Turva – Hymy

Utelut puoluekannasta jarruttivat ay-aktiivisuutta – ”Politiikka oli pitkään asia, jonka kanssa en halunnut olla tekemisissä”

Kuva: Anna-Liisa Blomberg
Turkulainen Iris Pitkäaho löysi tiensä ay-aktiiviksi ja politiikkaankin, vaikka jälkimmäinen tuntui pitkään kaikelta muulta kuin omalta.

Laborantti, tig-hitsaaja, lähihoitaja ja päätoiminen luottamusmies. Voisi helposti kuvitella, että nämä ammatit kuuluvat eri henkilöille. Tämä kokoelma kuitenkin löytyy yhden naisen, 33-vuotiaan Iris Pitkäahon, työhistoriasta.

– Olen tosi sopeutuvainen ja olen tykännyt hirveästi kaikista töistä, joita olen tehnyt. Elämä on vienyt sillä tavalla, että kun joku ovi on sulkeutunut, on avautunut ikkuna, josta sitten ryömitään ulos, hän vastaa kuplivasti nauraen hänen työhistoriaansa hämmästelevälle.

Turkulaista Pitkäahoa elämä on tuuppinut eri urille pitkälti perheenlisäysten myötä. Ensimmäisen lapsensa hän sai jo 19-vuotiaana. Laborantista tig-hitsaajaksi yksinhuoltaja ryhtyi toisen lapsen saatuaan. Sitten tuli kolmas lapsi ja talouden taantuma. Äitiyslomalta palaavaa odotti lomautus. Pitkäaho päätti hommata ammatin, jossa työtä riittää.

Nuorempana hän oli ajatellut, että lähihoitajaksi hän ei ainakaan ryhdy. Aiemmin hän oli myös vakuuttunut siitä, että vanhustyöhön – takapuolia pesemään – hänestä ei ole, mutta sinne hän lopulta päätyi, vaikka lähihoitajaopinnoissa suuntautumisvaihtoehto olikin hammashoito.

– Vanhusten kanssa työskentelyssä ihanaa on, että voit yrittää parantaa ihmisen viimeisiä vuosia olemalla heidän kanssaan, kohtelemalla heitä ihmisinä ja keksimällä heidän kanssaan kaikkea kivaa. Olihan siellä niitä putsattavia takapuoliakin, mutta kolmen lapsen äitinä olin jo niitä nähnyt, Pitkäaho nauraa.

Sitten tulivat JHL:n luottamusmiesvaalit ja Pitkäahoa kysyttiin ehdolle. Nyt ollaan tässä – taas uudessa unelmaduunissa – hyvinvointialan, vanhus- ja vammaispalveluiden päätoimisena luottamusmiehenä.

Silloin nuorena ainoa asia, joka ehkäisi minua olemasta kunnon liittoaktiivi, olivat puheet siitä, että minun pitäisi miettiä, mitä puoluetta kannatan.

Ammattiyhdistysliike alkoi kiinnostaa Pitkäahoa ja hän liittyi Toimihenkilöunioniin, kun hän oli valmistunut laborantiksi. Pitkäaho kertoo aina olleensa janoinen tiedolle. Hän haluaa tietää omista ja muiden asioista – oikeuksista ja velvollisuuksista – sekä siitä, missä ja miten häntä ja muita koskevia päätöksiä tehdään.

– Silloin nuorena ainoa asia, joka ehkäisi minua olemasta kunnon liittoaktiivi, olivat puheet siitä, että minun pitäisi miettiä, mitä puoluetta kannatan. Olen kasvanut Jehovan todistaja -perheessä, jossa on pysytty erillään politiikasta ja ay-toiminnasta, hän kertoo.

–Ay-toimintaan oli kuitenkin helpompi lähteä mukaan, mutta politiikka oli pitkään asia, jonka kanssa en halunnut olla missään tekemisissä, kun en siitä ymmärtänyt, hän jatkaa.

Kun politiikka sitten Metalliliiton jäsenyyden aikana alkoi kiinnostaa, hän ryhtyi pohtimaan puoluekantaansa. Vaikka kotona politiikkaa ei puhuttu, on kotoa saatu vahva arvopohja kovin sosialidemokraattinen – solidaarisuutta ja toisten auttamista painottava. Siksi SDP tuntui omalta.

Hyvä ystävä sanoi puoluevalintani jälkeen, ettei enää osaa puhua kanssani. Otin sen raskaasti, koska en ollut muuttunut ihmisenä.

Eroon leimoista

Pitkäahon mielestä puoluepolitiikka saa olla osa ay-toimintaa, mutta on paikallaan pohtia, miten se käytännössä näkyy. Omasta kokemuksesta hän tietää, että takertuminen puoluekantoihin voi olla perin ikävää.

Metallissa hän liittyi osastoon, johon muutkin työkaverit kuuluivat, eikä hän liittyessään ollut sen enempää ”vassari kuin demarikaan”. Hänelle valkeni vasta myöhemmin, että osastoon liittynyt miellettiin automaattisesti vasemmistoliittolaiseksi. Monelle kaverille olikin yllätys, kun Pitkäahosta paljastui demari.

– Minulta tultiin jopa kysymään, että miltä tuntuu olla takinkääntäjä. Mutta enhän minä ollut mitään takkia kääntänyt – oma itseni olin koko ajan ollut! Se harmittaa paljon, että yksi hyvä ystävä sanoi puoluevalintani jälkeen, ettei enää osaa puhua kanssani. Otin sen raskaasti, koska en ollut muuttunut ihmisenä, Pitkäaho muistelee.

Pitkäahon mielestä niin ystävyyksissä kuin ay-toiminnassakin on hölmöä liiaksi tuijottaa puoluekantaa. Pahimmillaan moinen rampauttaa toimintaa, jos jäädään vatvomaan, kuka kuuluu mihinkin porukkaan ja keiden kanssa ”kuuluu” asioita hoitaa.

– Tärkeämpää on pystyä puhaltamaan yhteen hiileen ja hoitaa yhteisiä asioita ja ihmisten edunvalvontaa, Pitkäaho sanoo ja huomauttaa, että yhtä haitallista on puolueen sisällä jakaa ihmisiä erilaisiin demareihin.

Parempaa politiikkaa

Kuntapolitiikassa Pitkäaho on mukana varhaiskasvatus- ja perusopetusjaoston jäsenenä, ja hän pyrkii vaaleissa valtuustoon. Pitkäaho toivoo, että valtuuston toimintakulttuuria voitaisiin kehittää. Nyt valtuustossa pidetään paljon samaa sisältöä toistavia puheenvuoroja, kun jokainen poliitikko haluaa ääneen.

– Miksei voida sopia, että joku ryhmästä kertoo tiivistetysti, millaisia erilaisia kantoja ryhmässä on noussut esiin ja mikä on ryhmän kanta. Miksi tuhlata aikaa samojen asioiden toisteluun, kun tärkeintä on tehdä päätöksiä, hän kysyy.

Hän ehdottaa, että valtuutetut voisivat halutessaan avata omia kantojaan yksityiskohtaisesti esimerkiksi blogeissaan. Toki valtuustoryhmässä tulisi päästä sopuun siitä, että jokainen joskus pääsee salissa ääneen ja esittämään ryhmän kannan.

Kaksi kysymystä

1. Minkä asian haluaisit maailmassa muuttaa?

Ihmisen asenteen toisia kohtaan. Monesti ihmisten kuunteleminen, toisista välittäminen ja heidän hyväksyminen sellaisina kuin he ovat, johtaisi parempiin lopputuloksiin kuin oman kannan ajaminen laput silmillä.

2. Terveisesi sd-kentälle?

Toimitaan yhdessä, autetaan uusia jäseniä ja ehdokkaita ja tuetaan toisiamme!

Iris Pitkäahon haastattelu on osa Demokraatin Miten minusta tuli demari -henkilöhaastattelujen sarjaa.

”Päiväkodin ovet ovat kuin pyöröovet” – sd-kansanedustaja: Varhaiskasvatuksen kentältä tästä tulee valtavasti palautetta

Kuva: Jukka-Pekka Flander
SDP:n kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta.

Vuonna 2016 tehtiin heikennyksiä varhaiskasvatukseen: päivähoito-oikeutta rajattiin 20 tuntiin viikossa ja lapsiryhmiä suurennettiin.

– Nämä muutokset ovat huonontaneet merkittävästi varhaiskasvatuksen laatua, ja samalla varhaiskasvatusikäisten lasten koulutuksellinen tasa-arvo on alkanut heikentyä, kansanedustaja, sivistysvaliokunnan jäsen Eeva-Johanna Eloranta (sd.) harmittelee.

Hallituksen päätös rajata subjektiivisen päivähoito-oikeutta 20 tuntiin viikossa antaa lasten vanhemmille ja kunnille mahdollisuuden määritellä varhaiskasvatuspalvelujen käytön niin, että lapset ovat toiminnassa joko päivittäin, pari kokonaista päivää tai 2-3 päivää viikossa.

Päiväkodin lapsiryhmässä on samanaikaisesti sekä kokopäivätoiminnassa olevia lapsia, 2-3 päivää viikossa olevia lapsia tai osapäivätoiminnassa olevia lapsia.

– Voimassa olevan lasten päivähoitoasetuksen mukaan ja henkilöstön ja lasten välisen suhdeluvun laskentatavan mukaan päiväkodin lapsiryhmäkoko voi nousta siis jopa 30 lapseen, Eloranta toteaa.

Eloranta kertoo, että varhaiskasvatuksen kentältä tulee tästä valtavasti palautetta.

– Päiväkodin ovet ovat kuin pyöröovet, lapset ja tulevat ja menevät pitkin päivää. Tämä aiheuttaa levottomuutta ja vaikeuttaa lasten kaverisuhteiden muodostumista. Toisaalta lapset saattavat osallistuvat päiväkodin ryhmätoimintaan niin epämääräisesti, eri kelloaikoina, että tavoitteellisen, tuloksellisen, yksilöllisen ja vaikuttavan pedagogisen varhaiskasvatuksen toteuttaminen tuottaa henkilöstölle lähes mahdottoman tehtävän, Eloranta kertoo.

”Varhaiskasvatuslain 2015 keskeinen päämäärä eli koulutuksellisen tasa-arvon toteutuminen on lähes hukattu.”

Päivähoitolaki muuttui varhaiskasvatuslaiksi 2015. Lain säätämisen yhteydessä eduskunta edellytti, että hallitus seuraa sen kokonaisvaikutuksia ja antaa selvityksen eduskunnan sivistysvaliokunnalle. Valtioneuvoston toimeksiannon mukaisesti Oulun yliopiston tekemässä VakaVai -kartoituksessa selvitettiin varhaiskasvatuksen lainsäädäntöön vuosina 2015 ja 2016 tehtyjen muutosten kokonaisvaikutuksia.

Selvityksen mukaan varhaiskasvatuksen tavoitteet ja henkilöstörakenne eivät kohtaa, Eloranta jatkaa tiedotteessaan.

– Vuoden 2015 varhaiskasvatuslaki korostaa pedagogista toimintaa. Kuitenkin pedagogisen koulutuksen saanut henkilöstö on vähentynyt päiväkodeista, koska yliopistoissa ei ole koulutettu riittävästi lastentarhanopettajia. Nyt opettajakoulutukseen tehdyt lisäykset ovat hyvä alku, mutta vielä täysin riittämättömiä.

VakaVai -selvityksessä käy ilmi, että osapäivätoiminnassa olevat lapset ovat samoissa ryhmissä kokopäivätoiminnassa olevien lasten kanssa.

– Näin myös lapset huomaavat, että he jäävät paitsi joistain ryhmän toiminnoista. Tästä selvityksen mukaan kantoivat syvää huolta muun muassa lasten vanhemmat. Selvitys antaa myös vahvan kuvan, että kuntien varhaiskasvatuspolitiikka on vuoden 2016 lakimuutosten myötä eriytynyt. Varhaiskasvatuslain 2015 keskeinen päämäärä, eli koulutuksellisen tasa-arvon toteutuminen, on lähes hukattu.

Eloranta on tehnyt asiasta kirjallisen kysymyksen hallitukselle.

Huolestuttava ilmiö: Vain 2/3 osallistuu päivittäin – Tätä ei kouluruokaa halveksiva nuoriso muista

Kuva: Kari Hulkko

Alakoulussa lähes kaikki oppilaat osallistuvat joka päivä kouluruokailuun. Kansanedustaja, sivistysvaliokunnan jäsen Eeva-Johanna Eloranta (sd.) on huolestunut kasvavasta ilmiöstä: yläkoulussa vain 2/3 oppilaista osallistuu siihen päivittäin. Moni jättää pois etenkin salaatin ja maidon.

Hän huomauttaa, että maksuton kouluruokailu on yksi suomalaisen koulun, oppimisen, osaamisen ja hyvinvoinnin menestystekijöistä.

– Maksuttoman kouluruokailun tuominen kouluihin on esimerkki siitä, miten Suomessa on haluttu huonoinakin aikoina panostaa koululaisiin, kouluihin ja opiskeluun, sillä ilmainen kouluruoka tuli kouluihin vuonna 1943, keskellä jatkosotaa ja ankeita pulavuosia.

Kiire ja pitkät jonot tai meluisa ympäristö estävät viihtymistä.

Uusi kouluruokailusuositus julkaistiin alkuvuodesta.

– Ruokailun tulisi olla koulupäivän kohokohta, joka tukee oppimista, kouluviihtyvyyttä, ruokaosaamista ja ruokatajun syntymistä. Suositusten mukaisesti toteutettu ruokailu koulussa tarjoaa monipuolista, terveellistä ruokaa, silmäniloa, yhdessäoloa, seurustelua ja hyvää oloa. Se tukee lasten ja nuorten jaksamista, kasvua ja painon tervettä kehitystä, Eloranta korostaa.

Hän pohtii sitä, miksi kaikki oppilaat eivät jostain syystä kuitenkaan syö koko suunniteltua ateriakokonaisuutta. Niitä ovat muun muassa kodin antama malli, ruokakulttuuritausta, markkinointi tai vertaispaine.

Koulu voi Elorannan mielestä vaikuttaa siihen, että ruokailu tehdään houkuttelevaksi. Aterian ajoitus, sujuva ruoan tarjoilu, viihtyisä ruokatila ja ruokarauha ovat oleellisia tekijöitä.

– Kiire ja pitkät jonot tai meluisa ympäristö estävät viihtymistä, Eloranta painotti, kun hän avasi pop up -kouluruokalan Turussa perjantaina.

Hän toivoo, että kodit ja koulut toimisivat yhdessä sen eteen, että jokainen koululainen haluaa osallistua lounastaukoon.

Turun SDP tyytyväinen budjettisopuun

Turun sosialidemokraattinen valtuustoryhmä katsoo, että sen budjettitavoitteet ovat riittävästi huomioitu puolueitten yhteisessä neuvottelutuloksessa.

– Erityisen tärkeänä pidän sitä, että kouluista ja päiväkodeista ei leikata kaupunginjohtajan esittämällä tavalla, sanoo valtuustoryhmän puheenjohtaja Piia Elo.

– Maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilu on myös ensiarvoisen tärkeä tulevaisuuden eriytymiskehityksen ehkäisemisessä, Elo jatkaa ja muistuttaa tämän olleen SDP:n pitkäaikainen tavoite.

Ennaltaehkäisevä rooli SDP:n mielestä on myös liikuntalautakunnan 300.000 euron lisärahalla, vaikka suurempaa alunperin tavoiteltiinkin.

Myös sosiaalinen luototus on mukana ensi vuoden budjetissa. Tämä oli Turun SDP:n kuntavaaliohjelmassa, kuten myös maksuttoman ehkäisyn tarjoaminen alle 25-vuotiaille.

Loppuvaiheessa neuvotteluja SDP sai läpi Hyvinvointisektorille 500.000 euron lisärahan hoitoketjujen sujuvoittamiseen. Tavoitteena on oikea-aikainen ja tarpeenmukainen hoito ihmisille, mikä mahdollistaa myös ison kustannussäästön siirtoviivemaksuissa.

Fölin työsuhdematkalippu oli myös SDP:n budjettitavoitteissa.

– Tämä on ilahduttava kädenojennus työnantajalta ja samalla merkittävä ympäristöteko, Elo hehkuttaa.

– Kaiken kaikkiaan ensi vuoden budjetti antaa esitettyä paremmat eväät ennaltaehkäisevän toiminnan kehittämiseksi, sekä Turun eriytymiskehityksen kääntämiseksi, Piia Elo kehuu.

Maaskola ja Kallio hakevat Turun SDP:n puheenjohtajistoon

Kaupunginvaltuutettu Mika Maaskola hakee Turun SDP:n puheenjohtajaksi.

Turun SDP:n puheenjohtajisto vaihtuu vuodenvaihteessa. Marraskuun lopulla järjestettävässä valintakokouksessa tullaan mitä todennäköisemmin äänestämään sekä järjestön puheenjohtajasta että varapuheenjohtajasta. Viimeisimpänä ehdolle ovat asettuneet kaupunginvaltuutettu Mika Maaskola ja varavaltuutettu Nina Kallio. Maaskola hakee puheenjohtajaksi, Kallio varapuheenjohtajaksi.

– Tarvitsemme nyt puheenjohtajia, jotka yhdistävät ja aktivoivat koko jäsenistön osaamisen. Elämme ajassa, jolloin yksilön arvostus ja tarpeet on nostettu kovin korkealle. Sosialidemokratian perinteisiä arvoja ovat olleet yhteisöllisyys, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, näistä haluamme pitää kiinni. Kehitys on ollut samankaltaista kaikissa kehittyneissä maissa. Sosialidemokratia pysyvine arvoineen yhdistää ihmisiä yli sukupolvien, Maaskola ja Kallio linjaavat tiedotteessaan.

– Politiikassa tulee pyrkiä avoimuuteen unohtamatta kuitenkaan SDP:n poliittisia tavoitteita. Neuvottelemalla ja toisten näkökantoja ymmärtämällä pääsemme mahdollisimman hyvään lopputulokseen. Tulevaisuuden Turkua tulee rakentaa innovatiivisuudella, ottaen huomioon kuitenkin taloudelliset sekä asiantuntijoiden ja käyttäjien näkökohdat uuden suunnittelussa ja vanhan säilyttämisessä.

– Turku on positiivisessa virtauksessa mukana, positiivisuudella on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Tulevaisuuden hienossa kaupunkikehitysohjelmassa tulee huomioida myös lähiöiden kehittäminen, turvallisuuden lisääminen sekä ehkäistä kaikin keinoin syrjäytymistä. Kaavoituksessa ja rakentamisessa tulee huomioida Turku kokonaisuutena, perheiden, yksinelävien sekä ikäihmisten tarpeet ja monimuotoinen, toimiva ja viihtyisä kaupunkiympäristö. Kaupunkilaisia tulee tukea kestävän kehityksen huomioimisessa arjessa sekä korostaa ympäristöllisiä arvoja mm. joukkoliikenteen käyttöönotossa.

– Syrjäytymisen syyt lähtevät perheistä, huono-osaisuus periytyy. Osalla nuorista esiintyy puutteellista koulutustasoa tai keskeytettyjä opintoja. Turun pitää voida tukea perheitä ruuhkaisissa ja vaikeissa elämänvaiheissa niin, että syrjäytymiskehitystä ei tapahdu. Samalla meidän tulee huomioida monimuotoisesti kaupunkilaisten tarpeet; kulttuuri-, liikunta- ym, palvelut, mitä kukin kaupunkilainen elämänsä eri vaiheissa tarvitsee elääkseen laadullisesti hyvää elämää.

– Turun pitää aktiivisesti seurata maakunta- ja sote-uudistuksen vaiheita, ja tarvittaessa tarttua kehitystyöhön.  Toistaiseksi pyrimme vahvistamaan olemassa olevin ja toimivin keinoin Turkulaisten hyvinvointia ja antamaan tukea silloin kun sitä tarvitaan, ennaltaehkäiseviä palveluja painottaen.

Aiemmin ehdokkuudestaan ovat ilmoittaneet Turun kaupunginvaltuutettu Mari-Elina Koivusalo, joka hakee puheenjohtajaksi ja Nummenmäen sosialidemokraattien puheenjohtaja Marko Heinonen, joka hakee varapuheenjohtajaksi.

Turun SDP:n edustajiston kokous järjestetään torstaina 23.11.

Turun SDP:n budjettitavoitteet julki

Turun SDP:n valtuustoryhmä katsoo, että kaupunkia on kehitettävä rohkeasti tulevaisuutta rakentaen. Kaupungin kasvaessa voimakkaasti on palvelutarpeeseen vastattava kysynnän mukaisesti, laadusta tinkimättä, mutta kuitenkin rakenteita uudistaen. Positiivisen rakennemuutoksen aikana on varmistettava, että Turku on vetovoimainen ja houkutteleva paikka asua ja työskennellä.

SDP:n valtuustoryhmä katsoo, että keskusta-visiota on lähdettävä toteuttamaan määrätietoisesti jo ensi vuonna. Valtuustoryhmä näkee myös, että kaupungin tulee ottaa käyttöön joukkoliikenteen työsuhdematkalippu, joka edesauttaa kaupungin pääsemistä ilmastotavoitteisiinsa ja vähentää keskusta-alueen liikennemääriä.

Lisäksi kaupungin palvelutarjontaa tulee katsoa koko kaupungin alueella. On panostettava lähiöiden elinvoimaisuuteen ja asukkaiden hyvään elämään. Tähän ryhmä panostaisi luomalla kaupungin oman tasa-arvorahan peruskouluihin ja nopeuttamalla lähiöiden infra- ja toimitalohankkeita.

SDP:n mielestä kaupungin on tarjottava jatkossakin laadukasta varhaiskasvatusta ja koulutusta. Ensi vuoden elokuusta alkaen kaupungin tulisi tarjota neljä tuntia päivässä maksutonta varhaiskasvatusta kaikille viisivuotiaille. Lisäksi SDP katsoo, että kasvavaan oppilasmäärään perusopetuksessa annetaan tarvittavat resurssit laadukkaan opetuksen varmistamiseksi. Ammatillisen koulutuksen reformin tuomien uusien toimintatapojen myötä ryhmä esittää ammatilliseen koulutukseen ohjaavan henkilökunnan lisäämistä varmistamaan opintojen sujuminen ja ehkäisemään keskeytyksiä.

Ihmisten hyvinvointia tulisi ryhmän mukaan edistää myös panostamalla liikuntapalveluihin. SDP esittää lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksien ja seuratoiminnan tukemiseen lisää resursseja sekä seniori- ja Kimmoke-rannekkeiden hinnan alentamista.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa on tärkeää, että ihmiset saavat oikea-aikaista ja tarpeen mukaista hoitoa, erityisesti vanhuspalveluissa ja kuntoutuksessa. Hoitoketjuja tulee sujuvoittaa ja rakenteita tarkistaa. Näin on mahdollisuus paitsi parantaa palvelua, saada myös huomattavia menosäästöjä.

Ennaltaehkäisevänä toimena ryhmä näkee myös neuvolakäynnit molemmille vanhemmille lapsen syntymän aikoihin, jotta mahdollisiin ongelmiin voidaan puuttua ajoissa.

Turussa tulee ottaa käyttöön sosiaalinen luototus ja siten parantaa pienituloisten mahdollisuutta selvitä yllättävistä arjen haasteista.

 

Turun SDP:n valtuustoryhmän tavoitteet vuoden 2018 talousarvioon

Sosiaali- ja terveyslautakunta, lisäys 1,0 miljoonaa euroa:

  • Sosiaalinen luototus
  • Hoitoketjut sujuviksi, oikea-aikainen ja tarpeenmukainen hoito ihmisille, jolloin mahdollista saada myös iso kustannussäästö siirtoviivemaksuissa.
  • Molemmille vanhemmille oma neuvolakäynti ennen ja jälkeen lapsen syntymän
  • Selvitetään maksuton ehkäisy alle 25-vuotialle

Liikuntalautakunta lisäys, lisäys 0,5 miljoonaa euroa:

  • Lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksien ja seuratoimintojen tukemiseen
  • Seniori- ja Kimmoke-rannekkeen hinnanalennus (30e/0,5v)

Kasvatus- ja opetuslautakunta, lisäys 2,9 miljoonaa euroa:

  • Perusopetukseen 1 milj. oppilasmäärän kasvuun
  • 0,5 milj. kaupungin oma tasa-arvoraha haastavilla alueilla toimiville kouluille
  • 1,1 milj. maksuttoman varhaiskasvatuksen käynnistämiseen neljä tuntia päivässä 5-vuotiaille 1.8.2018 alkaen
  • 0,3. milj viiden opinto-, ura-, ja työelämäohjaajan palkkaamiseen ammatilliseen koulutukseen

Muut:

  • Työsuhdematkalippu kaupungin työntekijöille

Investoinnit:

  • Pansion koulun peruskorjauksen / uudisrakennuksen kiirehtiminen (nyk. valmistumistavoite 2022)
  • Skanssin monitoimitalon valmistumistavoitteeksi 2021
  • Ruiskadun hankkeen uudelleenarviointi
    ja
  • Ammatillisen koulutuksen kampusalueen suunnittelun käynnistäminen
  • Riitasuonaukion liikennejärjestelyjen rakentamisen aikaistaminen vuoteen 2018