Musiikki

Ulkoilmaooppera keskellä Helsinkiä tarjoaa tuulahduksen kansalliseeposten aarteistosta

Laura Pyrrö ja Matias Haakana ovat mainion kamarioopperaesityksen Savitri ja Satyavan.
Laura Pyrrö ja Matias Haakana ovat mainion kamarioopperaesityksen Savitri ja Satyavan.
Laura Pyrrö ja Matias Haakana ovat mainion kamarioopperaesityksen Savitri ja Satyavan.

 

Säveltäjä Gustav Holstin ooppera ”Savitrin” tarina on säveltäjän itsensä Intian kansalliseepoksesta muokkaama. Holstin musiikissa on osoittelevan yksinkertaistavia piirteitä. Tyyli on tällaiseen yhteyteen mitä sopivin, taiteellisen konstailun häivääkään ei ole. Lopputulos on kamarioopperaa onnistuneimmillaan.

Teos esitetään Helsingin yliopiston Snellmania-rakennuksen vehreässä siimeksessä, piha-aukiolla. Tunnelma on keskittynyt ja rikkumaton. Otollinen ympäristö toimii säveltäjän toiveiden mukaisesti. Ooppera on harvinaisuus, jollaisia ei usein kohtaa.

MUSIIKKI

Helsingin yliopiston Snellmania-puisto

Gustav Holst: Savitri

Libretto Gustav Holst – Ohjaus Juulia Tapola – Rooleissa Laura Pyrrö, Jouni Kokora, Matias Haakana; Naiskvartetti Kaari-ensemble; Kamariorkesteri 

Ooppera kertoo rakastuneen pariskunnan tarinan. Kaunis Savitri kuulee kuoleman äänen. Suuri noutaja on tullut hakemaan Savitrin miestä, Satyavania. Lohduton Savitri pyytää päästä saattamaan tätä.

Kuolema, Yama, ei moiseen ole tottunut ja yllätettynä antaa vaimolle luvan yhdellä ehdolla: vaimo ei saa pyytää miestään takaisin elävien kirjoihin.

Savitri on kuitenkin sitkeä ja ovela ja Satyavan saa lopulta henkensä takaisin.

Ehyt kokonaisuus

Esityksessä on kolme solistia, soitinyhtye koostuu kahden viulun, pianon ja sitarin ryhmästä. Naiskvartetti laulaa solistien taustalla.

Kokonaisuus on harmoninen, keskittynyt kertomus etenee jännitettä luoden, musiikki värittää tarinan käänteitä. Solisteille on moni-ilmeistä laulettavaa ja henkilöiden kohtaloiden seuraaminen on riittävän kiinnostavaa.

Esityksessä taistellaan niin surua kuin pelkoa ja uhkaa vastaan. Onni odottaa lopussa, mutta ei kuorrutu heppoisena. Intialainen tarinaperine, tapa muokata juonta toteutuu eheästi. Melodramaattisuus kuuluu asiaan.

Juulia Tapolan ohjaus osuu niin esittäjien kuin tarinankin osalta pikku kultasuoneen. Yksityiskohtia on harkiten, terä ja tarkkuus kohdallaan. Tunnelma on tiivis, esitys paneutuva. Oopperassa on luontevaa täyteläisyyttä huolimatta materiaalin niukkuudesta.

Solistit Laura Pyrrö, Jouni Kokora ja Matias Haakana lauloivat selkeästi artikuloiden. Tarinasta sai selvää, mikä tällaisessa pienoistaideteoksessa on kullanarvoista.  Äänet olivat kunnossa, esitystä täydensi naiskvartetin puhdas, hymnimäinen laulu peesaa hillittynä. Muusikkoryhmä hoiti luotettavasti tehtävänsä oopperan keskeisenä elementtinä.

Saisiko tällaista tuottaa?

Mitä, jos tällaista esitystraditiota ei vaalittaisi? Että vain suuret massat, vyöryvät kuulija-armeijat, mahtava pauhu ja koneiston ylikierrokset saisivat tilaa. Ja että vain suurten povi- ja takataskujen tyhjyys olisi merkittävä odotusarvo, rahanarvo arvoista keskeisin? Hui hai!

Yksinkertaistettu markkinamaailma ei liene maailmassa yksinvaltiaan asemassa, vai onko?

Savitrista on nähtävänä Snellmania-puistossa (Snellmaninkatu 14) vielä kaksi esitystä, maanantaina 19.6. klo 19 ja tiistaina 20.6. klo 19.

 

Matti Saurama

 

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat