Työn tuhon kautta nousuun – Suomella työelämän ässäkäsi

Four Multi Colored Network Cables

Taas on tuottava työ vaarassa ja teollisuus menossa nurin. Nyt ei puhuta ensimmäistä kertaa työelämän luovasta tuhosta.

Jo 1700-luvulla keksittiin kehruujenny. Sitten työ alkoi liikkua liukuhihnalla, josta kehittyi automasaatio. Viime vuodet on puhuttu roboteista, työn digitalisoitumisesta ja viimeksi tekoälystä. Ja jokaisessa vaiheessa vanhanaikaisen tuotannollisen työn piti hävitä.

Paluuta menneeseen ei tällä kertaa ole, toteaa Aalto-yliopiston innovaatioiden johtamisen professori Liisa Välikangas. Hän sanoo muutoksen olevan monessa maassa jo pitkällä. Digitaalisuus, uudet virtuaaliset työtavat ja erilaiset alustat muokkaavat työn tekemisen malleja ja itse työelämää. Työ liikkuu sähköisesti ja sitä voi tehdä missä päin maailmaa tahansa.

– Kyse ei ole pätkätyöstä vaan moniduunitaloudesta. Siinä työntekijällä on monia työnantajia, Liisa Välikangas kuvailee.

Meneillään oleva muutos ei ole Välikankaan mielestä mörkö vaan suuri mahdollisuus. Edellyttäen, että työntekijät löytävät sisältään pienen yrittäjän. Välikangas myöntää, että työntekijällä pitää olla hinnoittelultaan kilpailukyistä osaamista, jotta hän pärjää uudessa tilanteessa

– Uusi työ on vapaampaa, ja työntekijä pystyy vanhoja malleja paremmin hallitsemaan tekemistään. En usko, että uuteen totuttuaan ihmiset haluavat palata enää perinteiseen konttorityöhön, Valikangas sanoo.

Toisenlaisiakin näkemyksiä on uuden työn autuudesta. Monilla aloilla työntekijät ovat huolissaan oikeuksistaan ja tulevaisuudestaan. Tähän saakka kun digitalisaatiosta ovat eniten intoilleet erilaisissa asiantuntija- tai tietotekniikkatehtävissä työskentelevät.

Europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri muistuttaa, että digitalisaatio on nopeasti yleistynyt myös aloilla, joille sitä oli vaikea kuvitella nykyisessä laajuudessa kymmenen vuotta sitten. Esimerkiksi perinteiset taksit kilpailevat uber-taksien kanssa. Hotelleja haastaa airbnb, jonka kautta tavalliset ihmiset vuokraavat kotejaan.

Myös Kumpula-Natri pitää työelämän muutosta väistämättömänä; kyse ei ole enää joko-tai-asetelmasta.

– Muutos tarjoaa hyviä malleja työn tekemiseen uudella tavalla. Samalla pitää varoa, että innovaatioista ei tule uusia syrjäytymisen muotoja tai keinoja työn sivukulujen kiertämiseen, Miapetra Kumpula-Natri sanoo.

Kumpula-Natri kertoo EU-tasollakin mietityn, miten työntekijöiden asemaa turvataan. Hän on europarlamentin S&D-ryhmän kannanmuodostaja digitaalisiin sisämarkkinoihin liittyvässä valmistelutyössä.

Kumpula-Natrin mielestä ay-liikkeen ja edunvalvonnan pitäisi olla siellä, missä tulevaisuuden työntekijät ja työ eli internetissä. Hänen mukaansa myös lainsäädännön pitää huomioida digitaalisissa työsuhteissa työskentelevien oikeudet. Esimerkiksi Saksassa on jo pohdittu uber-kuskien edunvalvontaa.

– Ammattiyhdistysliikkeen pitäisi digitalisoitua työn perässä, Kumpula-Natri sanoo.

Kumpula-Natrin mielestä Suomi voi olla työelämän murroksen voittajia – mutta pelkää, että ennen sitä murros voi iskeä kovaa perinteisiin tuotannollisiin aloihin.

Kyse ei ole pätkätyöstä vaan moniduunitaloudesta. Siinä työntekijällä on monia työnantajia

Kumpula-Natri pitää Oulun ex-nokialaisia hyvänä esimerkkinä työelämän murroksessa korostuvasta osaamisesta. Ouluun on syntynyt Nokian hiipumisen jälkeen lukuisia uusia yrityksiä, ja etenkin suunnittelutehtävissä Nokialla olleiden työtilanne on hyvä.

Salossa, toisessa Nokia-kaupungissa, tilanne on päinvastainen. Siellä suuri osa työpaikoista oli tuotannossa eikä uusia korvaavia työpaikkoja ole löytynyt.

–  Nyt pitää miettiä, mikä osa tuotannon arvoketjusta voidaan säilyttää Suomessa, jos varsinainen tuotanto siirtyy muualle.

Ässä hihassa

Myös STTK:n pääekonomisti Ralf Sund näkee Suomen kannalta murroksessa paljon hyvää – siitä huolimatta, että hänkin uskoo globalisaation ja robotisaation syövän etenkin teollisuuden työpaikkoja.

Sundilla on vahva luotto suomalaiseen osaamiseen. Hän uskoo Suomen pystyvän ”arvokaappaukseen” globaaleilla työmarkkinoilla, joilla perinteisen valmistamisen osuus kustannuksista pienenee koko ajan.

– Poliittisilla päätöksillä pitäisi vahvistaa arvoketjun niitä rahakkaita osia, joissa suomalaisilla on erikoisosaamista. Suunnittelusta alkaen on paljon niin sanottuja välituotteita, joista riittää suomalaisille työtä ja vientituloja, Rald Sund uskoo.

Sund pitää ”erittäin suurena mahdollisuutena”, että tulevaisuudessa tuotanto voi vähitellen palata takaisin Suomeen – edellyttäen, että maa osaa pelata korttinsa oikein. Suomi kiinnostaa jo. Esimerkki tästä on kansainvälisten serverikeskusten perustaminen Suomeen. Suomen poliittista vakautta ja edullista energian hintaa arvostetaan.

– Myös fiksusti hoidettu ulkopolitiikka voi näkyä suomalaisen leivällä. Riskien vähyys ja monet tylsänä pidetyt asiat voivat epävarmoina aikoina merkittävästi vaikuttaa yritysten päätöksiin, Sund sanoo.

Tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti vaikeaa. Yksi arvio siitä on, että ihmiset yliarvioivat muutokset 30 vuoden aikajänteellä, mutta aliarvioivat tulevan 10 vuoden muutokset.

Aalto-yliopiston innovaatioiden johtamisen professori Liisa Välikangas uskoo nyt meneillään olevan muutoksen haastavan syvällisesti nykyiset työnteon mallit. Tämä vaatii uutta ajattelua niin työntekijöiltä kuin työnantajiltakin. Hän toivoo Suomessa mentävän muutokseen ”etukenossa, ei kertarysäyksellä”.

– Työntekijöillä pitäisi olla mahdollisuus harjoitella uusia työntekemisen malleja nykyisten tehtävien rinnalla. Tästä varmasti hyötyy myös työnantaja.

Välikangas sanoo työelämän muutoksen tulevan väistämättä myös Suomeen – joko rytinällä tai vähitellen seuraavan 10–15 vuoden aikana.

Jo nyt on nähtävissä merkkejä työelämän jakautumisesta hyväpalkkaisiin, korkeampaa osaamista vaativiin töihin ja halpatöihin. Näiden välistä työpaikat ovat pitkään vähentyneet muun muassa Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Samalla näissä maissa keskiluokan, suurinta osaa väestöstä edustavien peruskansalaisten, tulotaso on jäänyt suurelta osin 2000-luvun alun tasolle.

STTK:n pääekonomisti Ralf Sundin mukaan tilastot vahvistavat työelämän polarisaation, jota taantuma on osaltaan kiihdyttänyt. Tilastojen mukaan muutos ei ole toistaiseksi ollut Suomessa vielä kovin voimakas.

Sund sanookin Suomessa työelämän murroksesta ”otetun turhia kierroksia”. Hän muistuttaa pätkätyömarkkinoiden syntyneen jo 1990-luvun seurauksena. Tilastojen mukaan 20 vuoden aikana tilanne ei ole merkittävästi muuttunut. Tilanne on sama Yhdysvalloissa. Siellä selvitysten mukaan perinteisten työsuhteiden määrä on pysynyt viime vuodet ennallaan

– Ankeina aikoina luovan tuhon mekanismit voimistuvat ja uuden syntyminen keskittyy laidoille. Keskiluokan ammateissa kehitys on voimakkainta. En kuitenkaan pidä mahdottomana, että jossain vaiheessa tilanne muuttuu ja polarisaation tilalle tulee muuta, Sund sanoo.

Tilanne voidaan sössiä itse

Sund muistuttaa, että työelämää koskeviin muutoksiin voidaan osin vaikuttaa omilla päätöksillä. Esimerkiksi pohjoismainen hyvinvointimalli syntyi aikoinaan poliittisilla päätöksillä.

– Tämä on pitkälti omissa käsissämme. Suomen hallituksen pitäisi tässä tilanteessa panostaa osaamiseen, ei matalapalkka-alojen vahvistamiseen.

Sund näkee pelottavana vaihtoehdon, jossa keskiluokan työpaikkojen kato voimistuisi. Se merkitsisi Sundin mukaan tuloerojen kasvua, veroeroosiota ja talouden heikkenemistä.

Sund muistuttaa ennustamisen vaikeudesta. Hän sanoo lähes 40 vuoden työkokemuksella, että työmarkkinoita koskeet ennusteet yleensä ovat menneet pieleen.

– Työelämän ennustaminen on vaikeaa, mutta esimerkiksi ikärakenteen muutoksesta on selvää tietoa. Suomen pitäisikin rakentaa tiedossa olevien faktojen varaan nopean reagoimisen malli, jossa pienillä muutoksilla sopeuduttaisiin maailman muutoksiin.

Palkka ei ratkaise

Ralf Sund ei pidä työn hintaa jatkossa, 10–20 vuoden aikajänteellä, ratkaisevana tekijänä työpaikkojen sijoittumisessa. Kiinassa talouden kasvu on vetänyt vähitellen myös palkkoja kasvuun.

– Tästä asiasta on puhuttu läkähdyksiin viime vuodet. Ero työvoimakustannuksissa Suomen ja niin sanottujen halpamaiden välillä ohenee koko ajan, Sund sanoo.

Sundin mielestä hallitus veikkaa väärää hevosta, kun raivokkaasti yrittää saada kasvua aikaan.

– Kasvu on toisarvoinen asia työllisyyteen nähden.

Keskustelua aiheesta

Apteekkialalla työajan pidennyksestä sovitaan paikallisesti

Kuva: Anna-Liisa Blomberg

Apteekkialalla kilpailukykysopimukseen kuuluvasta työajan pidentämisestä sovitaan paikallisesti, kertoo Apteekkien työnantajaliitto. Apteekkialan osapuolten hallinnot ovat hyväksyneet aiemmin tällä viikolla syntyneen neuvottelutuloksen.

Kilpailukykysopimuksen kattavuus lähentelee 90:tä prosenttia, koska apteekkialan lisäksi sopu on tällä viikolla saavutettu myös finanssialalla. ICT-alan neuvottelut olivat kesken vielä eilen.

 

Soten seuraava askel selvisi virkamiehen Twitter-tililtä

LKS 20151107 Pääjohtaja, OTT Tuomas Pöysti Valtiontalouden tarkastusviraston finanssipolitiikan tarkastuksen ja valvonnan vaalikausiraportin 2014 julkistamistilaisuudessa 16. joulukuuta 2014. STR / LEHTIKUVA / Roni Rekomaa \Instructions: STT:N JUTTUUN Alivaltiosihteeri Pöysti: Maakuntien rajoilla joudutaan pian tekemään valintoja

Virallinen lausuntokierros sote-uudistuksesta ja maakuntalaista alkaa kuun lopussa.

Asiasta kertoi alivaltiosihteeri  Tuomas Pöysti Twitter-tilillään.

Pöysti tviittaa perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulan (kesk.) sanoneen Mikkelissä, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä ja maakuntalakia koskeva esitysluonnos lähtee lausunnoille elokuun viimeisenä päivänä.

Aiemmin kesällä on kerrottu, että lausuntokierros kestää kymmenen viikkoa.

Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professorin Olli Mäenpään mielestä sote-lakien valmistelu eri tahtiin on ongelmallista. Hän kertoi näkemyksestään Yle uutisille.

Lausunnonantajat ottavat nyt kantaa soten järjestämislakiin, kun sen sijaan potilaan valinnanvapautta säätelevät pykälät ovat vasta valmisteilla.

SDP:n kansanedustajat: Poliisi ei kaipaa hallitukselta juhlapuheita vaan tekoja

poliisihulkko

SDP:n hallintovaliokunnan kansanedustajat Sirpa Paatero, Mika Kari ja Joona Räsänen vaativat hallitukselta tekoja poliisin voimavarojen palauttamiseksi kestävälle tasolle. Kansanedustajat ovat huolissaan erityisesti poliisien riittämättömästä määrästä, joka uhkaa vakiintua hallituksen sisäisen turvallisuuden selonteossa linjaamalle 7 000 poliisin tasolle tai jopa sen alle.

− Poliisin työtehtävät ovat kasvaneet ja monipuolistuneet merkittävästi aivan viime vuosina. Samalla uudet turvallisuusuhat ovat tuoneet yhteiskuntaamme aivan uudenlaisia riskejä, jotka edellyttävät huolellista varautumista myös poliisilta. Hallituksen oma sisäisen turvallisuuden selontekokin paljasti, että yhä useampi suomalainen kokee tulevaisuutensa turvattomasi. Tässä tilanteessa hallitukselta vaaditaan tekoja poliisin resurssien palauttamiseksi riittävälle tasolle, kansanedustaja Mika Kari vaatii.

SDP on linjannut aikaisemmin, ettei poliisien määrää tule päästää ennätysalhaiselle 7 000 poliisin tasolle. Kansanedustaja Joona Räsänen muistuttaa, ettei poliisien määrän tule perustua taloustilanteeseen vaan tarpeeseen yhteiskunnassa.

− Poliisien määrän väheneminen vaikuttaa siihen, että poliisi ei enää näy entisessä määrin katukuvassa. Rikoksia joudutaan jättämään selvittämättä ja vasteajat kasvavat. Tämä ei voi olla vaikuttamatta poliisien arvostukseen kansalaisten keskuudessa. Arvostus on kansainvälisesti mitaten korkealla tasolla ja sen mureneminen johtaa ongelmiin ja resurssitarpeiden kasvamiseen. Säästöt poliisille, puhutaan poliisien määrästä tai poliisiasemien sulkemisesta, vaikuttavat suoraan myös poliisin työturvallisuuteen. Apupartio saattaa tukalassa tilanteessa olla tuskallisen kaukana, Räsänen jatkaa.

Kansanedustajat muistuttavat hallitusta huomenna ympäri Suomea vietettävästä kansallisesta Poliisin päivästä. Sisäministeri Paula Risikolla olisi kansanedustajien mielestä mahdollisuus pelastaa juhlapäivä ja tehdä rohkea aloite poliisin määrärahojen kasvattamisesta syksyn budjetin yhteydessä.

− Huomenna vietettävässä Poliisin päivässä kuulemme varmasti hallituspuolueiden edustajilta ja sisäministeriltä kauniilta kuulostavia juhlapuheita. Juhlapuheiden sijaan poliisi tarvitsee hallitukselta nyt jos koskaan konkreettista tukea. 200-vuotisjuhlavuottaan viettävä Suomen poliisi ansaitsisi paljon parempaa, kuin mitä se Sipilän hallitukselta nyt osakseen saa, toteaa kansanedustaja Sirpa Paatero.

OAJ supistaisi tuntuvasti ammatillista ja aineenopettajakoulutusta

Kuva: Getty Images
amis

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen supistaisi tuntuvasti ammatilliseksi opettajaksi pätevöittävän koulutuksen määrää jo ensi vuodesta lähtien. Luukkainen karsisi nykyiset yli 1 600 koulutuspaikkaa 1 100 koulutuspaikkaan kolmena vuotena peräkkäin, minkä jälkeen tarvetta voitaisiin tarkastella uudelleen.

Opettajien peruskoulutuksesta vapautuvat resurssit Luukkainen haluaa ohjata ensisijaisesti ammattikorkeakoulujen opettajankoulutusyksiköiden toteuttamaan ammatillisten opettajien muuntokoulutukseen, erikoistumiskoulutuksiin ja muuhun ammatillisten opettajien täydennyskoulutukseen.

Opettajankoulutuksen pitää Luukkaisen mukaan vastata ammatillisen koulutuksen reformin vaatimuksiin ja kaikkien ammatillisten opettajien muuttuneeseen työtilanteeseen ja työnkuviin.

–  Opettajankoulutukseen pääsyssä etusija tulisi antaa niille hakijoille, jotka jo toimivat opettajina, mutta joilta puuttuvat pedagogiset opinnot. Ammatillisista opettajista noin kolmella neljästä on kelpoisuus tehtäväänsä ja kelpoisten osuutta pitää pystyä nostamaan, Luukkainen toteaa.

Luukkainen vähentäisi myös yliopistojen aineenopettajakoulutusta.

– Aloituspaikkoja pitäisi karsia sadoilla vuosittain, erityisesti humanistisilta aloilta, joilta on vaikein työllistyä. Esimerkiksi heinäkuussa aineenopettajista oli työttöminä 12,5 prosenttia.

 Hallitus aikoo leikata ammatillista koulutusta 190 miljoonalla eurolla. OAJ erittäin huolissaan myös leikkauksen työllisyysvaikutuksista.

– Jos koko leikkaus tehtäisiin henkilöstömenoista, vaarassa olisi jopa 3 800 oppilaitosten työpaikkaa. Myös ammattikorkeakoulutuksessa on tehty ja tehdään henkilöstöresursseihin kohdistuvia leikkauksia. Henkilöstömenot ovat oppilaitosten suurin menoerä, joten henkilöstövaikutukset ovat väistämättömiä. Aikuiskoulutuksessa opettajien työttömyysaste on jo yli 20 prosenttia. Leikkausta pitääkin lykätä ja kohtuullistaa.

Luukkainen huomauttaa, että koulujen ja oppilaitosten yhdistäminen ja yksikkökoon kasvaminen sekä ainevalikoiman supistuminen vähentävät opettajien työpaikkoja myös yleissivistävässä koulutuksessa.

Olli Luukkainen puhui tänään Vapaan sivistystyön päivillä Kuopiossa.

Järjestöt: Hallitus ei saa jälleen laiminlyödä väkivaltaa kokeneita

vakivaltaaihekuva154161

Naisiin kohdistuva väkivalta on yksi Suomen laajimmista ihmisoikeusongelmista. Siitä huolimatta Suomi on laiminlyönyt jo aivan liian pitkään velvollisuuttaan suojella ja tukea väkivaltaa kokeneita naisia. Ensi viikon budjettiriihessä hallituksella on mahdollisuus korjata tämä epäkohta, järjestöt muistuttavat.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin Suomen osasto, Naisten Linja ry ja Ensi- ja turvakotien liitto vaativat hallitukselta konkreettisia toimia naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Joka kolmas suomalaisnaisista on kokenut kumppaninsa tekemää väkivaltaa. Samaan aikaan turvakotipaikkoja ei ole läheskään riittävästi turvaa tarvitseville.

Viime vuonna turvakoteihin yhteyttä ottaneista 1200 ei saanut turvakotipaikkaa tilanpuutteen vuoksi.

– On katastrofi, että väkivaltaa pakeneville ihmisille ei löydy heidän kipeästi tarvitsemaansa apua hädän hetkellä. Kynnys avun hakemiselle väkivaltatilanteissa on muutenkin korkea, Amnestyn Suomen osaston sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija Tanja Noponen sanoo.

Järjestöjen mukaan turvakotipaikkoja tarvittaisiin Suomeen vähintään 500, kun niitä on nyt alle 120. Turvakotiverkosto ei ole myöskään maantieteellisesti kattava – joillakin paikkakunnilla lähin turvakoti voi olla satojen kilometrien päässä.

Kattavaa turvakotiverkostoa varten tarvittaisiin THL:n arvion mukaan vuosittain noin 40 miljoonan euron rahoitus. Viime vuonna turvakotien ylläpitoon oli varattu 11,5 miljoonan euroa. Valtiovarainministeriö ehdottaa ensi vuodelle kahden miljoonan euron määrärahalisäystä, joka on täysin riittämätön. Monet väkivaltaa kokeneet tulevat jäämään ilman heille kuuluvaa turvaa jatkossakin.

Ettei tämä ollut jälleen tyhjää puhetta.

Järjestöt kirjoittavat, että perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula ja silloin sisäministerinä toiminut Petteri Orpo vaativat talvella yhteisessä kannanotossaan nollalinjaa naisten häirinnälle turvapaikanhakijoihin liittyneen keskustelun yhteydessä. Samalla he tunnustivat, että naisiin kohdistuvan väkivalta on Suomessa laajempi ongelma, jonka korjaamiseksi tarvitaan palveluita, kuten turvakotipaikkoja.

– Nyt ministereillä on mahdollisuus osoittaa, ettei tämä ollut jälleen kerran vain tyhjää puhetta. Naisiin kohdistuva väkivalta ei katoa suomalaisesta yhteiskunnasta kauniilla juhlapuheilla, vaan väkivallan vähentämiseksi tarvitaan palveluja ja resursseja, Naisten Linjan toiminnanjohtaja Elina Nikulainen sanoo.

Euroopan perusoikeusviraston vuonna 2014 tekemän tutkimuksen mukaan yli 55 000 suomalaisnaista oli kokenut seksuaalista väkivaltaa kuluneen vuoden aikana. Seksuaalista väkivaltaa kokeneille suunnatut palvelut ovat kuitenkin järjestöjen mukaan täysin riittämättömät. Varsinaisia raiskauskriisikeskuksia on yksi, vaikka niitä tarvittaisiin 13.

Lisäksi niiden mukaan tarvitaan matalan kynnyksen palvelupisteitä, joihin voisi tulla kuka tahansa väkivaltaa tai sen uhkaa kokenut ilman ajanvarausta tai sosiaaliturvatunnusta. Valtakunnallisen ja ympärivuorokautisen puhelimen jatkuva, riittävä rahoitus on myös turvattava.

– Turvakotien lisäksi tarvitsemme kipeästi resursseja palveluihin, joihin on helppo tulla ja apua saa nopeasti, mutta myös riittävän pitkään. Väkivallasta selviytyminen vie aikaa. Tarvitaan päätöksiä ja panostusta, suunnittelija Leena Marila-Penttinen Ensi- ja turvakotien liitosta sanoo.

Ensimmäinen Euroopan laajuinen, naisiin kohdistuvaan väkivaltaan keskittyvä ihmisoikeussopimus eli Istanbulin sopimus astui voimaan Suomessa elokuussa 2015. Järjestöt toteavat, että sopimuksen täysimittainen täytäntöönpano vaatisi Suomelta viimein uskottavia panostuksia.

Sopimuksen toimeenpano kunnianhimoisesti vaatii selkeän toiminta- ja rahoitussuunnitelman ja toimintaa tulee seurata ja arvioida. Tähän tarvitaan riittävästi henkilöstöresursseja.

Naisiin kohdistuva väkivalta aiheuttaa Euroopan tasa-arvoinstituutin arvion mukaan runsaan kahden miljardin euron kustannukset vuodessa.