Valkoinen paperiarkki ja ihosi tuoksu – Holappa-matinea tavoitti yleisön

Kun Pentti Holappa -matinea päättyi Paasitornissa tiistai-iltana, kuultiin ihastuksen huudahduksia. ”Paras runoilta, jossa olen käynyt” sanoi moni niistäkin, joilla on vuosikymmenien kokemus taidetapahtumista.

Holapan runoista oli tosiaankin koottu sujuva ja nautinnollinen tilaisuus. Viipeellä toteutetussa runoilijan 85-vuotisjuhlamatineassa olivat kohdallaan niin tekstien valinta ja esittäminen kuin kokonaisuuden rytmitys.

Runoilijan laajasta tuotannosta valitut yli 30 runoa tekivät tunnelmasta väliin tumman, väliin taas hilpeän kielellisen huumorin ansiosta. Olemisen tuska, menetys ja kuolema olivat läsnä, mutta myös elämän ilot ja nautinnot.

Yhteiskunnallisia huomioita sisältäneistä säkeistä välittyi runoilijan lukeneisuus ja laaja tietomäärä sekä vahva sosiaalinen omatunto. Jotkin toteamukset olivat jopa päivänkohtaisia, kuten ”nuoriso kaipaa jälleen puhdasta kapitalismia”.

Holappa saatetaan mieltää urbaanina runoilijana, mikä hän onkin. Mutta hänellä on myös läheinen suhde luontoon. Kaunis kuvaus syntyy vaikkapa varpusesta pensasaidassa.

Matinean päätösrunot keskittyivät rakkauteen. Niissä toistuivat epätoivo ja turhautuneisuus täyttymättömästä rakkaudesta itseironialla höystettynä. Kaikki aistit juhlivat tai kipuilevat. ”Kärsin poissaolostasi, se etikoittaa viinini.”

Räppiä ja äänirunoa

Runoja esittivät Arvo Ahlroos, Jarmo Heikkinen, Leevi Lehto ja Tuukka Vasama. Jokainen omalla, muista erottuvalla tyylillä. Holapan runot taipuivat yhtä hyvin Heikkisen tutulla, kauniilla äänellään esittämään rauhalliseen lausuntaan kuin Vasaman tangokuninkaan uljautta ja tunteen paloa hehkuneisiin tulkintoihin. Lehto puolestaan räppäsi oman osuutensa näytösluonteisesti. Lauluilmaisukin toimi. Harri Saksala lauloi oman sävellyksensä runoon Syyskuu alkaa.

Salintäysi yleisö näytti nauttivan suuresti musiikin avulla tehdyistä siirtymistä teemasta toiseen. Yrjänä Sauroksen ”äänirunot” aluksi hämmensivät, sitten riemastuttivat.

Tilaisuuden lämmintä tunnelmaa tihensi se, että myöhäiseen ikään ehtinyt runoilija seurasi ohjelmaa paikan päällä intensiivisesti. Hän myös luki itse runonsa Aleksanteri kokoelmasta Savun hajua.

”Tällaista pitää saada lisää”, matinean jälkipuheissa tuumittiin. Olisikohan korkea aika kaivaa Kulttuuridemarit-yhdistys naftaliinista.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat