Mielipiteet

Valinnanvapausmalli yskii ja hallituksen aika käy vähiin

Sipilän hallituksen asiakkaan valinnanvapautta sosiaali- ja terveydenhuollossa koskeva lakiesitys on viimeisteltävänä. Julkisen sektorin työehtosopimusneuvottelut ovat solmussa. Kuntien huoli sote-palvelujen tulevaisuudesta kasvaa. Palvelujen kokonaisulkoistuksia tehdään. Myös työmarkkinakeväästä ennakoidaan levotonta. Hallituksen työttömyysturvaan sitoma aktivointimalli ja työttömien aseman kurjistaminen eivät helpota tilannetta.  Ammattijärjestöt ja kansalaiset aktivoituvat, mielenilmaisut lisääntyvät ja poliittiset paineet kasvavat.

Myös sote- ja maakuntauudistuksen valinnanvapauteen tehdään korjauksia paineessa.  Toimivan valinnanvapauden mallin rakentamiselle tulee jälleen kiire. Hallituksen yritykset suitsia lainsäädäntöä tiukentamalla sote-palvelujen ulkoistamisia ovat epäonnistuneet. Näyttää siltä, että suuryritykset vievät sotea.

Mitä tapahtuu verotuotoille, jos terveyspalveluissa tehdään yksityisten suuryritysten markkinoita vahvistavia ratkaisuja? Lisääntyvätkö veroista maksettavat kulut soten seurauksena samalla, kun itse verotulot vähenevät veroparatiisisiirtojen, palkkatulojen muuttamisen alemmin verotettavaksi pääomatuloksi ja muiden verokikkailujen vuoksi? Onko kokonaisuus enää kenenkään hanskassa?

Lausuntoyhteenvedossa hallituksen esitysluonnos valinnanvapaudeksi sai kriittisen ja varauksellisen vastaanoton. Enemmistö lausunnonantajista arvioi, että sote-uudistuksen keskeiset tavoitteet, kuten palvelujen yhdenvertainen saatavuus, matala kustannuskehitys ja kustannustehokkuus eivät toteudu.  Eduskuntaan uuden lakiesityksen valinnanvapaudesta on tarkoitus tulla maaliskuun alussa.

Valinnanvapauden lisääminen on oikeansuuntainen kehitystavoite nykyiseen sote-järjestelmään. Hallituksen mallissa sote-uudistuksella tavoitellut säästöt, palvelujen tasa-arvoisuus ja asiakkaiden aito valinnanvapaus ovat kuitenkin kyseenalaisia. On ajauduttu yhä kauemmaksi kustannusten hillintää ja perustason sote-palvelujen parantamista ja sote-integraatiota alun perin tavoitelleesta uudistuksesta.

Sotesta on tulossa sekava ja suuryritysten asemaa vahvistava hallintohimmeli.  Uudistuksen tavoitteet eivät asiantuntijoiden mukaan toteudu. Vaarana on, että suomalaisen soten korkea laatu palveluissa menetetään, kustannukset ja eriarvoisuus yhteiskunnassa kasvaa. Kulisseissa kuohuu.

Esitettyä valinnanvapausjärjestelmää on luonnehdittu taloudellisesti kestämättömäksi ylläpitää (Sovala & Aronkytö 2018). Se vaarantaa asiakkaiden sujuvat palveluketjut pirstoessaan toimivat, asiakaslähtöiset sote-palvelut.  Muutosjohtajat ovat tuoneet esiin painavia perusteluja: ”Maakunta ei voi käynnistää sellaista valinnanvapausjärjestelmää, jota se ei kykene taloudellisesti ylläpitämään”.

Julkisesti rahoitetussa järjestelmässä vahva järjestäjä, kuten maakunta on tapa päästä eroon tarjontavetoisuudesta ja asiakkaiden kerman kuorinnasta.  Miksi järjestäjän ei anneta aidosti edustaa maakunnan asukkaiden tahtoa ja asiantuntija-arvioita palvelutarpeesta?

Hallituksen esitysluonnoksessa on annettu runsaasti painoa asiakasseteleille. Jotkut asiantuntijat ovat arvioineet niiden olevan jopa miljardien rahanreikä (esim. Lehtonen 2017). Maakunnan antamilla asiakasseteleillä asiakas voi hankkia sote-palvelunsa haluamaltaan palvelujen tuottajalta. Asiakassetelit ja henkilökohtainen budjetti siirtävät palveluja yksilövastuun suuntaan.  Kaikilla ihmisillä ei ole voimavaroja, tietoa, eikä osaamista perusteltujen valintojen tekemiseen.

Järjestelmästä on tulossa monimutkainen. Toteuttamisen ongelmia ei korjaa pelkästään se, että hallitus rajasi subjektiivisen asiakassetelin käyttöä erikoissairaanhoidossa. Asiakasseteli on ratkaisuna liian laaja, eikä se anna maakunnalle riittäviä ohjaus- ja vaikuttamismahdollisuuksia järjestämisvastuun toteuttamiseksi.

Hallituksen tekemät korjaukset eivät ole riittäviä toimivan valinnanvapausmallin rakentamiseen, eikä lain järkevään toimeenpanoon. Kun kustannukset kasvavat terveydenhuollossa, on suuri riski, että joudutaan leikkaamaan lisää sosiaalihuollon palveluja kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta, paljon palveluja käyttäviltä, monisairailta ja kuormittavissa elämäntilanteissa eläviltä ihmisiltä.

Asiakassetelien käytön merkittävä rajaaminen turvaisi maakunnalle mahdollisuuden käyttää parhaiten tarkoitusta vastaavia keinoja palvelujen järjestämiseen esimerkiksi kilpailuttamalla (vrt. Sovala & Aronkytö 2018).  Myös yksityisten sote-keskusten markkinoille tuloa pitäisi säädellä. Yksityisten palveluntuottajien  ei tulisi voida perustaa maakuntien rahoittamaa sote-keskusta mihin paikkaan tahansa.

Julkisella toimijalla, maakunnilla tulee olla riittävä päätösvalta turvata se, että palvelut ovat yhdenvertaisesti asiakkaiden saatavilla. Talouteen ja työmarkkinoille tarvitaan myös sotessa vakautta ja ennakoitavuutta. Siten on mahdollista vahvistaa pienyritysten kilpailukykyä, parantaa työllisyyttä ja turvata myös palkansaajien tulevaisuutta. Miljardien rahareikää ja ennakoimatonta sote-sotkua ei kannata tehdä. On tehtävä ratkaisuja, jotka ovat kestäviä ja oikeudenmukaisia tuleville sukupolville.

 

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 41 Demokraatti
TIEDUSTELULAIN ABC - Mitä tavallisen ihmisen pitää tietää?
LÄHIÖELÄMÄÄ - Selma Vilhunen teki rosoisen nuoriselokuvan
TARJA HALONEN - YK:n tulisi toimia pienemmällä budjetilla
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat


Uusimmat