Punamulta ja sinipuna maistuivatkin loppuaikoinaan kalanmaksaöljyltä ilman terveysvaikutuksia. Sosialidemokratian oli lähes mahdotonta erottua sotkusta. Puhumattakaan siitä, että se voittaisi vaaleja. Kun Sipilän hallitus taapersi avokonttorivaiheessa en vielä käsittänyt, että sitähän tämä nyt on, blokkipolitiikkaa. Oikeistoblokki otti ohjelmaansa kaiken mistä olivat unelmoineet.

Kansallisomaisuuden myyminen, yhteisten palvelujen laajamittainen yksityistäminen ja ay-liikkeen nöyryyttäminen muuttuivat lihaksi. Bisneksen henki leijui vetten päällä.

Olen siis alkanut epäillä blokkisysteemin mielekkyyttä. Ainakin tässä nykyisessä muodossaan se lähenee niin sanottua winner-takes-it-all -järjestelmää, jossa oppositiolle lyödään luu kurkkuun. Käsite on tutumpi demokratian kehitysmaissa, jossa oppositioon joutuminen
merkitsee parhaassakin tapauksessa vankilatuomiota.

Abban biisinä winner-takes-it-all tuo toisaalta mieleen kehittyneemmän demokratian, Ruotsin. Syyskuun vaalien tulos naapurissa johti tilanteeseen, jossa blokkisysteemin osapuolille, porvariallianssille ja punavihreille jäi käsiin vain kaksi vaihtoehtoa. Oli joko luovuttava blokeista tai sitten hyväksyttävä natsitaustaisten ruotsidemokraattien tuki hallitsevalle blokille. Muussa tapauksessa joudutaan uusiin vaaleihin, jotka eivät ilmeisesti ratkaise mitään.

Tätä kirjoitettaessa tilanne oli vielä auki, joskin jonkinlaista blokkirajat ylittävää vaihtoehtoa etsitään demarien Stefan Löfvenin johdolla. Äärioikeiston nousu on muuttanut blokkiasetelmia muuallakin, kuten vaikkapa Saksassa.

Nihkeämmäksi muuttunut suhteeni blokkeihin ei sulje pois punavihreää vaihtoehtoa, jos kansa sellaisen sattuisi haluamaan. Mutta sen hallituksen, kuten muidenkin tulevien, tulisi oppia nykyisen virheistä. Ei merkittävää osaa kansasta pidä sulkea päätöksenteon ulkopuolelle ainakaan sellaisissa asioissa, jotka kantavat vaalikausien yli.

Ei päästä koskaan eteenpäin, jos aina winner-takes-it-all -hallitusten vaihtuessa seuraaja purkaa edellisen päätökset.

Muutaman vuosikymmenen kokemuksen perusteella osaan jo havaita, että suuriin vaalivoittoihin sisältyy aina seuraavien vaalien tappion siemen ja katkeriin vaalitappioihin seuraavan vaalivoiton siemen.

Ajatteluani saa kernaasti kritisoida. Tämän päivän kokemuksella tuntuu tietysti utopistiselta, että sosialistisia uudistuksia voitaisiin joskus tehdä porvaripuolueiden myötävaikutuksella.

Mutta niitähän Forssan ohjelman ”lähiajan tavoitteet” olivat. Ne voitiin toteuttaa puolueiden yhteistyöllä, koska ne todettiin järkeviksi. Yritysdemokratiaa on viety eteenpäin Saksassa ja Ruotsissa koska se on ollut perusteltua työnantajankin mielestä.

Toisinpäinkin tapahtuu. Mekin olemme oppineet, että markkinataloudella on hyviäkin puolia jos toki kielteisiäkin.

Pitäisi oppia toimimaan niinkuin sivistyspuolueet toimivat sivistysvaltiossa.