Politiikka

Valtaa Pietarista Helsinkiin ja senaatilta eduskunnalle – sata vuotta valtalaista

Museoviraston kuvakokoelmat / Historian kuvakokoelma
Rautatientorille kokoonnuttiin osoittamaan mieltä valtalain johdosta kesällä 1917.
Museoviraston kuvakokoelmat / Historian kuvakokoelma
Rautatientorille kokoonnuttiin osoittamaan mieltä valtalain johdosta kesällä 1917.
Museoviraston kuvakokoelmat / Historian kuvakokoelma
Rautatientorille kokoonnuttiin osoittamaan mieltä valtalain johdosta kesällä 1917.

”Suomen eduskunta yksin päättää, vahvistaa ja voimaanpantavaksi määrää kaikki Suomen lait”.

Näin kirjattiin tasan sata vuotta sitten 18. heinäkuuta 1917 eduskunnassa hyväksyttyyn lakiin korkeimman vallan käytöstä, joka sittemmin on tullut tunnetuksi niin sanottuna valtalakina.

Valtalain keskeisimpänä päämääränä oli siirtää aikaisemmin Venäjän keisarille kuulunut Suomen suuriruhtinaskunnan korkein valta Suomeen ja eduskunnalle. Lakia ajoi etenkin eduskunnan enemmistön saavuttanut sosialidemokraattinen puolue Otto Wille Kuusisen sekä Yrjö Mäkelinin johdolla.

Valtalailla eduskunta julistautui korkeimman vallan käyttäjäksi Suomessa. Ainoastaan ulko- ja sotilaspolitiikka jätettiin Venäjällä valtaa käyttäneelle väliaikaiselle hallitukselle. Lailla siirrettiin valtaa sekä Pietarista Helsinkiin että kansanvallan hengessä Suomen senaatilta eduskunnalle.

Helsingin yliopiston poliittisen historian yliopistonlehtori Tauno Saarelan mielestä valtalakia voidaan pitää historian valossa tärkeänä.

– Valtalaki osoittaa, että työväenliike toimi vahvasti myös Suomen kansallisen aseman parantamisen puolesta.

Saarelan mukaan havainto on keskeinen etenkin tarkasteltaessa sitä vuoden 1918 voittajien tulkintaa vasten. Vapaussota-tulkinnan mukaan työväen nähtiin taistelevan Suomen itsenäisyyttä vastaan.

Vuoden 1917 tapahtumat jäävät hyvin vahvasti vuoden 1918 käydyn sisällissodan jalkoihin.

Valtalaki säädettiin tilanteessa, jossa oli epäselvää, kuka Suomen korkeinta valtaa käytti. Historian tuulet olivat sysänneet Venäjän keisari Nikolai II:n maaliskuun vallankumouksen seurauksena valtaistuimeltaan. Venäjän vanhoillisen duuman kieltäydyttyä hajoamasta valtaan nousi duuman asettama väliaikainen hallitus.

Samaan aikaan Suomessa ensimmäisen maailmansodan vaikutukset voimistuivat; työttömyys kasvoi, nälänhätä uhkasi ja sadantuhannen venäläissotilaan läsnäolo aiheutti levottomuutta. Poliittiset ristiriidat kärjistyivät.

Valtalain valmistelu ei kuitenkaan Saarelan mukaan näytellyt merkittävää roolia työväenliikkeen ja porvarien vuoden 1917 kuluessa jatkuvasti kiristyvissä väleissä. Laki saikin tukea myös porvarilliselta puolelta.

– Vuoden 1917 tapahtumat jäävät hyvin vahvasti vuoden 1918 käydyn sisällissodan jalkoihin. Monesti vuoden 1917 tapahtumien nähdään automaattisesti johtavan seuraavan vuoden tapahtumiin ja sisällissotaan. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole.

– Valtalain pohjalta olisi hyvin voitu tehdä jokin sellainen ratkaisu, jolloin välttämättä ei olisi tarvinnut edes päätyä siihen, että ollaan aseet kädessä vastakkain.

Kunnallisissa elimissä oli useimmiten kuitenkin vain porvareita.

Suomessa vuoden 1917 aikana kärjistyneitä ongelmia olisi Saarelan mukaan voitu osin pyrkiä ratkaisemaan toteuttamalla kunnallista demokratiaa, mikä toteutui ensi kertaa vasta sisällissodan jälkeen järjestetyissä ensimmäisissä yleisissä ja yhtäläisissä kunnallisvaaleissa.

– Kunnallisella tasolla hoidettiin esimerkiksi elintarvikekysymystä. Kunnallisissa elimissä oli useimmiten kuitenkin vain porvareita. Työväestö kokikin, että se jää syrjään ratkaisuista.

Tämä pahensi jo tulehtuneita välejä entisestään. Saarela kuitenkin huomauttaa, että valtalaki ei olisi automaattisesti toteuttanut kunnallista demokratiaa.

– Mutta jos päätösvalta olisi ollut eduskunnalla, tilannetta olisi voitu pyrkiä edistämään nopeammin.

Väliaikainen hallitus hajotti Suomen eduskunnan.

Valtalaki merkitsi avointa konfliktia Suomen eduskunnan ja Venäjän väliaikaisen hallituksen välille. Valtalakia ajaneet olivat hyötyneet bolsevikkien vahvistuvasta roolista Venäjällä keväällä ja kesällä 1917.

Kun bolsevikkien vallankumousyritys epäonnistuikin heinäkuussa Pietarissa, väliaikainen hallitus hajotti Suomen eduskunnan. Tämä merkitsi valtalaille lopun alkua.

Uusissa vaaleissa sosialidemokraatit menettivät enemmistönsä eduskunnassa. Tämä johti Saarelan mukaan siihen, että porvarilliset ryhmät kykenivät neuvottelemaan Venäjän väliaikaisen hallituksen kanssa heille sopivammasta mallista, jossa valtaa ei annettu yhtä paljoa eduskunnalle.

Eduskunnan hajottamista ja valtalain kaatumista pidettiin SDP:n piirissä laittomana ja porvarien petoksena, joka oli junailtu Venäjän väliaikaisen hallituksen kanssa. Puhemies Kullervo Manner yrittikin jatkaa eduskunnan toimintaa Heimolan talossa, mutta poliisi esti sisäänpääsyn.

– Tässä vaiheessa valtalaista saattoi tulla sosialidemokraatteja ja porvarillisia ryhmiä erottava kysymys, mitä se tähän mennessä ei vielä suuressa mittakaavassa ollut, Saarela toteaa.

– Valtalaki oli sosialidemokraateille hyvin tärkeä tavoite, ja he sitoutuivat politiikassaan siihen, että se olisi mennyt sellaisenaan läpi.

Valtalakia yritettiin vielä elvyttää marraskuussa 1917 eduskuntaan tuodun ”Me vaadimme” –julistuksen mukana. Julistusta ei kuitenkaan otettu eduskunnassa edes käsittelyyn, koska se ei puhemiehen mielestä täyttänyt lakialoitteen muodollisia vaatimuksia.

Lopullisesti valtalain teki turhaksi eduskunnan julistautuminen Suomen korkeimman vallan haltijaksi yleislakon aikana 15. marraskuuta. Tätä seurasi vielä Suomen julistautuminen itsenäiseksi joulukuun alussa.

Jutussa on käytetty lähdemateriaalina Osmo Jussilan, Seppo Hentilän ja Jukka Nevakiven Suomen poliittinen historia 1809–2009 –teosta (WSOY 2009) sekä Valtalaki ja eduskunnan hajotus –artikkelia eduskunnan sivuilla.

Jutun kuvatekstiä on päivitetty klo 10:05.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat