Jos tämä huurupää olisi lisännyt, että entä jos sellaisen olisi kirjoittanut Juha Hurme, olisin lieventänyt lausuntoani: “No, se muuttaa asiaa mahdollisemmaksi.”

Todellakin. Vantaan Näyttämö esitti viime kesänä kotikentällään Navethaliassa, Hiekkaharjun kupeessa, Hurmeen kirjoittaman ja ohjaaman näytelmän Rehu-Virtanen, jossa edellä mainitut elementit olivat kaikki mukana.

Kun Hurmeen veto otti Mikkelin Teatterin suurella näyttämöllä täysin valtoihinsa, niin millainen onkaan sen tenho ollut Navethaliassa? Sehän on paikkana ollut juuri tämän näytelmän kohdalla  todella aiheen ytimessä, sillä Oraskujan navettarakennus on ihan se sama, jossa A. I. Virtasen rehututkimusryhmän lehmät asustivat, kun professori etsi valtion koetilalla pitkään ja hartaasti ratkaisua säilörehuprobleemaansa.

Rikasta näyttämökieltä

Hurme on suorastaan ahnehtinut aineksia tähän näytelmäänsä, mutta kun hänellä on ollut käsissään Vantaan Näyttämön kaltainen monitaitoinen harrastajateatteri ja sen yhteen hitsautunut porukka, homma pysyy kaiken aikaa kasassa

Hurmeen seoksesta löytyy sekä tiedollista ammennettavaa että puhdasta hauskuutusta. Tyypillisinä Juhan puumerkkeinä kirjailija-ohjaaja on ripotellut tekstinsä sekaan lainauksia niin Kiveltä, Jaakko Juteinilta, kemian oppikirjoista kuin luonnonkasvioppaistakin. Hurmeen omasta kynästä lähtenyt dialogi on tyyliltään tutusti  – viljelty esimerkiksi hänen näytelmissään Europaeus, Suomalaisten puolustus ja Making of Lea –  ja asiaankuuluvasti vanhahtavaa kirjakieltä johon on viskottu ryyteinä vähän nykyslangia ja muita anakronismeja sekä pari kirosanatehostetta. Näin syntyy rikasta näyttämökieltä, jota on hyvä ahmia ja helppo sulattaa.

Rikasta kieltä myös esitettiin rikkaasti. Vantaan ensemblessä oli mukana ohjaajan pitkäaikaisia luottonäyttelijöitä kuten itse Virtasta näytellyt Heikki Herva ja tämän oikeana kätenä dosentti Tomppena Tomi Sirén, jotka kumpikin taitavat vanhastaan Hurmeen koukut. Vantaalaisteatterin oma väki oli yhtä lailla sisällä kirjailija-ohjaajan aivoituksissa ja esityksen mainiot biisit säveltäneen Tuija Rantalaisen musiikissa. Erikseen on nostettava esiin Vantaan Näyttämöllä ja Työväen Näyttämöpäivilläkin usein ohjaajana nähdyn Elina Hagelinin hillittömän hauska ja samalla tarkka roolityö Virtasta piinaavana maatalouskomissaari Elina Kalmana, joka kokee Shakespearen juhannussadun tapaisen muodonmuutoksen.

Naiskohtaloita koleassa talossa

Federico Garcia Lorcan säälimätön näytelmä Bernarda Alban talo tarjoaa usein naisvaltaisille harrastajateatteriryhmille riittoisasti näyteltävää. Näyttämöpäivien kantajengiin kuuluvalla Ykspihlajan Työväennäyttämöllä piisaa toki näyttelijöitä kaikenlaisiin tehtäviin molemmista sukupuolista, mutta nyt kokkolalaisteatterin vahvat naiset pääsivät esittämään kykyjään laajalla rintamalla.

Draamakirjallisuuden ankarimpiin matriarkkoihin lukeutuvan Bernarda Alban huushollissa emännän sana on laki, ja sen saavat erityisesti tuta, niin henkisesti kuin fyysisesti,  hänen viisi  tytärtään. Äiti pitää eri-ikäiset tyttölapsensa kovalla komennolla irti miehistä. ja torppaa tylysti heidän yrityksensä tehdä omia elämänvalintoja.

Aku-Petteri Pahkamäen ohjaamassa esityksessä tekstin ankaruus korostui geometrisoidussa esittämistavassa, jossa sisääntulot ja poistumiset tapahtuivat suorakulmaisesti, ja roolihenkilöiden asemoinnit tuntuivat tarkkaan mitatuilta. Sen myötä punamustanpuhuvalta näyttämöltä välittynyt tunnelma oli kolea, mutta perustellusti. Vaikka näytelmässä kesää eletäänkin, lämpö ei Alban  talon seinissä paljon hohkaile.

Ykspihlajalaisten esitys oli vaikuttavalla tavalla kurinalainen, mutta välillä Alban tyttärien pakosta padotuille tunteille olisi toivonut muitakin purkautumistapoja kuin raivo. Itkukin kun oli Bernardan talon järjestyssäännöissä pannassa.

Kiertopalkinto Vantaalle

Lämpiöjutustelujen perusteella monet festarikävijät tuntuivat odottavan, että Näyttämöpäivien perinteinen kiertopalkinto menisi Vantaalle. Menikin, mutta ei ehkä kuitenkaan eniten puheissa esiintyneelle taholle eli Vantaan Näyttämön Rehu-Virtaselle. Vuoden 2020 yleisöäänestyksen voittajana palkintotuolin näet lastasikin bussiinsa Tikkurilan Teatteri, jonka tulkinta Niskavuoren naisista lumosi niin festivaaliväen kuin esiintyjäryhmille palautetta antaneen ammattilaisraadinkin.

TikkurilanTeatteri voitti vuoden 2020 Työväen Näyttämöpäivien yleisöäänestyksen festivaalin parhaasta esityksestä. Kiertopalikintotuolissa istuu voittoisan Niskavuoren naisten ohjaaja Janne Puustinen. (Kuva: Pihla Liukkonen)

Toiseksi eniten ääniä keräsi kotijoukkueena Mikkelin tyttöteatteri esityksellään Vaietut ja kolmoseksi sijoittui ensi kertaa festivaalille hakenut ja saman tien myös päässyt Nutturlan Makasiiniteatteri Nousiaisista, joka esitti Mika Myllyahon kirjoittaman nykyklassikon Kaaos.

Ensi vuonna Työväen Näyttämöpäivät järjestetään jo 45. kerran, ja ajankohta on tutusti tammikuun viimeinen viikonloppu eli 29.1.-31.1.