Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Politiikka

Työväenliike taisteli kahdeksan tunnin työpäivän – historiallisesta päätöksestä 100 vuotta

Työväen arkisto
Suurmielenosoitus 8 tunnin työpäivän puolesta Helsingin Senaatintorilla marraskuussa 1917.

Tällä viikolla tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun laki kahdeksan tunnin työpäivästä hyväksyttiin Suomessa.

Ilkka Yrjä

Ennen kuin 8 tunnin työaikalaki hyväksyttiin eduskunnassa 16.11.1917, oli tarvittu joukkovoimaa.

Syksyn 1917 niin sanottu marraskuun yleislakko (14.-20.11.) oli pysäyttynyt Suomen suuriruhtinaskunnan. Ammatillinen järjestäytyminen ja työväen luokkatietoisuus olivat lisääntyneet vuoden 1905 suurlakosta alkaen.

Tässä vaiheessa tilanne oli jo räjähdysherkkä, kuten tuleva tammikuu tulisi osoittamaan.

Kahdeksan tunnin työpäivä oli ollut yksi työväenliikkeen ykköstavoitteista jo 1800-luvun jälkipuolelta.

Meillä laki hyväksyttiin tapahtumien vyöryessä loppusyksystä 1917. Porvaripuolen päättäjät pelkäsivät Suomessa tapahtuvan samanlaisen vallankaappauksen, mikä Venäjällä oli juuri polkaistu liikkeelle. Vladimir Leninin johtamat bolševikit olivat kaapannet vallan Pietarissa 7.11.

Työaikalain voimaanastumista juhlittiin kautta Suomen. Sen ansiosta jäi aikaa myös levolle ja vapaa-ajalle.

Vuonna 1917 hyväksytyn lain mukaan työaika sai olla enintään 8 tuntia päivässä ja 47 tuntia viikossa.

Nykyisen lainsäädännön mukaan säännöllinen työaika saa olla enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Jos se tilapäisesti on pidempi, kyseessä on ylityö, josta on maksettava korotettu palkka. Suomessa siirryttiin viisipäiväiseen työ- ja kouluviikkoon asteittain 1966-1970.

Lain  pääperiaatteet ovat pysyneet voimassa koko Suomen itsenäisyyden ajan, toki nykyajan pirstaloitunut työelämä ja työsopimukset asettavat omat haasteensa lain toteuttamiseksi. Erilaiset nollatunti- ja silppusopimukset monimutkaistavat soveltamiskenttää.

Voimassa oleva työaikalakimme on vuodelta 1996.

Forssan ohjelma (1903): ”Työaika on saatava 8-tuntiseksi niissä ammateissa, missä eivät epäterveelliset olosuhteet vaadi sitä lyhemmäksi.”

On kiistatonta 100 vuotta myöhemmin, että laki kahdeksan tunnin työpäivästä oli historiallinen päätös. Se kohensi työväestön oloja ja oli harppaus kohti reilumpia työehtoja Suomessa.

SDP oli edelläkävijä. Puolue vaati jo Forssan kokouksen ohjelmassa 1903, että työaika on saatava 8-tuntiseksi niissä ammateissa, missä eivät epäterveelliset olosuhteet vaadi sitä lyhemmäksi.

Kahdeksan tunnin työpäivän lisäksi SDP:n keskeisiä vaatimuksia oli kunnallisen päätöksenteon demokratisointi. Eduskunta vahvistikin työaikalain ohella myös uudet kunnallislait samana päivänä 16.11.1917. Suurlakko päättyi kolme päivää myöhemmin.

Ilo saavutuksesta oli aito, mutta se jäi lyhyeksi. Taivaalle kasautui synkkiä pilviä. Sisällissodan puhkeamiseen täällä pohjantähden alla oli runsas kaksi kuukautta.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Lisää aiheesta

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Toimituksen valinta

Johannes Ijäs

Politiikka
27.2.2020
Sanna Marin sanoo Demokraatin pääministerihaastattelussa, että hallitus ei tee politiikkaa uutisotsikoiden mukaan – ”Hallituskausi on nelivuotinen ja tässä ajassa pitää valmista tulla”
Lue lisää

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

va. päätoimittaja: Rane Aunimo
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

Chefredaktör: Johan Kvarnström
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE