Ulospäinsuuntautuneisuus ja sosiaalisuus ovat nykyajan normi. Etenkin työelämässä. Vaikka olisi miten pätevä työntekijä, ei pääse pitkällekään, jollei osaa näkyä ja pitää ääntä itsestään. Sisäänpäinkääntynyttä ja yksin viihtyvää pidetään omituisena , ja Yhdysvalloissa psykologit haluaisivat luokitella introverttisuuden mielenhäiriöksi.

Kuitenkin historian suurimmat nerot eri aloilla ovat olleet sisäänpäinkääntyneitä ja eristyneet muista. Mensan jäsenistä suurimman osan voi luokitella introverteiksi.

Myöskin kirjailija Linus Jonkman tunnustautuu kirjassaan introvertiksi. Kirja on eräänlainen introverttien puolustuspuhe, joka pyrkii purkamaan introvertteihin liitettyjä stereotypioita ja leimoja.

Vaikka kirjan nimi viittaa työelämään, sitä käsitellään vasta loppupuolella, tosin oivaltavasti ja osuvasti.

Kiihkeätempoinen työtahti, toisiaan seuraavat kokoukset, meluisat avokonttorit ja räikeät brändit ja muut nykyisen työelämän trendit ovat suorastaan myrkkyä introverteille. Nämä hiljaiset pohdiskelijat tarvitsevat aikaa ja rauhaa.

Toisin kuin montaa asiaa kevyesti hoitava ekstrovertti, introvertti paneutuu ja uppoutuu syvällisesti aiheeseensa. Paljon puhuttu ympäristön unohtamista ja keskittymistä vaativa flow-tila onkin introverteille tyypillinen.

Ehkä tärkein introverttien piirre on kyky, ei ainoastaan sietää, vaan suorastaan kaivata ja rakastaa yksinäisyyttä. Nykyään kaikkialla korostetaan tiimejä ja muita ryhmiä ja mielipiteiden määrää pidetään totuuden ja oikeassa olemisen mittana. Monet taipuvatkin ryhmäpaineen alla. Introvertti sen sijaan kulkee omia teitään ja kyseenalaistaa selviöitä.

Ei ihme että kaikilla aloilla historian suuret kumoukselliset ja edistykselliset yksilöt ovat olleet introverttejä.

Jonkman ei kuitenkaan aseta introvertteja ja ekstrovertteja ehdottomiksi vastakohdiksi, vaan toteaa, että molempia tarvitaan ja niiden välille pitäisi luoda tasapaino. Henkilöä, jossa introverttius ja ekstroverttius yhtyvät, kutsutaan ambivertiksi. Tarvitsevathan ja edellyttäväthän kaikki muutkin vastakohdat toisiaan.

Pekka Wahlstedt