tyovaenkirjallisuuspaiva
kaisaniemi

Utelut puoluekannasta jarruttivat ay-aktiivisuutta – ”Politiikka oli pitkään asia, jonka kanssa en halunnut olla tekemisissä”

Kuva: Anna-Liisa Blomberg
Turkulainen Iris Pitkäaho löysi tiensä ay-aktiiviksi ja politiikkaankin, vaikka jälkimmäinen tuntui pitkään kaikelta muulta kuin omalta.

Laborantti, tig-hitsaaja, lähihoitaja ja päätoiminen luottamusmies. Voisi helposti kuvitella, että nämä ammatit kuuluvat eri henkilöille. Tämä kokoelma kuitenkin löytyy yhden naisen, 33-vuotiaan Iris Pitkäahon, työhistoriasta.

– Olen tosi sopeutuvainen ja olen tykännyt hirveästi kaikista töistä, joita olen tehnyt. Elämä on vienyt sillä tavalla, että kun joku ovi on sulkeutunut, on avautunut ikkuna, josta sitten ryömitään ulos, hän vastaa kuplivasti nauraen hänen työhistoriaansa hämmästelevälle.

Turkulaista Pitkäahoa elämä on tuuppinut eri urille pitkälti perheenlisäysten myötä. Ensimmäisen lapsensa hän sai jo 19-vuotiaana. Laborantista tig-hitsaajaksi yksinhuoltaja ryhtyi toisen lapsen saatuaan. Sitten tuli kolmas lapsi ja talouden taantuma. Äitiyslomalta palaavaa odotti lomautus. Pitkäaho päätti hommata ammatin, jossa työtä riittää.

Nuorempana hän oli ajatellut, että lähihoitajaksi hän ei ainakaan ryhdy. Aiemmin hän oli myös vakuuttunut siitä, että vanhustyöhön – takapuolia pesemään – hänestä ei ole, mutta sinne hän lopulta päätyi, vaikka lähihoitajaopinnoissa suuntautumisvaihtoehto olikin hammashoito.

– Vanhusten kanssa työskentelyssä ihanaa on, että voit yrittää parantaa ihmisen viimeisiä vuosia olemalla heidän kanssaan, kohtelemalla heitä ihmisinä ja keksimällä heidän kanssaan kaikkea kivaa. Olihan siellä niitä putsattavia takapuoliakin, mutta kolmen lapsen äitinä olin jo niitä nähnyt, Pitkäaho nauraa.

Sitten tulivat JHL:n luottamusmiesvaalit ja Pitkäahoa kysyttiin ehdolle. Nyt ollaan tässä – taas uudessa unelmaduunissa – hyvinvointialan, vanhus- ja vammaispalveluiden päätoimisena luottamusmiehenä.

Silloin nuorena ainoa asia, joka ehkäisi minua olemasta kunnon liittoaktiivi, olivat puheet siitä, että minun pitäisi miettiä, mitä puoluetta kannatan.

Ammattiyhdistysliike alkoi kiinnostaa Pitkäahoa ja hän liittyi Toimihenkilöunioniin, kun hän oli valmistunut laborantiksi. Pitkäaho kertoo aina olleensa janoinen tiedolle. Hän haluaa tietää omista ja muiden asioista – oikeuksista ja velvollisuuksista – sekä siitä, missä ja miten häntä ja muita koskevia päätöksiä tehdään.

– Silloin nuorena ainoa asia, joka ehkäisi minua olemasta kunnon liittoaktiivi, olivat puheet siitä, että minun pitäisi miettiä, mitä puoluetta kannatan. Olen kasvanut Jehovan todistaja -perheessä, jossa on pysytty erillään politiikasta ja ay-toiminnasta, hän kertoo.

–Ay-toimintaan oli kuitenkin helpompi lähteä mukaan, mutta politiikka oli pitkään asia, jonka kanssa en halunnut olla missään tekemisissä, kun en siitä ymmärtänyt, hän jatkaa.

Kun politiikka sitten Metalliliiton jäsenyyden aikana alkoi kiinnostaa, hän ryhtyi pohtimaan puoluekantaansa. Vaikka kotona politiikkaa ei puhuttu, on kotoa saatu vahva arvopohja kovin sosialidemokraattinen – solidaarisuutta ja toisten auttamista painottava. Siksi SDP tuntui omalta.

Hyvä ystävä sanoi puoluevalintani jälkeen, ettei enää osaa puhua kanssani. Otin sen raskaasti, koska en ollut muuttunut ihmisenä.

Eroon leimoista

Pitkäahon mielestä puoluepolitiikka saa olla osa ay-toimintaa, mutta on paikallaan pohtia, miten se käytännössä näkyy. Omasta kokemuksesta hän tietää, että takertuminen puoluekantoihin voi olla perin ikävää.

Metallissa hän liittyi osastoon, johon muutkin työkaverit kuuluivat, eikä hän liittyessään ollut sen enempää ”vassari kuin demarikaan”. Hänelle valkeni vasta myöhemmin, että osastoon liittynyt miellettiin automaattisesti vasemmistoliittolaiseksi. Monelle kaverille olikin yllätys, kun Pitkäahosta paljastui demari.

– Minulta tultiin jopa kysymään, että miltä tuntuu olla takinkääntäjä. Mutta enhän minä ollut mitään takkia kääntänyt – oma itseni olin koko ajan ollut! Se harmittaa paljon, että yksi hyvä ystävä sanoi puoluevalintani jälkeen, ettei enää osaa puhua kanssani. Otin sen raskaasti, koska en ollut muuttunut ihmisenä, Pitkäaho muistelee.

Pitkäahon mielestä niin ystävyyksissä kuin ay-toiminnassakin on hölmöä liiaksi tuijottaa puoluekantaa. Pahimmillaan moinen rampauttaa toimintaa, jos jäädään vatvomaan, kuka kuuluu mihinkin porukkaan ja keiden kanssa ”kuuluu” asioita hoitaa.

– Tärkeämpää on pystyä puhaltamaan yhteen hiileen ja hoitaa yhteisiä asioita ja ihmisten edunvalvontaa, Pitkäaho sanoo ja huomauttaa, että yhtä haitallista on puolueen sisällä jakaa ihmisiä erilaisiin demareihin.

Parempaa politiikkaa

Kuntapolitiikassa Pitkäaho on mukana varhaiskasvatus- ja perusopetusjaoston jäsenenä, ja hän pyrkii vaaleissa valtuustoon. Pitkäaho toivoo, että valtuuston toimintakulttuuria voitaisiin kehittää. Nyt valtuustossa pidetään paljon samaa sisältöä toistavia puheenvuoroja, kun jokainen poliitikko haluaa ääneen.

– Miksei voida sopia, että joku ryhmästä kertoo tiivistetysti, millaisia erilaisia kantoja ryhmässä on noussut esiin ja mikä on ryhmän kanta. Miksi tuhlata aikaa samojen asioiden toisteluun, kun tärkeintä on tehdä päätöksiä, hän kysyy.

Hän ehdottaa, että valtuutetut voisivat halutessaan avata omia kantojaan yksityiskohtaisesti esimerkiksi blogeissaan. Toki valtuustoryhmässä tulisi päästä sopuun siitä, että jokainen joskus pääsee salissa ääneen ja esittämään ryhmän kannan.

Kaksi kysymystä

1. Minkä asian haluaisit maailmassa muuttaa?

Ihmisen asenteen toisia kohtaan. Monesti ihmisten kuunteleminen, toisista välittäminen ja heidän hyväksyminen sellaisina kuin he ovat, johtaisi parempiin lopputuloksiin kuin oman kannan ajaminen laput silmillä.

2. Terveisesi sd-kentälle?

Toimitaan yhdessä, autetaan uusia jäseniä ja ehdokkaita ja tuetaan toisiamme!

Iris Pitkäahon haastattelu on osa Demokraatin Miten minusta tuli demari -henkilöhaastattelujen sarjaa.

Terveisiä Piikkiön kesänuokkarilta

Harvaluodon sup-lautailupäivä oli suosittu nuorten keskuudessa.

Puheensorinaa, naurua, musiikkia ja biljardipallojen kopsahduksia, ne on niitä ääniä, joita perjantain yökahvilassa voi nuorisotalolla kuulla.

Piikkiön Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys käynnisti pop-up kesänuokkarin kuudeksi viikoksi Piikkiöön. Kesänuokkariin palkattiin yksi nuorisotyöntekijä ja yhdistyksen omat aktiiviset jäsenet osallistuivat yökahvilatoimintaan talkoovoimin.

Ei siinä tarvitse muuta tehdä kuin huutaa Facebookiin, että ovet ovat avoimena ja ruokaa on tarjolla.

Nuorisotyöntekijällä on ollut käytössään auto, jolla hän on päivisin lähtenyt etsimään nuoria kyliltä, kuljettanut nuoria ja osallistunut nuorten pallopeleihin.  Nuorisotyöntekijä on myös pitänyt nuorisotalon ovia avoimena kesän aikana, aina silloin kun talolle on tulijoita ollut. Nuorisotalolla on ollut mahdollisuus pelata mm. biljardia, pingistä ja tietokonepelejä. Joka toinen perjantaina on järjestetty yökahvilaa, jossa nuorilla on ollut mahdollisuus tehdä ruokaa, esim. pizzaperjantai ja taco-ilta. Myös grillimakkaraa on kulunut kesän aikana useampi kilo.

Nuorisotyöntekijä osaa houkutella nuoret nuorisotilalle.

– Ei siinä tarvitse muuta tehdä kuin huutaa Facebookiin, että ovet ovat avoimena ja ruokaa on tarjolla.

Piikkiön demarit järjestivät yhdessä Piikkiön nuorison tuki ry:n kanssa myös Sup-lautailupäivän Harvaluodon uimarannalla 20.7. Lautailuun osallistui päivän aikana yhteensä 20 nuorta. Vaikka välillä satoi, niin se ei nuorten menoa haitannut, kun saunatkin olivat mukavasti lämpiminä.

– Jes nyt sataa, tekis mieli mennä uudestaan, eräs nuori kommentoi.

Kesänuokkari tavoitti arkipäivisin noin 10 nuorta päivässä ja perjantaisin noin 25–50 nuorta. Nuorisotalolla on kesän aikana käynyt myös uusia nuoria, jotka eivät ole aikaisemmin osallistuneet kaupungin järjestämään nuorisotalotoimintaan. Toiminta on ollut nuorille täysin maksuton. Piikkiön Sosialidemokraattien järjestämä Kesänuokkari toiminta päättyi 28.7. asti.

Niina Alho, Piikkiö

Piikkiöön kesänuokkari työväenyhdistyksen tuella

Kuva: Kari Hulkko

Kaarinalainen Piikkiön Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys haluaa osaltaan vähentää nuorison syrjäytymistä ja järjestää yhteistyössä Kaarinan kaupungin nuorisopalvelujen kanssa jokaiselle nuorelle avoimen Pop up -kesänuokkarin.

Yhdistys on palkannut nuorille tutun nuoriso-ohjaajan 20.6 – 28.7. 2017 väliseksi ajaksi.

Nuoriso-ohjaalla on tilava 9 hengen auto käytettävissä ja hän etsii aktiivisesti nuoria, kuljettaa osan ja ohjaa omilla kulkuneuvoilla liikkuvat paikalle, jonne voi kokoontua ja jossa voi toimia.

Suunniteltuja paikkoja ovat ainakin Harvaluodon rata ja urheilukentät sekä nuorisotalo Pontela. Nuoret itse päättävät paikan.

Ohjaajan autossa kulkee erilaisia harrastusvälineitä, jotka ovat nuorten käytettävissä. Tiedotus toiminnasta ja aikatauluista tapahtuu nuorten käyttämiä kanavia pitkin.

”Kaupunki on jo useana kesänä sulkenut Piikkiön nuorisotalon toiminnan, joten päätimme toimia.”

Yhdistyksen mielestä tällaisen toiminnan järjestäminen kuuluisi kaupungille.

– Kaupunki on jo useana kesänä sulkenut Piikkiön nuorisotalon toiminnan, joten päätimme toimia, yhdistyksen toimijat kertovat.

Piikkiössä käytiin myös viime kesänä aktiivista keskustelua vanhempien keskuudessa, koska nuorilla ei ollut kesällä avoimia nuorisotiloja. Vain osalla nuorista on kesätyöpaikka ja vain osalla nuorista on mahdollisuus tai halu mennä perheen kesämökille.

– Päätöksen toiminnasta teimme jo ennen kuntavaaleja, mutta emme halunneet julkaista sitä ennen vaaleja, jotta toimintaa ei leimattaisi vaaleihin tai kunnallispolitiikkaan liittyväksi. Toiminta on kaikille nuorille avoin, eikä edellytä minkäänlaista vastavuoroisuutta, yhdistyksestä kerrotaan.

Yhdistys maksaa nuoriso-ohjaajan palkan, auton kulut, vakuutukset, nuorille tarjottavat jäätelöt, mehut, limsat ja grillattavat sekä niiden harrastusvälineiden vuokrat, jotka eivät tule kaupungilta. Nuoriso-ohjaajan esimiehinä toimivat yhdistyksen varapuheenjohtaja Niina Alho ja yhdistyksen rahastonhoitaja Erkki Kulju.

Pop up -kesänuokkari aloitti toimintansa tiistaina 20.6. Avajaisia vietettiin nuorisotalo Pontelassa grillauksen merkeissä.

Keskustelua aiheesta

Nummenmäen sosialidemokraatit esittävät Maarit Feldt-Rantaa SDP:n presidenttiehdokkaaksi

Kuva: Jukka-Pekka Flander
Maarit Feldt-Ranta

Nummenmäen sos.dem. yhdistys on johtokunnan kokouksessaan 20.6. päättänyt esittää puolueen varapuheenjohtajaa, kansanedustaja Maarit Feldt-Rantaa SDP:n presidenttiehdokkaaksi.

– Feldt-Ranta on ulkopoliittisesti äärimmäisen kokenut ihminen, joka täyttää kaikki SDP:n presidenttiehdokkaalta vaadittavat kriteerit, Nummenmäen puheenjohtaja Marko Heinonen sanoo.

Nummenmäen sosialidemokraatit ovat erityisen vakuuttuneita Feldt-Rannan laajasta pohjoismaisesta osaamisesta, vahvoista sosialidemokraattisista arvoista sekä kyvystä puhutella tavallisia suomalaisia.

– Feldt-Ranta on sosialidemokraattinen arvojohtaja, johon suomalaiset voivat samaistua. Sen takia toivon, että hänet valitaan SDP:n presidenttiehdokkaaksi, sanoo Nummenmäen varapuheenjohtaja Petra Peltonen.

Demokraatti uutisoi aiemmin, että Feldt-Rannalla olisi jo takanaan ehdokkuuteen vaadittava kymmenen puolueosaston tuki.

Ehdokasasettelu SDP:n presidenttiehdokkaaksi päättyy 26.6. Päätöksen ehdokkaaksi asettamisesta tekee puoluevaltuusto.

Turun kaupunginjohtaja siirtyy työnantajajärjestöön

Rakennusteollisuus RT:n toimitusjohtajaksi on nimitetty Aleksi Randell (kuvassa oikealla), joka toimii tällä hetkellä Turun kaupunginjohtajana, tiedottaa RT. Taustaltaan kokoomuslainen Randell aloittaa uudessa tehtävässään 9. marraskuuta.

Muun muassa ministerin erityisavustajana liikenne- ja viestintäministeriössä toiminut Randell on koulutukseltaan valtiotieteen maisteri.

– Randell on kokenut ja yhteiskunnallisesti hyvin verkostoitunut, hän tuntee poliittisen päätöksenteon sekä valtion- että kunnantasolla, RT:n hallituksen puheenjohtaja Harri Kailasalo perustelee valintaa tiedotteessa.

RT:n nykyinen toimitusjohtaja Tarmo Pipatti jää eläkkeelle vuoden lopussa.

Rakennusteollisuus on rakennusalan työnantajajärjestö, johon kuuluu yli 2 500 jäsenyritystä, jotka työllistävät lähes 60 000 henkilöä.

Keskustelua aiheesta

Ruissalon Kansanpuiston muistoja taltioidaan – nyt kesäasukkaat, talkoolaiset ja leiriläiset muistoja jakamaan

Kuva: Pertti Paasion arkistoista
Kuvassa vastavalittu puoluesihteeri Kalevi Sorsa puhumassa Kansanpuistossa SDP:n puoluekokouksen kansanjuhlassa 1969.

Turun SDP:n toiminnanjohtaja, Suomen historiaan vihkiytynyt filosofian maisteri Petja Raaska etsii ihmisiä, joilla on muistoja Ruissalon Kansanpuiston vaiheista. Tavoitteena on kerätä muistitietoa tieteen käyttöön ja tehdä myös aihetta käsittelevä julkaisu.

– Turkulainen työväenliike on virallisesti toiminut Ruissalon Kansanpuistossa 1920-luvun alusta saakka, eikä siitä ole tehty mitään muistitiedon tallennusta, vaikka se monin tavoin onkin sidoksissa erityisesti sosialidemokraattisen työväenliikkeen vaiheisiin, Raaska perustelee.

Muistitietoa kerätään erityisesti ja ensisijaisesti jutun alla olevassa listassa luetelluilta ihmisryhmiltä. Aivan kaikenlaiset muistot hauskoista sattumuksista arkisiin, ehkä tylsiltäkin vaikuttaviin asioihin ovat historian vaiheita tutkiville tärkeitä.

Vaikka esimerkiksi Ruisrockissa toimineilla talkoolaisilla on taatusti tarinoita kerrottavanaan, ei rokkimuisteloita nyt kerätä. Kansanpuistossa järjestettyjen tanssien osalta kaivataan muistoja ihmisiltä, jotka ovat olleet tavalla tai toisella tanssien järjestelyissä ja talkootöissä mukana.

– Ennen kaikkea kartoitetaan niiden muistoja, jotka ovat olleet aktiivisesti mukana ja olleet Kansanpuiston kesäasukkaina. Usein esimerkiksi tansseissa apuna olleet saivat vastineeksi asua kesän Kansanpuistossa ja he elivät sitä Kansanpuiston yhteisön arkea, Raaska kuvailee.

Näin jaat muistosi

Raaska kerää muistitietoa yhdessä Turun yliopiston folkloristiikan oppiaineen kanssa. Ensi viikolla järjestetään tapahtuma, jossa muistitietoa kerätään. Mikäli et pääse paikalle, voit toimittaa muistosi kirjallisena Petja Raaskalle tai sopia hänen kanssaan, millä tavoin muistosi kerätään talteen.

Muistitiedon keräämiseen liittyvä tapaaminen on perjantaina 16.6. kello 12 Ruissalon Kansanpuistossa, päärakennuksen ravintolassa. Ilmoittautumisia pyydetään Petja Raaskalle joko puhelimitse numeroon 02-4145101 tai sähköpostitse petja.raaska@turku.fi.

Muistoja kaivataan

-Sosialidemokraattisen nuorison suurleirillä vuonna 1949 mukana olleilta

-Turun urheiluväen sosialistiseuran naisjaoston päiväleiritoimintaan osallistuneilta

-Ruissalon Kansanpuiston kesäasukkailta ja heidän lapsiltaan

-Ruissalon Kansanpuiston tanssien talkoolaisilta

Keskustelua aiheesta