Urpilainen pyrki vastaamaan kysymykseen, mitkä ovat olleet pandemian merkitykset kansainväliseen yhteistyöhön.

Ensinnä hän näkee, että pandemia on osoittanut kaikille globaalin keskinäisriippuvuuden mahdollisimman konkreettisella tavalla. Tämä ei kosketa vain valtioita ja kansakuntia vaan jokaista ihmistä yksilötasolla.

– Korona on tavallaan tehnyt näkyväksi sen, että me emme voi ajatella niin, että käännämme selkämme maailman köyhimmille maille tai osalle maailman väestöstä. Se mitä Kiinalle tässä tapauksessa tapahtuu vaikuttaa suoraan meihin Euroopassa ja Suomessa mutta myöskin Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa.

Tietyt trendit ovat vahvistuneet

Toinen Urpilaisen havainto on, että koronakriisi on vahvistanut jo olemassaolevia kansainvälisiä trendejä. Hän muistutti, että usein on niin, että kriisin aikana käynnissä olevat kehityssuuntaukset voimistuvat.

Yksi selkeä trendi on Urpilaisen mukaan  geopoliittisen kilpailun kiihtyminen. Yhdysvaltojen ja Kiinan jännite on laajentunut demokraattisten ja autoritaaristen maiden systeemiseksi kilpailuksi.

– Vaikka Yhdysvalloissa presidentti vaihtui, kilpailuastelma Yhdysvaltain ja Kiinan välillä ei ole muuttunut mitenkään.

Yksi presidentti Joe Bidenin uusista aloitteista virkaanastumisen jälkeen on ollut demokraattisten maiden allianssi, johon EU:kin on päättänyt liittyä. Biden haluaa tällä edistää demokraattisen järjestelmän etenemistä ja puolustamista. Toisella puolella ovat vastassa autoritaariset järjestelmät kuten Kiina.

Urpilaisen mukaan yksi trendi on myös eriarvoisuuden lisääntyminen. Tämäkin kehityssuunta on entisyydestään voimistunut.

Myös EU:n yhteinen huoltovarmuus puhuttaa

Urpilaisen kolmas havainto on se, että pandemia on entisestään laajentanut turvallisuusajattelua ”resilienssipainotteiseksi”.

– Pandemian myötä ymmärrys laajemmalle turvallisuuskäsitykselle on varmasti lisääntynyt. Sodanjulistusten sijaan me aidosti varaudumme uhkakuvien moninaisuuteen. Tavallaan vasteessa myöskin korostamme kokonaisturvallisuutta ja resilienssiä.

Urpilaisen mukaan nyt mietitään, miten erilaiset turvallisuusuhkat voivat olla. Urpilainen nosti esiin vaikkapa ympäristökriisin.

– Uhkia ja kriisejä on erilaisia. Meidän pitää resilienssissä, kyvyssä vastata kriiseihin myöskin ottaa se huomioon.

Esimerkiksi EU:n sisällä resilienssi tai vastustuskyky on tullut Urpilaisen mukaan politiikan keskiöön.

Tässä yhteydessä Urpilainen nosti esiin myös sen, että keskustelu on vahvistanut siitä, pitäisikö luoda nykyistä vahvempi yhteinen eurooppalainen huoltovarmuuskehikko, -lainsäädäntö ja -varastot. Samoin keskustelu terveysunionista on tiivistynyt.

Vahvan valtion renessanssi

Urpilainen käsitteli puheessaan myös pandemian vaikutuksia EU:n kansainväliseen rooliin.

Urpilaisen mukaan sisäisen yhtenäisyyden painoarvo nähdään EU:n ulkoisessa toiminnassa tällä hetkellä kirkkaammin kuin ennen koronakriisiä.

Toinen komissaari havainto on, että EU:n “multijohtajuudelle” on todella tilausta. On huomattu vahvan valtion ja vahvojen kansainvälisten toimijoiden edut.

– On ollut mielenkiintoista huomata, miten kriisin aikana on toisaalta koettu vahvan valtion renessanssi. Nyt nähdään ja ymmärretään se, mitkä hyödyt hyvinvointiyhteiskunnalla ja -valtiolla aidosti on myöskin kriisin hoitamisen näkökulmasta. Se on ehkä samalla lailla tehnyt myös näkyväksi sen, miten kansainvälinen monenkeskinen yhteisö oikein toimiessaan voi olla vahva, Urpilainen näkee.

Urpilainen nosti tässä yhteydessä esiin EU:n helmikuussa hyväksymän uuden toimenpidesuunnitelman monenkeskisen järjestelmän ja yhteistyön uudistamiseksi.

Urpilainen sanoi uskovansa, että nyt ollaan monenkeskisen kansainvälisen järjestelmän uudistamispakon edessä.

– Tämä on momentum, jossa on mahdollisuus nähdä multilateralismin ja monenkeskisen järjestelmän renessanssi ja se, että me aidosti näemme sen arvon, joka monenkeskiseen sääntöihin perustuvaan kansainväliseen yhteistyöhön sisältyy. Se edellyttää myös järjestelmän uudistamista.

Monenkeskinen yhteistyö ei koske vain valtioita

Urpilaisen mukaan EU painottaa nyt myös sitä, että monenkeskistä yhteistyötä ei voida myöskään enää nähdä vain valtioiden välisenä yhteistyönä.

Kyseessä on paljon tätä laajempi ja monisyisempi toimintaympäristö, johon liittyy myös muun muassa kansalaisjärjestöt ja yksityisen sektorin kanssa.

Urpilaisen mukaan tämä liittyy myös elpymiskeskusteluun eli millä yhteiskunnat saadaan elpymään koronasta. EU näkee Urpilaisen mukaan, että elpyminen pitäisi kytketä kestävän kehityksen tavoitteisiin.

Urpilainen toi esiin vielä kolmannenkin havainnon pandemian vaikutuksesta EU:n kansainväliseen rooliin.

Puheenjohtaja Ursula von der Leyenin komissio vajaa puolitoista vuotta sitten aloitti ja asetti tavoitteeksi tahtotilan olla geopoliittinen komissio, joka on sitoutunut kestävän politiikan toteuttamiseen.

Urpilaisen mielestä tavoitteelle on olemassa selkeitä mahdollisuuksia, mutta se edellyttää sitä, että EU kykenee sisäisen ja ulkoisen politiikan tiiviimpään yhteistyöhön. Niiden on oltava koherentteja ja johdonmukaisia. Politiikkatavoitteiden on oltava samoja itselle kuin kansainvälisesti.