Politiikka

Väitös: SDP:n lehdistö vastusti väkivaltaa ja joutui vaikeuksiin punakaartin kanssa

Lapsi leikki kadulla pian Tampereen taistelun päättymisen jälkeen. Kuva on otettu Tammelan kaupunginosassa Aaltosenkadulla 10.4.1918.
Lapsi leikki kadulla pian Tampereen taistelun päättymisen jälkeen. Kuva on otettu Tammelan kaupunginosassa Aaltosenkadulla 10.4.1918.
Lapsi leikki kadulla pian Tampereen taistelun päättymisen jälkeen. Kuva on otettu Tammelan kaupunginosassa Aaltosenkadulla 10.4.1918.

Juha Matikainen tutki Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) sanomalehdistöä Venäjän maaliskuun vallankumouksesta 1917 Suomen sisällissodan päättymiseen keväällä 1918.

Tutkittavana on 16 puoluelehteä (työväenlehteä), jotka eivät olleet kuitenkaan puolueen omistuksessa eivätkä siksi sen ohjauksessa eikä valvonnassa. Lehtien omistajat, paikalliset työväenjärjestöt, valitsivat päätoimittajat, jotka olivat usein keskeisissä tehtävissä puolueessa. Näin he saattoivat pääkirjoituksissa käyttää suhteellisen itsenäistä asemaansa omien poliittisten näkemystensä edistämiseen.

Lehdet olivat eri linjalla puoluejohdon kanssa

Matikainen havaitsi SDP:n lehdissä mielipide-eroja sekä toistensa että puoluejohdon kanssa. Ne tulivat selvästi esiin niiden kirjoittaessa vuoden 1917 keskeisistä poliittisista tapahtumista.

– Enemmistö lehdistä kannatti sosialidemokraattien osallistumista hallitukseen yhdessä porvariston kanssa vastoin puolueen kautskylaista ideologiaa. Vastaavia erimielisyyksiä syntyi työväen oikeudesta käyttää joukkovoimaa sen vaatiessa useissa kaupungeissa osallisuutta paikalliseen valtaan sekä suhtautumisessa eduskuntavaalitappion syihin syksyllä 1917, Matikainen kuvaa.

Suurin yksimielisyys saavutettiin valtalain säätämisessä, minkä katsottiin merkitsevän hyvin pitkälle menevää Suomen itsenäisyyttä. Lain kaataminen jätti kuitenkin lehtikirjoitteluun pysyvän katkeruuden porvariston toimintaan asiassa. Syksyn 1917 mittaan työväenlehdistö joutui puolustuskannalle porvarillista lehdistöä vastaan.

Puoluelehdistö vastusti väkivaltaa

Matikainen selvitti myös työväenlehdistön suhtautumista aseelliseen kumoukseen marraskuun suurlakon jälkeen 1917.

– Sisällissodan jälkeinen voittajien historiankirjoitus leimasi SDP:n lehdistön kiihottaneen oppimattomat työläisjoukot kapinaan porvaristoa vastaan. Lehtikirjoittelussa kuitenkin vastustettiin jyrkästi väkivaltaisia menetelmiä ja vaadittiin puoluetta pysymään parlamentarismissa. Näin lähes koko puoluelehdistö asemoitui puolueessa oikealle. Erityisesti puoluelehdistön kritiikki kohdistui punakaartilaisradikalismiin, minkä vuoksi monet lehdet joutuivat kaartien kanssa vaikeuksiin, Matikainen kertoo.

Matikainen kartoitti myös sisällissodan alettua punaiseksi lehdistöksi muuntuneen puoluelehdistön käsityksiä vallankumouksen syistä ja tavoitteista. Ne eivät kuitenkaan poikenneet paljonkaan uuden hallituksen, kansanvaltuuskunnan esittämistä. Kumouksen suurimpana syynä nähtiin työväestön puolustautuminen porvariston hyökkäystä vastaan. Laajinta kannatusta lehtikirjoittelussa sai kansanvaltuuskunnan pyrkimys demokratisoida vallinnut luokkayhteiskunta, mikä vastasi hyvin puoluelehtien parlamentarismia kannattavia näkemyksiä.

FK Juha Matikaisen Suomen historian väitöskirjan ”Parlamentarismin kannattajasta vallankumouksen äänitorveksi: Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen lehdistö 1917-1918” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä professori Vesa Vares (Turun yliopisto) ja kustoksena dosentti Heikki Roiko-Jokela (Jyväskylän yliopisto). Väitös on suomenkielinen.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat