Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Teatteri ja Tanssi

Työväen Näyttämöpäivien lauantai: Tikkurilan Teatterin loistoesitys ja värikäs monologikavalkadi

Tikkurilan Teatterin Minna Laine ja Ilari Ristola näytelmässä Piilopaikka eli Siat.

Tikkurilan Teatterin vaikuttava esitys Työväen Näyttämöpäivillä pisti miettimään, miksei Athol Fugardin näytelmää Piilopaikka eli Siat ole näkynyt enää teattereiden ohjelmistoissa.

“Tiksiläisten” esitystä katsoessa oli hyvä muistaa, millaisessa hetkessä näytelmä alunperin syntyi. Eteläafrikkalainen Athol Fugard (s. 1932) kirjoitti sen vuonna 1987 (originaalinimi A Place with The Pigs), jolloin hänen kotimassaan vastustus rotusortoa ylläpitävää apartheid-järjestelmää vastaan laajeni. Yli 700 järjestön ja kolmen miljoonan ihmisen yhteenliittymä United Democratic Front otti julkaisemmallaan Vapauden peruskirjalla ohjat demokratiaa ja rotujen

Koko näytelmäkirjailijauransa apartheidia näkyvästi vastustanut Fugard perusti jo 1960-luvun alkupuolella teatteriryhmä The Serpent Playersin, jonka näyttelijäjoukko koostui yksinomaan mustista amatöörinäyttelijöistä. Ei ollut siis ihme, että Etelä-Afrikan tiukka sensuuri iski kyntensä Fugardin teksteihin, ja hänen näytelmänsä saivat kantaesityksensä pääsääntöisesti Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Fugard joutui elämään Etelä-Afrikassa sisäisessä maanpaossa (internal exile) eli rajoitetuin liikkumisoikeuksin.

Tuosta kaikesta suodattui sitten aineksia vuonna 1987 Yhdysvaltain New Havenissa kantaesitettyyn Piilopaikka-näytelmään, joka kertoo tositapahtumiin pohjautuen neuvostoliittolaisesta rintamakarkurista Pavel Navrotskista, joka rangaistuksen pelossa lymysi 41 vuotta kotitilansa sikalassa huolitsijanaan ja siten rikostoverinaan Praskovja.

TEATTERI
Työväen Näyttämöpäivät

Tikkurilan Teatteri
Athol Fugard: Piilopaikka eli Siat

Ohjaus Carita Välitalo – Suomennos Juha Siltanen – Lavastus ja valosuunnittelu Pikku-Markku Tuominen – Äänisuunnittelu Miika Elmgren – Puvut Aila Pelkonen – Riileissa Ilari Ristola ja Minna Laine

Taideyliopiston Teatterikorkeakolu
Monologit 1 & 2

Näyttämöllä 3. vuosikurssin näyttelijäopiskelijat Betadi Mandunga, Ronja Keiramo, Akseli Ilvesniemi, Onerva Tikka, Saku Taittonen, Jesse Gyllenbögel, Alvari Stenbäck, Susanna Hyvärinen, Mitra Matouf, Emma Pälsynaho, Samuel Onatsu

TIKKURILAN TEATTERIN toteutus tuntuu erityisen ravistelevalta juuri nyt, kun Venäjällä ollaan taas sodan tilassa. Kuinka moni venäläinen nuori mies piilottelee armeijapalvelusta juuri nyt ja millaisissa oloissa? kaartilaisina? Kellareihin piiloutuneina? Metsäkaartilaisina?

Carita Välitalon ohjaama sekä Ilari Ristolan ja Minna Laineen näyttelemä tiheä draama ravistelee kyllä ihan omillaan puhtaana teatteriesityksenä ilman sotatilanteen kytkyjäkin.

Juuri “puhtaana” on avainsana. Tikkurilan Teatterin esitys on puhdistettu kaikesta turhasta. Kaksi näyttelijää, yksinkertainen lavastus, joka röhisevien äänitehosteiden tukemana riittää sikolättipiilon kuvastajaksi, ja syvälle syyllisyydentunnon, moraalin, armon ja patrioottisuudenden kysymyksiin porautuva teksti – ei upean teatterielämyksen tuottamiseen sen enempiä tarvita. Niillä eväillä Tikkurilan Teatteri lunasti tällä kertaa Näyttämöpivillä miltei vakiintuneen paikkansa maan harrastajateattereiden huippukastissa.

TEATTERIKORKEAKOULULAISTEN kolmoskurssin Monologit-ohjelmakokonaisuus oli ensimmäistä kertaa Näyttämöpäivien vierailuohjelmistossa 2020, ja saavutti heti suuren suosion: kahteen esitysryppääseen jaettu kavalkadi myi loppuun jo ennakkomyynnissä.

Olisi myynyt kai seuraavinakin vuosina, mutta pandemipirulainen pisti niin soolot kuin kaiken muunkin festivaalitoiminnan jäihin kahdeksi talveksi.

Näin jouduin itsekin odottamaan ensikosketustani teakkilaisten monologikimaroihin aina tähän vuoteen asti, mutta nyt kun se kuuluisa “ekakerta” on tällä saralla koettu, voin julistaa: hyvää kannatti odottaa.

Monologit ovat syntyneet siten, että näyttelijäopiskelijat ovat poimineet vapaavalintaisesti esitettäväkseen siivuja kotimaisista proosateksteistä, ja itse myös ne dramatisoineet. Homman päällekatsojina ovat toimineet Teatterikorkean näyttelijäntaiteen professori Elina Knihtilä ja saman laitoksen lehtori Pihla Palteisto.

Ensimmäiseksi ilahdutti valittujen tekstien monivärinen kirjo. Ei mitään umpi-ilmeistä, vaikka valittujen tekstien joukossa toki oli sellaisia suuren lukevan yleisön kirjailijasuosikkeja kuin Mika Waltari, Sofi Oksanen, Miika Nousiainen ja Olli Jalonen. Heildän romaaneistaan ei kuitenkaan ollut plokattu helppoja, suosiota kosiskelevia lukuja tai v armat naurut repiviä katkelmia. Yleisö tosin näytti riemastuvan aina, kun tekstissä oli viittauksia seksiin ja seksuaalisuuteen, mutta Kurt Vonnegutin sanoin – niin se käy.

Ronja Keiramo oli valinnut monolginsa tekstin Johanna Vuoksenmaan esikoisromaanista

Kahdesta setistä ensimmäinen oli ehkä jälkimmäistä hieman kepeämpi, mutta mihinkään stand up – vaikutteiseen proosanheittoon ei kummassakaan hairahduttu. Ensimmäisestä erästä omia suosikkejani olivat Saku Taittosen esittämä pätkä Jukka Itkosen hillittömästä autofiktiosta Salamanterin muistelmat – hyvä löytö! – sekä Ronja Keiramon veikeästi tulkitsema viipale tv- ja elokuvatöistään paremmon tunnetun Johanna Vuoksenmaan esikoisromaanista Pimeät tunnit.

Kakkossetin helmiä olivat Mitra Matoufin pantomiimin kera esittämä hammaslääkärikohtaus Miika Nousiaisen Juurihoito-romaanista sekä Samuel Onatsun seesteinen tulkinta Olli Jalosen Taivaanpallon sivuilta.

Molempiin setteihin sisältynyt Jesse Gyllenbögelin heittäytyvä esitys (alkuperäiskattaukseen kuulunut Lina Schifferin esitys jäi nyt Mikkelissä kokematta sairastumisen vuoksi) Harry Salmenniemen novellista Hakemuksia nostatti vahvimmat reaktiot yleisöissä, eikä ihme, sillä kirjailijan fiktiiviset työhakemukset kunnanjohtajan virkaan olivat raisuja.

Kokeellisemman novellin mestarin Harry Salmenniemen lyhytproosaa taidetaan lukea näyttelijäopiskelijoiden keskuudessa nyt ahkerasti, sillä myös Alvari Stenbäckin tekstivalinta oli osunut samaiseen Asiakaskorallia-novellikokoelmaan.

Monologit-ohjelmakokonaisuudelle sopii toivoa vastakin sijaa Mikkelin festivaalin vierailijana. Konsepti on erottuva, virkistävä ja ajatuksella toteutettu. Ja tarjoaa lisäksi oivallisen tirkistysluukun huomispäivän näyttämötähtien tekstinkäsittelyvalmiuksiin.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE