Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Urheilu

Väite uutuuskirjassa: Tämä oli perimmäinen syy sille, miksi Neuvostoliitto ei osallistunut Los Angelesin olympialaisiin

Istock

Moskovan antidopingkeskuksen silloinen johtaja Grigori Rodtshenkov kirjoitti marraskuussa 2014 päiväkirjaansa paljon puhuvan lauseen: ”Haluavat vastauksia hyvin ilkeisiin kysymyksiin.”

DEMOKRAATTI/STT

Demokraatti

Vastauksia halusi saksalainen tv-yhtiö ARD, jonka esittämä dokumentti Venäjän dopingkulttuurista ravisutti saman vuoden joulukuussa urheilumaailmaa.

Nyt Rodtshenkov on kirjoittanut elämästään ja kokemuksistaan antidopingpomona kirjan The Rodchenkov Affair, jonka suomenkielinen versio on ”Voitto tai kuolema – Venäjän salainen dopingohjelma”.

Teos maalaa erittäin synkän kuvan Venäjän dopingohjelmasta ja lukuisista väärinkäytöksistä, jotka ovat heittäneet maan ulos suurista urheilutapahtumista.

Rodtshenkov erosi loppuvuodesta 2015 pestistään ja on tehnyt sen jälkeen useita paljastuksia Venäjän dopingkulttuurista.

Hän elää nykyään vapaaehtoisessa maanpaossa Yhdysvalloissa, jonne hän suuntasi Moskovasta marraskuussa 2015.

Kotimaassaan petturiksi muuttunut ex-antidopingpomo kertoo pelkäävänsä henkensä puolesta.

– Olen todistajansuojeluohjelmassa paikkakunnalla, joka pidetään, kuten sääntöihin kuuluu, salaisena. Minulla on turvanani aseistettu vartija ja joskus kaksikin, kun poistun pienestä asunnostani. Joskus pukeudun luodinkestäviin liiveihin, hän kirjoittaa.

Vastaavista peloista kertoi viime viikolla Venäjän antidopingtoimiston Rusadan nykyinen pääjohtaja Juri Ganus Ylen haastattelussa.

Rusadan entiset pomot Vjatsheslav Sinev ja Nikita Kamajev kuolivat äkillisesti helmikuussa 2016. Rodtshenkov väittää kuolemien tapahtuneen ”epäselvissä olosuhteissa vajaan kahden viikon välein”.

– He tiesivät paljon urheilijoiden käyttämistä huijauskonsteista, kuten dopingaineita sisältävien virtsanäytteiden vaihtamisesta aiemmin otettuihin, pakastettuihin mutta puhtaisiin näytteisiin, Timo Korpin kääntämässä kirjassa sanotaan.

Raportit räjäyttivät dopingpommin.

Venäjän dopingohjelma alkoi purkautua Hajo Seppeltin tekemän ARD-dokumentin jälkeen pala kerrallaan.

Maailman antidopingtoimisto Wada julkisti marraskuussa 2015 raporttinsa, jonka mukaan doping oli Venäjän yleisurheilussa systemaattista ja urheilijat olivat parantaneet kilpailukykyään maan urheiluviranomaisten hyväksynnällä.

Rodtshenkoville raportti oli tuhoisa, sillä siinä ”varsin suoraan osoitettiin minuun ja tehtiin minusta kansainvälisen urheiluyhteisön vihollinen numero yksi”.

Lisää oli luvassa, kun kanadalaisjuristi Richard McLarenin tutkimuskomitean kaksi raporttia julkaistiin 2016.

Niiden mukaan Venäjällä vallitsi kokonaisvaltainen ja valtiojohtoinen dopingjärjestelmä, jossa urheilijoita oli suojeltu ja heidän tekemisiään peitelty eri lajeissa ainakin vuosina 2011–2015.

Raportit toivat esille myös dopingnäytteiden järjestelmällisen vaihtamisen Sotshin vuoden 2014 talviolympialaisissa ja paralympialaisissa.

Rodtshenkovin paljastukset ja hänellä ollut todistusaineisto olivat keskeisessä osassa McLarenin raporttien synnyssä.

– Olin itse Sotshin skandaalin päätekijä, ja hallussani oli mahtava määrä materiaalia tarinani todisteeksi. Oli valokuvia, oli manipuloituja tilastoja ja taulukoita, jotka olin ottanut mukaan ADC:n (Moskovan antidopingkeskus) työkoneeni kovalevyltä, hän kirjoittaa.

Vielä myöhemmin syntyi Sveitsin ex-presidentin Samuel Schmidin vetämän tutkimuskomission selvitys, joka Rodtshenkovin mukaan oli ”käytännössä vesitetty versio kahden puolueettoman tahon raportista vuodelta 2016”.

Mistä vuoden 1984 olympiaboikotti johtui?

Vaikka raportit keskittyivät viime vuosiin, Rodtshenkovin mukaan doping oli osa Venäjän ja Neuvostoliiton urheilua vuosikymmeniä. Omasta roolistaan vilpintekijänä hän kertoo koruttomasti.

– Perustelin tekojani itselleni sillä verukkeella, että sen enempää Venäjällä kuin aikoinaan Neuvostoliitossakaan ei ollut oikeasti minkäänlaista dopingiin liittyvää kontrollia.

Hän väittää, että dopingkäryjen pelko oli perimmäinen syy sille, ettei Neuvostoliitto lähettänyt joukkuetta Los Angelesin olympialaisiin 1984.

– Näin jälkikäteen ajatellen Los Angelesin vuoden 1984 kesäkisojen testilaboratorion ennakkoon julkistama tieto siitä, että he pystyivät löytämään näytteistä myös stanotsololin, oli lopullinen syy siihen, että Neuvostoliitto ilmoitti boikotoivansa kisoja.

Neuvostoliiton huippu-urheilijat käyttivät laajasti stanotsololia, ja siihen aikaan emme vielä pystyneet itse havaitsemaan sitä näytteistä.

Rodtshenkov maalaa synkän kuvan esimerkiksi 1980-luvusta.

– Neuvostoliitto ei siis harjoittanut dopingkontrollia kontrollin itsensä vuoksi. Tarkoitus oli pitää dopingin käyttäjien käyttömäärät sellaisina, ettei siitä koitunut kiinni jäämisiä, hän kirjoittaa.

Venäjä kiistänyt valtiojohtoisen dopingin.

Sotshin olympialaboratorion johtajana ollut Rodtshenkov kuvailee yksityiskohtaisesti dopingnäytteiden vaihtoprosessia, joka tapahtui seinään tehdyn reiän kautta öisin.

Sotshin olympiahuijaus ja monet muut kirjan kertomat tapahtumat on mainittu McLarenin raporteissa. Paljastukset ovat johtaneet isoihin sanktioihin.

Rion vuoden 2016 kesäolympialaisissa Kansainvälinen olympiakomitea KOK jätti kansainvälisille lajiliitoille päätäntävallan, saavatko venäläisurheilijat osallistua kisoihin.

Pyeongchangin vuoden 2018 talviolympialaisista Venäjän joukkue suljettiin, mutta venäläisurheilijoita osallistui kisoihin OAR-tunnuksen (venäläinen olympiaurheilija) alla. Rion ja Pyeongchangin paralympialaisista Venäjä suljettiin.

Yleisurheilun kansainvälisestä kilpailutoiminnasta Venäjä suljettiin marraskuussa 2015. Tiettyjä venäläisurheilijoita on nähty sen jälkeen kisoissa niin sanotun neutraalin lipun alla.

Maailman antidopingtoimisto Wada puolestaan päätti viime joulukuussa sulkea Venäjän neljäksi vuodeksi urheilun suurtapahtumista. Venäjä on valittanut päätöksestä.

Päätösten taustalla on ollut dopingskandaalin laajuuden lisäksi se, kuinka systemaattisesta toiminnasta raporttien mukaan on ollut kyse.

Venäjän johto on leimannut joukkorangaistukset epäreiluiksi ja poliittisesti latautuneiksi. Presidentti Vladimir Putin on esittänyt Rodtshenkovin epäluotettavaksi. Samalla Venäjän johto on kiistänyt, että maassa olisi ollut valtiojohtoinen dopingohjelma.

Julkisuudessa on ollut esillä myös vajaan kymmenen vuoden takainen aika, kun Rodtshenkov oli psykiatrisessa hoidossa ja epäiltynä kiellettyjen aineiden myymisestä. Rodtshenkov käsittelee kirjassaan myös näitä asioita, samoin vuoden 2011 itsemurhayritystään.

Vilppi paljastunut uusintatesteissä.

Kirjassa vilahtelee valtava määrä nimiä, jotka ovat olleet todistetusti tai väitetysti tekemisissä dopingin kanssa.

– Hallinnoin Venäjän dopingjärjestelmää yhteistyössä salaisen poliisin eli FSB:n kanssa, joka tunnettiin aiemmin nimellä KGB. Venäjän urheiluministeriö valvoi jokaista liikettäni. Ja totta kai tämä kaikki tapahtui presidentti Vladimir Putinin, judoa harrastavan ja urheilusta nauttivan maan mahtimiehen valppaan katseen alla, hän kirjoittaa.

Oman osansa saavat esimerkiksi Venäjän entinen urheiluministeri ja varapääministeri Vitali Mutko sekä entinen varaurheiluministeri Juri Nagornik.

Muun muassa ex-kävelyvalmentaja Viktor Tshegin joutuu erityistarkasteluun. Hän on yleisurheilusta elinikäisessä toimintakiellossa dopingrikkeiden takia.

Lista dopingista kärähtäneistä venäläisurheilijoista on pitkä, ja joukossa on iso määrä arvokisamitalisteja. Monet käryt ovat tulleet Pekingin vuoden 2008 olympialaisten jälkeen dopingnäytteiden uudelleentestauksissa.

Venäjä ei ole suinkaan ainoa maa, jonka urheilijoita on saanut dopingtuomioita jälkikäteen. Muuallakin on nähty dopingkohuja, ja Tokion tulevista olympialaisista Thaimaa sekä Malesia on suljettu painonnostosta.

Ben Johnson ja hyvä tahto.

Yksi ensimmäisistä suurista dopingskandaaleista nähtiin 1988 Soulin olympialaisissa, kun kanadalainen pikajuoksutähti Ben Johnson kärähti dopingista.

Rodtshenkov esittää kirjassaan mielenkiintoisen väitteen vuonna 1986 Moskovassa pidetyistä Hyvän tahdon kisoista.

– Oma laboratoriomme löysi positiivisia testituloksia 14 kappaletta, mutta yhtään niistä ei poliittisista syistä raportoitu eteenpäin. (– –) Suorituspuolella kisoista jäi mieleen se, että Kanadan Ben Johnson päihitti satasella Yhdysvaltojen Carl Lewisin vain jäädäkseen myöhemmin kiinni stanotsololi eli Stromban käytöstä. Minä tarkistin hänen näytteensä ja raportoin siitä eteenpäin. Tulosta ei koskaan julkistettu.

STT–Tapio Keskitalo

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Toimituksen valinta

Johannes Ijäs

Politiikka
29.7.2020
Tässäkö on uusi hoitajamitoitus? – kokoomus ajautui Kainuun korpeen EU-politiikkansa kanssa
Lue lisää

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

va. päätoimittaja: Rane Aunimo
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

Chefredaktör: Johan Kvarnström
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE