Utelut puoluekannasta jarruttivat ay-aktiivisuutta – ”Politiikka oli pitkään asia, jonka kanssa en halunnut olla tekemisissä”

Kuva: Anna-Liisa Blomberg
Turkulainen Iris Pitkäaho löysi tiensä ay-aktiiviksi ja politiikkaankin, vaikka jälkimmäinen tuntui pitkään kaikelta muulta kuin omalta.

Laborantti, tig-hitsaaja, lähihoitaja ja päätoiminen luottamusmies. Voisi helposti kuvitella, että nämä ammatit kuuluvat eri henkilöille. Tämä kokoelma kuitenkin löytyy yhden naisen, 33-vuotiaan Iris Pitkäahon, työhistoriasta.

– Olen tosi sopeutuvainen ja olen tykännyt hirveästi kaikista töistä, joita olen tehnyt. Elämä on vienyt sillä tavalla, että kun joku ovi on sulkeutunut, on avautunut ikkuna, josta sitten ryömitään ulos, hän vastaa kuplivasti nauraen hänen työhistoriaansa hämmästelevälle.

Turkulaista Pitkäahoa elämä on tuuppinut eri urille pitkälti perheenlisäysten myötä. Ensimmäisen lapsensa hän sai jo 19-vuotiaana. Laborantista tig-hitsaajaksi yksinhuoltaja ryhtyi toisen lapsen saatuaan. Sitten tuli kolmas lapsi ja talouden taantuma. Äitiyslomalta palaavaa odotti lomautus. Pitkäaho päätti hommata ammatin, jossa työtä riittää.

Nuorempana hän oli ajatellut, että lähihoitajaksi hän ei ainakaan ryhdy. Aiemmin hän oli myös vakuuttunut siitä, että vanhustyöhön – takapuolia pesemään – hänestä ei ole, mutta sinne hän lopulta päätyi, vaikka lähihoitajaopinnoissa suuntautumisvaihtoehto olikin hammashoito.

– Vanhusten kanssa työskentelyssä ihanaa on, että voit yrittää parantaa ihmisen viimeisiä vuosia olemalla heidän kanssaan, kohtelemalla heitä ihmisinä ja keksimällä heidän kanssaan kaikkea kivaa. Olihan siellä niitä putsattavia takapuoliakin, mutta kolmen lapsen äitinä olin jo niitä nähnyt, Pitkäaho nauraa.

Sitten tulivat JHL:n luottamusmiesvaalit ja Pitkäahoa kysyttiin ehdolle. Nyt ollaan tässä – taas uudessa unelmaduunissa – hyvinvointialan, vanhus- ja vammaispalveluiden päätoimisena luottamusmiehenä.

Silloin nuorena ainoa asia, joka ehkäisi minua olemasta kunnon liittoaktiivi, olivat puheet siitä, että minun pitäisi miettiä, mitä puoluetta kannatan.

Ammattiyhdistysliike alkoi kiinnostaa Pitkäahoa ja hän liittyi Toimihenkilöunioniin, kun hän oli valmistunut laborantiksi. Pitkäaho kertoo aina olleensa janoinen tiedolle. Hän haluaa tietää omista ja muiden asioista – oikeuksista ja velvollisuuksista – sekä siitä, missä ja miten häntä ja muita koskevia päätöksiä tehdään.

– Silloin nuorena ainoa asia, joka ehkäisi minua olemasta kunnon liittoaktiivi, olivat puheet siitä, että minun pitäisi miettiä, mitä puoluetta kannatan. Olen kasvanut Jehovan todistaja -perheessä, jossa on pysytty erillään politiikasta ja ay-toiminnasta, hän kertoo.

–Ay-toimintaan oli kuitenkin helpompi lähteä mukaan, mutta politiikka oli pitkään asia, jonka kanssa en halunnut olla missään tekemisissä, kun en siitä ymmärtänyt, hän jatkaa.

Kun politiikka sitten Metalliliiton jäsenyyden aikana alkoi kiinnostaa, hän ryhtyi pohtimaan puoluekantaansa. Vaikka kotona politiikkaa ei puhuttu, on kotoa saatu vahva arvopohja kovin sosialidemokraattinen – solidaarisuutta ja toisten auttamista painottava. Siksi SDP tuntui omalta.

Hyvä ystävä sanoi puoluevalintani jälkeen, ettei enää osaa puhua kanssani. Otin sen raskaasti, koska en ollut muuttunut ihmisenä.

Eroon leimoista

Pitkäahon mielestä puoluepolitiikka saa olla osa ay-toimintaa, mutta on paikallaan pohtia, miten se käytännössä näkyy. Omasta kokemuksesta hän tietää, että takertuminen puoluekantoihin voi olla perin ikävää.

Metallissa hän liittyi osastoon, johon muutkin työkaverit kuuluivat, eikä hän liittyessään ollut sen enempää ”vassari kuin demarikaan”. Hänelle valkeni vasta myöhemmin, että osastoon liittynyt miellettiin automaattisesti vasemmistoliittolaiseksi. Monelle kaverille olikin yllätys, kun Pitkäahosta paljastui demari.

– Minulta tultiin jopa kysymään, että miltä tuntuu olla takinkääntäjä. Mutta enhän minä ollut mitään takkia kääntänyt – oma itseni olin koko ajan ollut! Se harmittaa paljon, että yksi hyvä ystävä sanoi puoluevalintani jälkeen, ettei enää osaa puhua kanssani. Otin sen raskaasti, koska en ollut muuttunut ihmisenä, Pitkäaho muistelee.

Pitkäahon mielestä niin ystävyyksissä kuin ay-toiminnassakin on hölmöä liiaksi tuijottaa puoluekantaa. Pahimmillaan moinen rampauttaa toimintaa, jos jäädään vatvomaan, kuka kuuluu mihinkin porukkaan ja keiden kanssa ”kuuluu” asioita hoitaa.

– Tärkeämpää on pystyä puhaltamaan yhteen hiileen ja hoitaa yhteisiä asioita ja ihmisten edunvalvontaa, Pitkäaho sanoo ja huomauttaa, että yhtä haitallista on puolueen sisällä jakaa ihmisiä erilaisiin demareihin.

Parempaa politiikkaa

Kuntapolitiikassa Pitkäaho on mukana varhaiskasvatus- ja perusopetusjaoston jäsenenä, ja hän pyrkii vaaleissa valtuustoon. Pitkäaho toivoo, että valtuuston toimintakulttuuria voitaisiin kehittää. Nyt valtuustossa pidetään paljon samaa sisältöä toistavia puheenvuoroja, kun jokainen poliitikko haluaa ääneen.

– Miksei voida sopia, että joku ryhmästä kertoo tiivistetysti, millaisia erilaisia kantoja ryhmässä on noussut esiin ja mikä on ryhmän kanta. Miksi tuhlata aikaa samojen asioiden toisteluun, kun tärkeintä on tehdä päätöksiä, hän kysyy.

Hän ehdottaa, että valtuutetut voisivat halutessaan avata omia kantojaan yksityiskohtaisesti esimerkiksi blogeissaan. Toki valtuustoryhmässä tulisi päästä sopuun siitä, että jokainen joskus pääsee salissa ääneen ja esittämään ryhmän kannan.

Kaksi kysymystä

1. Minkä asian haluaisit maailmassa muuttaa?

Ihmisen asenteen toisia kohtaan. Monesti ihmisten kuunteleminen, toisista välittäminen ja heidän hyväksyminen sellaisina kuin he ovat, johtaisi parempiin lopputuloksiin kuin oman kannan ajaminen laput silmillä.

2. Terveisesi sd-kentälle?

Toimitaan yhdessä, autetaan uusia jäseniä ja ehdokkaita ja tuetaan toisiamme!

Iris Pitkäahon haastattelu on osa Demokraatin Miten minusta tuli demari -henkilöhaastattelujen sarjaa.

Ylioppilaskirjoitukset ja politiikka sopivat yhteen

Kuva: Jaana Vasama
Uudenkaupungin lukion abiturientti Eemil Kokkonen on ehdolla kuntavaaleissa.

Eemil Kokkonen on Uudenkaupungin demareiden kuntavaaliehdokkaiden kuopus. Eemil on Uudenkaupungin lukion abiturientti ja on sitä mieltä, että kaupunki tarvitsee nyt nuorta päättäjää, jolla on suuri sydän.

Eemilin sydäntä lähellä ovat juuri nuorten asiat, joita hän seuraa päivittäin nuoren lukiolaisen silmin. Hänen vaaliteemansa ovat syrjäytymisen ehkäiseminen, edulliset harrastusmahdollisuudet kaikkien ulottuville sekä matalan kynnyksen tukipalvelut. Eemil on huolissaan syrjäytymiskierteestä, johon osa nuorista näyttää vääjäämättä ajautuvan.

– Syrjäytymiselle on laitettava stoppi, nykymenolla apu tulee liian myöhään. Koulun ja nuorisotyön tulee puuttua välittömästi nuoren ongelmiin, eikä odottaa ongelmista aiheutuvia seurauksia, kuten nykyisin tehdään, kiteyttää nuori kuntavaaliehdokas.

Mitä uutta Eemil tuo Ugin demareiden vaalityöhön?

– No, ainakaan aikaisemmin ei ole järjestetty lautapeli-iltoja, jotka käynnistämme maaliskuun alussa, kertoo Eemil.

Nuori mies on otettu ilolla mukaan Ugin demareiden aktiiviriveihin.

– Pankaa nimi mieleen, tästä nuoresta miehestä kuulemme vielä, vakuuttavat muut läsnäolijat.

 

Jaana Vasama, Uusikaupunki

Saaristomaakunnan edustajat iloitsevat: Taas yksi hallituksen esitys ajoi karille

Kuva: Timo Vainio

SDP:n varsinaissuomalaiset kansanedustajat Ilkka Kantola ja Katja Taimela ovat tyytyväisiä siitä, että yhteysalusten maksukokeilu peruuntuu.

Liikenne- ja viestintäministeriön syyskuinen esitys ehti jo huolestuttaa saariston vakinaisia asukkaita. Yhteysalusten maksut uhkasivat nostaa liikkumisen kustannuksia tuhansilla euroilla.

Ministeriön tämänpäiväisen tiedotteen mukaan yhteysalusliikenteen kehittäminen jätetään maakunnille vuoden 2019 alusta. Saaristoliikenteen järjestäminen tällä hetkellä on valtakunnallisesti keskitetty Varsinais-Suomen Ely-keskukselle.

– Olen tyytyväinen, että ministeriö kuunteli saariston aktiivisia asukkaita ja koko maakunnan tahtotilaa tässä asiassa. Kokeilun perumisella pelastetaan paljon saariston elinkeinotoimintaa, Kantola korostaa.

Toinen saariston matkailuelinkeinolle tärkeä kysymys on hallituksen suunnittelemat vene- ja moottoripyöräverot. Harrastajajärjestöt ovat ennustaneet, että verojen kokonaisvaikutus menee negatiivisen puolelle. Vero karsii harrastajamääriä, ja samalla valtiolta jää saamatta verotuloja polttoaineesta, huolloista ja varaosista.

Taimela muistuttaa, että saariston matkailu- ja palveluelinkeinoille nämä harrastajat ovat tärkeitä asiakkaita.

– Viime viikolla kaikki hallituspuolueiden ryhmäpuheenjohtajat vakuuttivat mahdollisuutta luopua hallitusohjelmassa sovitusta uudesta verosta. Toivon nyt hallitukselta samaa kokonaisharkintaa, Taimela huomauttaa.

Juttua korjattu: Saaristoliikenteen järjestäminen on keskitetty tällä hetkellä valtakunnallisesti Varsinais-Suomen Ely-keskukselle.

”Rahan on riitettävä hyvin sekä ruokaan että lääkkeisiin” – Hallitusta patistetaan heti toimeen

Kuva: Jukka-Pekka Flander

Eduskunta kävi eilen lähetekeskustelun kansalaisaloitteesta koskien eläkeindeksin muuttamista. Kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta (sd.) muistuttaa, että eläkeläisköyhyys ja pienituloisuus ovat todellisia ongelmia, joihin on löydettävä ratkaisut.

– Paras tapa kaikkein pienituloisimpien eläkkeensaajien aseman parantamiseksi on takuueläkkeen korottaminen ja kansaneläkkeen tason parantaminen. Myös verotuksen keventäminen on tehokas keino parantaa toimeentuloa, Eloranta linjaa.

Hän myös alentaisi palvelumaksuja ja maksukattoja, parantaisi lääkekorvausten tasoa ja kehittäisi asumistukea ja hoitotukea.

Jokainen ikäihminen on ansainnut säällisen toimeentulon.

Eloranta pitää tärkeänä, että eduskunta käsittelee eläkeläisiä pitkään puhuttaneen asian perusteellisesti.

– Tulee kuitenkin muistaa, että tämä aloite koskee yksinomaan työeläkkeitä. Työeläkeindeksin muuttaminen ei paranna kansaneläkettä tai takuueläkettä saavien eli kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien ikäihmisten tilannetta, Eloranta painottaa.

Hän kiirehtii hallitukselta toimenpideohjelmaa eläkeläisköyhyyden vähentämiseksi ja eläkeläisten toimeentulon turvaamiseksi.

– Jokainen ikäihminen on ansainnut säällisen toimeentulon, jossa raha riittää hyvin sekä ruokaan että lääkkeisiin, Eloranta muistuttaa.

Puolueelle kaksi uutta kunniajäsentä Varsinais-Suomesta – Petra Peltonen puoluehallitukseen

Varsinaissuomalainen Petra Peltonen valittiin SDP:n puoluehallituksen jäseneksi.

Viikonloppuna SDP:n puoluekokouksessa valittiin jälleen puolueen johto, puoluehallitus sekä puoluevaltuusto. Varsinais-Suomea puolueen poliittisessa johdossa edustaa seuraavat kolme vuotta Petra Peltonen, joka valittiin puoluehallituksen jäseneksi. Peltonen on 26-vuotias valtiotieteiden maisteri ja tiedotussihteeri Turusta.

Puoluevaltuustoon Varsinais-Suomesta valittiin Kimmo Aho Naantalista, Juuso Alatalo Mynämäeltä, Saija Karnisto-Toivonen Salosta, Mari Lahti Turusta sekä Piia Noronen Turusta. Varajäseniksi valittiin Tuula Hällfors-Laaksonen Loimaalta, Eero Kivinen Turusta, Jukka Sirén Kaarinasta, Merja Roos Turusta sekä Raimo Korhonen Uudestakaupungista.

Puolueen kunniajäseniksi kutsuttiin Varsinais-Suomesta kaksi henkilöä: Heimo Mäkilä Turusta sekä Helena Vartiainen Uudestakaupungista.

Puoluehallitus on SDP:n käytännön poliittisen toiminnan johtoelin, joka kokoustaa noin kaksi kertaa kuukaudessa. Puoluehallitukseen kuuluu puolueen puheenjohtajan, puoluesihteerin ja kolmen varapuheenjohtajan lisäksi 13 jäsentä.

Puoluevaltuusto on SDP:n ylin päättävä elin puoluekokousten välillä. Puoluevaltuusto kokoustaa noin kaksi kertaa vuodessa.

Varsinais-Suomen puoluekokousedustajia kokouspaikalla Lahdessa.

Varsinais-Suomen puoluekokousedustajia kokouspaikalla Lahdessa.

 

Keskustelua aiheesta

Nuorison hyvinvointi kannustaa politikoimaan Uudessakaupungissa

Kuva: Jaana Vasama
Jarmo Kolkka ja Heikki Kallioinen haluavat panostaa erityisesti nuorten harrastusmahdollisuuksiin.

SDP:n ehdokkaiden valmistautuminen kuntavaaleihin on Uudessakaupungissa jo hyvässä vauhdissa. Vaaleissa keskustelua herättää varmasti ainakin kaupungin tulevat investoinnit. Kuntavaaliehdokkaat Heikki Kallioinen ja Jarmo Kolkka jakavat yhteisen huolen Uudenkaupungin nuorisosta.

– Minulle on tärkeää, että nuorisolla on mahdollisimman monipuoliset harrastusmahdollisuudet, liikuntatilojen lisäksi tarvitaan mm. bänditiloja, kertoo kuntavaaliehdokas Heikki Kallioinen.

Uudellakaupungilla on edessään isot investoinnit ja seuraavalla valtuustokaudella tulee päätettäväksi mm. uimahallin kohtalo sekä se, rakennetaanko kaupunkiin myös monitoimihalli.

– Liikuntapaikat tulee saada ajanmukaisiksi. Kaupunkiin tarvitaan sekä uusi uimahalli että monitoimihalli. Remontilla uimahallia ei saada kuntoon, kommentoi Jarmo Kolkka, toinen demareiden listoilta valtuustopaikkaa tavoitteleva kuntavaaliehdokas.

– Matalan kynnyksen harrastusmahdollisuudet ja toimivat lähipalvelut ovat kaupunkimme menestystekijät, kiteyttää Kolkka vaaliteemansa.

Heikki Kallioinen kantaa huolta nuorison hyvinvoinnin lisäksi kaupungin asuntotarjonnasta sekä vanhuspalveluista. Molemmat ehdokkaat ovat tyytyväisiä Ugin demareiden kunnallispoliittisen ohjelmaan, josta löytyvät myös heidän molempien vaaliteemat varsin konkreettisina ehdotuksina.

– Hyvä kampanja tästä tulee, toteavat miehet yhteistuumin.

 

Jaana Vasama, Uusikaupunki

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta