10.8.2016 09:58 ・ Päivitetty: 10.8.2016 09:58
URB 16 -festivaalilla huimaa kehonhallintaa ja hypnoottista rytmiä
Kiasma-teatterin jo toistakymmentä vuotta elokuun alussa järjestämä URB-festivaali on halunnut esitellä niitä nuoria kotimaisia ja kansainvälisiä taiteilijoita, joiden työt edustavat tämän hetken kiinnostavinta urbaania taidetta. Useimmiten painopiste on ollut kuvataiteissa, elokuvassa ja musiikissa, mutta mukana on aina ollut myös tanssia, teatteria ja esitystaidetta. Unohtamatta tietenkään festivaalille tärkeitä nuorille suunnattuja eri alojen työpajoja.
Vielä tällä viikolla jatkuvan URB 16 –ohjelmassa ainoa selkeästi tanssia edustava esitys oli Stoassa nähty kahden teoksen ilta Double Bill.
Double Bill
[p^Is]
Konsepti, koreografia ja tanssi Marika Peura, Kaisa Nieminen – Ääni Felix Zenger – Valot Mateus Manninen
Higher
Konsepti, koreografia ja valot Michele Rizzo – Musiikki Lorenzo Senni- Esiintyjät Juan Pablo Càmara, Max Göran, Michele Rizzo
Toinen Double Billin esityksistä oli kotimaisen katutanssin huippuryhmän Clevan kahden perustajan Marika Peuran ja Kaisa Niemisen yhdessä beatboxaaja Felix Zengerin kanssa toteuttama improvisaatiopohjainen “[p^Is]” ja toinen Amsterdamissa toimivan koreografin Michele Rizzon klubitanssiin perustuva “Higher”.
Tanssin ja rytmin liitto
Illan aloittanut [p^Is] oli ennen kaikkea kehonhallinnan juhlaa. Peura ja Nieminen olivat aivan uskomattomia liikkeidensä ja kehonsa osien erottelussa ja hallinnassa. Olennaista esityksen koreografialle oli hidastus, jossa tavallisesti hyvinkin nopea katutanssin liikekieli purettiin jopa minimaalisen pieniin mikroliikkeisiin rytmin jatkuvuuden kuitenkaan hetkeksikään katkeamatta.
Esityksestä näkyi, että Peura ja Nieminen ovat tunteneet toisensa 18 vuotta ja tehneet runsaasti töitä yhdessä. Niin kehollinen, liikkeellinen kuin ajatuksellinenkin kontakti tanssijoiden välillä oli vaivatonta ja luottamuksellista. Vaikka kyseessä oli yhteistyö, oli Peura kuitenkin selvästi se, joka rakenteellisesti vei esitystä eteenpäin.
Tanssijoiden yhteistyö Zengerin livenä tuottaman, beatboxausta hyvinkin mielenkiintoisesti sämpläten käyttämän musiikin kanssa oli luontevaa. Johtoasema oli kuitenkin selvästi tanssilla, johon musiikki antoi ennen kaikkea rytmin.
Hitaasta kiihdytyksestä huippunopeuksiin
Rizzon Higher-teoksen tavoitteena oli tuoda yleensä klubeilla tapahtuva tanssimuoto näyttämölle ja tutkia sen ilmaisullisuutta.
Esitys alkoi äärimmäisen hitaasti ensin pelkkien valopisteiden ”tanssina” ja sitten kolmen tanssijan liikkumisella monotonisen rytmisesti ympäri tilaa. Vähitellen liikkuminen muuttui hyvinkin nopeatempoiseksi, tarkasti yhtä aikaa toteutetuiksi askelkuvioiksi, joiden loputon toistaminen vaikutti lähes hypnoottiselta.
Nopeiden jalkaliikkeiden ote maahan oli hyvin kevyt ja ylipäätään tanssimisen energia ilmavaa, mutta sisäänpäin kääntynyttä. Kukin kolmesta taitavasta tanssijasta, Rizzon lisäksi Juan Pablo Càmara ja Max Göran, liikkui tiukasti omassa maailmassaan katse maahan luotuna. Samanlaisena toistuvaan askelsarjaan tuli vain vähitellen pieniä persoonallisia eroja kehon ja käsien käytössä.
Esitykseen syntyi maaginen ja ritualistinen tunnelma, jonka myötä tanssimisen olisi hyvin voinut uskoa jatkuvan loputtomiin. Nyt näky katosi pimeyteen Lorenzo Sennin luoman rytmisen koneäänimaailman hitaasti hiipuessa.
Annikki Alku
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.