Uusperheelle on käydä vanhanaikaisesti

Kuva: Tuomo Manninen
äitipuoli verkkoon
Uusperheen emojen muka sopuisa hetki. Exä (Pirjo Lonka) ja nykyinen (Sari Puumalainen) ensikohtamisessaan Kansallisteatterin näytelmässä Paha äitipuoli.

Suomen Kansallisteatteri, Omapohja
Marina Meinander-Kirsi Porkka: Paha äitipuoli

Ohjaus Marina Meinander ja Kirsi Porkka –  Lavastus ja puvut Katri Rentto – Videosuunnittelu Pyry Hyttinen – Valot Aslak Sandström – Ääni Mikki Noroila – Rooleissa Sari Puumalainen, Juha Varis, Fanni Noroila, Janna Räsänen, Pirjo Lonka, Karin Pacius

En muista vähään aikaan nauraneeni yhtä makeasti Kansallisteatterin katsomossa. Mutta aika harvoin sen näyttämöillä esitetäänkään puhdasveristä komediaa, joka kuitenkin on kirjoitettu tositarkoituksella ja vakavasti otettavasta aiheesta. Etenkään näin skarpisti ohjattua ja esitettyä.

Marina Meinanderin ja Kirsi Porkan uusin kimppatyö, siis yhdessä sekä kirjoitettu että ohjattu “Paha äitipuoli” on villeimmillään jopa niin täysveristä komediaa, että siinä äidytään läiskimään  kermakakulla päin näköä. Siis ihan oikeasti ja ilman, että se tuntuisi mitenkään hölmöltä, kosiskelevalta tai päälleliimatulta naurunrepimiseltä. Eräs päivällissessio siinä vaan lähtee vähän näpeistä…

Kipinöivät aikuiset ja teinit

Hauskaa voi siis tehdä asiapohjaltakin. Paha äitipuoli -näytelmällä on ihan uskottava ja varmasti monen uusperheellisen hyvin tunnistama perusta.

Näytelmän tarina on itsessään varsin simppeli ja tavallinen. Keski-iän kynnyksellä huojuva yksinhuoltajaäiti Sari törmää bileissä miespuoliseen vastinpariinsa eli eronneseen, yhteishuoltajuudessa tytärtään ex-vaimonsa kanssa kasvattavaan Otsoon. Yhden yön lemmestä roihahtaa isompi palo, ja pian Sari muuttaa kera 13-vuotiaan Roosa-tyttärensa Otson katon alle. Siellä siis asuu jo osa-aikaisesti Otson tytär Rosa, nimellisesti 14, omasta mielestään jo miltei aikuinen.

Oikeiden aikuisten välillä kipunoi rakkaudessa, teinien välillä jos ei ihan vihassa, niin eripurassa. Skisma nousee lähinnä luonne-erosta: Roosa on maailmanparantajuuten taipuvainen pehmotyttö, Rosa merkkivetimiin panostava pikkuvanha pimatsu.

Kun Sari alkaa odottaa pikkusisarusta näille neideille, räjähdysvaara käy ilmeiseksi.

Se, että Sarin ja Otson uusperheen muutekin pohjaapalamisvaarassa olevaa soppaa tunkevat lusikkansa myös ex-vaimo ja äiti/isoäiti/anoppi kuulostaa äkkiseltään jo melkein kliseiseltä. Mutta tässäkään ei sorruta alilyönteihin. Karin Paciuksen esittämä Mirjami-mummi häilyy karikatyyrisyydessään jo aika hilkulla, mutta tämän vanhan rouvan oraakkelimainen tuhon merkkien näkeminen ja pinnan alta kuoriutuva radikaalisuus ovat sittenkin aseistariisuvia.

Perheyhteisön kriisit ovat joka tapauksessa tuttuja ja uskottavia samoin kuin useimmat reaktiot, kun vastoinkäymiset iskevät päälle. Kun Otso käpertyy vaikeuksiin törmättäessä sisäänpäin, Sari yrittää  -yltiöoptimistisella “kyllä aika kaiken korjaa” -uskollaan väittää itselleen, että ongelmaa ei ole.

Entä tytöt? He alkavat löytää yhteisen sävelen yhteiseksi salaisuudekseen jäävän uhan edessä, ja ovat loppuhuipennuksena nähtävässä ruokasodassa  itse asiassa jo yhteisessä rintamassa sekoilevia aikuisia vastaan.

Hyvät, pahat ja somat

Kansallisessa vieraileva Pirjo Lonka on näytelmän nimi- vaan ei ihan pääroolissa kuolettavan hauska – mutta myös varsin pelottava. Kuinka pienillä suun- ja silmänliikkeillä taitava näyttelijä tekeekään naishahmon, joka päällepäin näyttäytyy muka korrektina exänä, mutta on sisältä negatiivisten tunteiden ongelmajätelaitos. Kateutta ja kaunaa, mustasukkaisutta ja -maalausta, ylimielisyyttä ja alentuvuutta – niistä on pahat äitipuolet tehty.

Sari Puumalainen on yhtä taitava komedienne mutta vastakkaisin elementein. Hän saa hyväntahtoisuuden ja luottavaisuuden näyttämään huvittavalta, kun vie ominaisuudet tarpeeksi överiksi.

Juha Variksen tehtävä on olla vähän nössömäinen isukki, joka ei saa Rosaansa uusperheellisyyden ruotuun kuin hetkeksi ja silloinkin lahjomalla.
Sisarpuolia näyttelevät teakkilaiset Fanni Noroila (Rosa) ja Janna Räsänen (Roosa) muuntuvat sisältäpäin itseään kymmenen vuotta nuoremmiksi hurmaavan uskottavasti.

Paha äitipuoli -esityksen happy end on linjassa koko kattauksen hirtehisen huumorin kanssa. Yhteenveto vedetään yli, että roikaa, ja kaikilla hahmoilla on lopusta oma totuutensa. On katsojan valinta keneen uskoa. Epäilijän valinta on nauraa lämmöllä tässäkin kohtaa.

Keskustelua aiheesta

Soini lyttää täysin Orpon vaatimuksen — “Perussuomalaiset ei ota käskytystä muilta puolueilta”

Kuva: Lehtikuva
Timo Soini.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo vaati tänään kokoomuksen puoluevaltuustossa, että perussuomalaisten tulee selvittää julkisuudessa esillä olleet puolueen jäsenten kytkökset äärijärjestöihin.

– Minusta perussuomalaisten pitää käydä nyt keskuudessaan nämä asiat kunnolla läpi. Heidän pitää tehdä täysin selväksi se, että he tuomitsee väkivallan ja rasismin ja se pitää näkyä heidän toiminnassaan, Orpo sanoi.

Perussuomalaisten puheenjohtaja, ulkoministeri Timo Soini vastaa blogissaan lauantaina, että perussuomalaiset on itsenäinen  puolue, joka ei ota ohjeita tai käskytystä muilta puolueilta.

— Orpo keskittyköön kokoomuksen hoitamiseen.

Soini kertoo saaneensa kymmeniä viestejä närkästyneeltä perussuomalaisten kentältä koskien Orpon lausuntoa.

— Minä keskityn mieluimmin työntekoon kuin toisten sanomisiin.  Petterille suosittelen Sampo Terhon mielipidekirjoitusta Helsingin Sanomissa. Sen ymmärtää yhdellä lukemisella.

PAMin Selin: Lakisääteinen minimipalkka ei ratkaise toimeentulokysymyksiä

Kuva: Lehtikuva
LKS 201603 Ann Selin valittiin palvelualojen ammattiliitton PAMin puheenjohtajaksi liittokokouksessa Helsingissä 2. kesäkuuta 2015. LEHTIKUVA / Aku Häyrynen Instructions: KUVITUSTA PAM: Neuvotteluissa on epätasainen asetelma
Palvelualojen ammattiliitto PAMin puheenjohtaja Ann Selin.

Työssäkäyvien osuus esimerkiksi asumistuen tai toimeentulotuen saajien joukossa on lisääntynyt viime vuosina ja toimeentulo-ongelmat esimerkiksi yksityisten palvelualojen työntekijöillä ovat hyvin yleisiä. Ilmiö on herättänyt pohdintaa myös siitä, pitäisikö kaikille taata lakisääteinen minimituntipalkka.

Palvelualojen ammattiliitto PAMin puheenjohtaja Ann Selin ei lämpene ajatukselle palkkojen määrittämisestä laissa.

– Työehtosopimusten yleissitovuus on Suomessa yli 90 prosenttia, ja se tuo työntekijöille turvaa paljon laajemmin kuin vain alimman mahdollisen palkan osalta. Työehtosopimuksissa on sovittu esimerkiksi lomarahoista, erilaisista palkan lisistä, sairausajan palkasta ja matkakustannusten korvauksista. Lisäksi työehtosopimuksissa voidaan huomioida eli alojen erityispiirteet ja tarpeet paljon joustavammin kuin lainsäädännöllä, sanoo Selin.

Selinin mukaan palkkojen säätäminen laissa johtaisi väistämättä siihen, että palkkakustannuskeskustelu politisoituisi ja voisi johtaa ennakoimattomiin vaihteluihin työvoimakustannuksissa.

Vaadittavan vähimmäispalkan sijaan tulisikin keskittyä siihen, miten paremmin saataisiin yritykset noudattamaan nykyistä lainsäädäntöä ja työehtosopimuksia.

Malli, jossa olisi sekä lailla määritetty minimipalkka, että työehtosopimuksin yleissitovasti sovitut muut työehdot ja ylemmät palkat, on Selinin mukaan lähes toiveajattelua.

Eurooppalaisessa mittakaavassa työntekijöiden etujärjestöt laajasti tukevat ajattelua, että ensisijaisesti palkoista ja työehdoista sovitaan työmarkkinaosapuolten kesken ja jollei se onnistu, niin lakisääteinen minimipalkka on hyvä vaihtoehto.

– Vaadittavan vähimmäispalkan sijaan tulisikin keskittyä siihen, miten paremmin saataisiin yritykset noudattamaan nykyistä lainsäädäntöä ja työehtosopimuksia. Perustuu vähimmäispalkka sitten lainsäädäntöön tai työehtosopimuksiin, ei sillä ole työntekijän kannalta juurikaan merkitystä, jos sitä voidaan kiertää käyttämällä nollasopimuksia, erilaisia palkattomia harjoittelijoita tai jättämällä yksinkertaisesti osa palkasta maksamatta. Lakisääteisten minimipalkkojen sijaan olisi siis luotava tehokkaat keinot valvoa nykyisiä järjestelmiä, Selin vaatii.

Työntekijöiden kannalta merkityksellisiä keinoja ansiotason turvaamiseksi ovat Selinin mielestä lisätyön takaaminen osa-aikaisille työntekijöille, nollasopimusten käyttöön puuttuminen, alipalkkauksen kriminalisointi ja sen estäminen, ettei työsuhteista työtä valu yhtään enempää palkattomana tehtäväksi.

– Minipalkan säätäminen lakiin ei ratkaise työntekijöiden toimeentulon ongelmia, jollei työtunteja ole, Selin toteaa.

Jari Lindström kieltäytyi SK:n haastattelusta, koska ei saanut nähdä kysymyksiä etukäteen

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa

Suomen Kuvalehden uusimmassa numerossa on haastateltu perustuslakiasiantuntija, professori Juha Lavapuroa mahdollisuudesta kieltää uusnatsistisen Suomen vastarintaliikkeen kaltaiset äärijärjestöt.

Lavapuron mukaan kansainväliset sopimukset suorastaan edellyttävät, että ne kielletään. Lavapuro ja Tuomas Ojanen kirjoittivat aiheesta jo vuosi sitten Perustuslakiblogissa.

SK kertoo Lavapuron haastattelun lopussa yrittäneensä saada haastattelun oikeusministeri Jari Lindströmiltä (ps.). Lehden mukaan ministeri kieltäytyi, koska ei saanut nähdä kysymyksiä etukäteen.

Poliitikoilla ei ole velvollisuutta antaa haastatteluja aina kysyttäessä. Poliitikot asettavat usein myös ehtoja haastatteluille. SK kieltäytyi antamasta kysymyksiä Lindströmin nähtäväksi etukäteen.

Lehden päätöstä julkaista ministerin kieltäytyminen voinee pitää lehden kannanottona ministerin kieltäytymiseen.

Keskustelua aiheesta

“Toivottavasti tämä viesti kuuluu kauas rajojemme ulkopuolelle” – Tarja Halosen puhe toi kaivattua arvojohtajuutta Senaatintorille

Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa
People demonstrate against rasism and fascism in Helsinki, Finland on September 24, 2016. A man who took exception to a neo-Nazi demonstration in central Helsinki on September 10th died a week after he was assaulted at the demonstration. LEHTIKUVA / RONI REKOMAA
Eri puolilla Suomea tuhannet ihmiset vastustivat lauantaina rasismia mielenosoituksissa. Suurin mielenosoitus nähtiin Helsingissä.

Lauantaina puoliltapäivin alkaneeseen Peli poikki -mielenosoitukseen on osallistunut Helsingissä noin 10 000 ihmistä. Kansalaistorilta mielenosoittajat siirtyivät pitkänä kulkueena Senaatintorille, jossa ohjelmassa oli kello 13-15 teemaan liittyviä puheita ja musiikkia.

Tilaisuuden kohokohta oli presidentti Tarja Halosen puhe.

Puhe oli lyhyt, mutta joka sanaltaan painava. Oikea puhe oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Ihmiset keskeyttivät sen useaan otteseen spontaaneilla suosionosoituksilla. Halonen toi tässä ajassa niin kipeästi kaivattua arvojohtajuutta Senaatintorille.

Halonen muistutti, että näitä tapahtumia peilataan myös sitä vasten, että ensi vuonna itsenäinen Suomi täyttää 100 vuotta.

Me emme hyväksy keinoksi väkivaltaa tai sillä uhkaamista.

Presidentti Halosen toivomuksesta Demokraatti julkaisee puheen sanasta sanaan.

Sen viimeistä lausetta Halonen erikseen vielä painotti, kun hän antoi puhereferaatin Demokraatin toimittajalle “back stagella”, joka oli rajattu Suurkirkon kiviportaiden reunaan.

“Meitä on täällä ilahduttavan paljon, useita tuhansia. Se on erinomainen asia, sillä demokratiaa on joukkuepeli, jossa reilun pelin säännöt koskevat meitä kaikkia.

Meidän unelmamme on aktiivinen, solidaarinen yhteiskunta. Me emme hyväksy keinoksi väkivaltaa tai sillä uhkaamista.

Tämä on meidän lahjamme kohta satavuotiaalle Suomelle, joka antoi ensimmäisenä maailmassa sekä naisille että miehille täydet poliittiset oikeudet – sekä äänestää vaaleissa että olla ehdolla eduskuntaan.

Nämä oikeudet ovat luoneet meille kotimaan, joka kansainvälisessä vertailussa on vapaa, solidaarinen ja yhteistyökykyinen.

Tämä on meidän lahjamme, joka kestää myös arjessa.

Toivottavasti tämä viesti kuuluu kauas rajojemme ulkopuolelle.”

img_6729

Presidentti Tarja Halonen puhui Helsingin Senaatintorilla Peli poikki -mielenosoituksessa. Puheen jälkeen hän seurasi tilaisuutta Tuomiokirkon portailla puolisonsa tohtori Pentti Arajärven kanssa. Tilaisuuden väkimäärä, runsas osanotto ilahdutti molempia. (Kuva: Ilkka Yrjä)

LM: Asema-aukion uusnatsilla yhteys vihajulkaisu Magneettimediaan

Kuva: Lehtikuva

Helsingin Asema-aukiolla tapahtuneesta pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta epäilty uusnatsistisen Suomen vastarintaliikkeen aktiivi Jesse Torniainen on Magneettimedia-verkkojulkaisun taustalla, uutisoi Lännen Media lauantaina.

Magneettimedia-julkaisu tunnetaan äärioikeistolaisista ja juutalaisvastaisista kirjoituksistaan.

Lännen Media kertoo, että Magneettimedia ilmoittaa julkaisijakseen Pohjoinen perinne ry:n.

Yhdistystä hallinnoi Suomen vastarintaliike, ja Torniainen on sen puheenjohtaja. Lännen Media sai tiedon kytköksestä patentti- ja rekisterihallituksen yhdistysrekisteristä.

Lännen Median haastatteleman äärioikeistotutkija Tommi Kotosen mukaan puheenjohtajuus vahvistaa, miten keskeinen Vastarintaliikkeen toimija Torniainen on, eikä hän ole vain rivikatuaktiivi.