Kuva: Nora Vilva
Ulf Sundqvist, 71: ”Ei tämä yhteiskunta pidä riittäävästi pienen ihmisen puolta”

Ulf Sundqvist, 71

Näen peilikuvasta uurteiset kasvot, jotka ovat kokeneet monenlaista. Se näkyy ilmeestä. Voisin viitata Kimmo
Oksasen paljon huomiota herättäneeseen kirjaan Kasvonsa menettänyt mies. Minulle on käynyt niin, että kasvoni kuluivat aikanaan, kun olin 1990-luvun talouskriisin syntipukkina ja etusivun todistaja. Mutta pääsin siitä tasapainoon.
Sitten tuli seuraava vaihe, kun sairastuin ja kasvoni saivat uudet muodot. Olen oppinut elämään tämänkin naaman kanssa.

Kaikista yrityksistä huolimatta tämä yhteiskunta on aika kolkko vammaisille, työttömille ja köyhille.

Elän mielenkiintoista, tasapainoista elämää, seuraan maailmaa ja ympäröivää yhteiskuntaa. Kasvoni vääntyvät joskus huolesta, kun katson nykymenoa. Ja joskus ne synkistyvät, kun koen henkilökohtaisesti vammaisen kohtaamat tilanteet – vaikka minun vammani on näin lievä, vain puhevamma. Ajattelen niitä vammaisia, joilla on paljon pahemmat oltavat kuin minulla.
Kaikista yrityksistä huolimatta tämä yhteiskunta on aika kolkko vammaisille, työttömille ja köyhille. Paljon puhutaan kauniisti palvelutuotannosta ja -tapahtumista.

Uusi uljas yhteiskunta rajoittaa elämää merkittävällä tavalla.

Hyvin monelle on käymässä niin, että uusi uljas yhteiskunta rajoittaa elämää merkittävällä tavalla. Ajatellaan vaikka tilannetta, missä vanha ihminen, joka on tottunut käyttämään rahaa, ei näe pankkiautomaatin näppäimiä eikä myymälän kassapäätteen lukuja.
Onhan se aika tylyä. Näihin seikkoihin kiinnitetään liian vähän huomiota. Ei tämä yhteiskunta pidä riittäävästi pienen ihmisen puolta.

Ulf Sundqvist on kansainvälisen investointipankin vanhempi neuvonantaja sekä SDP:n entinen puheenjohtaja ja ministeri.

 

Teksti: Nora Vilva

Juttu ilmestyi ensin Demokraatin viikkolehdessä torstaina 29.9.2016.

Keskustelua aiheesta