Uudenlainen taidemuseo elävöittää Helsingin keskustaa

Jari Soini
Museojohtaja Kai Kartio uskoo, että uuden taidemuseon sisällöistä erityisesti keinotodellisuus ja pelimaailma kiinnostavat nuorta yleisöä.
Jari Soini
Museojohtaja Kai Kartio uskoo, että uuden taidemuseon sisällöistä erityisesti keinotodellisuus ja pelimaailma kiinnostavat nuorta yleisöä.
Jari Soini
Museojohtaja Kai Kartio uskoo, että uuden taidemuseon sisällöistä erityisesti keinotodellisuus ja pelimaailma kiinnostavat nuorta yleisöä.
UUSI AMOS
Taidemuseo-kulttuurikeskus muodostuu Lasipalatsista
ja elokuvateatteri Bio Rexistä.
Näyttelytilat, n. 2 000 m2 rakennetaan kokonaisuudessaan Lasipalatsin alle.
Rakennustyöt aloitetaan näillä näkymin vuodenvaihteessa 2015/16
Arvioitu valmistumisaika 2017/18 vaihteessa
Pääsuunnittelija arkkitehti Asmo Jaaksi (Arkkitehdit JKKM) (aiempia töitä mm. Seinäjoen kirjasto Apila, Turun pääkirjasto).
Föreningen Konstsamfundet rahoittaa kokonaisuudessaan uuden museon rakentamisen ja ylläpidon.

 

 

Parin vuoden päästä Helsingin ydinkeskustaan nousee – eipäs nousekaan – vaan kaivautuu, laskeutuu maan uumeniin, uusi taidemuseo.

– Siitä tulee arkkitehtonisesti erittäin vaikuttava tila, museojohtaja Kai Kartio sanoo.
Ollaan hänen työhuoneessaan Yrjönkadulla, missä nykyinen Amos Andersonin taidemuseo sijaitsee.
Uusi Amos, tai mikä nyt tuoreen taidemuseon nimeksi tuleekaan, rakennetaan vain 50 metrin päähän vanhasta museosta, Lasipalatsin alle.

– Lasipalatsi tavallaan sitoo Kampin alueen taidemuseot yhdeksi kokonaisuudeksi.
Kartio puhuu ”klusterista” – Helsinki-Museum -maailmasta jonka tulevaisuudessa muodostavat Tennispalatsi, Taidehalli, Kiasma ja Lasipalatsin uusi taidemuseo.

Uutta ilmaisua keinotodellisuudesta

Avointa tilaa ilman kiinteitä väliseiniä. Pehmeitä, orgaanisia muotoja, Kartio kuvailee uusien näyttelytilojen muotoja.
Havainnekuvissa tilan seinät kaartuvat paikoin luolamaisesti. Vaikutelma ei museojohtajan mukaan kuitenkaan tule olemaan sellainen, että laskeuduttaisiin maan alle. Ja mikä olennaista – tilasta tehdään mahdollisimman muuntelukelpoinen, jotta siellä voidaan kokeilla uusiakin taidemuotoja.

– Me rakennetaan kymmeniksi vuosiksi eteenpäin. Eikä kukaan voi tietää mitä kuvataide tai visuaalinen kulttuuri ylipäätään tulee olemaan vaikka 30 vuoden kuluttua.

Kartio uskoo, että esimerkiksi virtual reality eli keinotodellisuus tulee tarjoamaan uudenlaisia ilmaisukeinoja, haasteita ja elämyksiä taiteessa.

– Perinteiset mediat, kuten maalaus, valokuva, grafiikka ja kuvanveisto tulevat ilman muuta jatkumaan sen rinnalla, hän sanoo.

Kartion visioissa myös kuvataide ja pelimaailma sulautuvat ainakin jossain määrin yhteen.
– Keinotodellisuuden tekninen kehityshän menee pitkälti pelimaailman taloudellisten resurssien myötä. Tekniikkaa kehitellään, koska se on kannattavaa.
Kartion mukaan se, että sisältö tällä hetkellä on ”90 prosenttisesti roskaa” ei tarkoita sitä, että näin olisi tulevaisuudessakin. Sisältöjäkin aletaan kehittää entistä haastavammiksi.

Vanhat maestrotkin olisivat innostuneet

Tulevaisuuden taidemuseon valtaavat siis jättimäiset tietokoneruudut? Tai sinne kävellään virtuaalilasit päässä?

Ei välttämättä näin, Kartio sanoo. Tekninen kehityshän menee niin nopeasti eteenpäin, ettei kukaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
– Ja juuri sen takia me teemme uuden museon tilan niin avoimeksi ja vapaaksi kuin mahdollista.
– Että tila ei rajoittaisi sitä, mitä tulevaisuudessa tehdään. Jo silloin kun me avataan vuonna 2018, maailma on toisennäköinen.

Näin puhuu mies, jonka tausta on , kuten hän itse määrittelee, ”vanhassa taiteessa”. Kartio on aiemmin johtanut Turun taidemuseota ja sitä ennen Sinebrychoffin taidemuseota. Amos Andersonia hän on luotsannut vuodesta 2001.

– Vanha taide auttaa nykytaiteen kanssa toimimisessa, se tuo perspektiiviä, hän sanoo.

Kartio on myös vakuuttunut, että vanhan ajan taiteilijatkin olisivat olleet hyvinkin innostuneista virtuaalitodellisuudesta.
No, tarkemmin ajatellen, miksei. Olihan esimerkiksi Leonardo da Vinci kiinnostunut taiteen ohella kaikenlaisista uusista keksinnöistä…
Niin, ja tai joku Giulio Romano, Kartio mainitsee. Italiassa Mantovan Palazzo Te:n jättiläissali on hänen mukaansa maailman ensimmäisiä kokonaisvaltaisia taideteoksia.

– Se on sali, missä esitetään maailmanloppua, sali ikään kuin kaatuu kävijän päälle.

Nuorista uutta yleisöä

Uuteen Amokseen halutaan houkutella mahdollisimman paljon nuorisoa, siis ei niitä tyypillisiä museokävijöitä. Kartio uskoo, että juuri keinotodellisuus ja pelimaailma ovat niitä vetonauloja, joilla nuoria saadaan houkutelluksi. Helsingin Nuorisoasiainkeskuksen kanssa on jo vireillä yhteistyötä.
Mutta ei perinteisiäkään kävijöitä aiota unohtaa. Uskollisimpiahan ovat yleensä, kuten kulttuuririennoissa muutenkin, keski-ikäiset naiset.

– Meillä tulee olemaan esillä myös vanhempaa kuvataidetta, suomalaista ja kansainvälistä, museojohtaja lupaa.

Lasipalatsin näyttelytilat tarjoavat niinikään uudenlaiset tekniset edellytykset arkeologisille näyttelyille. Niissä Amos Andersson on Kartion mukaan ollut edelläkävijänä pääkaupunkiseudulla.
– Niille on suuri tilaus, ne ovat olleet mahdottoman suosittuja.

Guggeheim-ajoitus oli sattumaa

Se, että Amoksen museohanke virisi samoihin aikoihin, kun Helsingissä käytiin kiivasta debattia Guggenheim-suunnitelmasta, oli Kartion mukaan puhdas sattuma. Toisaalta yhdysvaltalaisten projekti on hänen mukaansa tavallaan siivittänyt Amosta.

– Tietysti koko Guggenheim-keskustelu on monilla tahoilla johtanut siihen, että Helsinkiin tarvitaan joka tapauksessa uudenlainen, iso taidemuseo.

Projekteissa on kuitenkin hyvin paljon eroja.
– Se olennaisin on, että meillä rahoitus on kunnossa ja tämä hanke toteutuu.

Amos Andersonin uusi taidemuseo rahoitetaan kokonaisuudessaan yksityisellä rahalla eli Konstsamfundetin varoilla. Se on yhdistys, jolle liikemies Anderson testamenttasi omaisuutensa.
Guggenheimin rahoitus on auki eikä Helsingin kaupunki ole tehnyt päätöstä, että museo rakennetaan.

Kartion mukaan myös Guggenheimin konsepti on erilainen.
– Se tähtää ennen kaikkea risteilyturisteihin.

Amoksella uskotaan, että matkailijat kyllä löytävät ydinkeskustaan Lasipalatsiin.
– Mutta ennen kaikkea me pyrimme siihen, että ollaan pääkaupunkiseudun asukkaille mahdollisimman helposti saavutettavissa.

Tarvitaanko Helsinkiin sitten vielä Guggenheimia?
– Ilman muuta se vahvistaisi Helsinkiä kuvataidekaupunkina. Mutta siihen tarvitaan joku yksityinen rahoittaja.

 

Suomen yritysmaailma ei enää suosi taiteita

Liikemies Amos Anderson oli antelias kulttuurin ja taiteen tukija jo eläessään. Nykyaikana tällaisista persoonallisuuksista Suomessa ei juuri kuule.
Mihin kaikki mesenaatit eli taiteen ystävät ja taloudelliset tukijat ovat Suomesta kadonneet?

– On totta että meillä ei ole samanlaista mesenaattikulttuuria kuin ennen vanhaan, Kai Kartio sanoo.
Usein siellä, missä se kukoistaa kulttuurilahjoituksilla on verovähennysoikeus, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa. Kartion mielestä tämä ei kuitenkaan yksinomaan ole syy siihen, että mesenaatit Suomessa loistavat poissaolollaan. Kyse on pikemminkin siitä, että rikkaat eivät halua tuoda itseään esille.

– Nykyaikana on muodostunut perinne, että varakkuudesta ollaan hyvin diskreettejä.

Kartio ei usko että kyse on taiteen arvostuksen puutteesta, vaikka tahtoa sijoittaa kulttuuriin meillä näyttää puuttuvan.
Myös yritysmaailma on kääntänyt selkänsä taiteilijoille. Tässä on tapahtunut suuri muutos. Ennenvanhaan suuryritykset sijoittivat paljon rahaa taiteeseen. Esimerkiksi liikepankeille oli Kartion mukaan kunnia-asia olla suuria taiteenostajia.
– Nyt taidetta keräileviä yrityksiä on Suomessa enää hyvin vähän, jos ollenkaan.
Tässäkin Suomi poikkeaa muusta Euroopasta.

– Muualla juuri finanssiala on aika suuri taiteenostaja, eivät ainoastaan yksityishenkilöt vaan myös yritykset. Esimerkiksi Deutsche Bank kerää aktiivisesti taidetta koko ajan.

Amoksen nimi näkyville

Mutta löytyy Suomestakin vielä muutamia merkittäviä taiteen keräilijöitä, Kartio sanoo. Tosin ne muutamatkin haluavat mieluiten pysyä julkisuudelta piilossa.
Toisin oli ennen vanhaan.

– Esimerkiksi Amos oli hyvin mielissään, että hänen mesenaattiutensa todellakin huomattiin. Ja siinä mielessä olemme vakuuttuneita, että hän olisi ihastunut hankkeeseen, Kartio toteaa uuden museon rakentamisesta.

Selvää hänestä on myös, että Amos Anderson olisi halunnut nimensä näkyvästi esille Mannerheimintielle Lasipalatsiin.
Ja sen hän myös tulee saamaan, museonjohtaja lupaa.

Vaikka vielä ei ole päätetty, mikä uuden taidemuseon tai kulttuurikeskuksen nimeksi tulee.
– Joka tapauksessa oli nimi mikä tahansa niin Amos on siinä keskeisesti esillä.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat