Fair Transport – Reilujen kuljetusten Eurooppa

“Vakava virheliike” – liitto lähetti kirjeen Anne Bernerille

Kuva: Kari Hulkko

TeliaSoneran Global Services And Operations -yksikön tammikuun puolivälissä alkaneet yhteistoimintaneuvottelut uhkaavat yhtiön asiakkaiden verkkojen laatua ja tietoturvaa, ilmoittaa Ammattiliitto Pro.

Suomalaisten teleyhteyksien kannalta uhkaavin asia on liiton mukaan se, että Jyväskylässä tällä hetkellä sijaitseva verkonvalvonta tullaan työnantajan toimesta siirtämään yksikön osalta Ruotsiin.

Ammattiliitto Pron mukaan yhtiön henkilöstö on tehnyt kaikkensa vakuuttaakseen työnantajan siitä, että tekeillä on vakava virheliike.

– Miten tämä muutos parantaisi verkon laatua, kun Suomessa olevalta henkilöstöltä viedään mahdollisuuksia korjata virheitä ja kehittää verkon toimintaa, Pron puheenjohtaja Jorma Malinen kysyy.

– Todennäköisesti tietoturva tulee kärsimään, kun tietoyhteiskunnalle tärkeän verkon toimintaa ryhdytään valvomaan Suomen rajojen ulkopuolella, meren takaa satojen kilometrien päästä. Yhtiön Suomen johto ei kuitenkaan näe tässä mitään ongelmia.

Valvova viranomainen Viestintävirasto on pyytänyt selvitystä TeliaSoneralta sen verkoissa viime aikoina toistuvasti olleista vakavista virheistä.

Pro on myös lähettänyt tänään kirjeen viestintäministeri Anne Bernerille (kesk.), jossa ministeriä pyydetään selvittämään verkonvalvonnan nykytilannetta, kehitystarpeita sekä mahdollisuutta muuttaa lainsäädäntöä, jotta suomalaisten verkkoyhteyksien toiminta Suomessa turvataan.

Pro ja TeliaSoneran henkilöstö vaativat yhtiön johtoa ja valtionhallintoa tekemään kaikkensa, jotta nyt siirrettävä verkonvalvonta säilyisi Suomessa.

Pro muistuttaa, että tietoyhteiskuntakaaren säädökset edellyttävät, että verkonvalvonnan ja operoinnin on oltava palautettavissa Suomeen.

– On vaikea nähdä miten tämä onnistuu, kun tähän liittyvää osaamista hävitetään yhtiöstä. Nykyisin siirrettävässä yksikössä verkkovalvontaa hoitaa Jyväskylässä parikymmentä henkilöä, Malinen korostaa.

Malisen mukaan lainsäädäntö ei tällä hetkellä takaa suomalaisille tärkeiden verkkotoimintojen sijoittumista maan rajojen sisäpuolelle, joten sitä on muutettava.

Keskustelua aiheesta

Verohallinto havainnut yrityksiin kohdistuvia identiteettivarkauksia

Verohallinto kertoo paljastaneensa, että yrityksiin on kohdistunut identiteettivarkauksia, joiden avulla on yritetty päästä käsiksi perusteettomiin arvonlisäveron palautuksiin. Verohallinto on yhteydessä yrityksiin, joita asia koskee.

Osana jatkuvaa valvontaansa Verohallinto on havainnut, että suomalaisiin yrityksiin on kohdistunut identiteettivarkauksia, joiden avulla on yritetty saada arvonlisäveron palautuksia.

Verohallinnon mukaan tapauksilla olisi yhteys järjestäytyneeseen rikollisuuteen Virossa.

Verohallinto ottaa yhteyttä niihin yrityksiin, jotka ovat sen mukaan joutuneet identiteettivarkauden kohteeksi.

Asian laajuutta tutkitaan Verohallinnossa, joten uusia tapauksia saattaa ilmetä.

Suomessa arvonlisäverovalvonta rakentuu asiakastietojen hallintaan, ilmoitus- ja maksuvalvontaan, riskienhallinnan analyyseihin ja näitä kaikkia hyödyntävään verotarkastukseen.

Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tänä vuonna julkaiseman tutkimuksen mukaan Suomen arvonlisäverovaje on kansainvälisesti vertailtuna hyvin pieni. Verohallinto on aktiivinen toimija EU-tason ALV-petostorjunnassa.

Väitös: Evakkolasten kokemuksia voidaan hyödyntää pakolaislasten kotouttamisessa

Kodin menetys jättää pitkälle elämään raskaita tunnemuistoja, Eeva Riutamaa toteaa

Karjalan evakkolasten hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä väitöstyössään tutkineen Eeva Riutamaan mukaan tuloksia voidaan soveltaa pakolaislasten kotouttamisessa. Tutkimuksen mukaan lasten hyvinvointia, yhteisöön kuulumista sekä sosiaalista pystyvyyttä tukivat tasapainoinen kotikasvatus, vastavuoroinen suhde muihin lapsiin ja suositun oppilaan asema.

Kodin melankolisuudella, eristyneisyydellä ja koulukiusaamisella puolestaan oli negatiivinen yhteys ikääntyvän evakkolapsen hyvinvointiin.

Riutamaa tarkastelee Turun yliopistoon tekemässään väitöskirjassa luovutetusta Karjalasta lähtöisin olevien evakkolasten tunnemuistoja ja niiden yhteyttä myöhempään hyvinvointiin. Keskiössä ovat koti- ja koulukasvatusta muistelevien ikäihmisten kokemukset. Tutkimukseen osallistuneiden keski-ikä oli 75 vuotta.

– Sota on aina julmaa. Se pirstaloi lapsen maailman. Kodin menetys jättää pitkälle elämään raskaita tunnemuistoja, Riutamaa toteaa.

Tutkimustaan varten Riutamaa haastatteli 11:tä evakkolasta sekä sai kyselytutkimukseensa vastauksen 631 evakkolapselta.

– Tuloksia voidaan soveltaa nykypäivän pakolaislasten kotouttamiseen, jossa ensiarvoisen tärkeää on perheiden osallisuuden ja integroitumisen tukeminen uudessa ympäristössä. Evakkolapset, jotka hyväksyttiin tasavertaisina ikätovereiden parissa, saivat suotuisat kasvun eväät, Riutamaa sanoo.

Kielteisillä tunnemuistoilla on Riutamaan mukaan merkittävä negatiivinen yhteys ikääntyvän evakkolapsen hyvinvointiin.

Vanhempien suru luonut melankolista ilmapiiriä.

Lapsuusvuosien emotionaalinen vaje kodissa on jättänyt evakkolapsille pitkälle vanhuuteen kipeitä tunnemuistoja.

– Vanhempien mielialaan jäänyt suru ja kaipaus ovat luoneet evakkolasten kotiin melankolisen ilmapiirin, jota kasvava lapsi on ryhtynyt tunnemuistoissaan kantamaan. Tämä oli evakkolasten kotikasvatuksessa merkittävin negatiivista yhteyttä ilmaiseva hyvinvointitekijä, Riutamaa kertoo.

Vastavuoroinen yhteys äitiin ja isään on Riutamaan mukaan suojellut turvattomissa olosuhteissa.

Perheen erilaisuus puolestaan vaikeutti lasten kiinnittymästä vertaistovereihin.

– Lapsen kokemus perheensä erilaisuudesta ja kasvuympäristön ulkopuolelle jäämisestä jättää negatiiviset tunnemuistot, joilla on yhteys myöhempään hyvinvointiin. Evakkolapset, jotka jo kodeissaan kokivat yksinäisyyttä, ovat vanhetessaan vaarassa eristäytyä. Yhteiskunnallisesti tärkein tehtävä on tukea vanhempien jaksamista ja uuteen yhteisöön liittymistä.

Ortodoksitaustaisia kiusattiin enemmän.

Koulukokemusten osalta tutkimus osoittaa kantaväestöstä poikkeavan uskonnollisen ja kielellisen taustan olleen merkittävin syrjityksi tulemisen syy.

– Ortodoksitaustaisia lapsia kiusattiin muita evakkolapsia enemmän. Ryhmien ero oli tilastollisesti merkittävä. Nämä lapset joutuivat kokemaan nimittelyä ja syrjintää, kuten ´ryssän kakara, kommari, vääräuskoinen, pakana, punikki ja emakko´. Kiusaaminen oli myös fyysistä. Lapset joutuivat nyrkkitappeluihin, saivat osakseen lyömistä, heitä tönittiin koulumatkoilla kuraojiin, reppuja ja vaatteita sotkettiin, Riutamaa sanoo.

Kokemukset kiusaamisesta olivat tutkimusaineistossa vähemmistössä, mutta niihin liittyvät muistot syrjinnästä ja kaltoinkohtelusta olivat Riutamaan mukaan sitäkin raskaampia.

Evakkolapset, joiden kanssa kipeistä kokemuksista ja kodin menetyksestä on puhuttu, voivat ikääntyneinä pääsääntöisesti hyvin. Yhdeksi elämää kannattelevaksi voimaksi osoittautuivat laulut, joista ylivoimaisesti suosituin oli Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.

– Kotien kasvatusmetodit myötäilevät suomalaista kasvatustraditiota. Lapsia on enimmäkseen palkittu hyvästä työstä ja rangaistu tottelemattomuudesta. Palkitsemiskeinoista yleisin on ollut julkinen tunnustus ja rangaistuskeinoista ruumiillinen kuritus.

Selviytymistä ovat tukeneet kotikasvatuksessa omaksuttu tulevaisuuden usko, sosiaalinen kanssakäyminen ja toiminnallisuus elämän eri alueilla.

Syyttäjä vaatii Vantaan ex-kaupunginjohtaja Peltomäelle vankeutta

Kuva: Lehtikuva / Mikko Stig
Syyttäjät Katja Harakka, Seita Heinström ja Tuire Tamminiemi Vantaan entistä kaupunginjohtajaa Jukka Peltomäkeä ja kahta muuta vastaajaa koskevan lahjus- ja virkarikosepäilyn käräjäoikeuskäsittelyn valmisteluistunnossa Helsingissä.

Syyttäjä vaatii Vantaan entiselle kaupunginjohtajalle Jukka Peltomäelle vankeutta. Peltomäkeä syytetään käräjillä törkeästä lahjuksen ottamisesta sekä virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Syyttäjän mukaan Peltomäki sai arkkitehtitoimisto Forma-Futuran omistajalta rahallisia etuja ja rahaa. Syyttäjä vaatii arkkitehtitoimiston omistajalle Leila Tuomiselle vankeutta muun muassa törkeästä lahjuksen antamisesta.

Peltomäki ja tämän lähipiiri on esimerkiksi asunut arkkitehtifirma Forma-Futuran asunnoissa. Haastehakemuksen perusteella Tuominen on vuokrannut asuntoja arkkitehtitoimiston ja FF-sijoitus Oy:n edustajana Peltomäelle ja tämän lähipiirille alle markkinahinnan.

Lisäksi arkkitehtifirman omistaja ja toimitusjohtaja olisi syyttäjän mukaan antanut Peltomäen lähipiirin omistamalle yritykselle 80 000 euroa käyttöpääomaa ja tarjonnut Peltomäelle ulkomaanmatkoja Forma-Futuran edustajana. Yhteensä Peltomäki ja tämän lähipiiri saivat syyttäjän mukaan lahjuksia noin 200 000 euron arvosta. Forma-Futura taas sai paljon suunnittelutöitä Vantaalla.

Peltomäki ja arkkitehtitoimiston omistaja kiistävät kaikki syytteet.

Juttua käsitellään tänään valmisteluistunnossa Helsingin käräjäoikeudessa. Juttuun liittyy kolme haaraa, joita kaikkia yhdistää arkkitehtitoimiston omistaja. Juttujen varsinainen käsittely alkaa myöhemmin syksyllä.

Haaroista ensimmäisessä on kysymys siitä, saiko Jukka Peltomäki lahjuksia vuosina 2006–2011.

Toisessa haarassa Tuomista syytetään HOK-Elannon entisen kiinteistöjohtajan lahjomisesta.

Kolmannessa haarassa arkkitehtitoimiston toimitusjohtajaa syytetään lisäksi muun muassa törkeästä lahjuksen antamisesta Vantaan kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenelle vuosina 2007–2011.

Keskustelua aiheesta

Kirja: Kekkonen vaikeni terveysongelmistaan jopa lääkäreilleen

kekkonensepposaves16468

Tänään julkaistu Maarit Tyrkön (nyk. Huovinen) Presidentti ja toimittaja -kirja kertoo uutta tietoa siitä, millaiset olivat viimeiset vuodet sairastava Urho Kekkosen rinnalla.

Tyrkön ja presidentin neurologina toimineen Erkki Kivalon keskusteluun perustuva luku paljastaa muun muassa, että presidentti oli terveysongelmistaan vaitonainen jopa lääkäreilleen.

Kivalon mukaan ikinä ei tiennyt, mitä todella oli tapahtunut, esimerkiksi oliko joku toinen jo tutkinut presidentin tai oliko vaiva hoidettu vai ei.

– Presidentin terveydestä huolehtiminen oli kuin vaikean ristisanatehtävän ratkaisemista. Se oli kaiken kaikkiaan hyvin hankala homma loppuun asti. Eikä silloin ollut kysymys siitä, että presidentti olisi unohtanut mitä oli tapahtunut.

Kekkonen sairasti hitaasti etenevää verisuonisairautta. Kivalo sanoo kirjassa, ettei presidentti vielä kesän kynnykselläkään vuonna 1981 ollut dementoitunut, vaikka niin on annettu ymmärtää.

Kesän lopussa ollut Islannin matka kuitenkin epäonnistui täysin. Kivalo kuuli, että jo menomatkalla presidentti oli ihmetellyt, mihin oltiin matkalla ja keitä oli mukana. 70-luvulla alkaneet muistamattomuus- ja poissaolokohtaukset johtuivat verisuonisairaudesta.

Islannin matkan jälkeen samana vuonna Kekkonen luopui presidentin virasta, ja seuraavat vuodet häntä hoidettiin Tamminiemessä, jonne kirjan mukaan edes lähimpiä ystäviä ei päästetty tapaamaan häntä.

Kivalon mukaan tämä johtui flunssan takia leimahtaneesta arterioskleroosisesta psykoosista. Se aiheutti muistamattomuutta ja sekavuutta, mikä tuotti Kekkoselle ahdistusta.

Urho Kekkonen kuoli 31. elokuuta vuonna 1986. Matti Kekkonen ilmoitti isänsä kuolinsyyksi verenkiertohäiriön aivorungon alueella.

Tuore kirja: Suomessa suuri hämmennys valtionyhtiöiden ympärillä

Kuva: Lehtikuva / Mikko Stig

Suomessa vallitsee suuri hämmennys siitä, miten valtion pörssiyhtiöihin pitäisi suhtautua. Talouspiireissä valtaosa ei pidä yritystoimintaa valtion tehtävänä. Toiset taas tähdentävät, ettei arvokkaasta omaisuudesta pidä missään nimessä luopua. Näkemyserot ovat ideologisia.

Kaikki ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että valtio on passiivinen omistaja, joka ei puutu pörssiyritystensä toimintaan. Esimerkiksi valtion omistajaohjaus on patistanut pörssiomistuksia hallinnoivaa Solidiumia aktiivisempaan otteeseen vasta äskettäin.

uomen johtaviin taloushistorioitsijoihin kuuluva Markku Kuisma käy uudessa kirjassaan Valtion yhtiöt – nousu ja tuho (Siltala 2016) läpi yritysten syntyvaiheita ja kehitystä. Kirjan mukaan valtion yritysten perustaminen ja kehitys sisältää monenlaisia vaiheita, joissa ideologiset periaatteet heittivät häränpyllyä. Kaikkein selvimmin tämä näkyy metsäteollisuusyhtiö Enso Gutzeitin (nykyisin Stora Enso) synnyssä.

Juuri itsenäistynyt Suomen valtio osti enemmistön Gutzeitista lokakuussa 1918. Päätöksen teki niin sanottu pankkiirisenaatti. Senaattia johtaneella Juho Kusti Paasikivellä oli kaksoisrooli, sillä hän oli myös oston kätilöineen Kansallis-Osake-Pankin (KOP) pääjohtaja.

Paasikivi ja kumppanit olivat ideologialtaan tiukkoja yksityisen liike-elämän kannattajia, mutta ideologia sai väistyä käytännön syiden tieltä.

Saksalaisten ja brittien kiinnostus Suomen metsiä ja metsäteollisuutta kohtaan oli torjuttava. Oman lisänsä toi Paasikiven ja muiden suomalaismielisten pyrkimys lyödä kiilaa ruotsinkieliseen suurteollisuuteen, mihin suomenkielinen yksityinen pääoma ei riittänyt.

Kuisma päätyy päätelmissään puolustamaan valtionyhtiöitä. Hän huomauttaa, että valtionyhtiöt kuten Outokumpu, Neste ja Kemira ovat monipuolistaneet Suomen taloutta tavalla, johon yksityinen pääoma ei kyennyt eikä halunnut.

Yhtiöille ominaista on ollut yritysjohdon näkemyksellisyys ja itsenäisyys.

Kuisma myös varoittaa tuhoamasta valtionyrityksiä ohimenevien ideologioiden huumassa.