailas sanoi paneelissa ja nimesi kaksi syytä:

– Ensimmäinen on se, että palkat tullaan yhtenäistämään uusilla alueilla. Se on nähty, kun kuntaliitoksia tehtiin vaikkapa Salon ympärillä, ensimmäisiä toimia oli, että samoja toimia hoitavien palkat yhtenäistettiin. 12 mijooona euroa tuli lisälaskua. Oulussa vielä paljon enemmän, Sailas muisteli.

Sailaksen mukaan palkkojen nousu on väistämätöntä:

– Koska ei ay-liike hyväksy, tuskin tarvitseekaan hyväksyä sitä, että samoista töistä maksetaan erilaiset palkat.

Toinen syy, varsinainen Pandoran lipas, on Sailaksen mukaan ICT-järjestelmien yhtenäistäminen.

– Mehän tiedämme monenlaisista kokemuksista, että sieltä tulee isoja arvaamattomia lisälaskuja ja viivytyksiä.

”Tämän epäkohdan parantaminen hylättiin jo kättelyssä.”

Sailas sanoi paneelissa myös, että Suomen terveydenhuoltojärjestelmä suhteessa bruttokansantuotteeseen on tällä hetkellä kustannuksiltaan hyvää kansainvälistä tasoa.

Kansainvälisetkin arvioijat ovat sen sijaan Sailaksen mukaan havainneet, että työssäkäyvät pääsevät Suomessa helposti terveyspalveluihin, mutta ”köyhillä, kurjilla ja työttömillä” on vaikeuksia, jos terveyskeskus ei toimi kunnolla. Tämän Sailas nimeää epäkohdaksi.

– Tämän epäkohdan parantaminen hylättiin jo kättelyssä sote-uudistuksen alkuvaiheessa sillä, että työterveyshuoltoon  ei haluttu koskea ollenkaan. Se tarkoittaa sitä, että yksi keskeinen syy sote-uudistukselle jäi siihen. Sivumennen sanottuna ei ole mitään asiallisia perusteita myöskään sille, että yliopisto-opiskelijoilla on paremmat etuudet kuin muilla samanikäisillä nuorilla. Ei siihen ole mitään rationaalista perustetta, mutta yhtä lailla sitä ollaan säilyttämässä.

Sailas ei myöskään usko, että nykyisilllä sote-suunnitelmilla pystyttäisiin korjaamaan sitä epäkohtaa, että Suomessa hyvässä asemassa olevien ja heikossa asemassa olevien miesten elinikäero on hälyttävän suuri.

”Torppariuudistus oli suurempi.”

Entinen valtiosihteeri huomautti Espoossa myös, ettei sotea voi pitää Suomen itsenäisyyden ajan suurimpana uudistuksena.

– Kyllä torppariuudistus esimerkiksi oli suurempi.

Sailas kuvasi, että suuret ikäluokat vaikuttavat vielä kerran Suomen yhteiskuntaan ja talouteen merkittävällä tavalla. Vuonna 2025 tulevat 80 vuoden ikään ne, jotka syntyivät 1945. Muita suuria ikäluokkia seuraa perässä.

– Se tiedetään jo nyt, että se tulee aiheuttamaan erittäin suuret menopaineet hoiva- ja terveysmenonoihin. Kovin viisasta olisi ottaa se kaikessa pätäöksenteossa jo nyt huomion. Epäilen hieman, että sitä ei riittävästi huomata, Sailas sanoi.

Kritiikistään huolimatta Sailaskin katsoo, ettei nykyinen kuntarakenne pysty sotea hoitamaan.

– Nykyinen kuntarakanne ei ole Jumalan luoma niin kuin monet näyttävät luulevan.

Keskustelua aiheesta