Työn tuhon kautta nousuun – Suomella työelämän ässäkäsi

Taas on tuottava työ vaarassa ja teollisuus menossa nurin. Nyt ei puhuta ensimmäistä kertaa työelämän luovasta tuhosta.

Jo 1700-luvulla keksittiin kehruujenny. Sitten työ alkoi liikkua liukuhihnalla, josta kehittyi automasaatio. Viime vuodet on puhuttu roboteista, työn digitalisoitumisesta ja viimeksi tekoälystä. Ja jokaisessa vaiheessa vanhanaikaisen tuotannollisen työn piti hävitä.

Paluuta menneeseen ei tällä kertaa ole, toteaa Aalto-yliopiston innovaatioiden johtamisen professori Liisa Välikangas. Hän sanoo muutoksen olevan monessa maassa jo pitkällä. Digitaalisuus, uudet virtuaaliset työtavat ja erilaiset alustat muokkaavat työn tekemisen malleja ja itse työelämää. Työ liikkuu sähköisesti ja sitä voi tehdä missä päin maailmaa tahansa.

– Kyse ei ole pätkätyöstä vaan moniduunitaloudesta. Siinä työntekijällä on monia työnantajia, Liisa Välikangas kuvailee.

Meneillään oleva muutos ei ole Välikankaan mielestä mörkö vaan suuri mahdollisuus. Edellyttäen, että työntekijät löytävät sisältään pienen yrittäjän. Välikangas myöntää, että työntekijällä pitää olla hinnoittelultaan kilpailukyistä osaamista, jotta hän pärjää uudessa tilanteessa

– Uusi työ on vapaampaa, ja työntekijä pystyy vanhoja malleja paremmin hallitsemaan tekemistään. En usko, että uuteen totuttuaan ihmiset haluavat palata enää perinteiseen konttorityöhön, Valikangas sanoo.

Toisenlaisiakin näkemyksiä on uuden työn autuudesta. Monilla aloilla työntekijät ovat huolissaan oikeuksistaan ja tulevaisuudestaan. Tähän saakka kun digitalisaatiosta ovat eniten intoilleet erilaisissa asiantuntija- tai tietotekniikkatehtävissä työskentelevät.

Europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri muistuttaa, että digitalisaatio on nopeasti yleistynyt myös aloilla, joille sitä oli vaikea kuvitella nykyisessä laajuudessa kymmenen vuotta sitten. Esimerkiksi perinteiset taksit kilpailevat uber-taksien kanssa. Hotelleja haastaa airbnb, jonka kautta tavalliset ihmiset vuokraavat kotejaan.

Myös Kumpula-Natri pitää työelämän muutosta väistämättömänä; kyse ei ole enää joko-tai-asetelmasta.

– Muutos tarjoaa hyviä malleja työn tekemiseen uudella tavalla. Samalla pitää varoa, että innovaatioista ei tule uusia syrjäytymisen muotoja tai keinoja työn sivukulujen kiertämiseen, Miapetra Kumpula-Natri sanoo.

Kumpula-Natri kertoo EU-tasollakin mietityn, miten työntekijöiden asemaa turvataan. Hän on europarlamentin S&D-ryhmän kannanmuodostaja digitaalisiin sisämarkkinoihin liittyvässä valmistelutyössä.

Kumpula-Natrin mielestä ay-liikkeen ja edunvalvonnan pitäisi olla siellä, missä tulevaisuuden työntekijät ja työ eli internetissä. Hänen mukaansa myös lainsäädännön pitää huomioida digitaalisissa työsuhteissa työskentelevien oikeudet. Esimerkiksi Saksassa on jo pohdittu uber-kuskien edunvalvontaa.

– Ammattiyhdistysliikkeen pitäisi digitalisoitua työn perässä, Kumpula-Natri sanoo.

Kumpula-Natrin mielestä Suomi voi olla työelämän murroksen voittajia – mutta pelkää, että ennen sitä murros voi iskeä kovaa perinteisiin tuotannollisiin aloihin.

Kyse ei ole pätkätyöstä vaan moniduunitaloudesta. Siinä työntekijällä on monia työnantajia

Kumpula-Natri pitää Oulun ex-nokialaisia hyvänä esimerkkinä työelämän murroksessa korostuvasta osaamisesta. Ouluun on syntynyt Nokian hiipumisen jälkeen lukuisia uusia yrityksiä, ja etenkin suunnittelutehtävissä Nokialla olleiden työtilanne on hyvä.

Salossa, toisessa Nokia-kaupungissa, tilanne on päinvastainen. Siellä suuri osa työpaikoista oli tuotannossa eikä uusia korvaavia työpaikkoja ole löytynyt.

–  Nyt pitää miettiä, mikä osa tuotannon arvoketjusta voidaan säilyttää Suomessa, jos varsinainen tuotanto siirtyy muualle.

Ässä hihassa

Myös STTK:n pääekonomisti Ralf Sund näkee Suomen kannalta murroksessa paljon hyvää – siitä huolimatta, että hänkin uskoo globalisaation ja robotisaation syövän etenkin teollisuuden työpaikkoja.

Sundilla on vahva luotto suomalaiseen osaamiseen. Hän uskoo Suomen pystyvän ”arvokaappaukseen” globaaleilla työmarkkinoilla, joilla perinteisen valmistamisen osuus kustannuksista pienenee koko ajan.

– Poliittisilla päätöksillä pitäisi vahvistaa arvoketjun niitä rahakkaita osia, joissa suomalaisilla on erikoisosaamista. Suunnittelusta alkaen on paljon niin sanottuja välituotteita, joista riittää suomalaisille työtä ja vientituloja, Rald Sund uskoo.

Sund pitää ”erittäin suurena mahdollisuutena”, että tulevaisuudessa tuotanto voi vähitellen palata takaisin Suomeen – edellyttäen, että maa osaa pelata korttinsa oikein. Suomi kiinnostaa jo. Esimerkki tästä on kansainvälisten serverikeskusten perustaminen Suomeen. Suomen poliittista vakautta ja edullista energian hintaa arvostetaan.

– Myös fiksusti hoidettu ulkopolitiikka voi näkyä suomalaisen leivällä. Riskien vähyys ja monet tylsänä pidetyt asiat voivat epävarmoina aikoina merkittävästi vaikuttaa yritysten päätöksiin, Sund sanoo.

Tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti vaikeaa. Yksi arvio siitä on, että ihmiset yliarvioivat muutokset 30 vuoden aikajänteellä, mutta aliarvioivat tulevan 10 vuoden muutokset.

Aalto-yliopiston innovaatioiden johtamisen professori Liisa Välikangas uskoo nyt meneillään olevan muutoksen haastavan syvällisesti nykyiset työnteon mallit. Tämä vaatii uutta ajattelua niin työntekijöiltä kuin työnantajiltakin. Hän toivoo Suomessa mentävän muutokseen ”etukenossa, ei kertarysäyksellä”.

– Työntekijöillä pitäisi olla mahdollisuus harjoitella uusia työntekemisen malleja nykyisten tehtävien rinnalla. Tästä varmasti hyötyy myös työnantaja.

Välikangas sanoo työelämän muutoksen tulevan väistämättä myös Suomeen – joko rytinällä tai vähitellen seuraavan 10–15 vuoden aikana.

Jo nyt on nähtävissä merkkejä työelämän jakautumisesta hyväpalkkaisiin, korkeampaa osaamista vaativiin töihin ja halpatöihin. Näiden välistä työpaikat ovat pitkään vähentyneet muun muassa Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Samalla näissä maissa keskiluokan, suurinta osaa väestöstä edustavien peruskansalaisten, tulotaso on jäänyt suurelta osin 2000-luvun alun tasolle.

STTK:n pääekonomisti Ralf Sundin mukaan tilastot vahvistavat työelämän polarisaation, jota taantuma on osaltaan kiihdyttänyt. Tilastojen mukaan muutos ei ole toistaiseksi ollut Suomessa vielä kovin voimakas.

Sund sanookin Suomessa työelämän murroksesta ”otetun turhia kierroksia”. Hän muistuttaa pätkätyömarkkinoiden syntyneen jo 1990-luvun seurauksena. Tilastojen mukaan 20 vuoden aikana tilanne ei ole merkittävästi muuttunut. Tilanne on sama Yhdysvalloissa. Siellä selvitysten mukaan perinteisten työsuhteiden määrä on pysynyt viime vuodet ennallaan

– Ankeina aikoina luovan tuhon mekanismit voimistuvat ja uuden syntyminen keskittyy laidoille. Keskiluokan ammateissa kehitys on voimakkainta. En kuitenkaan pidä mahdottomana, että jossain vaiheessa tilanne muuttuu ja polarisaation tilalle tulee muuta, Sund sanoo.

Tilanne voidaan sössiä itse

Sund muistuttaa, että työelämää koskeviin muutoksiin voidaan osin vaikuttaa omilla päätöksillä. Esimerkiksi pohjoismainen hyvinvointimalli syntyi aikoinaan poliittisilla päätöksillä.

– Tämä on pitkälti omissa käsissämme. Suomen hallituksen pitäisi tässä tilanteessa panostaa osaamiseen, ei matalapalkka-alojen vahvistamiseen.

Sund näkee pelottavana vaihtoehdon, jossa keskiluokan työpaikkojen kato voimistuisi. Se merkitsisi Sundin mukaan tuloerojen kasvua, veroeroosiota ja talouden heikkenemistä.

Sund muistuttaa ennustamisen vaikeudesta. Hän sanoo lähes 40 vuoden työkokemuksella, että työmarkkinoita koskeet ennusteet yleensä ovat menneet pieleen.

– Työelämän ennustaminen on vaikeaa, mutta esimerkiksi ikärakenteen muutoksesta on selvää tietoa. Suomen pitäisikin rakentaa tiedossa olevien faktojen varaan nopean reagoimisen malli, jossa pienillä muutoksilla sopeuduttaisiin maailman muutoksiin.

Palkka ei ratkaise

Ralf Sund ei pidä työn hintaa jatkossa, 10–20 vuoden aikajänteellä, ratkaisevana tekijänä työpaikkojen sijoittumisessa. Kiinassa talouden kasvu on vetänyt vähitellen myös palkkoja kasvuun.

– Tästä asiasta on puhuttu läkähdyksiin viime vuodet. Ero työvoimakustannuksissa Suomen ja niin sanottujen halpamaiden välillä ohenee koko ajan, Sund sanoo.

Sundin mielestä hallitus veikkaa väärää hevosta, kun raivokkaasti yrittää saada kasvua aikaan.

– Kasvu on toisarvoinen asia työllisyyteen nähden.

Keskustelua aiheesta

Kokoomus tekee kaiken oikein – tosiasiat eivät kiinnosta kansaa

Eduskuntavaaleihin on melkein tasan puolitoista vuotta aikaa. Joku tietenkin tässä yhteydessä huomauttaa, että saattaahan hallitus kaatua jo kevään sote-sotkuun.

Höpöhöpö. Hallituksen kaatumisesta ei hyötyisi muuta kuin kokoomus, eikä silläkään nykypolitiikalla olisi kavereita ennenaikaisten vaalien jälkeen. Varsinkin sinisten ministeripostit ovat niin arvotavaraa, että puolueen hatara ideologia taipuu lähes mihin suuntaan tahansa.

Elämme siis tällä hetkellä ”kokoomuslandiassa”, jossa tosiasiat eivät kiinnosta kansaa. Kokoomus on jallittanut keskustaministerit maailmassa ainutlaatuiseen terveydenhuollon kaupallistamiseen, jonka lopputuloksen voi lukea jo ennakkoon: terveydenhuollon menot kasvavat hallitsemattomasti.

Kokoomuksen gallup-ylivoima perustuu ylivoimaiseen viestintään.

Miten käy siis kolmen miljardin euron säästötavoitteen? Siihen ei päästä lähellekään tällä palvelutasolla. Mikä siis neuvoksi? Leikataan palveluista! Tuo kolme miljardia rahoitetaan siis tavallisten veronmaksajien pussista ja samalla saadaan romutettua koko julkinen terveydenhuolto. Miten kätevää!

Kokoomus osaa käyttää oikeita sanoja. Valinnanvapaus on termeistä kaunein. Tässä yksitöllisessä ajassa kaikki haluavat itse valita. ”Minä itse” -huudot kaikuvat kirkkaina jo päiväkotien ruokapöydissä. Minäkin uskon, että valinnanvapaus toteutuu kokoomusopein. Kansalaisille ei vain ole kerrottu, että saat valita palvelusi vapaasti, jos olet niistä valmis itse maksamaan. Vapaus koskee siis vain hyvin pientä osaa ihmisistä. Loput jäävät köyhtyvien maakuntien armoille.

Kokoomuksen gallup-ylivoima perustuu ylivoimaiseen viestintään. Puolueen strategia on yksinkertainen; kerrotaan vain asioita, mitä ihmiset haluavat kuulla. Vaikeat kysymykset ohitetaan ja sen sijaan luodaan positiivinen tulevaisuuskuva.

Kokoomus kertoo äänestäjille, että palkkavero laskee, yhteiskunnan palvelut paranevat ja turvallisuus lisääntyy. Tämä kaikki voidaan toteuttaa, muttei ilman rahaa. Julkisia palveluja voidaan toki tuottaa fiksummin, mutta yksityinen sektori tuottaa kaiken paremmin. Koskaan emme saa tietää, miten kokoomus hoitaa monisairaat, vammaiset, työkyvyttömät, mielenterveysongelmaiset ja lastensuojelun laadukkaasti ja kustannustehokkaasti. Miksi ei? Siksi, ettei kokoomusta aidosti kiinnosta.

SDP julkaisi tiistaina oman vaihtoehtobudjettinsa, joka sisältää hienon avauksen oppivelvollisuusiän laajentamisesta 18-vuoteen. Tutkimuksissa on todettu, että pelkän peruskoulutuksen varassa elävän naisen työuran pituus on noin 10 vuotta lyhyempi kuin toisen asteen tutkinnon suorittaneen. Tästä huolimatta oppivelvollisuusiän nosto ei kiinnosta kokoomusta.

Kokoomus on Suomen koulutusvastaisin puolue.

Vaikka tämä hallitus on leikannut juuri koulutuksesta ja suomalaisten koulutustaso laskee OECD:n tilastoissa kuin kuuluisa lehmän häntä, kokoomus on tässäkin asiassa onnistunut profiloitumaan koulutusmyönteisenä puolueena. Ministeri Sanni Grahn-Laasonen puhuu silmiä räpäyttämättä koulutuksen merkityksestä Suomen kilpailukyvylle ja samalla käyttää punakynää oppilaitosten rahoituksen leikkaamisessa.

Hyvät lukijat, vaikka sanomiseni ei vaikutakaan mihinkään, on pakko todeta, että kokoomus on Suomen koulutusvastaisin puolue. Kokoomus vastusti lähes yksimielisesti peruskoulu-uudistusta 1970-luvulla, kokoomus ei kannata oppivelvollisuusiän nostoa ja kokoomus kannattaa asteittaista yliopisto-opetuksen maksullisuutta (ainakin ulkomaalaisilta opiskelijoilta).

Hämmästyttävää puolueelta, joka on koulutusmyönteisen liikkeen maineessa.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kansanedustajien suuri ihmetys: Mihin hallitus unohti hätäkeskukset ja viinalain?

Kuva: lehtikuva/petteri lehtinen
Liikenneonnettomuus vaati kahden ihmisen hengen Hartolassa Itä-Hämeessä 4-tiellä 1.helmikuuta 2007. Nelostie oli suljettu liikenteeltä Hartolan keskustan kohdalla. Hämeen hätäkeskuksen tietojen mukaan onnettomuuden osapuolina ovat kuorma-auto ja kaksi henkilöautoa.

SDP:n hallintovaliokunnan kansanedustajat Sirpa PaateroMika Kari ja Joona Räsänen kiittävät hallituksen täydentävään budjettiehdotukseen sisältyneitä panostuksia poliisin, Suojelupoliisin ja Rajavartiolaitoksen resursseihin. Samalla kansanedustajat ihmettelevät, ettei hälytyskeskuksien resurssivajetta korjattu samalla. Myös varautuminen alkoholilain tuomiin resurssipaineisiin puuttuu esityksestä.

– Hätäkeskuslaitoksen kohdalla talousarvioon sisältyvä miljoonan euron leikkaus jo aiemmin aliresursoituun toimintaan uhkaa heikentää turvallisuusviranomaisten palvelutasoa ja henkilöstön työssä jaksamista kestämättömälle tasolle. Hätäkeskusten toimintakyvyn heikkeneminen näkyy merkittävällä tavalla muiden sisäisen turvallisuuden toimijoiden toiminnassa, jossa se pidentää vasteaikoja, lisää tehtävämääriä ja aiheuttaa resurssien epätarkoituksenmukaista kohdentumista. On käsittämätöntä, että näitä leikkauksia ei poistettu täydentävässä talousarviossa, kansanedustajat painottavat.

– Turvallisuusviranomaisille joudutaan koko ajan etsimään välttämätöntä rahoitusta uusien tehtävien hoitoon. Perustoiminnan rahoitus on kuitenkin kroonisen alimitoitettua. On hämmästyttävää, miten hallitus samaan aikaan luo uusia resurssipaineita omilla toimillaan, kuten alkoholilain kohdalla on nähtävissä.

Sisäministeriön arvion mukaan alkoholilain uudistus aiheuttaa poliisille 170 henkilötyövuoden lisäystarpeen.  Poliisin henkilöstömenoja lisäisi muun muassa hälytystehtävien lisääntyminen erityisesti viikonloppuisin, työn painopisteaikojen muuttuminen, haitta- ja ylityökustannusten lisääntyminen, kiinniotettujen kuljetuskustannusten lisääntyminen, kiinniotettujen vartiointitarpeen lisääntyminen ja päihtyneiden henkilöiden rikosten selvittäminen sekä rikosten esitutkinta.

– Poliisi haluaisi täysin oikeutetusti pysyvyyttä ja ennakoitavuutta rahoituksensa suhteen. Nyt poliisin budjettia kuitenkin tarkastellaan kolmatta kertaa tänä vuonna. Tämä luo tarpeettomia rasitteita toiminnan suunnitteluun ja muutenkin kuormitetuille työntekijöille, jotka elävät pahimmillaan pätkätyösuhteissa.

Paperiliitto hyväksyi neuvottelutuloksen yksimielisesti

Kuva: Thinkstock

Paperiliiton liittovaltuusto hyväksyi tänään perjantaina yksimielisesti neuvottelutuloksen Paperiteollisuuden työehtosopimukseksi.

Sopimuskausi on kaksi vuotta 10.11.2017–30.11.2019.

Neuvottelutulos Paperiliiton ja Metsäteollisuus ry:n välisissä neuvotteluissa syntyi viikko sitten perjantaina. Paperiliiton tes-neuvottelukunta hyväksyi neuvottelutuloksen yksimielisesti. Samoin liiton hallitus päätti yksimielisesti esittää neuvottelutulosta liittovaltuuston hyväksyttäväksi.

”Kalliit hinnat vaikuttavat monen lapsiperheen talouteen” – SDP:n Taavitsainen vaatii koulukuvausmaksujen suitsimista

Satu Taavitsainen.

SDP:n kansanedustaja Satu Taavitsainen jätti ministerille kirjallisen kysymyksen koulukuvausten korkeista maksuista ja lasten arjen lähiympäristöissä tapahtuvasta markkinoinnista.

– Lasten valokuvat ovat ihania! Valitettavasti päiväkodeissa ja kouluissa otettavien jokavuotisten valokuvien kalliit hinnat vaikuttavat todella monen lapsiperheen talouteen, kertoo Taavitsainen.

– Lasten ja nuorten elämässä se, että voi saada samanlaisia tavaroita kuin ikätoverit, esimerkiksi juuri koulukuvia, on tärkeää yhteenkuuluvuuden rakentumiselle. Pidän päiväkoti- ja koulukuvapakettien hintojen suitsimista perheiden talouden ja lasten tasa-arvoisuuden kannalta tärkeänä asiana, tähdentää Taavitsainen.

Lasten valokuvat ovat ihania!

Taavitsaisen mukaan lapsiin kohdistetaan yhä enemmän vaikeasti tunnistettavaa markkinointia television, internetin ja puhelimen kautta. Kulutuskulttuurin voimistumiseen voidaan vaikuttaa hillitsemällä lapsiin suunnattua markkinointia ja ohjaamalla lapsia vastuulliseen kuluttamiseen ja kriittiseen medialukutaitoon. Avainasemassa tässä ovat kotien lisäksi päiväkodit ja koulut.

– Kysyin kirjallisesti ministeriltä, mihin toimiin hän aikoo ryhtyä päiväkoti- ja koulukuvien hintojen alentamiseksi ja miten hän aikoo puuttua lasten eriarvoistumiskehitykseen, joka alkaa jo päiväkodissa ja peruskoulussa. Kysyin myös, kuinka ministeri aikoo turvata lapsen aseman kuluttajana ja hillitä markkinointia lasten ja nuorten arjen lähiympäristöissä.

Kommentti: Länsimetro tulee – pääset vihdoin upeista merimaisemista maan alle

Kuva: Ilkka Yrjä
Metroliikenne kulkee 18.11. alkaen kahdella linjalla: Matinkylä–Vuosaari ja Tapiola–Mellunmäki. Opastinkylttejä päivitettiin tänään Ruoholahden asemalla.

Huomenna. Jos Luoja suo.

Odotettu päivä koittaa lauantaina 18. marraskuuta, kun metron matkustajaliikenne ulottuu ensimmäistä kertaa Espoon Matinkylään asti.

En ole ainoa espoolainen, joka odottaa Länsimetron starttia ristiriitaisissa tunnelmissa.

Onhan tuota odotettu.

Ensiksi puhuttiin vuodesta 2012, sitten 2013, sitten 2014, sitten 2015, sitten 2016…

Yksi espoolaispoliitikko murjaisi pari vuotta sitten, että hanke myöhästyy niin pahasti, että on hyvä, jos metrolla pääsee hakemaan jouluviininsä vuonna 2017. Häntä kivitettiin liiasta pessimismistä. Vaan oikeassahan tuo oli. Taisi omata ns. sisäpiirin tietoa.

Annas kattoo nyt, kuitenkin. Tässä hankkeessa ei mikään ole varmaa till the fat lady sings.

Espoon ulkopuolella Länsimetroa on suitsutettu kuin uutta Kehruu-Jennyä. Myöhästymiselle toki naureskellaan ja budjetin karkea karkaaminen on noteraattu, mutta muuten henki on yltiöpositiivinen. Metro ylittää turhat kuntarajat ja kehitys kehittyy. Taputtakaa.

Miksi kaikki eivät yhdy riemuun?

Yllättävän monet Espoossa asuvat tuntuvat suhtautuvan hankkeeseen viileästi, jopa skeptisesti. Läheskään kaikki eivät tuuleta.

Syy on selvä. Monien työmatkaa metro hidastaa, joidenkin kohdalla merkittävästi.

Menetetään hyvin toimiva suora bussiyhteys Länsiväylää pitkin Helsinkiin.

Käytän itse busssia 121 Olarista Helsinkiin. Ensin vain parin sadan metrin kävelymatka pysäkille. Sininen bussi tulee Kuitinmäestä ajallaan ja 12-15 minuutissa olen Helsingin keskustassa. Bussin ikkunasta katson henkilöautojen (usein) hitaampaa etenemistä kahdella kaistalla –  ihmetellen, miksi nuo eivät vaihda bussiin.

Entä ne näkymät! Ainutlaatuisen kaunis merimaisema joka päivä, töihin mennessä ja kotiin palatessa.

Maan alla tulee olemaan erilaista.

Ettei joku nykyinen bussin käyttäjä päinvastoin ottaisi yksityisautonsa työmatkakäyttöön?

Matka-aikaa tulee tuhrautumaan enemmän kaikilla niillä, jota eivät asu Espoon metroasemien välittömässä läheisyydessä. Tulee siirtymäriittejä uusilla sisäisillä busseilla. Eikä syöttölinja kulje vain omalta pysäkiltäsi metroasemalle. Liityntäbussi kiertää ja poimii matkustajia matkalta.

Metromatka vie linja-autoa kauemmin, koska reitti on louhittu Keilaniemen ja Otaniemen kautta. Tekee melkoisen mutkan siis.

Arvioin työmatkani pitenevän ajallisesti noin 10 minuuttia suuntaansa. Kollega laski oman matkansa pitenevän 20 minuuttia yhteen suuntaan.

No, pieni askel ihmiskunnalle, senkin kanssa eletään.

Ainakin on melkoista optimismia, jos kuvitellaan espoolaisten nyt jättävän yksityisautonsa kotiin ja siirtyvän metron käyttäjiksi.

Ettei joku nykyinen bussin käyttäjä päinvastoin ottaisi autonsa työmatkakäyttöön?

Hän kun menettää erinomaisen sujuvan suoran bussiyhteyden Helsinkiin. Plus ne merimaisemat.

Matkustajaliikenne länsimetron osuudella alkaa lauantaina 18.11., kun ensimmäinen juna Matinkylästä Vuosaareen lähtee kello 5.09. Sama juna lähtee Tapiolasta kello 5.14 ja Lauttasaaresta kello 5.23. Ensimmäinen juna Tapiolasta Mellunmäkeen lähtee aamukuudelta. Ensimmäinen juna Vuosaaresta Matinkylään lähtee kello 5.15, Rautatientorilta kello 5.36 ja Lauttasaaresta kello 5.41. Ensimmäinen juna Mellunmäestä Tapiolaan lähtee kello 5.20.

Metrolinja pitenee 14 kilometrin uudella, maanalaisella osuudella, ja samalla avataan kahdeksan uutta asemaa. Niistä Lauttasaari ja Koivusaari sijaitsevat Helsingissä, ja Keilaniemi, Aalto-yliopisto, Tapiola, Urheilupuisto, Niittykumpu ja Matinkylä Espoossa.