Ahon mielestä rekkakuskin työtä on romantisoitu paljon populaarikulttuurissa.

– Mies yksin tien päällä hallitsee autoaan, lastiaan ja olosuhteita. Hän on vähän niin kuin cowboy, joka menee muiden tavoittamattomissa, Aho kuvailee.

– Olen nähnyt rekanajoa pienestä pitäen, mutta en sano, että se oli ainoa syy väitösaiheen valintaan. Huomasin, että rekkamiehet ovat erityinen riskiryhmä terveysasioissa.

Työssä on yleensä aina hoppu. Kuljetusyrityksillä on tiukat aikataulut, mutta samalla pitäisi muistaa pitää lakisääteiset tauot. Nykyisen ajo- ja lepoaika-asetuksen mukaan jokaista neljän ja puolen tunnin ajojaksoa kohden täytyy pitää 45 minuutin tauko, jonka voi jakaa puoleksi tunniksi ja vartiksi.

Ahon mielestä on selvää, että rekkakuskit haluavat pitää taukoja, mutta nykyinen lainsäädäntö tuottaa “kummallisia tilanteita”.

– On vaikkapa tilanne, että mennään purkamaan kuormaa, mutta juuri silloin pitäisikin olla tauko. Se taas ei käy asiakkaan aikatauluun.

Ahon mukaan rekkakuskit joutuvatkin usein valitsemaan, pitävätkö asiakkaan vai virkavallan tyytyväisenä. Tutkimuksen aikana rekkakuskit ratkaisivat tilanteet monesti joko siirtämällä taukoa tai jättämällä sen joskus pitämättä.

Kuljetusala on myös muuttunut Ahon mielestä yhä valvotummaksi. Kuljetusten seuraamisessa käytetään esimerkiksi digitaalista ajopiirturia ja rahdinseurausta. Ahon mielestä ne kaventavat rekkakuskin ammatillista itsenäisyyttä ja haastavat “kunniallista rekkamieheyttä”.

– Rekkamieheyteen liittyy ajatus siitä, että mies lasketaan tielle arvokkaan auton ja lastin kanssa. Hän löytää perille ja ratkaisee tien päällä tulevat ongelmat. Luottamus ei pääse samalla lailla oikeuksiinsa, kun kuljetustehtävä ei ole enää niin vahvasti kuskin omissa näpeissä.

Ahon mukaan rekkakuskit eivät ole kuitenkaan murtuneet muutospaineen alla.

– He ovat kääntäneet tilanteen niin, että heillä on yhä tien päältä karttunutta kokemusta, ja sikäli erityistä ammattitaitoa.

Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry:n toimitusjohtaja Iiro Lehtonen pitää digitaalista seurantaa ennen kaikkea hyödyllisenä. Hän kuitenkin allekirjoittaa, että kuljettajat joutuvat jatkuvasti painimaan asiakkaan aikataulun ja lakisääteisten taukojen välillä, jotta sääntöjä ei rikottaisi.

– Voi tulla yllätyksiä ja ymmärrettäviä syitä, ettei pysytä ahtaassa aikaikkunassa. Esimerkiksi liikenteen rytmi ja keli vaikuttavat. Päivään mahtuu paljon purkuja, lastauksia ja muuta työtä.

Lehtosen mukaan yksittäiset vähäiset minuuttirikkeet saavat myös poliisin valvonnassa ymmärrystä, jos kokonaisuus on kunnossa.

– Jos tauotuksessa on jonain päivänä pientä poikkeamaa, niin ei sitä voi kovasti tuomita.

Autoliikenteen Työnantajaliiton ALT:n toimitusjohtaja, varatuomari Mari Vasarainen puolestaan korostaa lainsäädännön ehdottomuutta.

– Jokaisen kuljettajan pitää noudattaa lakisääteisiä taukoja, olivatpa asiakkaan toiveet mitä tahansa. Kuljettaja ei voi omalla päätöksellään jättää taukoa pitämättä.

Hän painottaa, että ajo- ja lepoaikasäädökset koskevat myös kuljetusyritystä ja -asiakasta. Esimerkiksi yritys ei saa rikkoa säännöksiä ja saada siitä kilpailuetua.

Vasaraisen mielestä nykyinen laki ei kuitenkaan anna riittävästi liikkumavaraa.

– Pitäisi olla joustamismahdollisuuksia, koska yksi kiinteä aikataulukko ei sovi samanlaisena kaikkiin kuljetuksiin, kaikkiin eri olosuhteisiin ja kaikkialle Eurooppaan.

Timo Ahon mukaan rekkakuskit toivovat taukojen järjestelyä oman työtaakan ja levon tarpeen mukaan.

– Yleensä rekkakuskit haluaisivat pitää tauon, kun he saavat jonkin työvaiheen valmiiksi. Jos tauon pitää keskellä kiirettä, se ei ole virkistävä tauko.

Myös SKAL:n Iiro Lehtonen toivoo, että kuljettaja voisi itse rytmittää 45 minuutin taukonsa vartin jaksoihin omien tarpeittensa mukaan.

Lehtonen lupailee kuljettajien lepoaikoihin helpotusta Suomen EU:n puheenjohtajuuskauden aikana. Parlamentti hyväksyi huhtikuun alussa joukon kuljetusalan uudistuksia, joissa esimerkiksi viikkolevolle pääsystä tulisi nopeampaa.

Uudet säännökset mahdollistaisivat sen, että ennen viikkolepoa saa ajaa yhteen menoon kaksi tuntia normaalia pidempään. Näin rekkakuski ei joutuisi jäämään tauolle tien päällä juuri ennen kotiin palaamista.

Ahon väitöstutkimuksen mukaan rekkakuskin elämän epäsäännöllisyys ei liity ainoastaan työhön, vaan samat ongelmat odottavat kotopuolessa. Rekkakuski saattaa joutua valitsemaan esimerkiksi yhteisen ruokailuhetken tai pidempien “yöunien” väliltä. Myös harrastuksista täytyy tinkiä.

– Ei esimerkiksi pääse joka maanantai kello kahdeksan pelaamaan sählyä ja joutuu siirtelemään parturiaikoja. Kaikkea tällaista on vain siksi, että työaikataulut ovat niin hankalat, Aho kertoo.

Hän kuitenkin huomauttaa, etteivät kaikki kuljetustehtävät ole samanlaisia, ja monissa aikataulut ovat paremmin sopusoinnussa.

Ahon mielestä vastuu työn uudelleenjärjestelystä on sekä kuljetusyrityksillä että -asiakkailla.

– Vastuu on koko logistisella kuljetusketjulla. Varsinkin yksittäisen kuljettajan mahdollisuudet vaikuttaa työn rytmiin ovat aika rajalliset, Aho sanoo.

STT–ESSI SUTINEN