Työväentutkimuspalkinnon saaja läpivalaisee tv-sarjoja

KULT_nettikaksikko
Työväenperinnepäivän palkitut Jenni Hokka (vasemmalla) ja Helena Honka-Hallila.

Helsingissä jaettiin  tänään kansainvälisenä naistenpäivänä ja työväenperinnepäivänä vuosittaiset työväentutkimuspalkinnot.

Palkintoraati valitsi Vuoden työväentutkimus 2015 -palkinnon saajaksi  tutkijatohtori Jenni Hokan tiedotusopin  väitöskirjatyön ”Kakkoselta kaikelle kansalle. Kuulumisen politiikka Ylen TV2:n arkirealistisissa sarjoissa.”

Hokka avaa tutkimuksessaan television suurta poliittista ja yhteiskunnallinen merkitystä kiinnostavasta näkökulmasta. Hän on tarttunut seitsemään  TV2:n kotimaiseen sarjaan, joita on esitetty neljällä  eri vuosikymmenellä. Vanhemmasta päästä mukana ovat  ”Heikki ja  Kaija” sekä ”Rintamäkeläiset”,  viime vuosikymmenten komediasarjasuosikkeja edustavat muun muassa  ”Sisko ja sen veli”, ”Fakta homma” sekä ”Kyllä isää osaa”.

Tutkimuksen avainkäsite on kuulumisen politiikka, jonka avulla Hokka pääsee pureutumaan sellaisiin teemoihin kuin kansanomaisuus, luokkaan kuuluminen ja tv-sarjojen suhde hyvinvointivaltion rakentumiseen. Hokka löytää sarjoista sekä hyvinvointivaltion murenemisen että yhteiskuntaluokkien muutoksen tarinan. Samalla nousee esiin luokka-aseman ja sukupuolen yhteenkietoutuneisuus. Tv-sarjojen kritiikkien kautta avautuu myös neljäs tarina rahvaan ja tavallisen kansan luokittelusta eri vuosikymmeninä.

Vuoden Työväentutkimus -palkinnon tarkoituksena on kannustaa niin akateemista kuin muutakin työväestöön liittyvää historia-, perinne- ja kulttuuritutkimusta. Työväentutkimuspalkintoraatiin kuuluivat tutkija ja vapaa kirjoittaja Arja Alho (puheenjohtaja), tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila,  professori Pentti Arajärvi, dosentti Marjaliisa Hentilä sekä historiantutkijat Sami Suodenjoki ja Päivi Uljas.

Elämäntyöpalkinto Honka-Hallilalle

Palkintoraati päätti tänä vuonna antaa myös erityisen elämäntyöpalkinnon. Sen saa tietokirjailija ja filosofian lisensiaatti Helena Honka-Hallila, joka on kirjoittanut lukuisia kuntien ja työväenjärjestöjen historiikkeja. ”Hän on tarkkanäköinen tutkija, jonka teokset ovat lukijaystävällisiä ja laadultaan tinkimättömiä”, kiittelee palkintoraati.

Honka-Hallila on kirjoittanut myös kymmeniä monografioita. Työväenliikkeeseen liittyviä tutkimuksia ovat muun muassa työväen raittiusliikkeen, Kymen sosialidemokraattinen piirin, kristillisen työväenliikkeen, Kotkan työväenyhdistyksen ja Eteenpäin-lehden historia.

 

Keskustelua aiheesta

valittu_artikkeli02

Sanni Grahn-Laasonen luovutti — Kimmo Pohjoselle ja kuudelle muulle taiteen valtiopalkinto

Kuva: Kari Hulkko

Tämän vuoden taiteen valtionpalkinnot jaettiin keskiviikkona kaikkiaan seitsemän eri taiteenlajin edustajille.

Mediataiteen valtionpalkinnon saivat kuvataiteilija-kirjailijakaksikko Terike Haapoja ja Laura Gustafsson, muotoilun palkinnon puolestaan Nuutajärven Lasikylän kulttuurisäätiö.

Arkkitehtuuripalkinto myönnettiin helsinkiläiselle Arkkitehtitoimisto Livadylle, valokuvataidepalkinto Hannamari Shakyalle ja sarjakuvapalkinto Hanneriina Moisseiselle.

Kuvataidepalkinnon sai taiteilija Pauliina Turakka Purhonen ja monialaisen taiteen palkinnon Kimmo Pohjonen, joka tunnetaan harmonikkamuusikkona ja säveltäjänä.

Kukin palkinto on 13 500 euroa. Palkinnot taiteilijoille luovutti Helsingissä kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.).

Keskustelua aiheesta

Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalit jaettu: mukana muun muassa Markku Pölönen ja Martti Suosalo

Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saa tänä vuonna kymmenen taiteen ja kulttuurin alalla ansioitunutta suomalaista.

He ovat ohjaaja ja näyttelijä Dick Idman, tietokirjailija Anna Kortelainen, viulisti Pekka Kuusisto, taidemaalari Kuutti Lavonen, kirjailija Kai Nieminen, kääntäjä Janina Orlov, elokuvaohjaaja Markku Pölönen, näyttelijä Martti Suosalo, kuvittaja Virpi Talvitie ja tanssitaiteilija Juhani Teräsvuori.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Stadin työväenkirjallisuuspäivillä puhuttiin taas vilkkaasti kirjoista ja politiikasta

Kuva: Jari Soini
kirja_pyhalto_web
Kirjailija-ohjaaja Virpi Haatainen ja näyttelijä Ella Pyhältö tulivat Stadin työväenkirjallisuuspäiville kertomaan Edith Södergranista ja Hagar Olssonista kertovasta näytelmästä, joka saa pianb ensi-iltansa Espoon kaupunginteatterissa.

Kolmatta kertaa järjestetty Stadin työväenkirjallisuustapahtuma ”Aatosta jaloa – marraskuun valoa” keräsi tänäkin vuonna mukavasti kansaa Työväenliikkeen kirjaston, JHL:n ja perjantaina myös KAVI:n tiloissa pidettyihin sessioihin.

Esimerkiksi Sirpa Kähkösen jututustuokio olisi tarvinnut vähän JHL:n Ympyräsalia isomman tilan, jotta kaikki olisivat mahtuneet kuulemaan istumapaikoilta kaunokirjallisuuden tuoreen Finlandia-ehdokkaan ajatuksia hänen syksyn romaanistaan ”Tankkien kesä”.

Kähkönen kertoi toimittaja Veli-Pekka Leppäsen haastattelemana muun muassa romaaninsa aatteellisesta perustasta ja sen asettumisesta sotavuosiin sijoittuvan Kuopio-sarjansa jatkumoon. Tankkien kesähän loikkaa sarjan edellisen romaanin vaiheista 25 vuotta eteenpäin, ”Prahan kevään” tukahtumisen hetkiin 1968. Kähkönen oli itse tuolloin nelivuotias, jotenkovin omakohtaisia kokemuksia hän ei ole pystynyt romaaniinsa välittämään.

– Tämän kirjan on tehnyt itselleni jännittäväksi se, että siinä on fuusio siitä, mitä itse olen jo elänyt ja mitä olen menneestä elämästä kuvitellut. Romaanini ihmisissä yhdistyy eri puolia siitä, miten olen kokenut ympäröivän maailmaa, Kähkönen kuvaili

Samassa salissa pidetyt dekkari-istunnot tuntuivat myös vetävän mukavasti väkeä. Se osoitti, että työväenkirjallisuuspäivän tiukkarajaisuutta kaihtava ohjelmistolinjaus on paikallaan tulevaisuudessakin, vaikka painopiste tietysti työväenhenkisessä aatteellisuudessa pysyykin.

Näitä enemmän kirjallisesti (ja myös draamallisesti) kuin aatteellisesti suuntautuneita tuokioita tämän vuoden työväenkirjallisuuspäivillä oli myös näytelmäkirjailija-ohjaaja Virpi Haataisen ja näyttelijä Ella Pyhältön osuus, jossa he kertoivat pian Espoon kaupunginteatterissa ensi-iltaan tulevasta näytelmästä ”Koska olet minun”. Haataisen kirjoittama draama  kuvaa kahden kirjailijan, nuorena nukkuneen Edith Södergranin ja suomenruotsalaiseen vasemmistoölymystöön kuuluneen Hagar Olssonin monimutkaista suhdetta, joka oli paitsi Suomen 1920-luvun moraali-ilmastossa ongelmallinen, myös kirjallisen kilvoittelun leimaama.

– Emme ole tekemässä näyttämölle elämäkertaa tai näköispatsaita. Meillä keskiössä on Edithin ja Hagarin rakkaussuhde ja omistamisenhalu. Edithän halusi omistaa Hagarin, Hagar taas Edithin kirjallisen petinnön tämän kuoleman jälkeen, kertoi Virpi Haatainen

Draamateema sai myös pientä lisädramatiikkaa siitä, että toinen Edith Södergrania näyttelevä Helena Kallio joutui jättämään keikan väliin loukattuaan varsin pahoin jalkansa. Sen vuoksi näytelmäkatkelmat kirjallisuuspäivässä jäivät näkemättä, mutta ensi-ilta ei näillä näkymin vaarassa.

Poliittisinta antia ”Aatosta jaloa” -tapahtumassa oli perjantaisen, nyt toista kertaa järjestetyn Kapinarunoillan ohella lauantain keskusteluohjelmaosuuden päättänyt sessio ”Kääritäänkö hihat”, jossa pohdiskeltiin sen kuuluisan punavihreän kuplan kestävyyttä eli vasemmiston ja vihreiden ohjelmayhteistyön mahdollisuuksia.

 

Keskustelua aiheesta

Taas mätkähti uusi Guggenheim-käänne — ”Hyvin tyypillistä tälle hankkeelle, että on valmisteltu salassa”

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Kirjoittajat ovat helsinkiläisiä sosialidemokraatteja.

Helsingin kaupunki ja Guggenheim Helsingin Tukisäätiö ovat valmistelleet esityksen museon perustamiseksi Helsinkiin. Esityksen sisällöstä kerrotaan jo huomenna aamulla. Kaupunginhallituksen käsittelyyn esitys menee jo ensi maanantaina.

SDP:n Helsingin valtuustoryhmälle asia tuli yllättäen. Ryhmän puheenjohtaja Osku Pajamäki sanoo keskiviikkona iltapäivällä Demokraatille, ettei tiedä asiasta Ylen juttua enempää.

Toinen SDP:n helsinkiläinen valtuutettu Kaarin Taipale puolestaan sanoo, että jokin tällainen ”elämän merkki ”oli odotettavissa, joskin hän korostaa, että hankkeelle ominaiseen tyyliin.

— Tämä on hyvin tyypillistä hankkeelle, että sitä on valmisteltu salassa, hän kommentoi.

Apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen (sd.) ei kommentoinut Ylelle uutista keskiviikkona. Viljanen on huomenna mukana tiedotustilaisuudessa.

Guggenheim-museo-hanke on ollut tekeillä pitkään. Hankkeelle ei luvattu valtion rahaa viime budjettiriihessä, ja tätä on pidetty hankkeen toteutumisen ehtona. Helsingin Tukisäätiön hallituksen puheenjohtaja Ari Lahti on aiemmin sanonut, että museo ei nouse ilman valtion tukea.

Päätöstä museon rakentamisesta ei siis ole vielä tehty.

AVAINSANAT

Kirjamessuilla voi uppoutua myös kamalan rakkaisiin kansakoulumuistoihin

Kuva: Kari Hulkko
kansakoulu
Kirjamuseo Pukstaavin Helsingin kirjamessuille rakentama kansakoulun 150-vuotista historiaa esittelevä näyttely kiinnosti myös tämän päivän peruskoululaisia.

Helsingin kirjamessujen näyttelytarjonnassa ”Rihvelitaulusta tablettiin – Kansakoulu 150 vuotta” herättää oletettavasti kahdenlaisia tuntoja. Digitalisoidun nykypäivän koululaiset, joita näyttelyssä pörräsi torstaina sankoin joukoin, katselevat vanhoja aapisia, liitutauluja, paripulpetteja ja urkuharmoonia vähän säälivinä tai OMG!!-päivittelyjen kera hämmästellen: ”Onks kouluissa tosiaan ollu joskus noin köyhää?” (autenttinen katsojakommentti). Vanhemmille, esimerkiksi ei sen  paleontologisemmille olennoille kuin 1960- ja 70-luvuilla koulutiensä aloittaneille messuvieraille Suomalaisen kirjan museon kokoama näyttely taas tarjoaa nostalfgista aikamatkaa menneisyyteen. Aikaan, jolloin kasvisruokapäivä oli yhtä kuin kaalilaatikkoa ja Spotifyn tilalla oli Koululaulukirja, josta vedettiin ”Sotilaspoikaa” ja ”Kotimaani ompi  Suomea”.

Keisarillinen asetus kansakouluista annettiin Suomen suuriruhtinaskunnassa 1866, mutta oppivelvollisuuslaki astui voimaan vasta 1921. Suomalainen koululaitosjärjestelmä on historian saatossa osoittanut menestystarinaksi, mitä muistetaan aina hehkuttaa, kun on julkaistu erilaisia oppimistulosvertailuja, joissa Suomi keikkuu kärkisijoilla.

Liitutaulusta screenille

Kirjamessujen näyttelyn nimi kertoo varsin tyhjentävästi siitä kehitysvauhdista, jossa koululaitos on  viimeiset neljäkymmentä vuotta eli jälkeen peruskoulu-uudistuksen ollut. Näyttelyssä on on rinnakkain iki-ihania vanhoja opetustauluja sekä tietysti liitutaulu ja sitten esimerkkinä tulevasta kehitystiestä screeni, jolla vilkkuu modernia audiovisuaalista opetusmateriaalia.

Vitriineissä löytyy koko aapiskirjan historiallinen kaari fraktuuralla painetuista 1800-luvun asiapitoisista opuksista nykypäivän värikkäisiin ja monenlaisia virikkeitä tarjoaviin lukukirjoihin ”Aku Ankan kultaista aapista”ja ”Pupu Tupunan loruaapista” myöten.

– Pulpetiton ja kirjaton luokka on yksi tulevaisuudenkuva, joka näyttelyssä tuodaan näkyville. On silti aika epätodennäköistä, että kirjat katoaisivat kouluopetuksesta kokonaan, mutta digiaika luo koko ajan uudenlaisia vaatimuksia, erityisesti monilukutaidon hallitsemisessa, sanoi näyttelyn avannut Opetushallituksen hallintojohtaja Matti Lahtinen.

Rihvelitaulusta tablettiin -näyttelyosastolla on jokaisena messupäivänä vaihtuva lukujärjestys, jossa on muun muassa pulpettijumppaa, kaunokirjoitus- ja katumusharjoituksia sekä kunkin messupäivän päättävä luokkakuvaus osastolla päsmäröivän opettaja Tarkan kanssa.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta