UPIn Aaltola Ruotsin ja USA:n ydinasesopimuskiistasta: ”En usko, että jää suurempaa lommoa”

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen
Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola.

Ruotsi on mukana muutamien muiden länsimaiden kanssa 122 maan joukossa, jotka aikovat allekirjoittaa ydinaseet kieltävän sopimuksen.

Suomi ei sopimusta ole allekirjoittamassa. USA:n puolustusministeri James Mattis on varoitellut ruotsalaista kollegaansa Petter Hultqvistia vakavista seurauksista, mikäli Ruotsi sopimuksen allekirjoittaa. Ruotsin yhteistyö USA:n ja Naton kanssa tulisi haasteelliseksi.

Suomessa asiasta on kirjoittanut Helsingin Sanomat.

Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola toteaa isojen ydinasevaltojen suhtautuvan skeptisesti uuteen sopimukseen. Ne painottavat, että ydinaseista tulisi luopua ydinsulkusopimus NPT:n kirjauksien mukaisesti.

Lisäksi Aaltola muistuttaa, että Ruotsin kohdalla on kyse myös USA:n omista intresseistä.

”Kuulostaa epäreilulta allekirjoittaa sopimus.”

Jos Ruotsi allekirjoittaa ydinaseet kieltävän sopimuksen, USA:n näkökulmasta Ruotsin kanssa tehtävä yhteistyö vaikeutuu Aaltolan mukaan ainakin jonkin verran.

– Ydinaseellisen ja ydinaseettoman vallan yhteistyö on hankalampaa, jos pienempi valtio on sanoutunut irti ydinaseista. Se rajaa niitä optioita, joita kriisitilanteessa olisi.

Aaltola muistuttaa Ruotsin saaneen USA:lta epävirallista suojaa USA:n ydinsateenvarjosta.

– USA:n näkökulmasta kuulostaa epäreilulta allekirjoittaa sopimus, jos on kylmän sodan ajan ja sen jälkeen nauttinyt etuja.

Millaisista optioista Aaltola sitten puhuu. Hän viittaa esimerkiksi erilaisten kriisiskenaarioihin ja mahdollisuuksiin liikutella ydinpelotetta.

– Nämä skenaariot ovat tietysti täysin spekulatiivisia, mutta esimerkiksi USA:n tai Naton ydinpelotteen siirtäminen lähemmäksi kriisialueita voisi olla yksi skenaario, jossa Ruotsista ei olisi hyötyä tai apua. Ydinasemaiden tai USA:n näkökulmasta ydinsaseet ovat tavattoman tärkeä osa strategista arsenaalia. USA:n näkökulmasta kauhun tasapaino viime kädessä estää ydinaseiden käytön.

– USA:ssa pidetään vähän idealistisena haihatteluna tätä projektia, ja jopa jossain suhteessa vaarallisena, johon Ruotsikin saattaa nyt olla lähdössä mukaan.

”Realiteetit säilyvät, mutta skenaariot monimutkaistuvat.”

Ikävä fakta on se, että viime aikoina ydinaseiden merkitys on jälleen kasvanut.

– Venäjällä sotilasdoktriini on muuttunut ja USA:lla korostuu se, että heillä pitää olla vastapainoa.

Jos Ruotsi allekirjoittaa sopimuksen Aaltola ei kuitenkaan usko, että sillä on juurikaan vaikutuksia esimerkiksi USA:n ja Naton harjoitustoimintaan Ruotsin kanssa. Ruotsi ei ole Naton jäsen.

Ylipäänsä maiden suhteisiinkin vaikutukset jäisivät lopulta pieniksi.

– En usko, että tästä suurempaa lommoa jää, mutta se monimutkaistaa strategista suunnittelua USA:n ja Naton näkökulmasta ja myös EU:n näkökulmasta.

– Mutta ei se poista Ruotsin tärkeyttä USA:lle Baltian suunnalla. USA:n näkökulmasta Ruotsi on maantieteelisesti tärkeässä paikassa. Ei sopimuksen allekirjoittaminen myöskään poista Ruotsin tarvetta saada sotilaallista tukea suoraan USA:sta. Realiteetit säilyvät, mutta skenaariot monimutkaistuvat.

”Suomi on ollut vähän linjakkaampi.”

Aaltola selittää Ruotsin ja Suomen eroa suhtautumisessa ydinaseet kieltävään sopimukseen sillä, että Ruotsissa on pitkät perinteet korostaa ulkopolitiikassa ihanteita. Suomessa ulkopolitiikkaa on harjoitettu enemmänkin ”inhorealistiselta” pohjalta, Aaltola kuvaa.

Kun Ruotsissa puhutaan ihannetasolla, syvätasolla toiminta saattaa olla kuitenkin erilaista. Kyse on kaksoisstandardista, jota Aaltolan mukaan USA on oppinut jo historian saatossa Ruotsin kohdalla lukemaan.

– Ruotsin toiminta laitetaan luultavasti Washingtonissa enemmän ristiriitaisen viestinnän piikkiin kuin nähdään välirikkona.

– Suomi on ollut vähän linjakkaampi, Ruotsin kaltaisia kaksois- tai kolmoisstandardeja ei paljon näy, vaikka ne ovat pienille maille aika tavanomaisia.

Aaltolan mukaan Ruotsin hallituksen sisälläkin on eri linjaa ydinaseet kieltävästä sopimuksesta. Ulkoministeri Margot Wallström on edistänyt sopimuksen allekirjoittamista.

– Puolustusministerin linja on ollut painotuksiltaan erilainen.

”Ei tätä liioitella kannata”.

Niin Suomi kuin Ruotsi ovat viime aikoina syventäneet puolustusyhteistyötä USA:n kanssa. Niin kahden- kuin kolmenkeskistä.

– Jos yhteistyö Ruotsin kohdalla hankaloituu, sillä on vaikutuksia myös Suomen ja USA:n yhteistyöhön. En kuitenkaan usko, että se sitä liikaa monimutkaistaa. Ei tätä liioitella kannata.

Aaltolan mielestä Suomi toimii järkevästi, kun se ei ole Ruotsin kanssa allekirjoittamassa sopimusta.

– Sopimuksen painoarvo ei ole kuitenkaan merkittävin mahdollinen. Sen sijaan ydinsulkusopimus on kansainvälisen järjestyksen kulmakivi ja sen vesittäminen ei välttämättä ole kenenkään intressissä.

Toisaalta Aaltola muistuttaa, että tavallaan ydinaseiden kieltoa ajava uusi sopimus on myös merkittävä kannanotto, koska niinkin moni maa aikoo sen allekirjoittaa.

– Tietty tahdonilmaisu siinä on. Sillä pyritään vauhdittamaan ydinaseriisuntaa, joka on myös ydinasevaltioiden tavoite.

Tällä hetkellä maailman tilanne on valitettavasti sellainen, että ydinaseriisuntaa ei ole näköpiirissä. Sopii katsoa vaikka Pohjois-Koreaan.

– Esimerkiksi Venäjän doktriini tekee ydinaseista käyttökelpoisempia myös monessa muussa mielessä kuin vain kauhun tasapainon pelotteena, Aaltola sanoo.

Niinistön kutsussa mukana signaalia Ruotsille?

Suomessa hämmästeltiin sitä, miten maamme valtionpäämiehen vierailu USA:han osui niin kärkipäähän verrattuna moniin muihin maihin.

Pohjoismaista Trumpia on ennen presidentti Sauli Niinistöä käynyt tapaamassa Tanskan pääministeri.

Onko Suomen presidentin pikainen kutsu Valkoiseen taloon voinut olla samalla jonkinlainen signaali Ruotsille, jonka toimintaa ydinasekieltoa käsittelevän sopimuksen allekirjoittamisessa ei USA:ssa katsota hyvällä?

Mika Aaltolan mielestä Ruotsin toimilla on voinut olla ”epäsuora vaikutus”.

– Mutta oli siellä painoarvoisempiakin asioita hävittäjäkysymyksestä Suomen satavuotiseen itsenäisyyteen. Myös se vaikutti, että Suomen presidentti ei ollut pitkään aikaan käynyt Valkoisessa talossa. Tärkeämpi on Suomen linjakas suhde USA:han ja se, että USA:ssa ymmärretään, mikä on Suomen linja.

– Niinistön ja Trumpin keskustelussa tuli ilmi se, että Suomella on aika vahvat puolustusvoimat. Suomi hoitaa länsisidonnaisesti omaa ulkopolitiikkaansa, mutta kuitenkin sovussa Venäjän kanssa. Trumpin hallinto arvostaa tätä, koska se on myös pyrkinyt liennyttämään suhdetta Venäjään, Aaltola sanoo.

Keskustelua aiheesta

IS: ”Arhimäkien” vetämistä lupaillut urheiluministeri vaihtoi kansanterveyteen – ”Se on tärkeää”

Kuva: Lehtikuva / Timo Jaakonaho

Etelä-Korean Pyeongchangissa hiihtoa seuraava urheiluministeri Sampo Terho ei avaa Ilta-Sanomille miten hänen lauantaina lupaamansa ”arhinmäkien vetäiseminen” eteni.

– Todetaan vaikka niin, että sen (kestävyysmatkan) lopullinen tulos jääköön arvoitukseksi. Hauskaa oli, Terho sanoi Ilta-Sanomille.

Terho sanoi eilen ”vetäisevänsä arhinmäet” mikäli Iivo Niskanen voittaa 50 kilometrin olympiakultaa. Ilmaisu viittaa entisen kulttuuriministerin Paavo Arhinmäen (vas.) käyttäytymiseen Sotshin olympialaisten Suomen jääkiekkomaajoukkueen pronssijuhlissa.

”Uskon Iivon ja Kristan menestyksen kannustavan nuoria liikkumaan.”

Niskasen kultamitalia juhlistaneen ravintolaillan jälkeen Terho seuraa Krista Pärmäkosken ja muiden suomalaishiihtäjien menestystä 30 kilometrin kilpailussa. Hänellä oli mielessään päällimmäisenä kansanterveys.

– Uskon Iivon ja Kristan menestyksen kannustavan nuoria liikkumaan. Se on kansanterveydellisesti tärkeää. Huippu-urheilu ja harrasteliikunta eivät kilpaile, vaan täydentävät toisiaan. Esikuvat saavat nuoria liikkumaan ja näin ollen kansanterveysliikunta kasvattaa tulevaisuuden tähtiä, Terho sanoi.

”Ei ole monella hallussa” – Yle nostaa valokeilaan tärkeän palan eduskunnan puhekulttuuria

Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa
SDP:n kansanedustajat Eero Heinäluoma ja Susanna Huovinen kyselytunnilla eduskunnassa 15. helmikuuta.

Entiset puhemiehet ottavat Ylellä kantaa eduskunnan salikeskusteluun väriä tuoviin välihuutoihin.

Puhemiehen paikan jättäneen Maria Lohelan (sin.) mielestä hyvät välihuudot ovat harvassa. Onnistuneisiin välihuutoihin kuuluu tietty tyyli ja tekniikka, joka Lohelan mukaan ei ole monella hallussa.

Entisen varapuhemiehen Arto Satosen (kok.) mielestä eduskunnassa on useita välihuutojen taitajia.

Hän nostaa esiin Ben Zyskowiczin (kok.), Olavi Ala-Nissilän (kesk.), Eero Heinäluoman (sd.) ja Simon Elon (sin.).

Satonen toteaa, että välihuudot kuuluvat suomalaiseen kulttuuriin. Puhemiehen tehtävä on puuttua niihin, jos kyse ei ole enää välihuudosta vaan puhujaa häiritsevästä yleisestä mölinästä.

Niin ikään puhemiehenä toiminut Heinäluoma arvioi Ylelle, että välihuutojen taso saattoi lipsua eduskunnan toimiessa Sibelius Akatemian väistötiloissa.

– Silloin oli tällaista ylipitkää puhetta ja mölinää, mutta nyt kun ollaan palattu suureen saliin, on mielestäni menty parempaan suuntaan. Välihuudot ovat salikeskustelun suola, niissä saa olla myös huumoria mukana.

– Viime vuosina tämä on ollut enemmän miesten laji. Pia Viitanen (sd.) on hyvä, mutta lisää naisia toivottaisiin mukaan, Heinäluoma sanoo.

Heinäluoma arvelee, että aika suosii some- ja nettiviestintää, eikä salikeskustelu ole enää niin tärkeässä roolissa mitä se joskus oli.

– Se voi vaikuttaa siihen, että siihen ei satsata enää niin paljon.

Keskustelua aiheesta

SDP:n Urpilainen: Oppositio mukaan valmistelemaan Suomen EU-puheenjohtajuuskautta

Kuva: Lehtikuva

Kansanedustaja Jutta Urpilainen (sd.) haluaisi opposition mukaan valmistelemaan heinäkuussa 2019 alkavaa Suomen EU-puheenjohtajakautta. Hän perusteli kantaansa MTV Uutisextra -ohjelmassa tulevien eduskuntavaalien ajankohdalla.

– Sitä ennen käydään eduskuntavaalit ja hallitusneuvottelut, jolloin Sipilän hallitus valmistelee puheenjohtajuuskauden ohjelman, mutta uusi hallitus toimeenpanee sen ja on puheenjohtaja.

– Ohjelma pitäisi valmistella parlamentaarisesti erillisessä työryhmässä yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, että sillä olisi aidosti laaja poliittinen tuki, Urpilainen sanoi MTV Uutisextrassa lauantaina illalla.

Hän piti mahdollisena, että uusi hallitus saattaisi muussa tapauksessa joutua johtamaan EU:ta sellaisella ohjelmalla, mitä se ei kannata.

Keskustelua aiheesta

”Pieni sitkeä kansa on harvinainen isojen kansallisvaltioiden joukossa” – Kansanedustaja osallistuu 100-vuotiaan Viron juhlintaan ”sydän herkkänä”

Kuva: LEHTIKUVA / AFP PHOTO Raigo Pajula

Suomalaisten ja virolaisten itsenäisyyspäivän vietossa on yhtäläisyyksiä, mutta suomalaiset ovat juhlinnassaan pidättyvämpiä, toteaa Viron itsenäisyyden 100-vuotisjuhliin paikan päällä osallistuva kansanedustaja, eduskunnan Viro-ystävyysryhmän puheenjohtaja Krista Kiuru (sd.)

– Eestissä on hyvin isänmaallista menoa. Ihmiset tuntevat syvällä sydämessään suurta ylpeyttä ja sisua olla eestiläinen. Taustalla on historian vaikeat vuodet, jotka vähintään kaikki yli kolmikymppiset täällä muistavat.

– Mutta itsenäisyys on hyvin iloinen asia, jota ihmiset osaavat juhlia hyvin railakkaasti. Iloinen tunnelma on julki kirjoitettu käyttäytymismuoto pienistä lapsista iäkkäisiin. Suomessa ollaan pidättyvämpiä, itsekin Virossa asunut Kiuru sanoo.

Hän aloitti satavuotisjuhlat osallistumalla aamulla puoli kahdeksan aikaan Toompean linnoitukseen kuuluvan Hermannin tornin eli Pikk Hermannin luona tapahtuvaan perinteiseen lipunnostoon. Itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan tapahtuma oli valtiollinen. Paikalla oli Kiurun mukaan tuhansia ihmisiä kuuntelemaan Viron parlamentin puhemiehen Eiki Nestorin puhetta ja laulamassa yhteislauluja juuri sillä alueella, joka liittyy Viron laulavaan vallankumokseen.

”Presidentti Ilves on oivallisesti sanonut, että itsenäisyys on ihme ja samaa mieltä olen minäkin.”

– Tunnelma oli mahtava. Parlamentin vieressä oleva puisto oli aivan täynnä ihmisiä. Kaikki osasivat laulut, ihmisillä oli lippuja ja kansallispukuja, korkeakouluopiskelijoilla oli omat lakkinsa ja lippunsa. Kyllä siinä vähän sydän herkkänä oli.

Kun Viro itsenäistyi, juurin kukaan ei uskonut sen siihen pystyvän.

– Pieni sitkeä kansa on hyvin harvinainen isojen kansallisvaltioiden joukossa. Presidentti Ilves on oivallisesti sanonut, että itsenäisyys on ihme ja samaa mieltä olen minäkin.

Viron sataanvuoteen mahtuu pitkä neuvostomiehitys ja sitä edeltänyt sodanaikainen saksalaismiehitys. Kiurun mukaan historia näkyy muun muassa virolaisten tavassa hahmottaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

– Täällä oli tänään iso sotaväen paraati, jossa oli mukana myös liittolaisia. Aika monella oli käsissään pieniä Nato-lippuja, jollaisia Suomessa ei ole totuttu näkemään. Se kertoo virolaisten suuresta halusta kuulua kansainvälisiin yhteisöihin kuten EU:hun ja Natoon. Niiden arvoa ei oikeastaan kyseenalaisteta missään. Se on hyvin erilaista kuin suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa.

Tavallisten kansalaisen itsenäisyysjuhlinta tuo mieleen Suomen. Kuten Suomessa myös Virossa katsotaan itsenäisyyspäivän iltana kotona televisiota. Puoli seitsemältä ihmiset katsovat presidentin puhetta, joka on Kiurun mukaan hyvin samantyylinen kuin Suomessa. Puheen jälkeen alkaa televisioitu itsenäisyysjuhla, johon osallistuu tänä vuonna 1500 kutsuvierasta.

”Samanlaiset lähtökohdat johtivat hyvin erilaisiin tuloksiin Suomessa ja Virossa.”

– Virossa ei juhlita aina samassa paikassa, vaan juhla kiertää eri puolilla Eestiä. Tänä vuonna ollaan Emajoen äärellä Tartossa, mistä monet itsenäisyyslaulut kertovat. Juhlassa ei ole niinkään kyse puvuista vaan ihmiset katsovat enemmänkin sitä, keitä paikalle on kutsuttu. Viron yleisradio lähettää sieltä kuusi tuntia suoraa lähetystä.

Vieraiden esittelyn ja kättelyn jälkeen alkaa konserttiosuus ja sitten on luvassa vastaanotto ja tanssit.

– Tämä on hyvin pitkälti perheiden päivä, ihmiset vetäytyvät kotiin ruuan ja juoman ääreen ja katsovat juhlaa televisiosta.

Kiuru hahmottaa Suomen ja Viron tarinoissa paljon samaa. Kertomukset kuitenkin etenivät eri suuntiin. Suomi säilytti itsenäisyytensä, Viro miehitettiin pitkäksi ajaksi.

– Samanlaiset lähtökohdat johtivat hyvin erilaisiin tuloksiin Suomessa ja Virossa. Kaikista miehityksistä on jäänyt jälkeen myös ihmisiä ja vähemmistöjä, jotka vaikuttavat siihen miten Virossa tehdään yhteiskuntapolitiikkaa.

Keskustelua aiheesta

Jungner ideoi vaihtoehdon kansanedustajien sopeutumiseläkkeelle – 76 884 euron läksiäislahja

Kuva: Jukka-Pekka Flander

Entinen SDP-poliitikko, viestintätoimisto Kreabin toimitusjohtaja Mikael Jungner ehdottaa Verkkouutisten kolumnissaan keinoja disruption lisäämiseksi politiikassa. Disruptiolla tarkoitetaan innovaatiota, joka haastaa perinteiset toimintatavat ja antaa tilaa uusille, luoville ratkaisuille.

Eräs Jungnerin ehdotuksista liittyy kansanedustajan toimen muuttamiseen määräaikaiseksi niin, että kukin edustaja voisi istua kolme kautta peräkkäin. Sen jälkeen edessä olisi pakollinen välikausi. Hänellä on idea myös kohuttuun sopeutumisjärjestelmään, joka korvaisi nykyiset sopeutumiseläkkeet.

Kansanedustajan palkkio on 6407 euroa kuukaudessa.

– Muutetaan sopeutumisjärjestelmää siten, että ensimmäisen kauden jälkeen vapaaehtoisesti luopuva saa lähtiessään korvauksena vuoden palkan, kahden kauden jälkeen puolen vuoden palkan ja kolmen kauden jälkeen ei mitään.

– Vaaleissa pudonneille avataan ansiosidonnainen työttömuusturva, joka tällä hetkellä ei ole mahdollista, Jungner kirjoittaa.

Kun kansanedusajan palkkio on ensimmäisellä kaudella 6407 euroa kuukaudessa, vapaaehtoisesti luopuva edustaja saisi Jugnerin mallissa eduskunnalta 76 884 euron arvoisen läksiäislahjan.

Keskustelua aiheesta