Valhepolitiikan nykyisenä esikuvana pidetään Donald Trumpia, jonka toiminnassa fakta ja fiktio sekoittuu makeaksi smoothieksi. Tämä juoma kelpaa tietynlaisille ihmisille, jotka eivät jostakin syystä halua ottaa totuutta vastaan.

Politiikan lisäksi valheeseen on lähtenyt mukaan myös liuta populistisia toimittajia yleensä mainosrahoitteisen median puolelta. Esimerkiksi MTV -uutisten taso on hirveästi laskenut. Medianlukutaitoni sanoo, että vältä näitä uutisia. Samoin tietysti kumpikin aamulla ilmestyvä iltapäivälehti. Toimintakulttuuria on lisäksi muokannut sosiaalisen median lyhyeen ilmaisuun kannustava kieli.

Poliittisista puolueista valheen päälle on perinteisesti rakentanut perusuomalaiset aina ohjelmiaan myöden. Tälle valheen saralle on rynnimässä vahvasti myös kokoomus, joka on nyt viimeksi irrottanut maskit (puolittain vahingossa) suuremmasta asiakokonaisuudesta.

Verrattuna takavuosikymmeneen tilanne on hurjasti muuttunut. Nykypäivänä totuudenvenyttäjänä aiemmin tunnettu Hannu Karpo kuulostaa lähes totuudenpuhujalta. Hymy-lehtikin oli aika kesyä kamaa nykymedioitten vääristelyn rinnalla. Itse olen ostanut iltapäivälehden viimeksi parikymmentä vuotta sitten. Olen tullut erinomaisesti toimeen ilman niitä. Pyrkiessäni lähemmäksi totuutta valitsen medioista YLE:n, Hesarin ja Suomen Kuvalehden. Näitä medioita pystyy seuraamaan kriittisesti. Toki on muutamia hyviä maakunnissa ilmestyviä medioitakin.

Valheen ja totuuden välinen kompleksinen suhde on kiteytetty varsin hyvin Turkka Malin kääntämässä kappaleessa Valhe ja totuus. Alkuperäisteksti on venäläisen lauluntekijän ja runoilijan Vladimir Vysotskin. Tarinassa valhe ryöstää totuuden vaatteet ja kultaisen pannan ryhtyen kulkemaan maailmalla totuuden sijaisena ja saman näköisenä. Ihmisten on lopulta vaikea erottaa totuutta valheesta. Olkaamme valppaina!

Kirjoittaja on yrittäjä ja SDP:n piirihallituksen jäsen Kaustiselta.