Ruotsalaisen nykytanssin pioneeri, hiljaisempien vuosien jälkeen uudistunut Cullberg-baletti toi Helsinkiin amerikkalaisen post-modernin tanssin legendan Deborah Hayn suurelle ryhmälle tekemän teoksen “Figure a Sea”. Esityksen äänimaailman oli luonut taiteen moniosaaja ja elektronisen musiikin uranuurtaja Laurie Anderson.

Cullberg-baletti: Figure s Sea

Vuonna 1941 syntynyt Hay on yksi amerikkalaisen nykytanssin tärkeimpiä vaikuttajia jo 1960-luvulta lähtien. Hän on luonut oman playing awake -työskentely- ja esitysmetodin, joka korostaa esiintyjän kokonaisvaltaista läsnäoloa. Siinä keskeistä on tanssijan jatkuva kehollinen havainnointi ja nyt-hetkessä toimiminen.

Haylla on Suomeen ja erityisesti Zodiakiin pitkät ja lämpimät suhteet. Hän vieraili Zodiakissa ensimmäisen kerran omalla soolollaan vuonna 2003, ja on sen jälkeen käynyt maassamme useasti sekä opettamassa että tekemässä koreografioita. Vuonna 2009 hänelle myönnettiin Teatterikorkeakoulun kunniatohtorin arvonimi.

Syksyllä 2015 kantaesitetyssä Figure a Seassa on myös vahva suomalaispanos. Yhtenä yhteensä 17 tanssijan joukossa on mukana nykyään Hayn luottotanssijoihin kuuluva Vera Nevanlinna. Teoksen valot on suunnitellut pääasiassa Hollannissa ja muualla Euroopassa työskentelevä valosuunnittelija Minna Tiikkainen.

Meren lailla jatkuvasti virtaava esitys oli loputon kudelma liikkeitä, kohtaamisia, lähestymisiä ja eroja. Vaihteleva kokonaisuus oli kuitenkin hyvin selkeä ja rauhallinen kuin rantaan lyövät mainingit, jotka toistostaan huolimatta eivät koskaan ole samanlaisia.

Vaikka kukin tanssija toteutti omaa koreografista polkuaan, oli jokainen jatkuvasti myös tietoinen ja reagoi siihen mitä muut tekivät. Aina välillä koko tanssijajoukko yhtyi hetkeksi yhteiseen liikkeeseen tai askelkuvioon hajotakseen jälleen omiin kuvioihinsa kuin aaltojen pärskeet. Monimuotoisessa ja pääosin hyvin keveässä liikekielessä korostuivat kädet ja niiden asennot jatkuvan paikasta toiseen eri tavoin kulkemisen ohella.

Myös visuaalisesti esitys oli hyvin seesteinen. Marita Tjärnströmin suunnittelemien erilaisten housuasujen hillitty väriskaala liikkui mustasta tummansinisen ja harmaan kautta ripaukseen valkoista. Tyhjän valkoisen näyttämön ainoa kiintopiste oli taustan horisonttiviiva, joka jakoi sen vaaleampaan ja tummempaan alueeseen. Tiikkaisen valot hengittivät teoksen musiikillisten jaksojen myötä yhtä hienovaraisina kuin Andersonin äänimaailma, joka välillä haihtui lähes olemattomiin kasvaakseen jälleen uuteen volyymiin.

Tunnin mittainen Figure a Sea oli kaunis ja henkevä esitys, jossa ei tarvinnut otsa kurtussa miettiä näkemänsä tarkoitusta, vaan vain nauttia loputtomasti aaltojen lailla muuntuvasta liikkeestä.

Annikki Alku