Vaivaako suomalaista terveydenhuoltoa tasa-arvoharha?

Lehtiä lukiessa tulee sellainen olo, että suomalaista sosiaali- ja terveydenhuoltoa nakerretaan monesta suunnasta. Sote-uudistuksen yhteydessä kaupalliset terveyspalveluyritykset ajavat asemiin, ostavat kuntien terveyskiinteistöjä ja jakavat läänityksiä uudessa palvelujärjestelmässä. Erityisesti oppositiopoliitikot ovat aiheesta huolissaan.

Terveyspalveluyrityksiä vastaan kamppaillessa on helppo ajautua tasa-arvoharhaan ja unohtaa suomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden nykyiset kipupisteet. Universalismista huolimatta asiakasmaksut ovat jo nyt Suomessa korkeat ja palveluihin pääsy jakautuu epätasaisesti tulojen mukaan. Nykyisen mallin puolustaminen ei riitä, siitä pitää tehdä parempi.

Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Perustuslakivaliokunta on linjannut, ettei henkilön taloudellinen tilanne saa olla esteenä palveluihin hakeutumiseen. Lain kirjauksista huolimatta palvelujen yhdenvertainen saatavuus ei toteudu Suomessa. OECD on raportissaan todennut, että Suomessa on terveydenhuoltoon pääsyssä enemmän ongelmia kuin muissa Pohjoismaissa, ja haavoittuvassa elämäntilanteessa olevat ja pienituloiset jäävät usein ilman tarvitsemiaan palveluja. THL:n tutkimuksen mukaan nykyisin jo lähes kolmasosalla taloudellinen tilanne vaikeuttaa palvelujen saamista.

Asiakasmaksuja on nostettu usean vuoden ajan. Suomessa asiakasmaksut ovat lähtökohtaisesti korkeita. OECD:n selvityksen mukaan vuonna 2014 asiakasmaksujen osuus terveydenhuoltomenoista oli Suomessa 19,1 prosenttia, Ruotsissa 15,5 prosenttia, Norjassa 14,5 prosenttia ja Tanskassa 13,8 prosenttia. Samanaikaisesti lääkkeiden ja matkakustannusten omavastuuosuuksia on nostettu ja sosiaaliturvaetuuksiin on tehty leikkauksia.

Tehdyt päätökset ovat vaikeuttaneet pienituloisten ja paljon palveluja ja lääkkeitä käyttävien kotitalouksien taloudellista tilannetta. Monet jättävätkin tarvittavat lääkkeet ja palvelut hankkimatta. Sairauksista aiheutuneet kustannukset voivat nousta moninkertaisiksi, jos ihmiset jättävät korkeiden maksujen vuoksi hakematta apua sosiaali- ja terveysasioissa. Monilla maksut ovat johtaneet velkaantumiseen. Merkittävä osa kaikista perintään menevistä laskuista on sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja.

Sote-uudistuksen yhteydessä vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että samalla uudistetaan myös palveluiden asiakasmaksut. Asiakasmaksujärjestelmän kokonaisuudistusta valmisteleva työryhmä tekee vuoden 2017 loppuun mennessä esityksen uudesta lainsäädännöstä. Uuden lainsäädännön puitteissa asia tulee maakuntavaltuutettujen päätettäväksi, kun uusi uljas aluehallinto aloittaa.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksuista päättäminen ei ole pikkujuttu. Yhdenvertaisuuden ja kansanterveyden kannalta kohtuulliset maksut ovat kaikkein keskeisin asia. Jos palveluun ei ole varaa, sillä ei ole merkitystä tuottaako ne jatkossa maakunta, yksityinen yritys vai järjestö.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Toimiva joukkoliikenne on Helsingin elinvoiman perusta

Kuva: Pekko Korvuo

Helsingin kaupungin valtuustossa syyskuussa hyväksytyssä kaupunkistrategiassa asetetaan päätavoitteeksi olla maailman toimivin kaupunki. Toimivuus tarkoittaa hyvän elämän mahdollisuuksia kaupungissa asuville ja sujuvaa töihin tuloa tai vapaa-ajan viettoa kaupunkiin muualta tuleville.

Asukkaiden kannalta toimivassa kaupungissa oleellista on erilaiset elämäntilanteet huomioiva, hyvin saatavilla oleva palvelujärjestelmä. Nykyajan ihminen on liikkuva ihminen. Töihin, palvelupisteisiin, oppilaitoksiin ja kulttuuritapahtumiin on päästävä jouhevasti ja kohtuullisin kustannuksin. Helsinki on maan suurin kaupunki, pääkaupunkiseudun ja koko Suomen pääkeskus. Toimivan joukkoliikennejärjestelmän ylläpito ja kehittäminen on kaupungin elinvoiman edellytys.

Uudet kaupunginosat vahvasti joukkoliikenteen piiriin

Helsingissä on käynnissä mittava uusien alueiden suunnittelu ja rakentaminen. Kaikki uudet alueet on ihmisten elämän sujumisen ja liikenteen haitallisten päästöjen vähentämiseksi suunniteltava joukkoliikenne silmällä pitäen.

Jätkäsaaressa ja Kalasatamassa hyvin palvelevaa raideliikennettä jo toteutetaan.

Pasilan valtava työpaikkakeskittymä ja uusi asuinrakentaminen edellyttää toimivia poikittaisyhteyksiä itään ja länteen. Lähijunaliikenteen Pasilasta Töölön, keskustan ja Hakaniemen kautta takaisin Pasilaan kierrättävä Pisararata-hanke on toteutettava. Pasilasta Kalasatamaan kulkeva raitiovaunuyhteys on saatava mahdollisimman pian.

Helsingin sosialidemokraatit ovat olleet vuosikymmeniä joukkoliikenteen kehittämisen edistäjiä.

Länsimetron Matinkylän ja Kivenlahden välisen osuuden valmistuttua on perusteltua jatkaa metroa itään, Östersundomiin. Jos vahvaa joukkoliikenteen runkolinjaa ei oteta Östersundomin alueen rakentamisen lähtökohdaksi, on vaarana henkilöautoliikenteeseen perustuvan hajanaisen pientaloalueen synty.

Malmin lentokentän aluetta suunnitellessa katuverkko ja rakennuskanta on mahdollista suunnitella tukemaan erinomaisia julkisia liikenneyhteyksiä.

Hyvää joukkoliikennepalvelua kaiken aikaa kaikkialle

Helsingin seudun joukkoliikenteen suunnittelusta ja palveluista vastaa yhdeksän kunnan kuntayhtymä Helsingin seudun liikenne (HSL). Porvarihallituksen kyseenalainen maakuntahanke ei saa heikentää seudun kuntien hallitseman, hyvin toimivan joukkoliikenteen osaajan HSL:n asemaa.

HSL järjestää toimialueellaan maan parhaat ja jatkuvasti kehittyvät joukko-liikenteen palvelut. 700 miljoonan euron kustannuksista puolet kuitataan lipputuloilla toisen puolen tullessa jäsenkunnilta. Valtio antaa tukea vain alle prosentin HSL:n menoista. Muissa pohjoismaissa valtio maksaa pääosan kaupunkiseutujen joukkoliikenteen investoinneista.

Hyvän joukkoliikenteen palvelun on oltava kohtuuhintaista. Nykyajan kaupunkielämä edellyttää liikkumista ympäri vuorokauden. Esimerkiksi kauppojen vapaa aukioloaika edellyttää työmatkojen mahdollistamista myös perinteisten aamun ja iltapäivän ruuhkien ulkopuolella.

Matkalippujen hintojen nousu on pidettävä ihmisten ansiotason nousua hitaampana joukkoliikenteen käytön vetovoiman lisäämiseksi. HSL on tehnyt hyviä avauksia laskemalla mobiililippujen hintaa ja poistamalla ylimääräisen yötaksan. Mobiilimaksaminen tulee olemaan tulevaisuuden kustannustehokas järjestely ja sen käyttöä on hyvä palkita.

Hyvä palvelutaso edellyttää kuitenkin perinteisten maksutapojen säilyttämistä. Keskeisimmillä matkailijoiden käyttämillä asema-alueilla tulee olla automaattien lisäksi perinteisiä lipunmyyntipisteitä. Kenties myös raitiovaunujen lipunmyynti olisi pitänyt säilyttää. Helsingissä vierailevilla ei ole matkakorttia, eikä heiltä voi edellyttää mobiilimaksamiseen perehtymistä.

Helsingin sosialidemokraatit ovat olleet vuosikymmeniä joukkoliikenteen kehittämisen edistäjiä. Esimerkkejä ovat mm. vahva toiminta metron rakentamisen puolesta ja pääkaupunkiseudun yhteisen lippujärjestelmän luomisessa.

Hyvä Helsinki tarvitsee asukkaita ja vierailijoita kaiken aikaa palvelevaa joukkoliikennettä.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Yhteiskunnalliset haasteet ratkaistaan kaupungeissa

Kaupungistuminen, ilmastonmuutos, digitalisaatio, ikääntyminen. Tuttuja termejä yhteiskunnallisesta keskustelusta, megatrendejä. Mitä ne tarkoittavat poliittiselle liikkeelle, miten niihin vastataan? Sosialidemokraattiset vastaukset löytyvät arvopohjastamme.

Maailman kattavista muutosvoimista yksikään ei kysy saapumiselleen lupaa, ne ovat jo täällä. Suomen kannalta avainasemassa on Helsinki, ainoa oikea metropolimme.

Toisin kuin nykykeskustelusta ja kiky-työaikojen pidennyksestä voisi päätellä, talouskasvu ei synny lisätyistä panoksista esimerkiksi työtunneissa, vaan innovaatioista.  Siellä missä on ihmisiä, keksitään uutta.

Vuodesta 2009 alkaen yli puolet maapallon väestöstä on asunut kaupungeissa. Korkeamman tulotason maissa kaupunkilaiset edustavat yli kahta kolmasosaa. Voimistuva kaupungistuminen merkitsee samalla tuottavuuden kasvua. OECD:n mukaan 90 prosenttia uusista innovaatioista syntyy kaupungeissa.

Helsingin metropolialue vastaa yli puolesta Suomen bkt:n kasvusta. Kun kaupungin koko kaksinkertaistuu, tuottavuus paranee arvioiden mukaan 2-8 prosentilla. Väestötiheyden kaksinkertaistuminen voi nostaa tuottavuutta noin viidellä prosentilla.

Luvut osoittavat, että vaikka uusi teknologia muuttaa ja muovaa maailmaa, on keskiössä edelleen ihminen. Jatkossakin ihmiset rakentavat yhteiskunnan, kaupungit, globaalin ihmisyhteisön. Keskeistä on, millaiselle arvopohjalle tulevaisuus rakennetaan.

On tehtävä valintoja, ymmärrettävä, halutaanko rakentaa tulevaisuutta vai suojella olemassaolevaa, jopa mennyttä.

SDP:n viimekeväiset, ansiokkaat kuntavaalitavoitteet heijastivat vahvasti yhteisiä arvojamme: tasavertaisia mahdollisuuksia, välittämistä, inhimillisyyttä, jokaisen oikeutta palveluihin ja hoivaan, sillanrakennusta uuteen työhön muuttuvassa maailmassa.

Joukossa oli kuitenkin yksi kauneusvirhe. Siinä, missä muut tavoitteet heijastavat arvoja, oli aluepolitiikassa päädytty korostamaan rakenteita, työpaikkojen synnyttämistä ja kattavien palvelujen takaamista ”kaikkialle Suomeen”, kasvukeskusten ulkopuolelle. Tätä kehitystä SDP lupasi tukea ”järkevällä, tulevaisuusorientoituneella omistaja- ja elinkeinopolitiikalla.”

Kaikkialla maailmassa ihmiset muuttavat kaupunkeihin ja kehitys vain kiihtyy. 2000-luvun tulevaisuuteen kurkottava sosialidemokratia ei voi tarkoittaa, että samanaikaisesti turvataan alueellisia rakenteita ja ihmisten oikeuksia. On tehtävä valintoja, ymmärrettävä, halutaanko rakentaa tulevaisuutta vai suojella olemassaolevaa, jopa mennyttä.

Yhteiskunnalliset haasteet syntyvät kaikkialla, mutta ne ratkaistaan lähes yksinomaan kaupungeissa. Helsingillä ja helsinkiläisillä päättäjillä on suuri vastuu, jonka kantamiseen tarvitaan koko SDP:n tuki.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Vähemmän mielensäpahoittajia, enemmän maailmanparantajia

Politiikan tekeminen on väsyttävää ja usein pelkästään sen seuraaminen ahdistaa. Riitely, syyttely, nurkkakuntaisuus, tahallinen väärinymmärtäminen, pilkkaus – aiheita, jotka moni yhdistää politiikkaan.

Kukaan tuskin on ihmeissään, että puolueiden jäsenmäärät ovat alhaisella tasolla, äänestysprosentti kipuaa vaivoin säädyllisiin lukemiin ja iso osa kansasta ei osaa nimetä hallituspuolueita ministereistä puhumattakaan.

Politiikka väsyttää helposti positiivisemmankin ihmisen.

Aiemmin syksyllä julkaistiin kirja, joka kaikesta edellä mainitusta synkistelystä huolimatta valoi itselleni uskoa siihen, että ehkä kaiken ei politiikassa tarvitse perustua suhmuroinnille sekä yleiselle epäluottamukselle.

Poliitikko ja huippusuorittaja, maakunnallisten siltarumpupoliitikkojen kauhistus, Alexander Stubb (kok.) kuvaa avoimesti Alex-kirjassaan (Otava, 2017) tunnemyrskyjään ja kokemuksiaan. Kirjasta huokuu kunnioitus niin kanssapelureita kuin poliittisia vastustajia kohtaan.

Politiikka olisi vähemmän väsyttävää, jos julkisessa keskustelussa otettaisiin useammin mallia tyylistä, jolla Stubb käsittelee kirjassa kollegoitaan. Joku nuori voisi joskus jopa innostua politiikasta, jos poliitikkojen tärkeimpänä tavoitteena ei ole heittää leimakirvestä vauhdikkaasti kärjistävien sanojen saattelemana.

Rentous ja aitous vetoavat ihmisiin enemmän kuin heikko poliittinen teatteri.

Aikanaan Stubbia kohdeltiin julkisuudessa monesti kaltoin. Esitettiin kaikkitietäviä lausuntoja siitä, miksi pääministeri ei saa tulla shortsit jalassa kesällä tiedotustilaisuuteen tai miksi perheenisä ei voi leikkiä Duudsonien puistossa.

Kulttuurit, normit ja käytöstavat ovat valtavassa murroksessa. Samalla poliitikoilta odotetaan kuitenkin suurelta osin samanlaista käytöstä kuin silloin hyvinä Kekkosen aikaan. Jos haluamme uusia kasvoja politiikkaan, on ihmisille annettava mahdollisuus olla oma itsensä. Pääministeri on Suomen vaikutusvaltaisin henkilö, mutta samalla hän on myös ihminen. Pukeutuminen kesällä tai käynti teemapuistossa tuskin vähentää kykyä analysoida Suomen asemaa EU:n päätöselimissä ikuisesta sote-väännöstä puhumattakaan.

Politiikassa ja sen liepeillä hännystelevien tulisi pahoittaa mielensä harvemmin epäolennaisuuksien vuoksi. Rentous ja aitous vetoavat ihmisiin enemmän kuin heikko poliittinen teatteri opeteltuine fraaseineen.

Suomen ja miksei koko Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta toivon, että politiikkaan hakeutuisi tulevaisuudessa enemmän idealistisia maailmanparantajia ja vähemmän mielensäpahoittajia. Uskallan väittää tähän vaikuttavan se, miten politiikassa mukana olevat kohtelevat toisiaan.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta