Näin kertoo Tapaturmavakuutuskeskuksen (TVK) asiantuntija, tietokanta-analyytikko Janne Sysi-Aho STT:lle.

Sosiaali- ja terveysalalla väkivaltatapausten lisääntyminen on ollut vielä muita aloja voimakkaampaa. Esimerkiksi yksityisellä sote-alalla työpaikkaväkivallan määrä on lähes nelinkertaistunut ja sosiaalihuollon laitospalveluissa yli kolminkertaistunut.

Tämä selviää Tapaturmavakuutuskeskuksen tilastosta, joka kuvaa työntekijöiden työssä kohtaamaa väkivaltaa. Tarkastelujakso kattaa vuodet 2005-2023.

Työtapaturmatilastoon kirjataan vakuutuksen korvaamat väkivallasta aiheutuneet työtapaturmat. Tällaisia tapauksia ovat esimerkiksi väkivallasta aiheutuneet terveydelliset seuraukset, jotka vaativat terveydenhoitoa.

-  Tämän taakse jää kaikki sellaiset väkivaltatilanteet, jotka eivät vaadi terveydenhuollon toimia eivätkä näin tilastoidu vakuutukseen työtapaturmina. Nämä tilastot kuvaavat siis vain vakavan ilmiön huippua, Sysi-Aho sanoo.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston (avi) työsuojelutarkastajan Tessa Olinin mukaan monilla työpaikoilla on yhä se ongelma, että työntekijät eivät kerro uhka- tai väkivaltatilanteista eteenpäin.

Erityisesti vähäpätöisinä pidetyt tilanteet saattavat jäädä raportoimatta, sillä saatetaan ajatella, että ne ikään kuin kuuluvat työnkuvaan. Tällaisia tilanteita saattavat olla esimerkiksi töniminen tai vaatteiden repiminen.

-  Kokonaisuudessa kaikilla mahdollisilla uhka- ja väkivaltatilanteilla on väliä. Kun tilanteista ilmoitetaan, voi se johtaa konkreettisiinkin toimenpiteisiin kuten esimerkiksi lisäapuun yövuoroissa, jos niissä toistuvasti on uhkatilanteita.

MYÖS SOTE-ALAN ammattijärjestö Tehy on pyrkinyt lisäämään tietoisuutta väkivaltatilanteista ja niiden uhkasta ilmoittamisen tärkeydestä. Lisäksi työnantajien pitää ottaa ilmoitukset vakavasti.

-  Tässä on se ongelma, että jos tapaukset ilmoitetaan ja ne vaan käsitellään eikä mietitä toimenpiteitä, niin silloinhan ajattelen, että ilmoittajille tulee vähän turhautunut olo, Tehyn työelämäasiantuntija Heli Kannisto toteaa.

Tehy korostaa työnantajien vastuuta ja velvollisuuksia väkivallan ehkäisyssä. Olennaista olisi tapahtumien ennaltaehkäisy ja työturvallisuutta parantavat toimenpiteet, kuten työskentelytilojen turvallisuus. Työntekijällä on esimerkiksi oltava mahdollisuus poistua uhkaavasta tilanteesta.

Työnantajan tulee myös ottaa kaikki tapaukset vakavasti.

-  On tosi tärkeää, että työpaikoilla myös käydään läpi niitä tilanteita ja mietitään toimenpiteitä, miten vastaavaa voidaan ehkäistä ennalta jatkossa. Eikä vain todeta, että emme olisi tälle mitään voineet tehdä, Kannisto sanoo.

Sote-alan työntekijöiden kohtaama väkivalta voi pahimmillaan olla vakavaa. Myös henkinen väkivalta, kuten aiheeton arvostelu tai osaamisen mitätöinti, on yleistä fyysisen väkivallan lisäksi. Fyysinen väkivalta voi olla hyvinkin laaja-alaista.

-  Lyömistä, puremista, potkimista, sanallista uhkailua fyysisellä väkivallalla, tönimistä, tappouhkauksiakin on, hiuksista repimistä, sylkemistä, tavaroilla heittelyä, Kannisto listaa.

Esimerkiksi Helsingin Sanomat kertoi vastikään tapauksesta, jossa Pirkanmaan hyvinvointialueella työskentelevän sairaanhoitajan kaularanka murtui työajalla koetussa väkivaltatilanteessa.

TAPATURMAVAKUUTUSKESKUKSEN Sysi-Ahon mukaan työpaikkaväkivaltalukujen kasvu esimerkiksi yksityisellä sote-alalla selittyy osin sillä, että ihmiset hakeutuvat väkivallan vuoksi hoidon piiriin entistä herkemmin. Sote-alan kohdalla myös ala on kasvanut, mikä hänen mukaansa saattaa näkyä tilastossa hienoisena väkivaltatapausten määrän kasvuna.

-  Se ei kuitenkaan yksin selitä näin voimakasta kasvua. Jos väkivaltatapaukset ovat nelinkertaistuneet, niin kyllä silloin luvut kertovat myös sen, että työpaikkaväkivalta ilmiönä on kasvanut. Se on huolestuttavaa.

Työsuojelullisesta näkökulmasta katsottuna monilla työpaikoilla on yhä edelleen puutteita uhka- ja väkivaltatilanteisiin varautumisessa. Avin Olinin mukaan esimerkiksi työpaikkakohtaiset kirjalliset toimintaohjeet uhkatilanteissa saattavat puuttua kokonaan, tai mahdollisia uhkatilanteita ei ole edes osattu tunnistaa.

Samaa mieltä on Työturvallisuuskeskuksen erityisasiantuntija Anssi Kaarnalehto, jonka mukaan ensimmäinen askel on vaarojen ja riskien tunnistaminen, selvittäminen ja arviointi.

-  Meidän täytyy tunnistaa ne tilanteet ja ilmiöt mitä on. Sen jälkeen kun on todettu, että tällainen on olemassa, niin nollatoleranssin mukaan toimitaan. Asioille täytyy tehdä jotain, ei voida vaan katsoa miten tilanteet kehittyy. Nehän kehittyy, jos asioille ei tehdä jotain, sanoo Kaarnalehto.

Uutista päivitetty kauttaaltaan klo 12.01

Henrietta Nyberg, Vilma Malmgren / STT