Näin luonnehti  valmentaja Juha Malinen. Hän on ihan oikeassa. Oli meillä kuka tahansa valmentaja, niin pelaajat eivät kerta kaikkiaan osaa tehdä maaleja ja keskuspuolustus vuotaa kuin seula. Teemu Pukin tulisi kärkipelaajana maalata, mutta hänen saaliinsa on viimeisissä 28 maaottelussa ollut vaivainen 1 osuma. Kuvaava pettymys.

Kotikentällämme pelasimme piskuisen Lichtensteinin kanssa 1-1 ja heti perään otimme köniin Ukrainalta 2-1.Voi itku ja surku! Ketkähän osaisivat muuttaa suunnan.

Formuloissa menee sentään mallikkaasti. Valtteri Bottas sekä Kimi Räikkönen pitävät sinivalkoista lippua korkealla. Valtteri on korvannut Mersun tallissa mainiosti Nico Rosbergin. Myös Kimi on hurmioitunut Ferraria sompaillessaan. Molemmat ovat kyllä talliensa kakkoskuskeja Hamiltonin ja Vettelin ollessa ykkösiä.

Politiikka on pidettävä erossa urheilusta. Tällä populistisella mietteellä maamme oikeisto on pitänyt poliittista urheiluvaltaa Suomen itsenäisyyden ajan. Johtotehtävät on rajattu oikeiston käsiin.

Itsenäisyytemme alkuvuosina yhteisistä riveistä erotettiin ja lakkautettiin vasemmistolaisia urheiluseuroja, joista parhaat urheilijat houkuteltiin rahalla porvarien leiriin. Sodan jälkeen valtaa ylläpidettiin kv-erikoisliittojäsenyyteen vedoten. Estettiin jopa Euroopan mestari Olli Mäen olympiamatka Rooman olympialaisiin 1960. Vasemmistolaisia urheilujohtajia on kaiken aikaa karsastettu. Pahaksi kilpailijaksi koettu työväen urheilu ajettiin alas poliittisin rahapäätöksin.

Oikeisto on kaiken aikaa hamunnut yksinvaltaa, eikä ole sallinut mukaan suurta osaa urheilevasta kansastamme.

Sekin mainittakoon, että Suomen urheilun maailman kartalle juossut Hannes Kolehmainen oli työläisurheilija, mutta ostettiin rahalla porvarien piiriin.

Tämä diktatuuritie on johtanut maamme urheilun totaaliseen alennustilaan ja maineen menetykseen. Valtion apurahoja on väärinkäytetty ja nyt niitä peritään takaisin. Kiitos valtiontalouden tarkastusviraston ja opetusministeriön valppauden..

Nyt yritetään jälleen nousua suosta. Useiden epäonnistumisten jälkeen maamme huippu-urheilu ja koko kansan liikunta on veivattu Suomen Olympiakomitean siipien suojaan. Hoidettava kenttä on laaja ja epäonnistuminen aika todennäköinen.

On valittu uusi olympiakomitea varsin poliittisin perustein kokoomuksen Kalervo Kummolan esittämänä. Kokoomus pitää edelleen tiukasti nyörejä halllussan. Esimerkiksi syrjäytyspolitiikka jatkuu, eikä Antti Kalliomäkeä, Arto Bryggarea, Kari Ormoa eikä Valentin Konosta eikä Jani Sievistä eikä monen monta muuta ansioitunutta ole kelpuutettu mukaan, koska eivät tunnusta kokoomuslaista väriä.

Kuitenkin edessä on kirjoittamaton käänne, kun olympiakomitean johtoon on valittu suunnistajakaksikko Timo Ritakallio ja Mikko Salonen. En tunne kummankaan  urheilusaavutuksia, mutta on hyvä kokea puskista tulleiden nimien taidot kansamme urheilun yhdistäjinä.

Olympiakomitean tulisi tulla pontevasti julkisuuten kertomalla, miten ja millä toimenpiteillä Suomi saadaan jälleen huippu-urheilun kukoistusvaltioksi.

Vain formuloissa Suomi näkyy ja siihen ei olympiakomitealla ole mitään ansiota. Jääkiekko on meidän suosikkilajimme  kuten pesäpallokin. Jälkimmäinen on vain kansallislaji ja lätkä maailmalla pieniharrasteinen. Jalkapallon rankingissa emme koskaan aiemmin ole olleet vasta 108:s.

Eli paljon on työkenttää mieliessämme näkyvyyttä.

Yhdessä on 100-vuotiaan Suomen tulevaisuuden lupaus.

Mitenkähän olisi jos tätä yhdessä tekemistä ryhdyttäisiin soveltamaan myös urheiluun? Karsittaisiin monopoli ja otettaisiin kaikki kansalaispiirit mukaan yhteiseksi koettuun toimintaan.