x

Uusperheelle on käydä vanhanaikaisesti

Kuva: Tuomo Manninen
Uusperheen emojen muka sopuisa hetki. Exä (Pirjo Lonka) ja nykyinen (Sari Puumalainen) ensikohtamisessaan Kansallisteatterin näytelmässä Paha äitipuoli.

Suomen Kansallisteatteri, Omapohja
Marina Meinander-Kirsi Porkka: Paha äitipuoli

Ohjaus Marina Meinander ja Kirsi Porkka –  Lavastus ja puvut Katri Rentto – Videosuunnittelu Pyry Hyttinen – Valot Aslak Sandström – Ääni Mikki Noroila – Rooleissa Sari Puumalainen, Juha Varis, Fanni Noroila, Janna Räsänen, Pirjo Lonka, Karin Pacius

En muista vähään aikaan nauraneeni yhtä makeasti Kansallisteatterin katsomossa. Mutta aika harvoin sen näyttämöillä esitetäänkään puhdasveristä komediaa, joka kuitenkin on kirjoitettu tositarkoituksella ja vakavasti otettavasta aiheesta. Etenkään näin skarpisti ohjattua ja esitettyä.

Marina Meinanderin ja Kirsi Porkan uusin kimppatyö, siis yhdessä sekä kirjoitettu että ohjattu ”Paha äitipuoli” on villeimmillään jopa niin täysveristä komediaa, että siinä äidytään läiskimään  kermakakulla päin näköä. Siis ihan oikeasti ja ilman, että se tuntuisi mitenkään hölmöltä, kosiskelevalta tai päälleliimatulta naurunrepimiseltä. Eräs päivällissessio siinä vaan lähtee vähän näpeistä…

Kipinöivät aikuiset ja teinit

Hauskaa voi siis tehdä asiapohjaltakin. Paha äitipuoli -näytelmällä on ihan uskottava ja varmasti monen uusperheellisen hyvin tunnistama perusta.

Näytelmän tarina on itsessään varsin simppeli ja tavallinen. Keski-iän kynnyksellä huojuva yksinhuoltajaäiti Sari törmää bileissä miespuoliseen vastinpariinsa eli eronneseen, yhteishuoltajuudessa tytärtään ex-vaimonsa kanssa kasvattavaan Otsoon. Yhden yön lemmestä roihahtaa isompi palo, ja pian Sari muuttaa kera 13-vuotiaan Roosa-tyttärensa Otson katon alle. Siellä siis asuu jo osa-aikaisesti Otson tytär Rosa, nimellisesti 14, omasta mielestään jo miltei aikuinen.

Oikeiden aikuisten välillä kipunoi rakkaudessa, teinien välillä jos ei ihan vihassa, niin eripurassa. Skisma nousee lähinnä luonne-erosta: Roosa on maailmanparantajuuten taipuvainen pehmotyttö, Rosa merkkivetimiin panostava pikkuvanha pimatsu.

Kun Sari alkaa odottaa pikkusisarusta näille neideille, räjähdysvaara käy ilmeiseksi.

Se, että Sarin ja Otson uusperheen muutekin pohjaapalamisvaarassa olevaa soppaa tunkevat lusikkansa myös ex-vaimo ja äiti/isoäiti/anoppi kuulostaa äkkiseltään jo melkein kliseiseltä. Mutta tässäkään ei sorruta alilyönteihin. Karin Paciuksen esittämä Mirjami-mummi häilyy karikatyyrisyydessään jo aika hilkulla, mutta tämän vanhan rouvan oraakkelimainen tuhon merkkien näkeminen ja pinnan alta kuoriutuva radikaalisuus ovat sittenkin aseistariisuvia.

Perheyhteisön kriisit ovat joka tapauksessa tuttuja ja uskottavia samoin kuin useimmat reaktiot, kun vastoinkäymiset iskevät päälle. Kun Otso käpertyy vaikeuksiin törmättäessä sisäänpäin, Sari yrittää  -yltiöoptimistisella ”kyllä aika kaiken korjaa” -uskollaan väittää itselleen, että ongelmaa ei ole.

Entä tytöt? He alkavat löytää yhteisen sävelen yhteiseksi salaisuudekseen jäävän uhan edessä, ja ovat loppuhuipennuksena nähtävässä ruokasodassa  itse asiassa jo yhteisessä rintamassa sekoilevia aikuisia vastaan.

Hyvät, pahat ja somat

Kansallisessa vieraileva Pirjo Lonka on näytelmän nimi- vaan ei ihan pääroolissa kuolettavan hauska – mutta myös varsin pelottava. Kuinka pienillä suun- ja silmänliikkeillä taitava näyttelijä tekeekään naishahmon, joka päällepäin näyttäytyy muka korrektina exänä, mutta on sisältä negatiivisten tunteiden ongelmajätelaitos. Kateutta ja kaunaa, mustasukkaisutta ja -maalausta, ylimielisyyttä ja alentuvuutta – niistä on pahat äitipuolet tehty.

Sari Puumalainen on yhtä taitava komedienne mutta vastakkaisin elementein. Hän saa hyväntahtoisuuden ja luottavaisuuden näyttämään huvittavalta, kun vie ominaisuudet tarpeeksi överiksi.

Juha Variksen tehtävä on olla vähän nössömäinen isukki, joka ei saa Rosaansa uusperheellisyyden ruotuun kuin hetkeksi ja silloinkin lahjomalla.
Sisarpuolia näyttelevät teakkilaiset Fanni Noroila (Rosa) ja Janna Räsänen (Roosa) muuntuvat sisältäpäin itseään kymmenen vuotta nuoremmiksi hurmaavan uskottavasti.

Paha äitipuoli -esityksen happy end on linjassa koko kattauksen hirtehisen huumorin kanssa. Yhteenveto vedetään yli, että roikaa, ja kaikilla hahmoilla on lopusta oma totuutensa. On katsojan valinta keneen uskoa. Epäilijän valinta on nauraa lämmöllä tässäkin kohtaa.

Keskustelua aiheesta

Katainen: Britannian kelkka kääntyi täysin EU-puolustuksessa – ”Tukee erittäin voimallisesti”

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari

Euroopan komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen vahvistaa puheet Britannian suunnanmuutoksesta. Maa on alkanut hänen mukaansa yhtäkkiä tukea EU:n puolustusulottuvuuden syventämistä ja kehittämistä erittäin voimallisesti.

– Tähän saakka he ovat vastustaneet sitä erittäin voimallisesti, Katainen sanoi Euroopan komission toimittajille järjestämässä taustatilaisuudessa Helsingissä.

– Britannia on sanonut monessa yhteydessä, että oli tuleva järjestely EU:n ja Britannian kanssa mikä hyvänsä, niin turvallisuusnäkökulmat ja turvallisuuspolitiikka on sellainen, joka menee kaiken yli. Se on niin sanottu iso asia, jossa on yhteiset intressit. He haluavat olla kaikessa yhteistyössä mukana.

Kataisen mukaan Britannia on nyt valmis menemään ”aika pitkälle” EU:n puolustusulottuvuuden kehittämisessä.

– Esimerkiksi se turha pelko Naton ja EU:n päällekkäisyydestä on ruvennut hälventymään, kun Britannia on osoittanut, että eivät hekään näe päällekkäisyyden riskiä.

Kataisella on komission varapuheenjohtajana yhdessä EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaavan korkean edustajan Federica Mogherinin kanssa tärkeä rooli, kun EU reflektoi puolustuksen tulevaisuutta. Luvassa on myös esitys puolustusrahastosta, joka on komissiossa Kataisen vastuulla.

”Kaikkea eri mieltä olemista ei pidä leimata populistiseksi.”

Kataiselta kysyttiin myös populismin kasvusta Euroopassa. Hän sanoi törmänneensä Brysselissä joihinkin kysymyksiin siitä, mitä perussuomalaisissa virinnyt Fixit-keskustelu (vrt. Brexit) ja puhe kansanäänestyksestä tarkoittaa.

Katainen pohti laajasti populismia.

– Sekin on hirveän tärkeätä EU:ssa työtä tekeville ja itse kullekin, ettei kaikkia eri mieltä olemista leimata populistiseksi tai vastuuttomuudeksi. Ei siinä ole mitään populistista, jos sanoo, että on parempi erota EU:sta ja elää omin nokkineen, jos sen kertoo, mitä se tarkoittaa ja analysoi sen ja päätyy siitä huolimatta. Jos puhuu puolitotuuksia tällaisista asioista, se on populismia, Katainen sanoi.

Jos Marine Le Pen valittaisiin Ranskan presidentiksi, se olisi Kataisen mukaan pahempi shokki kuin Brexit. Taloudellinen epävakaisuus lisääntyisi.

Huoli demokratian tilasta.

Katainen myönsi olevansa huolissaan demokratian tilasta läntisissäkin maissa. Hän nostaa tässä yhteydessä esiin kaksi asiaa. Ensinnä ovat vaaliprosesseihin liittyvät riskit eli se, että jokin toinen osapuoli sekaantuu niihin joko rahoittamalla puolueita.

– Siis että ulkomaiset tahot rahoittamalla puolueita tai sitten tiedustelupalveluittensa kautta sekaantuvat poliittisiin prosesseihin – tämä on tosi vakava uhka. Jos Eurooppaa haluaa saada sekaisin, niin tehokkainta on puuttua meidän perusarvoihin. Se horjuttaa kaiken sen tavan, millä ongelmiin vastataan, jos luottamus menee demokraattisiin prosesseihin, Katainen huolehti.

Toinen asia on median rooli.

– Ylipäänsä se, jos fakta ja fiktio vielä enemmän alkaa mennä ”tasa-arvoiseksi”, niin on se aika huolestuttavaa demokratian kannalta. Esimerkkejä on läntisissä maissa, missä näitä sekoitetaan. Tulee valeuutisia, jotka ovat liiketoimintaa.

Toisaalta Katainen sanoi myös, että hänen on hyvinn vaikea arvostella uusia haastajia politiikassa.

– Se kuuluu demokratiaan, että syntyy uusia puolueita. Se mikä huolestutta on se, että esimerkiksi ihmisarvojen tai oikeusvaltioperiaatteen kyseenalaistamisesta alkaa tulla salonkikelpoista eli demokratian perusarvojen kyseenalaistaminen alkaa tulla normaaliksi.

– Kyllä se vähän ihmetyttää, minä mietin, että mistä se syntyy. Mistä yhtäkkiä löytyy mieletön määrä ihmisiä, jotka antavat tukensa tällaiselle? Kyllä minä tietyssä määrin olen huolissani, hän jatkoi.

”Valkoisen kirjan kanssa isketty kultasuoneen” – Katainen ilahtui keskusjärjestöjen kannanotosta

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa

Maaliskuun alussa julkaistu komission valkoinen kirja EU:n tulevaisuudesta on Euroopan komission varapuheenjohtajan Jyrki Kataisen mukaan langennut Suomessa hedelmälliseen maaperään.

Katainen myönsi perjantaina Helsingissä olevansa yllättynyt julkista keskustelua ajavan kirjan menestyksestä ja viittasi torstaina julkaistuun palkansaajakeskusjärjestöjen ja EK:n yhteiseen Euroopan tulevaisuutta käsittelevään kannanottoon. Katainen epäili kannanoton olevan Euroopassa ainutlaatuinen.

– Mainitsen tämän sen takia, että kannanotto on sisällöltään tosi hyvä. Jaan ne tavoitteet hyvin pitkälle. Missään muussa maassa todennäköisesti elinkeinoelämä ja palkansaajajärjestöt eivät pysty samaan. Jotenkin tässä on isketty kultasuoneen valkoisen kirjan kanssa, koska keskustelu on ryöpsähtänyt liikkeelle ihan valtoimenaan, Katainen sanoi komission toimittajille järjestämässä taustatilaisuudessa.

Me aiotaan markkinoida sitä paperia esimerkkinä.

Kataisen mukaan komissio aikoo esitellä suomalaisten työmarkkinakeskusjärjestöjen julkilausumaa ympäri Eurooppaa.

– Me aiotaan markkinoida sitä paperia esimerkkinä siitä miten asian voi hoitaa.

Keskusteluja EU:n tulevaisuudesta viritellään Kataisen mukaan myös sosiaali- ja terveysalan järjestöjen ja yliopistojen toimesta. Keskustelulle on Kataisen mukaan tarvetta.

– Rehellinen vilpitön arvioni on se, että Euroopan yhdessä kehittämisen legitimiteetti on aidosti vaarassa elleivät kansalaiset ja ihmiset ja hallitukset määrittele mitä he haluavat Euroopan tulevaisuudelta.

Kataisen mukaan komission keskustelualoitteen taustalla on esimerkiksi Yhdysvaltain presidentinvaaleista ja Britannian brexit-äänestyksestä herännyt huoli.

– Näitä omituisuuksia on niin paljon, että se alkaa huolestuttamaan ja ehkä vähän pelottamaankin. Voiko saada aikaan edistystä rikkomatta kaikkea, onko kaikki aina pakko rikkoa ennen kuin päästään eteenpäin? Tämä on tässä pohjavireenä.

Torstaina julkaistussa keskusjärjestöjen kannanotossa olivat allekirjoittajina muun muassa SAK, STTK, Akava ja EK.

Keskustelua aiheesta

Kokoomuksen Hjallis Harkimo pui kohujuttua: ”Yritysriskin ottanut Sipilän serkun poika ei rikastu”

Kuva: EHTIKUVA / RONI REKOMAA

Kokoomuksen kansanedustajan Harry Harkimo ottaa kantaa Julkisen sanan neuvoston eiliseen päätökseen koskien Yleä ja pääministeri Juha Sipilän tapausta. Hän kirjoittaa asiasta blogissaan Iltalehdessä.

”Jotkut JSN-systeemin puolustajat sanovat, että ilman Julkisen sanan neuvostoa meillä olisi Suomessa amerikkalaistyyppisiä kunnianloukkausoikeudenkäyntejä. Tuskin. Perinteisen median toimittajat tietävät kunnianloukkausten rajat jo nyt.”

Harkimo sanoo myös, että ”kaiken tämän hässäkän keskellä” on hyvä muistaa, kuinka pienestä asiasta joskus kaikki lähtee liikkeelle.

”Tämä viimeinen Sipilän sotku, Katera Steel, jossa Sipilän serkun poika oli toimitusjohtajana. Se teki 500 000 euron kaupan kolmen prosentin katteella. Eli yritykseen tuli 15 000 euroa rahaa. Jos omistaja haluaa kotiuttaa tämän voiton, maksaa hän 55 prosenttia veroa, eli käteen jää noin 7000 euroa tästä valtavasta urakasta. Eli yritysriskin ottanut Sipilän serkun poika ei rikastu – ja jos hän omistaa vain murto-osan firmasta, jää hänelle joitakin satasia.”

Harkimon mukaan asia on täysin mitätön. Hän muistuttaa myös, että langettava tuomio tuli äärimmäisen niukasti. Harkimon mukaan toimittajat eivät itsekään tienneet, oliko Yle tehnyt virheen vai ei.

”JSN:n painoarvo on tässäkin tapauksessa aika nolla. Eihän koko asetelmassa ole järkeä. Olisiko JSN tullut aikansa päähän? Pieni korjaus lehden alanurkassa tuskin on kovin luja perusta luottamukselle.”

Demariehdokas IL:ssa: Tehdään Helsingistä vapaakaupunki – mahdollistaisi ketterän kilpailukykyloikan

Kuva: Kari Hulkko
Dimitri Qvintuksen mukaan kokeilu olisi omiaan vahvistamaan kaupunkikulttuuria.

SDP:n kuntavaaliehdokkaana Helsingissä oleva viestintäkonsultti, toimittaja Dimitri Qvintus kannattaa vapaakaupunkikokeilun tekemistä pääkaupungissamme.

Vapaakaupunkina Helsinki voisi Qvintuksen mielestä edetä muuta maata nopeammin monissa asioissa.

Kokeilu tehtäisiin niin, että valtakunnan tason päätäntävaltaa siirretään Helsingille, hän kirjoittaa Iltalehti-blogissaan.

– Helsinki on moderni ja monimuotoinen kaupunki, jossa markkinat toimivat aivan eri tavalla kuin muualla Suomessa. Täällä erilaiset kulttuurit ovat toimivaa arkipäivää. Siksi on ilmeistä, että esimerkiksi liikenteen, alkoholilainsäädännön ja asumisen osalta samat säännöt Helsingissä kuin vaikkapa Pohjois-Savossa eivät palvele tarkoitusperiään, Qvintus kirjoittaa.

”On ilmeistä, että esimerkiksi liikenteen, alkoholilainsäädännön ja asumisen osalta samat säännöt Helsingissä kuin vaikkapa Pohjois-Savossa eivät palvele tarkoitusperiään.”

Hän konkretisoi vapaakaupunkikokeilua muutamin esimerkein, muun muassa viininmyynnin ja taksipalvelu Uberin vapauttamisella.

– Kaupungin vuokra-asunnon saisi laittaa kesälomaksi Airbnb:hin. Apteekkisääntelyä purettaisiin. Festivaalit ja puistokonsertit eivät olisi vaakalaudalla, vaan ne saisivat kestää myöhempään ja terassit saisivat olla auki pidempään, Qvintus luettelee.

Vapaakaupunki-kokeilu toisi hänen mukaansa kilpailuetua suhteessa muihin Itämeren pääkaupunkeihin, mahdollistaisi Helsingille kilpailukykyloikan, jonka hyödyntämisestä päättäisivät helsinkiläiset itse. Kokeilu myös vahvistaisi kaupunkikulttuuria, Qvintus perustelee.

Kyse on hänen mukaansa ennen kaikkea ketteryydestä ja reagointikyvystä, jotka ovat elintärkeitä kilpailukykytekijöitä erityisesti digitalisaation hyödyntämisen kannalta.

Dimitri Qvintus siirtyi helmikuussa SDP:n eduskuntaryhmän viestintävastaavan paikalta viestintäkonsultiksi Tekir Oy:hyn. Aiemmin hän on toiminut myös ministerien erityis- ja eduskunta-avustajana.

Antti Rinne: ”Helsingin herruutta ei päätetä Helsingin Sanomien toimituksessa”

Kuva: Lehtikuva

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne otti tänään puoluevaltuustossa kantaa myös Helsingissä uutuutena käytävään niin sanottuun pormestarivaaliin. Helsingin pormestarin valitsee Helsingin kaupunginvaltuusto, mutta puolueet ovat asettaneet omat pormestariehdokkaansa.

Rinne muistuttaa, että pormestari ei yksin päätä kaikesta eikä vaaleissa voi luvata yhdenkään pormestarin valintaa. Rinteen mukaan kokoomuksen, vihreiden ja median toimesta näin koetetaan väittää.

— Helsingin herruutta ei päätetä Helsingin Sanomien toimituksessa, sen valinnan tekevät äänestäjät.

Rinne sanoo, että Helsingin johtamiseen tarvitaan kokemusta, osaamista ja näkemystä, jota demariehdokkaat ja erityisesti SDP:n pormestariehdokas Tuula Haatainen edustavat.

— Kaupungistuminen on maapallon megatrendi. Se on monella tavalla hyvää ja ihmisten elämän laatua parantavaa kehitystä. Sitä ei kannata vastustaa eikä sitä pystykään vastustamaan.

— Mutta Suomi on laaja maa, jossa asuu paljon ihmisiä pienemmissä kaupungeissa ja ihan maaseudulla. Jotta pienempien kaupunkien ja maaseudun ihmisillä säilyy elämän edellytykset, tarvitaan metropolipolitiikan ja kasvukeskuspolitiikan rinnalle myös kasvualuepolitiikkaa.