“Kuuntelen omantuntoni ääntä. Olen tullut tulokseen, että tässä elämäntilanteessa jatkan työtäni aktiivisena parlamentaarisena vaikuttajana niissä tehtävissä, joita minulle suodaan. Vapaa-aikani vietän perheen – mieheni ja lapsemme – kanssa”, Urpilainen kirjoittaa.

Urpilainen myöntää päätöksen olleen todella vaikea. Hän kirjoittaa velvollisuudentunnosta puoluetta kohtaan, kuten myös velvollisuudentunnosta toimia lasikattojen murtajana naisille, jotta kaikkien töiden ja elämänurien yhdistäminen perhe-elämään olisi mahdollista.

Jutta Urpilaisen kirjoitus on luettavissa kokonaan oheisesta linkistä ja tämän viikon Demokraatti-lehdessä.