Työryhmä esittää: Lapsi voi asua vuorotellen molempien vanhempien luona

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Työryhmä kirjaisi lakiin vanhemman velvollisuuden pitää yllä lapsen suhteita läheisiin kuten isovanhempiin.

Oikeusministeriön työryhmä ehdottaa uudistuksia lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaan lakiin. Ehdotuksilla parannettaisiin lapsen oikeutta osallistua häntä koskevien asioiden käsittelyyn ja korjattaisiin lakia vastaamaan yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia, kuten perheiden monimuotoistumista.

Tavoitteena on myös nopeuttaa oikeudenkäyntejä ja keventää menettelyjä riidattomissa asioissa. Lain uudistaminen on kirjattu hallitusohjelmaan.

Työryhmän tehtävänä oli laatia oikeusministerille ehdotus lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lain muutostarpeista.

Lakiin ehdotetaan säännöksiä, joiden mukaan vanhemmat voisivat sopia tai tuomioistuin voisi päättää, että lapsi asuu vuorotellen molempien vanhempiensa luona. Nykyisin laissa ei ole mainintaa vuoroasumisjärjestelyistä.

Laissa kiellettäisiin epäasiallinen vaikuttaminen lapseen.

Tarkoituksena on puuttua nykyistä selvemmin huoltajien velvollisuuteen vaalia lapselle läheisiä ihmissuhteita.

Tapaamisoikeus voisi olla myös lapsen ja hänelle erityisen läheisen henkilön välille. Erityisen läheinen suhde on voinut muodostua esimerkiksi isovanhempaan, sijaisvanhempaan taikka vanhemman entiseen puolisoon.

Työryhmä ehdottaa useita toimia, joilla pyritään nykyistä tehokkaammin ehkäisemään vieraannuttamisesta tai muusta tapaamisoikeuden estämisestä johtuvia ongelmatilanteita. Vieraannuttamisella tarkoitetaan yleensä vanhemman käyttäytymistä tavalla, joka vaikeuttaa lapsen ja toisen vanhemman välistä vuorovaikutussuhdetta.

Laissa kiellettäisiin epäasiallinen vaikuttaminen lapseen.

Lapsen oikeuteen tulla kuulluksi ja osallistua häntä koskevien asioiden käsittelyyn ehdotetaan parannuksia. Tuomioistuin voisi käyttää kuulemisessa apuna asiantuntija-avustajaa, jonka tehtävänä olisi ennen kaikkea varmistaa se, että kuuleminen tapahtuu lapsiystävällisellä tavalla.

Lapsenhuoltolain uudistaminen on lausunnolla lausuntopalvelu joulukuun alkuun asti, minkä jälkeen päätetään asian jatkovalmistelusta.

Asiantuntija: Hyvätuloiset saivat tuplakevennykset – ”Parasta olisi, että veroja maksettaisiin enemmän”

Kuva: Lehtikuva

Hyvätuloisten motiivi rahoittaa hyvinvointipalveluja rapautuu. Yleisiä sosiaalipalveluja pidetään itsestäänselvyytenä, eikä solidaarisuus vaikeissa elämäntilanteissa oleville tahdo riittää, toteaa ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja.

Hän huomauttaa, että veronkevennysten myötä hyvätuloiset saavat yleiset sosiaalipalvelut kuten päivähoidon suhteellisesti huokeammin kuin muut.

– Verokevennysten myötä he maksavat hyvinvointipalveluista suhteellisesti vähemmän. Lisäksi päivähoidon maksukaton takia heille jää käteen enemmän rahaa.

Maaliskuun alusta päivähoidon maksuja alennettiin keskituloisilta ja poistettiin pienituloisimmilta. Eniten ansaitsevien maksut pidettiin ennallaan.

Kananojan mukaan päivähoitomaksujen porrastusta voisi jyrkentää.

– Monissa maissa päivähoidosta maksetaan reilusti enemmän. Suomessa maksupolitiikka ja verotus pitäisi katsoa kokonaan uudelleen. Ei hyvinvoivien maksuja voi kahta kautta vähentää.

Jaetaan mahdollisuudet ja riskit

Kananoja on huolissaan hyvinvointipalveluiden säilymisestä.

– Parasta olisi, että veroja maksettaisiin enemmän.

Hän varoittaa, että jos julkisten hyvinvointipalveluiden maksuja nostetaan reippaasti, keskiluokka siirtyy käyttämään yksityisiä palveluja.

– Jos hyvinvoivaa väestönosaa varten syntyy esimerkiksi oma päivähoitosysteemi, se ei ole pitkän päälle hyvä kehitys.

Vanhustenhoidossa maksut ovat Kananojan mukaan turhankin korkeat, sillä kaikilla keskituloisillakaan ei ole myytävää omaisuutta, jolla rahoittaa tehostetun palveluasumisen maksut.

– Menneiltä hallituksilta on jäänyt vanhustenhoidon maksujärjestelmä remontoimatta. Monilla vanhoilla on vaikeita tilanteita, myös kotipalveluissa.

Kananojan mukaan yhteisvastuu on vähentynyt.

– Viime vuosina on näyttänyt siltä, että vanhuuden riskejä ei kanneta yhdessä, vaan se menee omalle vastuulle.

Hän toivoisi nykyiseen hyvinvointikeskusteluun solidaarisuutta.

– Sitä 1970-luvun muutosten valmistelussa ollutta ajattelutapaa kaipaa tänä päivänä tosi paljon. Silloin ajatuksena oli, että annetaan samanlaiset mahdollisuudet päivähoidossa ja peruskoulussa ja että elämässä on riskejä kuten terveysriskejä, joita kansalaiset rahoittavat yhdessä verovaroin.

Hyvinvoinnin perusta kyseessä

Jos motiivi veronmaksuun häviää, samalla katoaa kolmen vuosikymmenen työ, jolla rakennettiin hyvinvoinnin perustaa.

Kananoja nimeää 1970-luvun alussa tulleet peruskoulun, kansanterveyden ja päivähoidon merkittävimmiksi hyvinvoinnin tukipylväiksi.

– Ne olivat hyvin käänteentekeviä muutoksia, joilla perustasoa vahvistettiin ja kansalaisten luokkajako koulutuksessa päättyi.

Kansanterveyslaki siirsi hoidon painopisteen perusterveydenhoitoon. Kananoja harmittelee, että lakia ei ole vieläkään saatu toimimaan tarkoitetulla tavalla.

Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien yhdenmukaistaminen 1980-luvulla oli iso muutos, sillä aiemmin valtionosuudet jaettiin toimintokohtaisesti. Kananojan mukaan avohuollon sosiaalityöhön ei saatu rahaa juuri ollenkaan, mutta kylläkin laitosmuotoiseen huoltotyöhön eli mm. lastenkoteihin. Uusi rahoitusmalli turvasi, että kunnat saivat varoja myös ongelmien ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen.

Kananojan mukaan kyse oli isosta uudistusryppäästä. Saman aikaan saatiin sosiaalihuoltolaki ja kuntapalveluita saattoivat ryhtyä tuottamaan ostopalveluina myös kolmas sektori ja yksityiset yritykset.

Kun vielä valtionosuudet sidottiin väestöpohjaan 1990-luvun alussa, se antoi kunnille mahdollisuuden toteuttaa haluamaansa sosiaalipolitiikkaa.

Yhteisvastuu punnitaan nyt

Kolmen vuosikymmenen saavutuksia yhdisti yhteisvastuun ajatus, Kananoja sanoo.

– Sitä ei enää ole. Yhteisvastuuta tunnetaan niin kauan, kun siitä itsekin voi saada jotain. Keskiluokka suostuu maksamaan veroja, kun se saa itsekin palveluja.

Keskiluokan saamat sosiaalipalvelut ovat tavallaan muuttuneet näkymättömiksi, itsestäänselvyyksiksi. Samalla sosiaalihuollolle jäävät kaikista vaikeimmissa tilanteissa olevien auttaminen, eli päihdeongelmaiset, mielenterveyspotilaat ja lastensuojelun asiakkaat.

– Siinä se solidaarisuus testataan, eli olenko valmis maksamaan veroja palveluihin, joita en itse tarvitse, Kananoja toteaa.

– Nyt ollaan käännekohdassa. Jos ei haluta maksaa veroja, niin yleinenkin palvelu kärsii. Verovaroistahan maksetaan sekä yleiset että erityispalvelut. Veronmaksuhalukkuuden katoaminen on hyvinvointivaltion suurin ongelma.

UP/Birgitta Suorsa

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

”Olen itse kohdannut niin asiatonta puhetta kuin asiatonta koskettelua kansanedustajana” – Li Andersson osallistuu #metoo-keskusteluun

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson.

Monien muiden poliitikkojen tavoin myös vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson osallistuu Facebook-päivityksellä seksuaalista häirintää vastustavaan #metoo-kampanjaan.

– Olen nähnyt niin monta #metoo-häsäriä mun sosiaalisissa medioissa. Jotkut jakavat myös tarinoita, mutta suurin osa tyytyy vain viestimän, että “kyllä, minäkin”. Tarinoiden kertominen on kaikkea muuta kuin helppoa. Muistot seksuaalisen häirinnän, ahdistelun tai asiattoman kohtelun kohteeksi joutumisesta ovat kipeitä ja niihin liittyvät yleensä myös häpeän ja syyllisyyden tunteita, Andersson kirjoittaa.

Hän uskoo, että monet myös jättävät kokemuksiaan kertomatta siksi, että pelkäävät kommentteja joissa vähätellään mitä he ovat kokeneet, tai joissa syytetään ylireagoinnista tai kaikkien miesten syyllistämisestä.

– Ei tässä ole siitä kyse. Kampanjan arvo on siinä, että se tekee näkyväksi ongelman, joka on laajalle levinnyt ja suuri. Se tekee näkyväksi, kuinka moni kantaa mukanaan tarinoita pelottavista ja ahdistavista kokemuksista. Ja se nostaa esille, kuinka arvottomaksi ihminen helposti tuntee itsensä, jos valtaa pitävä ahdistelee seksuaalisesti.

Pettymys ”hyvien ihmisten hiljaisuuteen”.

Li Andersson muistuttaa, ettei politiikkakaan ole ahdistelusta vapaa.

– Vaikka traumaattisimmat henkilökohtaiset kokemukseni ovat politiikan ulkopuolelta, olen itse kohdannut niin asiatonta puhetta kuin asiatonta koskettelua kansanedustajana. Häirintä ja ahdistelu ovat valitettavasti niin yleistä, että siihen voi törmätä niin kadulla kuin joukkoliikenteessä, baarissa kuin työpaikalla tai koulussa.

Andersson toivoo, että #metoo:n kaltaiset kampanjat johtavat siihen, että ongelmasta ei olla hiljaa ja että sitä ei vähätellä.

– Olen jo kauan aikaa itse ollut pettynyt siihen, mitä kutsun “hyvien ihmisten hiljaisuudeksi”. Että niin usein on ihmisiä paikalla, jotka myös voisivat ääneen puuttua, mutta valitsevat hiljaisuuden.

 

Ministeri kertoo, kuinka häntä ahdisteltiin: ”Olen miettinyt sitä puistatuksella viime päivinä paljon”

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) kertoo avoimessa Facebook-päivityksessään, kuinka häntä ahdisteltiin vuosi sitten.

”Olen miettinyt sitä puistatuksella viime päivinä paljon. Puolituttu mies tuli sidosryhmäkekkereillä käytävällä vastaan. Oli alkuilta. Olin matkalla naistenhuoneeseen. Hän halasi liian läheisesti, halasin sopivan etäisesti takaisin. Otin pari askelta taaksepäin. Sitten hän yhtäkkiä tarrautui minuun epäsopivalla tavalla ja kysyi virnistellen: ”Olet varmaan perehtynyt soteen ihan täysin rinnoin”.”

Saarikon mukaan tilanteessa pahinta oli se, ettei hän pystynyt sanomaan mitään.

”Otin pari lisäaskelta taakse ja peruutin itseni pois. Vasta monta hetkeä myöhemmin tajusin mitä oli tapahtunut. Suututti, hävetti, ahdisti.”

Saarikko kirjoittaa #metoo-kampanjasta, että on ollut ravistelevaa lukea ihmisten kokemuksia ahdistelusta ja seksuaalisesta häirinnästä.

”Ne suututtavat ja tekevät surulliseksi. Kirjoituksista näkee, miten iholle muistot tulevat.”

AVAINSANAT

Uusi, reaaliaikainen datasivusto nuorten syrjäytymisestä aukeaa – professori: ”Maailman parhaita rekistereitä hyödyntävä työkalu”

Professori Juho Saari kertoo Facebook-sivuillaan uudesta hankkeesta, joka on tulossa julki jo ensi viikolla.

Saaren mukaan suomalaisia nuoria koskevan tutkimuksen ja keskustelun maailma on olennaisesti muuttumassa.

”Me-säätiö julkaisee kaikille avoimen datasivuston 24.10. klo 14, josta voi reaaliaikaisesti seurata syrjäytyneiden nuorten määrää. Maailman parhaita rekistereitä hyödyntävä työkalu on kaikille avoin ja sieltä pääsee katsomaan syrjäytymislaskurista, mikä on nuorten tilanne eri puolilla Suomea”, Saari kirjoittaa.

Hän on liittänyt päivitykseensä myös ”havainnekuvia” sivustosta. Niiden perusteella sivustolta voi seurata esimerkiksi sitä, kuinka paljon ja missä päin Suomesa nuoret käyttävät eniten masennuslääkkeitä. Tietoa on luvassa myös muun muassa työttömyydestä ja koulunsa kesken jättäneistä.

Valtiotieteen tohtori Saari aloitti vuosi sitten syksyllä sosiaali- ja terveyspolitiikan professorina Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikössä.

Saari on erikoistunut sosiaali- ja terveyspolitiikan ja hyvinvointi- ja terveyserojen tutkimukseen. Näiltä alueilta hän on julkaissut noin 370 erilaista tieteellistä julkaisua.

Saari tunnetaan julkisuudessa myös köyhyystutkijana.

Keskustelua aiheesta

SDP:n presidenttiehdokas Tuula Haatainen: ”Ulossulkemisessa on kaikupohja nationalistisille liikkeille ja ääri-ilmiöille”

Kuva: Jani Laukkanen

Teini-ikäinen Tuula Haatainen katsoo televisiota kotonaan Vehmersalmella. Eletään 1970-lukua, televisiot ovat vastikään tulleet ja samoja ohjelmia katsoo koko kansa.

Meneillään on uutislähetys, jonka kuvat järkyttävät koko maailmaa. Kolonialistisen valtansa rippeisiin takertunut Britannia on aseistanut Nigerian liittovaltiota taistelussa separaristista Biafraa vastaan.

Haataisten televisiossa kuollaan nälkään.

– Kuvat nälkäänkuolevista naisista ja lapsista olivat yhtäkkiä olohuoneissa. Se oli järkyttävää ja koko ikäluokallemme hyvin puhuttelevaa samalla tavoin kuin Vietnamin sota, Haatainen muistelee.

Entisenä opetusministerinä ja sosiaali- ja terveysministerinä Haatainen on mieluiten asialinjalla. Poliitikkohaastattelut, joissa puhutaan henkilökohtaisuuksia ovat hänelle tuttuja, mutta hän vetää rajan ”jäätelötötterökuviin”, joita Haataisen mukaan usein naisilta toivotaan.

Henkilökohtainen on vahvasti asian palveluksessa.

– Jos puhutaan hyvinvointiyhteiskunnasta ja palveluista, niin kyllähän sitä peilaa siihen miten omassa lähipiirissä on nähty asiat, mutta asiakärjellä minä olen mennyt.

Sitä, mistä sisäinen turvallisuus syntyy, ei liiemmin pohdita.

Tammikuun presidentinvaaleissa Haatainen haastaa paitsi nykyistä, kokoomustaustaista tasavallan presidentti Sauli Niinistöä, myös miehistä tapaa nähdä ulko- ja turvallisuuspolitiikka aseiden ja uhkien näkökulmasta. Haatainen ymmärtää turvallisuuden laajemmin.

– On helppo puhua vain siitä, kuinka paljon meillä on aseita ja kuka meitä milloinkin uhkaa. Se on aika yksinkertaista. Laajasti ymmärretty turvallisuus on huomattavasti vaikeammin hallittavissa. Puhun kovastakin asiasta, realisti pitää olla. Mutta se ei riitä.

Suomalaisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa sekä puolustuspolitiikassa vallitsee Haataisen mukaan aika pitkälle ulottuva konsensus. Realiteetit ovat sellaiset, että varteenotettavat suurten puolueiden ehdokkaat ovat niistä samoilla linjoilla. Mutta laajemmin ymmärretty turvallisuus lokeroidaan helposti kestävän kehityksen tai hyvinvoinnin alle, vähemmän painavaksi politiikan alueeksi.

– Sitä, mistä sisäinen turvallisuus syntyy, ei liiemmin pohdita. Se syntyy nimenomaan siitä, ettei Suomessa ole ryhmiä, jotka on suljettu ulos ja joiden ääni ei kuulu. Ulossulkemisessa on kaikupohja nationalistisille liikkeille ja ääri-ilmiöille.

Lue koko haastattelu torstaina 19.10. Demokraatin viikkolehdestä.