Lukijaristeily2017
tuntematonsotilas

Uusperheelle on käydä vanhanaikaisesti

Kuva: Tuomo Manninen
Uusperheen emojen muka sopuisa hetki. Exä (Pirjo Lonka) ja nykyinen (Sari Puumalainen) ensikohtamisessaan Kansallisteatterin näytelmässä Paha äitipuoli.

Suomen Kansallisteatteri, Omapohja
Marina Meinander-Kirsi Porkka: Paha äitipuoli

Ohjaus Marina Meinander ja Kirsi Porkka –  Lavastus ja puvut Katri Rentto – Videosuunnittelu Pyry Hyttinen – Valot Aslak Sandström – Ääni Mikki Noroila – Rooleissa Sari Puumalainen, Juha Varis, Fanni Noroila, Janna Räsänen, Pirjo Lonka, Karin Pacius

En muista vähään aikaan nauraneeni yhtä makeasti Kansallisteatterin katsomossa. Mutta aika harvoin sen näyttämöillä esitetäänkään puhdasveristä komediaa, joka kuitenkin on kirjoitettu tositarkoituksella ja vakavasti otettavasta aiheesta. Etenkään näin skarpisti ohjattua ja esitettyä.

Marina Meinanderin ja Kirsi Porkan uusin kimppatyö, siis yhdessä sekä kirjoitettu että ohjattu ”Paha äitipuoli” on villeimmillään jopa niin täysveristä komediaa, että siinä äidytään läiskimään  kermakakulla päin näköä. Siis ihan oikeasti ja ilman, että se tuntuisi mitenkään hölmöltä, kosiskelevalta tai päälleliimatulta naurunrepimiseltä. Eräs päivällissessio siinä vaan lähtee vähän näpeistä…

Kipinöivät aikuiset ja teinit

Hauskaa voi siis tehdä asiapohjaltakin. Paha äitipuoli -näytelmällä on ihan uskottava ja varmasti monen uusperheellisen hyvin tunnistama perusta.

Näytelmän tarina on itsessään varsin simppeli ja tavallinen. Keski-iän kynnyksellä huojuva yksinhuoltajaäiti Sari törmää bileissä miespuoliseen vastinpariinsa eli eronneseen, yhteishuoltajuudessa tytärtään ex-vaimonsa kanssa kasvattavaan Otsoon. Yhden yön lemmestä roihahtaa isompi palo, ja pian Sari muuttaa kera 13-vuotiaan Roosa-tyttärensa Otson katon alle. Siellä siis asuu jo osa-aikaisesti Otson tytär Rosa, nimellisesti 14, omasta mielestään jo miltei aikuinen.

Oikeiden aikuisten välillä kipunoi rakkaudessa, teinien välillä jos ei ihan vihassa, niin eripurassa. Skisma nousee lähinnä luonne-erosta: Roosa on maailmanparantajuuten taipuvainen pehmotyttö, Rosa merkkivetimiin panostava pikkuvanha pimatsu.

Kun Sari alkaa odottaa pikkusisarusta näille neideille, räjähdysvaara käy ilmeiseksi.

Se, että Sarin ja Otson uusperheen muutekin pohjaapalamisvaarassa olevaa soppaa tunkevat lusikkansa myös ex-vaimo ja äiti/isoäiti/anoppi kuulostaa äkkiseltään jo melkein kliseiseltä. Mutta tässäkään ei sorruta alilyönteihin. Karin Paciuksen esittämä Mirjami-mummi häilyy karikatyyrisyydessään jo aika hilkulla, mutta tämän vanhan rouvan oraakkelimainen tuhon merkkien näkeminen ja pinnan alta kuoriutuva radikaalisuus ovat sittenkin aseistariisuvia.

Perheyhteisön kriisit ovat joka tapauksessa tuttuja ja uskottavia samoin kuin useimmat reaktiot, kun vastoinkäymiset iskevät päälle. Kun Otso käpertyy vaikeuksiin törmättäessä sisäänpäin, Sari yrittää  -yltiöoptimistisella ”kyllä aika kaiken korjaa” -uskollaan väittää itselleen, että ongelmaa ei ole.

Entä tytöt? He alkavat löytää yhteisen sävelen yhteiseksi salaisuudekseen jäävän uhan edessä, ja ovat loppuhuipennuksena nähtävässä ruokasodassa  itse asiassa jo yhteisessä rintamassa sekoilevia aikuisia vastaan.

Hyvät, pahat ja somat

Kansallisessa vieraileva Pirjo Lonka on näytelmän nimi- vaan ei ihan pääroolissa kuolettavan hauska – mutta myös varsin pelottava. Kuinka pienillä suun- ja silmänliikkeillä taitava näyttelijä tekeekään naishahmon, joka päällepäin näyttäytyy muka korrektina exänä, mutta on sisältä negatiivisten tunteiden ongelmajätelaitos. Kateutta ja kaunaa, mustasukkaisutta ja -maalausta, ylimielisyyttä ja alentuvuutta – niistä on pahat äitipuolet tehty.

Sari Puumalainen on yhtä taitava komedienne mutta vastakkaisin elementein. Hän saa hyväntahtoisuuden ja luottavaisuuden näyttämään huvittavalta, kun vie ominaisuudet tarpeeksi överiksi.

Juha Variksen tehtävä on olla vähän nössömäinen isukki, joka ei saa Rosaansa uusperheellisyyden ruotuun kuin hetkeksi ja silloinkin lahjomalla.
Sisarpuolia näyttelevät teakkilaiset Fanni Noroila (Rosa) ja Janna Räsänen (Roosa) muuntuvat sisältäpäin itseään kymmenen vuotta nuoremmiksi hurmaavan uskottavasti.

Paha äitipuoli -esityksen happy end on linjassa koko kattauksen hirtehisen huumorin kanssa. Yhteenveto vedetään yli, että roikaa, ja kaikilla hahmoilla on lopusta oma totuutensa. On katsojan valinta keneen uskoa. Epäilijän valinta on nauraa lämmöllä tässäkin kohtaa.

Keskustelua aiheesta

Alkoholikinan kimppuun taas huomenna – ”Jokseenkin joka ryhmässä on hajontaa”

Kuva: LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

Alkoholilakia koskevassa kiistassa ei syntynyt ratkaisua hallituspuolueiden puheenjohtajien kesken tänään. Keskustan ryhmänjohtaja Antti Kaikkonen totesi, ettei valmista tullut vielä.

– Jatkamme huomenna aamupäivällä. Katsotaan silloin, pääsemmekö tässä vaikeahkossa asiassa tulokseen.

Kaikkosen totesi, että osa keskustan kansanedustajista on ollut huolissaan alkoholihaittojen kasvusta, jos vähittäiskauppoihin tulee 5,5 prosentin vahvuisia tuotteita.

– Jokseenkin joka eduskuntaryhmässä on hajontaa, Kaikkonen sanoi.

Perussuomalaisten ryhmänjohtaja Toimi Kankaanniemi totesi, että perussuomalaisten ryhmän enemmistö torjui esitetyn kompromissin. Ryhmässä haluttiin pitää kiinni vuosi sitten neuvotellusta ratkaisusta.

Alkoholilakia koskevassa kompromissiesityksessä ehdotettiin, että hallituksen lakiesitys annettaisiin sellaisenaan, mutta kansanedustajilla olisi vapaat kädet äänestää, sanoo keskustan kansanedustaja Pekka Puska. Esityksen mukaisesti esimerkiksi limuviinat olisi sallittu.

 

Apulaisoikeusasiamieheksi valittiin Pasi Pölönen

Kuva: Lehtikuva/Sari Gustafsson
Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen.

Eduskunnan täysistunto on valinnut oikeustieteen tohtori Pasi Pölösen apulaisoikeusasiamieheksi lokakuun alussa alkavalle nelivuotiselle toimikaudelle.

Pölönen sai vaalissa 145 ääntä.

Pölönen työskentelee tällä hetkellä eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa esittelijäneuvoksena ja apulaisoikeusasiamiehen sijaisena.

 

Kansalaiset pääsevät muistelemaan Mauno Koivistoa – kaikki ovat tervetulleita

Kaikki ovat tervetulleita keskiviikkona muistelemaan äskettäin edesmennyttä presidentti Mauno Koivistoa.

Tilaisuus järjestetään 31. toukokuuta Helsingin Paasitornissa Juho Rissanen -salissa kello 15–17. Kahvia on tarjolla jo klo 14.30.

Tilaisuuden alussa puhuvat presidentti Tarja Halonen ja entinen pääministeri Paavo Lipponen. Tilaisuuden avaa SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne. Keskustelua johdattelee Koiviston läheinen ystävä, talousmies ja entinen ministeri Seppo Lindblom.

Mauno Koivisto kuoli 12. toukokuuta 93-vuotiaana. Hänet haudattiin valtiollisin menoin helatorstaina.

Muistelutilaisuuteen voi herkistyä jo etukäteen katsomalla videolta tunnelmia Mauno Koiviston hautajaisista. Videolla soivan musiikin esittäjänä on Polyteknikkojen kuoro johtajanaan Tapani Länsiö. Videon on ohjannut ja kuvannut Kari Ylitalo ja editoinut Jarno Kivelä Jedit Oy:stä. Tuotanto on Demokraatin.

WP: Valkoisen talon viestintäjohtaja eroaa tehtävästään – Trumpin alaisuudessa vain kolme kuukautta

Kuva: afp photo/brendan smialowski
Donald Trumpin kabinetti murenee.

Yhdysvalloissa Valkoisen talon viestintäjohtaja Mike Dubke on eronnut tehtävästään, kertoo muun muassa yhdysvaltalaislehti Washington Post. Dubke ehti toimia tehtävässään vain kolme kuukautta.

Washington Post ei kerro eron syytä, mutta presidentti Donald Trumpin hallintoon on viime aikoina kohdistunut kovia paineita muun muassa Venäjä-kohun vuoksi.

Lehden mukaan Dubke jätti eroanomuksensa toissa viikolla, mutta tarjoutui jatkamaan tehtävässään Trumpin pitkän ulkomaanmatkan yli.

 

Kööpenhaminan Pieni merenneito maalattiin punaiseksi

Kööpenhaminan tunnetuin nähtävyys Pieni merenneito -patsas on joutunut ilkivallan kohteeksi. Neito oli maalattu tiistain vastaisena yönä punaiseksi. Patsaan eteen oli kirjoitettu maalilla teksti, jossa kehotettiin puolustamaan Färsaarten valaita. Saaret kuuluvat Tanskaan.

Poliisi on aloittanut patsaan töhrinnästä tutkinnan. Ketään ei toistaiseksi ole otettu kiinni.

Kivellä istuvaan neitoon on aiemmin kohdistunut ilkivaltaa. Sen pää on esimerkiksi irrotettu kaksikin kertaa.

Rantakivillä sijaitseva patsas on kuvanveistäjä Edvard Eriksenin luoma pronssiveistos. Toimeksianto tuli Carlsbergin panimosukuun kuuluneelta Carl Jacobsenilta, joka oli vuonna 1909 ihastunut H.C. Andersenin satuun perustuneeseen balettiin.

Patsaan satavuotisjuhlaa vietettiin elokuussa 2013.

STT-AFP–TT-Ritzau, Kööpenhamina

Keskustelua aiheesta