D-analyysit

”Vakaan neron” hallintoa Yhdysvalloissa on helppo arvostella, mutta mitä ”ylivoimaisen neuvottelijan” Trumpin politiikka on reilun vuoden aikana tuottanut?

Lehtikuva
Kolumnit

Rane Aunimo

Toimituspäällikkö

Lehtikuva
Kolumnit

Rane Aunimo

Toimituspäällikkö

Lehtikuva
Kolumnit

Rane Aunimo

Toimituspäällikkö

Donald Trumpin hallintoa Yhdysvalloissa on kohtuuttoman helppo arvostella. Hän ei omaa presidentin tehtävään mitään relevanttia kokemusta, ei sisä- eikä ulkopolitiikassa.

Hän on narsistinen ja itsekeskeinen persoona, joka toimii omien mielijohteidensa vallassa, eikä halua huomioida hänelle annettuja neuvoja. Hän on vaarallisella tavalla henkilö, ”vakaa nero” ja ”ylivoimainen neuvottelija”, joka itse tietää mikä on Yhdysvalloille parhaaksi.

Trump nousi valtaan Yhdysvaltojen vanhentuneen vaalijärjestelmän ansiosta saatuaan miltei kolme miljoonaa ääntä vähemmän kuin demokraattien vastaehdokas Hillary Clinton. Hänen äänestäjänsä keskittyivät etelävaltioihin ja keskilänteen, kun taas Clintonin äänestävät olivat itä- ja länsirannikolla. Trump lupasi ”kuivattaa suon”, toisin sanoen poistaa korruption Washingtonista, sekä luoda uudella talous- ja kauppapolitiikalla työpaikkoja ja kasvua kärsimään joutuneille raskaan teollisuuden aloille. Hänen kannattajansa oli suurelta osin perinteistä valkoista työväenluokkaa, jonka Clinton unohti kampanjassaan.

Maltti on kuitenkin valttia, eikä ainakaan nyt kannata kostaa Yhdysvalloille, ellei se pane toimeen uusia kaupanesteitä.

Mitä Trumpin politiikka on reilun vuoden aikana tuottanut? Hänen kauppapolitiikassa näkyvin tuloksessa on ollut Kiinasta tuotavan teräksen 25 prosentin ja alumiinin 10 prosentin tuontitulli yhdessä 1300 tuotteelle asetetun tullin kanssa. Kanada ja Meksiko sekä EU-maat suljettiin toistaiseksi tuontitullien korotusten ulkopuolelle. Tullit ovat mahdollinen alku kauppasodalle ja Kiina on jo kiirehtinyt nostamaan vastaavasti tuontitulleja amerikkalaisille tuotteille. Ne koskevat soijaa (tuonti 12 miljardia dollaria), lentokoneita ja niiden osia (16 miljardia dollaria) ja autoja (11 miljardia dollaria), jotka satuttavat erityisesti keskilännen osavaltioita. Tarkoituksena on vahingoittaa Trumpin kannattajakuntaa syksyn kongressivaaleissa.

Maltti on kuitenkin valttia, eikä ainakaan nyt kannata kostaa Yhdysvalloille, ellei se pane toimeen uusia kaupanesteitä. Tosin kauppasodan elkeet heijastavat Trumpin taloudellista maailmankuvaa, jossa yhden voitto on toisen tappio ilman, että hän näkisi maailmantalouden monimutkaista luonnetta. Kuitenkin tullien korotukset astuvat voimaan vasta kuukauden kuluttua ja molempien osapuolten taholta on ilmaistu valmius neuvotteluihin.

Tullit jakavat siis markkinoita, mutta on niillä puolustajansakin ja varsinkin monet teknologiayhtiöt kuuluvat niihin.

Sinänsä tuontitullien merkitys on Yhdysvaltojen taloudessa vähäinen. Ne koskettavat 46 miljardia dollaria Yhdysvaltojen tuonnista, joka on kaksi prosenttia koko tuonnista. Tuontirajoitukset lisäävät työllisyyttä amerikkalaisessa metalliteollisuudessa, mutta toisaalta kasvattavat tuontiterästä ja -alumiinia käyttävän teollisuuden kustannuksia. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan tuontitullit loisivat lisää 33 000 metalliteollisuuden työpaikkaa, mutta toisaalta hävittäisivät 179 000 työpaikka metalleista riippuvilla teollisuudenaloilla. Sen verran Trumpin kauppapolitiikassa on mieltä!

Yhdysvaltojen osakemarkkinat ovat reagoineet hermostuneesti esitettyihin tulleihin. Esimerkki General Electricin ja Goldman Sachsin kaltaiset suuryritykset sekä maataloustuottajat ovat asettuneet vastustamaan niitä. Tullit jakavat siis markkinoita, mutta on niillä puolustajansakin ja varsinkin monet teknologiayhtiöt kuuluvat niihin. Kiina onkin rikkonut patenttioikeuksia ja saanut asiatonta hyötyä amerikkalaisesta teknologiasta. Kiinan ja Yhdysvaltojen välinen taloudellinen riippuvuus on niin syvää, ettei olisi mikään ihme vaikka tulleista vielä neuvoteltaisiin ja ne peruttaisiin. Ongelmana on se, että tullien tuottama hyöty on kohdennettua ja siten helposti osoitettavissa, kun taas niiden haitat leviävät koko talouteen.

Jos tullien korotukset pannaan toimeen ja varsinkin jos ne saavat kauppasodan piirteitä, niin suurin häviäjä on avoin maailmantalous ja Maailman kauppajärjestö (WTO). Jo nyt WTO on kärsinyt kahdenvälisistä kauppasopimuksista ja sen riitojen välitysmenettely uhkaa lamaantua. Kauppajärjestö kiikkuu olemassaolonsa rajoilla ja Trumpin hallitus on tehnyt kaikkensa sen halvaannuttamiseksi. Kuitenkin WTO on yksi monenkeskisen taloudellisen vaihdon tukipylväitä. Sen romahtaminen hyödyttäisi vain suuria talousmahteja, kun taas pienet avoimet taloudet, kuten Suomi, jäisivät suurempien tullipolitiikan jalkoihin ja joutuisivat kärsimään.

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 38 Demokraatti
ANI SUORASUU - Ann Selinille ei ryppyillä
VARAA PAREMPAAN - Eveliina Heinäluoma haluaa herättää puolueet Helsingissä
KUIN ERI PLANEELTA - SDP:n ja hallituksen sote-linjat eivät kohtaa
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat