Teatteri ja Tanssi
5.12.2016 11:12 ・ Päivitetty: 5.12.2016 11:12
Unohda Hitchcock – Lahden Vertigo on upea trilleri ihan omilla avuillaan
Alfred Hitchcockin trilleri “Vertigo – Punainen kyynel” on noussut kriitikkoäänestyksissä kaikkien aikojen parhaimmista elokuvista säännöllisesti kärkisijoille, usein parhaaksi. Lahden kaupunginteatterissa sama tarina siirtyy näyttämölle alkuperäismuodossaan.
Kun toisen maailmansodan ajassa tapahtuva elokuva sijoittuu San Franciscoon, on näytelmäsovituksessa (ja sen pohjana olevassa romaanissa) tapahtumien keskuspaikka sen sijaan Pariisi, jota natsit uhkaavasti lähestyvät. Kaupunkilaisten elämää varjostavat pelko, nälkä ja väkivalta. Henkinen ilmapiiri on tukahduttava ja otollinen kaikenlaiselle rikollisuudelle.
Etsivä Flavière on luopunut poliisivirastaan. Hän kohtaa sattumalta nuoruuden ystävänsä Gévignen, joka pyytää häntä varjostamaan tämän vaimoa Madeleinea. Flavière rakastuu tähän salaperäiseen ja unenomaisena näyttäytyvään naiseen. Syöksykierre on pian valmis ja kun etsivä huomaa ajautuvansa syvälle ihmismielen syövereihin ja olevansa myös rikoksesta syytetty.
Lahden kaupunginteatteri, Eero-näyttämö
Pierre Boileau-Thomas Narcejac: Vertigo
Sovitus ja ohjaus Tommi Kaunulainen – Lavastus Pekka Korpiniitty – Puvut Maija Korsu – Valot Jouni Nykopp Videot Antti Rautava – Rooleissa mm. Teemu Palosaari, Tapani Kalliomäki, Maiju Saarinen, Hiski Grönstrand, Lumikki Väinämö
Tommi Kainulaisen ohjaamasta Vertigosta kehittyy psykologinen trilleri, jonka juonen käänteet pysyvät tiukasti ohjaajan otteessa. Hänen persoonallinen näkemyksensä mahdollistaa kiinnostavan ja syvällisen matkan ihmisen sisimpiin kerroksiin. Kainulainen käyttää Eero-näyttämön intiimiyyttä hyväkseen, jolloin tapahtumat tulevat suoraan katsojan eteen melkein käsin kosketeltaviksi.
Hienoja roolitöitä
Kainulaisella on näyttelijävalinnoissaan ollut silmää ja niinpä hienoista roolitöistä löytyy persoonallisuutta. Teemu Palosaari tekee Flaviéren roolin vaikuttavasti ja tarkasti. Näyttelijän välittämä ahdistus ja tuska on raastavan todellista, ja hänen Flavèrensa käy läpi hurjan kehityskaaren täysjärkisestä miehestä ihmisraakileeksi.
Maiju Saarisen eteerisessä ja itsetuhoisessa Madeleinessa on herkkyyttä, mutta myös salaperäisyyttä.
Tapani Kalliomäki on poliisietsivän roolissaan tarinan eräänlainen kertoja – hallittu ja jännitteinen roolisuoritus tämäkin. Hiski Grönstrand Flavièren ystävänä Gèvignenä on sopivalla tavalla eleetön.
Pekka Korpiniityn lavastus on harkitun niukkaa ja suoraviivaista. Tekniikkaa hyväksi käyttäen liikutaan vaivattomasti pariisilaisessa miljöössä.
Tommi Kainulainen lunastaa ohjauksellaan odotukset, joita Vertigon tuomiseen näyttämölle kohdistui. Lahdessa kaikki palaset ovat osuneet kohdalleen. Monelle katsojalle Alfred Hitchockin elokuva on varmasti juurtunut syvälle mieleen, mutta uskoa sopii, että Pierre Boileaun ja Thomas Narcejacin alkuperäisromaanista sovitettua näytelmäversiota katsoessa elokuvan yliote ei enää kahlitse ajatuksia.
Marja Welin
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.