x

Työväenlauluilla on yhä vetoa

Kenen joukoissa seisot, kenen lippua kannat? Tätäkin muistutettiin Sastamalan työväenlauluillassa

− Kaikki, jotka toivotte vain rauhaa, kuunnelkaa, hälytystä kaikki kuunnelkaa. (Alepposta) tuo ääni pauhaa….. syyttömien huuto kajahtaa. Uhrit tuhkasta ja raunioista ylös kohoaa, meitä varoittaa, raunioista, raunioista, meitä varoittaa…..

Sastamalan kaupungin rantasaunalla haluttiin työväen- ja rauhanlaulujen kantavan yhä kuuluvammin joka puolelle laajaa maailmaa:

− Ihmiset, te yhä valppahammin rauhaa suojatkaa!

Ilmo Korhosen vetämänä ja säestyksellä salillinen innostuneita laulajia kajautteli kolmisenkymmentä yhteislaulua. Tunnelma oli innostava ja tuntui kuin kukaan ei olisi halunnut lähteä pois vielä kahden ja puolen tunnin laulamisen jälkeen.

Nuorison marssi raikui taas reippaana

Mikä paremmin luo yhteishenkeä ja vastaa vapaan yhdessäolon tarpeeseen kuin yhdessä laulaminen:

− Meill´ vapauden kaiho soi, nyt rinnassamme toverit oi, siks´ yhteistyöhön rintamahan käy, pelastusta köyhille ei ennen näy. Viha vaino pois, rauha parempi ois, sopusointu keskenämme vallitkoon.

Nuorison marssi raikui taas reippaana:

− Pelvotta aina päin taantumusta, käy kulku nuorten armeijan. Ei askel horju, ei silmä säiky, vaan into hehkuu otsallaan.

Nuorin osallistuja oli viisivuotias Helmi, joka sitkeydellään osoitti varttuneemmalle väelle, että nuoriso valmis on kamppailemaan.

Näitä lauluiltoja tarvitaan lisää

Työväen marssi:

−Työ käsiemme, hengenkin, on ylevätä työtä. Työ tehty kourin jäntevin, voi poistaa hengen yötä.

Ja Kansainvälinen:

−…rintamaamme yhtykää, niin huomispäivänä kansat on veljet keskenään.

Miten ajankohtaisia nämä laulut ovatkaan ja kuinka niiden keskeinen sanoma edelleen velvoittaa meitä työskentelemään oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta.

Yhteinen henki osallistujilla oli, että näitä lauluiltoja tarvitaan lisää. TSL:n Vammalan Seudun Opintojärjestön puolesta vakuutettiin, että näitä tulee.

Alpo Jokinen

Keskustelua aiheesta

Ennakkoäänestys alkanut – demareille ennustetaan voittoa Tampereella

Sosialidemokraattien vaalivoitto Tampereellakin edellyttää voimakasta vaalityötä loppuun asti ja kannattajien aktiivistä puolueen äänestämistä.

Kuntavaalien ennakkoäänestys on alkanut tänään. Ennakkoäänestys järjestetään 29.3. – 4.4.2017. Ennakkoäänestyspaikkoja on ympäri kaupunkia kaikkiaan 18 muun muassa keskusvirastotalolla, pääkirjasto Metsossa ja joissakin muissa kirjastoissa.

Ennakkoon voi äänestää missä tahansa yleisessä ennakkoäänestyspaikassa Suomessa tai ulkomailla (ennakkoäänestys ulkomailla 29.3. – 1.4.). Jos äänestät muualla kuin Tampereella, pyydä toimitsijoilta nähdäksesi oikea ehdokaslista. Tampereella sijaitsevissa äänestyspaikoissa Tampereen ehdokaslistat löytyvät äänestyskopista.

Äänestäjän on todistettava henkilöllisyytensä esimerkiksi passilla, ajokortilla, poliisin myöntämällä henkilökortilla tai vastaavalla kuvallisella asiakirjalla. Jos sinulla ei ole henkilöllisyystodistusta, voit hakea poliisilaitokselta äänestämistä varten myönnettävää maksutonta väliaikaista henkilökorttia. Myös postitse jaettu ilmoitus äänioikeudesta on hyvä ottaa mukaan, mutta se ei ole välttämätön.

Kuntavaaleissa valitaan Tampereella ylintä valtaa käyttävä 67-jäseninen kaupunginvaltuusto seuraaviksi neljäksi vuodeksi. Ehdolla on kaikkiaan 665 ehdokasta 19 eri puolueen, valitsijayhdistyksen tai yhteislistan kautta.

Varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 9.4.2017.

Demarit suurimmaksi puolueeksi?

Politiikan tutkija, dosentti Pertti Timonen arvioi helmikuun lopulla Demokraatille antamassaan haastattelussa, että sosialidemokraateilla on Tampereella hyvät mahdollisuudet nousta kevään kuntavaalien voittajiksi ja kaupunginvaltuuston suurimmaksi puolueeksi.

Timonen oli tehnyt vaalituloksesta laskelmia, joissa hän on käyttänyt hyväkseen Helsingin Sanomien julkistaman Gallup -tutkimuksen tuloksia.

Tutkimuksessa arvioitiin eri puolueiden valtakunnallista kannatusta. Nämä tiedot Timonen on laskelmissaan suhteuttanut Tampereen tlanteeseen.

Timosen helmikuussa tekemän laskelman mukaan sosialidemokraatit saisivat Tampereen kaupunginvaltuustoon kevään kunnallisvaaleissa 18 paikkaa (paikkamäärän muutos +2), Kokoomuksen ja RKP:n valtuustoryhmä 15 (-3), Vihreä valtuustoryhmä 12 (+2), Vasemmistoliiton valtuustoryhmä kahdeksan (+1), Perussuomalaisten valtuustoryhmä kuusi (-3), Keskustan valtuustoryhmä kolme (+-0), Tampereen Puolesta -ryhmä kaksi (+1), Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä kaksi (+-0) ja Vaihtoehto Tampere -ryhmä yhden paikan (+-0).

Vertailu 2012 vaaleihin

Dosentti Pertti Timosen laskemia paikkamääriä on verrattu vuoden 2012 -vaalien paikkamääriin, jotka on merkitty sulkuihin. Luvuissa ei ole huomioitu vaalikauden aikana esimerkiksi loikkauksista johtuvia muutoksia. Vaihtoehto Tampere -ryhmän paikkamäärää on verrattu SKP:n vuonna 2012 samaan paikkamäärään. Vaihtoehto Tampere -ryhmä ei ollut mukana vuoden 2012 vaaleissa, mutta toinen ryhmän nykyisistä jäsenistä oli silloin SKP:n ehdokas.

Timonen sanoi, että hänen menetelmällään saadut tulokset eivät ole ”jumalan sanaa”, mutta aika lähelle toteutuvia tuloksia menetelmällä pääsee.

Vaika valtakunnallisissa gallupeissa kokoomuksen, demareiden ja keskustan kannatus onkin tasaantunut, Timonen arvioi viime maanantaina Tampereen työväentalolla  demareilla olevan edelleenkin hyvät mahdollisuudet suurimmaksi valtuustoryhmäksi.

Hän ennakoi demareille nyt yhtä lisäpaikkaa. Kokoomuksen ja RKP:n ryhmälle hän ennusti edelleen kolmen paikan tappiota. Vihreille kolmea lisäpaikkaa ja Perussuomalaisille kolmea paikkaa aikaisempaa vähemmän. Vasemmistoliitto säilyttäisi nykyisen paikkamääränsä.

Timosen mukaan niinkin voi käydä, että demarit nousevat suurimmaksi ryhmäksi, vaikka he eivät voittaisi yhtään lisäpaikkaa.

Hyvin suuri merkitys vaalien lopputulokseen Tampereella on äänestysaktiivisuudella. Eli sosialidemokraattien voitto edellyttää kaikkien puolueen kannattajien aktiivista osallistumista vaaleihin.

SDP asialinjalla

Suurimmaksi puolueeksi nouseminen merkitsee pormestarin paikkaa SDP:lle. Demarit menevät kunnallisvaaleihin asialinjalla. Puolueen tärkein tavoite on työllisyyden parantaminen kaupungissa. Se merkitsee paitsi ihmisille työtä ja helpotusta omaan henkilökohtaiseen elämäänsä myös kasvavia verotuloja kaupungille. Niiden turvin taas tarjotaan kaupunkilaisille riittävät ja kattavat palvelut.

Demarien toinen tärkeä vaaliteema on ”Pidetään kaikki mukana”. Työttömien lisäksi se tarkoittaa muun muassa vanhuksista, lapsiperheistä, lapsista, nuorista ja sairaista huolehtimista.

Sosialidemokraatit haluavat sijoittaa myös lapsiin ja nuoriin panostamalla varhaiskasvatukseen ja nostamalla kaupungin peruskoulut jälleen maan parhaalle tasolle.

Ympäristöäkään ei ole unohdettu. Kaupunki pitää demarien mielestä saada hiilineutraaliksi vuoteen 2030 mennessä. He kannattavat myös kansallisen kaupunkipuiston perustamista kaupunkiin.

Näiden pyrkimysten toteuttaminen edellyttää sosialidemokraattien viidennen tavoitteen saavuttamista eli kaupungin talouden saattamista tasapainoon.

Pormestariehdokkaita puolueella on useampia, on kokeneita kunnallispoliitikkoja ja valtakunnan tason vaikuttajia kansanedustajista ex-ministereihin.

Sosialidemokraattien pormestariehdokkaasta päättää kunnallisjärjestön edustajisto vaalien jälkeen.

Keskustelua aiheesta

Sanna Marin kommentoi Tampereen pormestarikysymystä: ”Tilaisuuksia ilmoittautua ehdokkaaksi on ollut useita”

SDP:n tamperelainen kansanedustaja ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Sanna Marin kommentoi Tampereen pormestarikysymystä omilla verkkosivuillaan maanantaina.

Marin kirjoittaa, että Tampereen sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö on linjannut, että SDP käy kuntavaalit kuntavaaleina.

”Emme aseta pormestariehdokasta ennen vaaleja, emmekä käy kampanjaa yksilöt vaan asiat edellä.”

Marin kertoo, että myös hänen kiinnostustaan pormestarin tehtävään on kysytty.

”Tilaisuuksia ilmoittautua ehdokkaaksi on ollut useita. Katson kuitenkin näin, että kun yhdessä on jotain sovittu, niin se linja pidetään. En siis aio ilmoittautua pormestariehdokkaaksi ennen vaaleja.”

Marin on ehdolla kaupunginvaltuustoon.

”Olen motivoitunut toimimaan kotikaupunkini hyväksi tulevaisuudessakin. Minulle on tärkeää, että Tampere kasvaa taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla.”

Demokraatti kertoi aiemmin tänään, että SAK:n entinen puheenjohtaja, kuntavaaliehdokas Lauri Lyly on kiinnostunut Tampereen seuraavaksi pormestariksi, jos kunnallisjärjestö sellaista esittää.

Lyly kertoi Facebookissa viime viikolla olevansa valmis haasteeseen, jos vaalitulos, oma kunnallisjärjestö ja Tampereen kaupunginvaltuusto antavat siihen mahdollisuuden.

– Paikkoja ei jaeta ennen vaaleja. Mutta olen käytettävissä vaalituloksen perusteella kaikkiin tehtäviin, mihin kunnallisjärjestö minua esittää, Lyly täsmensi maanantaina Demokraatille.

Myös sosialidemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtaja, apulaispormestari Pekka Salmi tavoittelee Tampereen pormestarin tehtävää, mikäli SDP nousee Tampereen suurimmaksi puolueeksi.

– Olen pitkään harkinnut asiaa. Pormestarin tehtävä kiinnostaa minua erittäin paljon. Se olisi luonteva jatko nykyiselle apulaispormestarin tehtävälle. Tiedän, mitä tehtävässä menestyminen vaatii. Laajan kokemukseni ansiosta minulla on edellytykset hoitaa tehtävä kunnialla, Salmi perusteli viime viikolla.

SDP:n pormestariehdokkaan valitsee kunnallisjärjestön edustajisto. Se on siis jo aikaisemmin linjannut, ettei SDP aseta pormestariehdokasta ennen vaaleja.

Lauri Lyly: Olen valmis Tampereen pormestariksi – ”mutta käydään nyt vaalit ensin”

Kuva: Kari Hulkko

SAK:n entinen puheenjohtaja, kuntavaaliehdokas Lauri Lyly on kiinnostunut Tampereen seuraavaksi pormestariksi, jos kunnallisjärjestö sellaista esittää.

Lyly kertoo Facebookissa olevansa valmis haasteeseen, jos vaalitulos, oma kunnallisjärjestö ja Tampereen kaupunginvaltuusto antavat siihen mahdollisuuden.

– Paikkoja ei jaeta ennen vaaleja. Mutta olen käytettävissä vaalituloksen perusteella kaikkiin tehtäviin, mihin kunnallisjärjestö minua esittää, Lyly täsmentää Demokraatille.

Lylyn nimi on noussut spekulointeihin kuntavaalien alla. Lyly hakee paikkaa kaupunginvaltuustosta SDP:n ehdokkaana. SDP ei ole nimennyt varsinaista pormestariehdokasta vaaleihin.

Lyly muistuttaa Facebookissa, että vaalitulos on tiedossa vasta kuntavaalien jälkeen. Hänen mukaansa asioiden edelle ei pidä mennä. Tärkeintä on tehdä ensin hyvä vaalitulos.

Tampereen uuden pormestarin valitsee uusi kaupunginvaltuusto. Etusijalla on suurimman puolueen pormestariehdokas. Gallupien perusteella SDP taistelee suurimman puolueen paikasta.

Tampereella pormestariehdokkaiksi ovat ilmoittautuneet nykyinen pormestari Anna-Kaisa Ikonen (kok.), apulaispormestarit Anna-Kaisa Heinämäki (vihr.) ja Mikko Aaltonen (vas.) sekä yrittäjä Veikko Vallin (Tapu.).

Lyly teki pitkän uran SAK:ssa. Hänet oli palkansaajakeskusjärjestön puheenjohtajana vuosina 2009–2016.

Juttua täsmennetty klo 17.48 Lylyn kommentilla: Paikkoja ei jaeta ennen vaaleja. Mutta olen käytettävissä valituloksen perusteella kaikkiin tehtäviin, mihin kunnallisjärjestö minua esittää. Otsikkoon lisätty ”mutta käydään nyt vaalit ensin”.

Keskustelua aiheesta

Kultalusikka suussa syntyneitä valehtelijoita? – Viitanen ja Feldt-Ranta romuttavat stereotypiat poliitikoista

Kuva: Anna-Liisa Blomberg
Pia Viitanen, Jouni Backman ja Maarit Feldt-Ranta ruotivat Tampereella, millainen poliitikko on ihmisenä.

Vaalien alla järjestettävät keskustelutilaisuudet usein keskittyvät tiiviisti kunnan päätöksentekoon. Paneeleissa poliitikkoja tentataan sotesta, paikallisista puheenaiheista ja valtakunnallisestikin puhuttavista asioista. Tampereen Koskikeskuksessa tiistaina järjestetyssä keskustelussa otettiin hieman toisenlainen kulma.

– Nyt ei puhuta vaaleista, vaan siitä, millaisia ihmisiä meidän päättäjämme ovat. Ajattelin, että voisimme raaputtaa vähän pintaa syvemmältä, alusti tilaisuuden juontanut SDP:n entinen kansanedustaja, Sitran vanhempi neuvonantaja Jouni Backman.

Backmanin johdolla SDP:n kansanedustajat Pia Viitanen ja Maarit Feldt-Ranta pääsivät murskaamaan poliitikkoihin liittyviä sterotypioita omien kokemustensa kautta.

Kultalusikka suussa syntyneet?

Backman muistelee kertoneensa vaalikentillä, että hän nukkui ensimmäistä kertaa omassa sängyssä 17-vuotiaana. Sitä ennen hän jakoi sängyn veljensä kanssa, koska tilaa kotona oli vähänlaisesti. Tämän hän kertoi siksi, että moni mieltää poliitikot kultalusikka suussa syntyneiksi, vaikka Suomessa politiikkaan voi nousta – toisin kuin monissa muissa maissa – monenlaisista lähtökohdista.

Maarit Feldt-Ranta kertoo kasvaneensa onnellisessa, mutta vaatimattomassa ja vähävaraisessa perheessä. Isä oli sokea, eikä 1960-luvulla apua ja tukea juuri saanut. Hän kertoo oppineensa sitkeyttä. Kotoa kumpuaa myös ajatus siitä, että rakkaus ja toisista ihmisistä välittäminen kannattelee.

Pia Viitanen taas on ylpeästi lähiön kasvatti. Se on iskostunut hänen identiteettiinsä niin, että kun media viime vaalikaudella kysyi, kukas tämä uusi asuntoministeri oikein on, tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä.

– Olen Pia Viitanen Hervannasta ja lähiöt ovat lähellä sydäntäni, hän muistelee.

Haluan käydä kotipaikkakunnallani kaupassa ostamassa maitoa ja puhua siellä muiden kanssa.

Poliitikkoja kuvataan usein myös tavallisesta arjesta vieraantuneiksi. Maarit Feldt-Ranta myöntää, että 15 vuotta valtakunnanpolitiikassa on opettanut, että ”siitä omasta arkisesta Maaritista” kiinni pitäminen ei ole itsestäänselvyys. Feldt-Rannan mielestä on tärkeää, että yhteyttä arkeen vaalitaan.

– Haluan käydä kotipaikkakunnallani kaupassa ostamassa maitoa ja puhua siellä muiden kanssa. Tämä voi kuulostaa vähän hölmöltä ja hassulta, mutta päättäjän arki muodostuu helposti sellaiseksi, että kontakti tavalliseen arkeen katkeaa, jollei sitä tietoisesti ylläpidä, Feldt-Ranta kuvailee.

Kyyniset ja kyllästyneet?

Viitasen ja Feldt-Rannan vastauksissa vilisee kaikenlaista pehmeää – rakkautta, toisista välittämistä ja ihmisluonnon pohjimmaista hyvyyttä. Politiikassa kuitenkin ollaan usein synkkien ja kovien asioiden äärellä – talous takkuaa, sote vie suohon ja työttömyys piinaa. Eikö vähemmästäkin kovetu ja ihanteet katoa?

– Kyllä ne ihanteet ovat säilyneet ja itse asiassa vuosien varrella vahvistuneet. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan liikuttuvani ihmisten elämäntarinoista – iloista ja suruista. Siitä olen kiitollinen, etten ole kyynistynyt, vaikka politiikassa on paljon sellaista, mikä helposti kyynistää ihmistä, Feldt-Ranta kertoo.

Myös Viitanen on saanut pidettyä kiinni ihanteistaan, uskosta oikeudenmukaisuuteen.

– Kun saa jotain aikaiseksi ja maailma siirtyy ehkä pienen askeleen parempaan suuntaan, se antaa kovasti voimaa, Viitanen kuvailee.

Epärehelliset roistot?

– Mielestäni poliitikot ovat rehellisiä ja uskon, että politiikkaan lähdetään ihan vilpittömästä halusta parantaa asioita, Viitanen vastaa Backmanin kysymykseen poliitikkojen rehellisyydestä.

Feldt-Ranta on samaa mieltä. Hän muistaa järkyttyneensä, kuinka hän muuttui päättäjäksi tullessaan yhdessä yössä ”reippaasta, ahkerasta ja tunnollisesta kolmen lapsen äidistä itsekkääksi paskiaiseksi, oman edun tavoittelijaksi ja roistoksi”.

– Jos kaikki päättäjät arvioidaan tällä tavalla, eivät kaikki kiinnostuneet välttämättä jaksa tai viitsi hakeutua politiikkaan. Huomaan, että moni kollega, joka saa paljon negatiivista palautetta, meinaa välillä musertua palautteen alle, hän sanoo.

Viitanen uumoilee, että mielikuva epärehellisyydestä voi kummuta paikoin siitä, ettei kaikkiin kysymyksiin voi antaa yksiselitteistä vastausta – etenkään jos vielä itsekin punnitsee ja pohtii kantaansa johonkin asiaan.

 Joskus Ben Zyskowicz meni tunnustamaan, että minä olen hänen lempiväittelijänsä.

Vanha klisee siitä, että politiikassa asiat tappelevat, eivät ihmiset, pitää keskustelijoiden mielestä kutinsa. Kavereita ollaan yli puoluerajojen, vaikka joskus eduskunnassa ”kinataan oikein kunnolla”. Kolmikko Viitanen, Feldt-Ranta ja Backman lähtevät paljastusten tielle:

Ben Zyskowicz (kok.) on yksi lempivastustajani, mutta se ei tarkoita, ettemme voisi istunnon jälkeen siellä kahvilassa olla kavereita. Joskus Zyskowicz meni muuten tunnustamaan, että minä olen hänen lempiväittelijänsä. Ihmiset voivat tulla toimeen keskenään, vaikka poliittisesti olemme toden totta asioista eri mieltä, Viitanen kertoo.

– Olen hyvä kaveri Kääriäisen Sepon (kesk.) kanssa. Kun sanoin tänään Sepolle, että lähden Tampereelle yhteen Pian tilaisuuteen, Seppo heitti, että: ”Älä sitten hirveästi hauku kepua siellä.”, Feldt-Ranta virnistää.

– Ystävyydestä kertoo, keitä kutsuu juhliinsa. Olli-Pekka Heinonen (kok.) on ystäväni ja hän on ollut minun juhlissani ja minä olin hänen häissään. Vitsailin, että olen täällä se kiintiödemari, Backman muistelee.

Keskustelua aiheesta

Oman liikkeen leivissä Työväenmuseo Werstaalla

Oman liikkeen leivissä -näyttely on toteutettu yhteistyössä satavuotiaan Osuuskunta Tradekan kanssa.

Työväenmuseo Werstaan kevään päänäyttely avautuu yleisölle torstaina 23. maaliskuuta. Oman liikkeen leivissä -näyttely kertoo suomalaisen kulutusyhteiskunnan kasvusta sekä kuluttajien omasta osuusliikkeestä 1900-luvun elämäntavan rakentajana. Kuluttamisen ja edistysmielisen osuustoiminnan menneisyys avaavat kiinnostavan näkymän suomalaisen arjen ja yhteiskunnan historiaan.

Osuusliikkeen tarina Suomessa alkoi runsas sata vuotta sitten, kun kuluttajat alkoivat perustaa omia osuusmyymälöitä välttämättömimmät tarpeensa täyttääkseen. Osa myymälöistä muodosti edistysmielisen osuustoimintaliikkeen vuosina 1916 ja 1917 perustettujen Kulutusosuuskuntien Keskusliiton ja Osuustukkukaupan kanssa. E-liikkeen toiminta laajeni 1900-luvulla muun muassa pankki-, ravintola- ja rakennussalalle. Kasvu jatkui, kunnes 1990-luvun äkillinen talousromahdus ajoi liikkeen vararikon partaalle.

Esillä monipuolista aineistoa

Esillä on laaja valikoima esineitä, kuvia, videota ja muistitietoa Työväenmuseo Werstaan osuustoiminnallisesta kokoelmasta, joka on lajissaan Suomen suurin. Oman liikkeen leivissä kuljettaa museokävijät 1900-luvun alun vähäeleisistä palvelutiskimyymälöistä vuosisadan lopun tavaranpaljoutta pursuaviin itsepalvelumarketteihin.

E-liikkeen nostalgiset tuotepakkaukset, mainosjulisteet ja säästölippaat kertovat kiehtovan tarinan maasta, jonka kansalaisten kulutustottumukset ja elämänlaatu muuttuivat huimaa vauhtia. Matkan varrella kävijät pääsevät muun muassa ihmettelemään 1930-luvun reklaamikulkuetta ja käväisemään ikkunaostoksilla 1950-luvun tyylisessä maaseutumyymälässä. Tasa-arvo sekä naisten ja lasten rooli kuluttajina saavat nekin huomiota.

Näyttelyssä katsotaan myös tulevaan. Kävijä jää pohtimaan mihin suomalainen kulutusyhteiskunta on menossa. Onko osuustoiminnalla tulevaisuutta?

Oman liikkeen leivissä -näyttely on toteutettu yhteistyössä satavuotiaan Osuuskunta Tradekan kanssa. Tradeka on juhlavuotensa yhteydessä tukenut myös Työväenmuseo Werstaan osuustoiminnallisten kokoelmien digitointityötä.

Oman liikkeen leivissä on avoinna yleisölle 23.3.2017–22.4.2018. Työväenmuseo Werstaalle on vapaa pääsy.

Keskustelua aiheesta