Työmarkkinalegenda varoittaa taklaajajoukkueista – ”Tulee vielä eteen ne vuodet jolloin…”

Kuva: Kari Hulkko

Suomen liittyessä Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) jäseneksi ja siirtyessä euroon pohdittiin, miten oman rahan poisto heijastuu talouspolitiikan työvälineistöön.

– Jäljelle jäivät finanssi- ja budjettipolitiikka, sekä työmarkkinapolitiikka koska palkanmuodostus on niin olennainen osa talouspolitiikkaa. Näiden kahden yhteensovittamisen tarve on vain kasvanut, entinen SAK:n puheenjohtaja, Kataisen ja Stubbin hallituksen työministeri, kansanedustaja Lauri Ihalainen (sd.) sanoo.

Niin työmarkkinapolitiikan tekemisen tavat kuin järjestöjen rakenteet ovat murroksessa.1960-luvun lopulta alkaen on tehty lähinnä laajoja työmarkkinaratkaisuja.

– Niin paljon kuin tapaa sopia on kritisoitukin ja sen ruumisarkkuun on pitkin historiaa nauloja laitettu, siihen on palattu, Ihalainen sanoo.

Hiljattain syntynyt kilpailukykysopimus on eri vaiheittensa jälkeenkin hyvä esimerkki sopimisen kulttuurista.

Nyt Elinkeinoelämän keskusliitto on kuitenkin ilmoittanut, ettei se enää neuvottele keskitettyjä tulopoliittisia ratkaisuja. Se on muuttanut sääntöjään.

– Totta kai se vaikuttaa palkansaajapuoleenkin, ettei keskusjärjestötasoisia palkanmuodostusratkaisuja enää tehdä.

Kiky aiheutti karrelle menoa.

Suomessa valmistaudutaan uuden sopimusmallin rakentamiseen. Niin kutsutussa Suomen mallissa vientiteollisuuden työntekijä- ja työnantajärjesöt neuvottelevat palkkaratkaisusta ensin ja muut alat seuraavat perässä.

Ihalainen on huolissaan mallin valmistelusta. Sen pitäisi olla oikeastaan jo hiottuna syksyä 2017 ajatellen.

– Keskusjärjestöthän laativat maaliskuun alussa hallituksen pyynnöstä toimeksiannon niin sanotun Suomen mallin rakentamiseksi.

– Jos arvioni on oikea, työantajapuolella muun muassa kiky-sopimus aiheutti sen verran karrelle menoa, että työnantajien keskusjärjestöille ei annetakaan enää edellytyksiä keskustella uuden mallin konseptista. Voi olla, että tämä sama ilmiö voi tarttua palkansaajapuolellekin.

Ihalaisen mielestä olisi hyvä, että keskusjärjestöt, siitäkin huolimatta etteivät ne olisi enää sopijaosapuolia, rakentaisivat liitoilleen uuden mallin. Jatkossakin hän näkisi keskusjärjestöillä sopijaroolin sijaan koordinaatiotehtävän.

– Jos siirrytään viennille alttiiden alojen palkkajohtajuusmalliin, täytyyhän olla jokin tapa, jolla koordinoidaan, miten tämä muu porukka pysyy raamin puitteissa. Keskusjärjestöillä voisi olla luonteva rooli tästä huolehtimiseen.

Ihalainen kuitenkin olettaa, ettei tämän koulukunnan kannatus taida nyt olla suurissa kantimissa.

– Minusta se on huono asia. Uuteen malliin liittyy riski, miten kokonaishallinta pelaa.

Olisi edes jokin pöytä, ettei hukattaisi kaikkea.

Toinen huoli Ihalaisella on maan hallituksen ja tulevien hallitusten puolesta. Hän kysyy, kenen kanssa hallitus uudessa hajotetussa mallissa keskustelee taloudesta tai verotuksesta.

– Eihän hallitus voi lähteä jokaisen ammattiliiton tai työnantajaliiton kanssa erikseen näistä puhumaan. Olisi edes jokin pöytä, jossa kokonaisuutta katsottaisiin, ettei hukattaisi kaikkea, hän huokaa.

Ihalaisen mielestä on perusteltua, että kilpailulle avoin sektori määrittelee palkankorotuksen peruslinjan. Hän kuitenkin muistuttaa, että muillakin on oikeus pysyä palkkakehityksessä mukana. Tuskin Suomikaan ikuisesti on vain yhden prosentin kasvussa.

– Koordinaatiota puoltaa sekin, että jos avoin sektori vetää linjan, onhan meillä historiallista esimerkkiä, että kahta puolta mennään ohi. Eihän sellainenkaan malli kestä pitkään, jos joku ottaa vastuuta linjan vetämisestä ja sitten se ohitetaan. Tämän takia keskusjärjestöt ovat pystyneet tämän asian klaaraamaan niin, että on saatu yhteisiä ratkaisuja aikaan.

Ihalainen on huolissaan, että suomalainen sopimusyhteiskunta voidaan hukata.

– Tulee vielä eteen ne vuodet, jolloin sitä tullaan kaipaamaan. Voihan olla, että tämä on historiallista aaltoliikettä hajautetun ja keskitetyn mallin välillä ja tässä on nyt yksi tietty murrosvaihe.

Ruotsissa, josta liittokohtaiseen ja vientivetoiseen Suomen malliin on haettu oppia, aaltoliike käy jo toiseen suuntaan. Ihalainen muistuttaa, että siellä keskusjärjestöt joutuivat jo viime kierroksella vahvempaan rooliin koordinaation aikaansaajana.

– Kuinka kauan tämä ottaa meillä. Meillä ei kuitenkaan ole liikaa työvälineitä talouspoliittiseen selviytymiseen. Olisi hyvä, että tietty hallittavuus säilyisi, kun joudumme jatkamaan suhteellisen maltillista palkanmuodostuslinjaa jatkossakin.

Valtakunnansovittelijankin rooli muuttuu.

– Tuskin sovittelijakaan voi tehdä avausta kustannusvaikutuslinjasta poikkeavaista esityksistä.

Maltiliset ja vähemmän maltilliset.

Palkansaajapuolella Metalliliiton, Teollisuusalojen ammattiliitto TEAMin, Paperiliiton ja Puuliiton on tarkoitus yhdistyä isoksi 270 000 jäsenen liitoksi vuoden 2017 lopulla. Tässä voi nähdä valmistautumista hajautetumpaan sopimisen malliin.

– Jos ei saada työmarkkinajärjestöjen yhteistä koordinaatiota, on tärkeää, että palkansaajajärjestöt yhdessä ja SAK varmaan sisälläänkin haluavat koordinoida omaa edunvalvontaansa. En usko, että palkansaajapuolella solidaarisuus loppuu.

Vaikka EK ei enää neuvottele palkanmuodostuksesta, Ihalainen muistuttaa, että kolmikannassa voidaan yhä sopia palkkaperusteisesta sosiaaliturvasta kuten työeläkkeistä, työttömyysturvasta ja työlainsäädännöstä. Keskusjärjestöillä on myös roolinsa eurooppalaisessa edunvalvonnassa.

– Nämä asiat toivon mukaan jäävät keskusjärjestöjen tehtäväksi. Eivät yksittäiset liitot luontevasti pysty kaikkia palkansaajia koskevia työlainsäädäntöön tai palkkaperusteiseen sosiaaliturvaan liittyviä neuvotteluja käymään.

– Toivottavasti EK:lla on jatkossakin tahtoa ja intressiä neuvotella kolmikannassa muun muassa työeläkeratkaisusta ja työlainsäädännöstä ja tukea pitkää kolmikantayhteistyön linjaa näiden asioiden valmistelussa, ettei poliittisia ohituskaistoja käytettäisi poliittisten suhdanteiden mukaan.

EK:n sisällä on Ihalaisen silmissä erilaisia voimatekijöitä, maltillisia ja vähemmän maltillisia. Hän on puhunut taklaajajoukkueesta ja yhteistyötä hakevasta taitojoukkueesta, muttei halua yksilöidä EK:n sisäisiä voimia.

– Siellä voi olla sellaista ajattelua, että kun ei onnistu suoraan heikentämään ay-liikkeen asemaa ja ajamaan ay-liikettä ojaan, heikentämällä oman keskusjärjestön asemaa heikennetään myös ammattiyhdistysliikkeen asemaa työmarkkinapolitiikassa.

Ihalainen toteaa, ettei halua olla antamassa neuvoja työnantaja- tai palkansaajajärjestöille.

– Mutta oma käsitykseni on, että Suomi ja suomalainen työnmarkkinapolitiikka tarvitsisi vahvan EK:n. Ei ole palkansaajien riski, että on vahva EK. Voi kuitenkin olla, että EK:n asema muuttuu nyt ratkaisevasti.

”Siitä varoittaisin.”

EK:sta käytävään keskusteluun liittyy Ihalaisen mukaan paljon jälkikritiikkiä kikystä. Myös Metsäteollisuuden lähtö keskusliitosta on iso asia.

– Lähdö juurisyyt lienevät peräisin jo pidemmältä aikaa.

– Kun hajaannusta tapahtuu, se voi ruokkia sitä puolin ja toisin.

EK:ssa on kiky-närästyksen ohella nähtävissä myös pidemmän aikavälin jännitteitä. Ihalainen ottaa paperin käteen ja alkaa piirtää ympyröitä.

– Siellä helposti ajatellaan, että on uuden sopimusmallin sisärengas eli vientialat. Sitten siinä toisessa kentässä voi olla joitakin palvelualoja ja muita aloja sekä julkinen sektori on ikään kuin ulkokehällä. Ja kuvitellaan, että tässä ei mitään yhteistä koordinaatiota tarvita, että tämä menee nätisti. Siitä varoittaisin. Onhan se nyt jokin itsetunto muillakin kuin vientialoilla, Ihalainen sanoo.

– Jos miettii kiky-sopimuksen vaikuttavuutta, se on kuitenkin merkittävin talouspoliittinen teko koko hallituskauden aikana. Sen ansiot eivät ole hallituksen vaan järjestöjen. Otamme Saksaa ja Ruotsia kilpailukyvyssä kiinni ja sillä on työllistäväkin vaikutus, hän jatkaa.

Ihalaisen mukaan kiky-sopimuksella suojattiin lopulta se, ettei sopimusten yleissitovuutta murrettu. Myöskään pakkolakeja ei saatettu voimaan, ja paikallista sopimista kehitetään sopimusteitse eikä ylhäältä säädetyllä erillislailla. Lisäksi todettiin, että sopimusyhteiskunnan kolmikantainen valmistelu jatkuu.

– Minun silmissäni nämä ovat vallitsevassa poliittisessa voimasuhdekentässä tosi tärkeitä asioita. Missä tilanteessa olisimmekaan tänä syksynä – talousongelmissa keskellä liittokohtaista kierrosta hallituksen panikoidessa, miten työllisyystavoitteeseen päästään. En olisi halunnut sitä vaihtoehtoa.

Ihalainen mukaan kilpailukykysopimusta tehtäessä käytiin siis erittäin isoa periaatteellista kädenvääntöä siitä, lähteekö sopimusyhteiskunta ja työehtosopimusjärjestelmä rapautumaan ja tehdäänkö yleissitovuuteen reikiä. Näin ei lopulta käynyt.

– Jos rakenteet murtuvat, niitä on vaikea saada takaisin. Etuja voidaan aina parantaa, mutta rakenteita on vaikea kasata.

”Ei olisi hävitetty papereita.”

Ihalainen muistuttaa, että kokoomuksen oikea siipi on koko ajan ollut tyytymätön siihen, että kiky ylimalkaan tehtiin. Kokoomussiipi näkee sen kahlitsevan markkinatalouden tuontia työmarkkinoille ja työehtosopimuksiin.

– Nyt patoutunut tyytymättömyys menee siihen teesiin, että kiky-sopimuksen päätyttyä voidaan tehdä kunnon reformeja kolmikanta ohittaen tai paikallista sopimusta kehittäen. Kun sopimus on juuri saatu voimaan, tällainen poliittinen kvartaaliajattelu ei ole järkevää.

– Kilpailukykysopimuksessa sovittiin, että työlait ja palkkaperusteinen sosiaaliturva valmistellaan kolmikantaisesti. Tämän unohtaminen olisi lyhytjänteistä.

Palkansaajapuolella SAK:n ja STTK:n yhdistyminen jättiliitoksi kariutui hiljattain. Akava oli jäänyt hankkeen ulkopuolelle jo aiemmin. Ihalainen toistaa jälleen, ettei ole hänen roolinsa antaa neuvoja.

– Mutta kyllä minä tietysti toivoin, että keskusjärjestöhanke olisi voinut edetä. Olisi otettu luova tauko, mutta ei olisi hävitetty papereita ja todettu, että asia on haudattu. Ehkä joku säilyttääkin paperit tulevaisuutta ajatellen.

Omien järjestöjen luonteen muuttuminen saattoi olla monille liian kova paikka.

– Voi tehdä johtopäätöksen, että aito sitoutuminen ei ollut niin vankkaa kuin tällaisen hankkeen loppuun vieminen edellyttää.

Positiivisesti ajatellen Ihalainen näkee, että järjestöt voivat omaksua itselleen hankkeessa esillä olleita uusia toiminta- ja työtapoja.

Akateemisia työntekijöitä edustava Akava päätti aivan hiljattain irtautua palkansaajajärjestöjen yhteisestä EU-lobbaustoimistosta FinUnionsista. Se harkitsee myös Palkansaajien tutkimuslaitoksen PT:n rahoituksen lopettamista.

– Akava on tehnyt tiettyjä liikkeitä. En lähde niitä moittimaan, mutta olisi tietenkin hyvä, että jaksettaisiin nähdä, että palkansaajajärjestöjen yhteistyön tarve on suuri jatkossakin niin kansallisesti kuin Euroopassa. En pysty analysoimaan, miksi Akava symbolisesti teki nämä kaksi elettä. Mekin teimme aikanaan SAK:ssa paljon sen eteen, että Akava pääsi eurooppalaisen ammattijärjestöjen yhteisjärjestön jäseneksi.

Ihalainen summaa lyhyesti, ettei pidä tällaisia jännitteitä toivottavina.

– Tilanne ei ole niin hyvä kuin sen pitäisi olla verrattuna haasteisiin, joita palkansaajaliike tulee kohtaamaan.

”Tiettyyn mittaan olen yrittänyt kertoa.”

Julkisuudessa on kerrottu, että Sipilän hallitus on käyttänyt pitkin matkaa Ihalaisen työmarkkinatuntemusta apunaan. Myös järjestöistä on oltu yhteydessä konkariin.

– Ettei tulisi väärää kuvaa, kyllähän järjestöt itse ovat vastuunsa ottaneet ja sopineet. Olen koettanut pysyä ajan tasalla, missä mennään. Hallituksen suunnalta on useampaan kertaa kysytty arvioita, mikä olisi järkevää ja mikä ei. Tiettyyn mittaan olen yrittänyt näkemyksiä kertoa, tai varoitella jostakin mitä ehkä ei kannattaisi tehdä alun epäonnistumisen jälkeen, Ihalainen sanoo ja viittaa hallituksen alkuvaiheen kiireeseen runnoa yhteiskuntasopimus kasaan.

Mitä hallituksen piiristä tulleet kysymykset ovat kertoneet kysyjistään?

– Työmarkkinakokemus ja ennen kaikkea työmarkkinajärjestöjen sielunelämän tuntemusta ei ehkä ole ollut sitä luokkaa kuin toivoi. En halua avata asiaa, koska ne olivat luottamuksellisia keskusteluja.

Juuri kokoustanut hallituksen asettama valtiosihteeri Martti Hetemäen kolmikantainen työllisyystyöryhmä on ollut myös kontaktissa Ihalaiseen.

– Olen palkansaaja- ja työnantajapuolen sekä hallituksen edustajan kanssa tästäkin paketista keskustellut.

Ei tule vaivatta valinnanvapaus – Kuntaliitto: Henkilökohtaisesta sote-budjetista satojen miljoonien lisäkulut

Kuva: Lehtikuva

Sote-uudistuksen valinnanvapauteen kaavailtu henkilökohtaisen budjetin velvoite saattaa tuoda maakunnille useiden satojen miljoonien eurojen lisäkulut, arvioi Kuntaliitto.

Henkilökohtainen budjetti on tarkoitettu paljon sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitseville ikäihmisille, vammaisille ja kehitysvammaisille, joilla on jatkuva tuen ja avun tarve. Valinnanvapautta koskeva lakiluonnos on parhaillaan lausuntokierroksella, joka päättyy 28. maaliskuuta.

Kuntaliiton sosiaali- ja terveydenhuollon talousasioiden erityisasiantuntija Tero Tyni sanoo, että kustannukset kasvaisivat etenkin, jos monet omaishoitajat luopuisivat omaishoidon sopimuksesta ja sen sijaan hakisivat hoidettavalleen henkilökohtaisen budjetin.

Sen suuruus perustuisi Tynin mukaan niihin kustannuksiin, jotka maakunnalle aiheutuisivat asiakkaan hoitamisesta toisella tavalla. Yleensä tämä toinen tapa on ympärivuorokautinen hoito maakunnan liikelaitoksessa.

Omaishoitajat ja läheiset -yhdistys luonnehtii henkilökohtaisen budjetin mahdollisuutta hyväksi vaihtoehdoksi, jossa on kuitenkin vielä paljon avoimia kysymyksiä.

Yhdistyksen toiminnanjohtajan Marja Tuomen mukaan avoinna on esimerkiksi se, miten nopeasti henkilökohtaista budjettia pystytään muuttamaan, jos omaishoidettavan tilanne muuttuu.

Yhdistys yhtyy Kuntaliiton huoleen valinnanvapauden mahdollisesti aiheuttamasta kustannusten noususta.

Keskustelua aiheesta

SPD ohi kristillisdemokraateista Bild-lehden kyselyssä

Kuva: Lehtikuva
SPD:n liittokansleriehdokas Martin Schulz.

Saksan sosiaalidemokraatit ovat ohittaneen Bild-lehden viikottain tehtävässä kyselyssä ensimmäistä kertaa kristillisdemokraatit.

Sunnuntaina julkaistujen tulosten mukaan demareita kannattaa 33 prosenttia ja liittokansleri Angela Merkelin kristillisdemokraatteja 32 prosenttia vastaajista.

Demareiden kannatus on noussut muutamassa viikossa peräti 12 prosenttiyksikköä. Muutos alkoi sen jälkeen kun Euroopan parlamentin entinen puhemiehen Martin Schulz asettui sosiaalidemokraattien liittokansleriehdokkaaksi.

Muiden puolueiden kannatus jää kauas kärkikaksikon taakse. Maahanmuuttovastainen Vaihtoehto Saksalle on kolmantena 12 prosentissa. Kyselyyn haastateltin vajaata 1 900:aa ihmistä.

Saksan parlamenttivaalit pidetään syyskuussa.

AVAINSANAT

Kunnanvaltuutettu Johanna Värmälä: Espoon kotihoidossa on liian vähän työntekijöitä

Kuva: Getty Images

Työntekijöitä tarvitaan enemmän kotihoitoon, vaatii Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Johanna Värmälä (sd.).
– Kotihoidossa on työntekijöitä liian vähän siitä huolimatta, että valtuuston enemmistön päätöksellä vanhuspalveluihin saatiin määrärahaa ja sosiaali- ja terveyslautakunta päätti määrärahojen kohdentamisesta. Iso osa saadusta 400 000 eurosta käytetään kotihoitoon, kertoo Värmälä.

Kotihoidon päälliköltä saadun tiedon mukaan kyseisellä rahalla saadaan kotihoitoon 12 uutta työpaikkaa.
– Se auttaa vähän, mutta yhdellä kotihoidon työntekijällä on jo nyt vastuullaan liian paljon asiakkaita. Iltavuorossa olevalla työntekijällä saattaa olla jopa 15-20 asiakasta. Kyseinen kohtuuton asiakasmäärä kertoo siitä, että työntekijämäärää pitäisi lisätä merkittävästi, Värmälä toteaa.

Värmälän mielestä tarvitaan myös valtakunnallisia toimenpiteitä, koska valtakunnalliset linjaukset kotihoidon painottamisesta ovat johtamassa katastrofiin.
– Kotihoidon asiakkaaksi tulevien ja kotihoidossa olevien kunto on jo nyt aikaisempaa heikompi. Jos linjauksia ei muuteta, on myönnettävä valtakunnallisesti, että kotihoidon halutaan olevan hoiva-asumista korvaavaa toimintaa. Se ei ole kuitenkaan kotihoidon tarkoitus. Kotihoidon roolia pitäisikin kirkastaa, jotta siitä saadaan tarkoituksenmukainen hoitomuoto kyseisissä palveluissa oleville asiakkaille. On myös lisättävä hoiva-asumispaikkoja, jotta niihin pääsee asianmukaisesti, sanoo Värmälä.

Värmälä harmittelee, että Espoon valtuuston enemmistön päätöksellä saatu summa oli niin pieni, että esimerkiksi hoiva-asumiseen ei saatu lisää rahaa.

”USA ensin -asenne näkyy valmistelussa” – Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) varoittaa sotesta

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen

Kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) pelkää sote-uudistuksen näivettävän maaseutua. Anttilan mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujen perustason lähipalvelut pitäisi näivettämisen estämiseksi määritellä laissa.

– Lähipalvelut on määriteltävä niin, että ihmiset todella pääsevät hoitoon ja saavat tarvitsemansa sote:n perustason palvelut omissa kunnissaan lähipalveluina, Anttila sanoo.

Ilman lähipalvelujen tarkkaa määrittelyä vaarantuvat Anttilan mukaan hallituksen lupaukset paremmasta lääkäriin ja hoitoon pääsystä.

– Siksi vaadin hallitusta kirjaamaan sote-lakeihin lähipalvelut määrittelevät pykälät, jotka turvaavat sote-peruspalvelut lähipalveluina kotikunnissa. Laki on paras keino velvoittaa maakunnat lähipalvelujen turvaamiseen.

Hän on huolissaan, että sote-palveluja karsitaan alueilta, joissa ne on onnistuttu kehittämään esimerkillisen toimiviksi ja tehokkaiksi. Anttilan mukaan vaatimuksena on kuultu palvelutason laskeminen maakunnan heikoimman seutukunnan tasolle.

Perustason palvelujen vieminen kauas uhkaa maaseutualueiden elinvoimaa kaikkein vakavimmin.

– Sote-palvelujen maakuntatason valmistelusta kuuluu palvelujen keskittämisen uhkakuvia. Maakuntakeskuksilla on suurta innokkuutta keskittää palveluja enenevästi maakuntakeskukseen. Vastuu palveluiden järjestämisestä on maakunnalla ja se päättää mihin palvelut sijoitetaan. USA:n presidentinvaaleista tuttu asenne USA ensin, on siirtynyt Suomeenkin ja näkyy voimistuvasti maakuntatason sote-valmistelussa.

Anttila nostaa varoittavaksi esimerkiksi Riihimäen seudun terveyskeskuksen kuntayhtymän, joka on ajanut terveydenhuollon palvelut Lopelta ja Hausjärveltä Riihimäelle.

– Lähes 9000 asukkaan suuruisissa kunnissa ei ole omaa terveysasemaa. Jos tämä kunnan väestöpohja otetaan Hämeessä sote-kuntatason palvelujen perustaksi, loppuvat nykyiset terveysasemat kaikista muista maaseutukunnista paitsi Hattulasta ja Janakkalasta.

– Sote-uudistuksen suurin uhka on maakunnan maaseutumaisten seutujen joutuminen suureen näivettymiskierteeseen, jos emme kykene nyt estämään tätä palvelujen keskittämiskehitystä maakuntakeskuksiin. Perustason palvelujen vieminen kauas uhkaa maaseutualueiden elinvoimaa kaikkein vakavimmin.

”Elämä on ihanaa” – Timo Soini herkistyi jalkapallosta

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa

Perussuomalaisten puheenjohtaja, ulkoministeri Timo Soini tunnetaan englantilaisen jalkapallojoukkue Millwallin vannoutuneena kannattajana. Soini ilmaisee blogissaan kiitollisuuttaan joukkueensa menestyksestä.

– Elämä on ihanaa. Kannattaa tavoitella mahdotonta. Se voi toteutua, Soini hehkuttaa Millwallin voitettua viime vuoden liigamestarin Leicesterin FA- cupissa viime hetken maalilla 1-0.

– Huusin kotikatsomossa niin lujaa huivi kaulassa, että mustaa kylkeä poltti. Mitäs siitä. KÄRSIMYS kirkastaa sielun. Kim, Mike, Tom, Martin, Chris. Malja Millwallille Lontoossa. No one likes us. We don’t care!

Keskustelua aiheesta