x

Pääkirjoitus

Demokraatti

Valtio on hautonut monta kultamunaa yritysmaailmaan

Jos Suomessa jaettaisiin vuoden kuolleista noussut -palkinto, niin Turun telakka, nykyään Meyer Turku, olisi vahva ehdokas sen saajaksi.

Vain pari vuotta sitten telakka oli lopetusuhan alla. Nyt kokonaan saksalaisomistukseen siirtynyt telakka napsii risteilijätilauksia ja on noussut yhdeksi Suomen viennin veturiksi. Turun telakan pelastamisessa valtion rahoitus ja pitkäjänteinen työskentely piti telakkaa hengissä ja auttoi uuden omistajan löytymisessä.

Valtion omistajuudesta on Suomessa paljon hyviä esimerkkejä. Monesta valtion omistamasta – kokonaan tai osin – yrityksestä on kasvanut merkittäviä kansainvälisiä toimijoita, joillain aloilla jopa markkinajohtajia.

Valtion omistajuudelle riittää parjaajia. ”Raskas”, ”hidasliikkeinen” ja ”vanhanaikainen” ovat yleisiä arvioita. Usein populistisen parjauksen takana on halu saada näppeihinsä valtion pyörittämä bisnes. Myös Elinkeinoelämän valtuuskunta Evan selvityksessä valtionomistajuudesta löydettiin lähinnä vain huonoa.

Valtio on toiminnallaan luonut edellytykset monien suuryritysten synnylle, kuten esimerkiksi Outokumpu ja Fortum. Molemmat ovat nyt kansainvälisiä pörssiyrityksiä, joista valtio omistaa siivun.

turuntelakkalk201412

Turun telakalla, nykyinen Meyer Turku, valmistuu muun muassa loistoristeilijöitä.

Talous- ja yrityshistorian tutkija, professori Markku Kuisma rikkoo monta valtion yhtiöihin liittyvää negatiivista oletusta kirjassaan ”Valtion yhtiöt” ja Kalevi Sorsa -säätiölle tekemässään kirjoituksessa ”Mikä on totuus valtion yhtiöistä?” Kuisma toteaa valtion yhtiöiden olevan paljon parjattua mainettaan parempia. Ja tyrmää kohta kohdalta Evan selvityksen.

Kuisman mukaan ”Suomen ei ole järkevää uhrata tuottoisia kruununjalokiviään globaaleihin sijoituspeleihin vain harhaisten uskomusten ja väärin ymmärretyn sijoittajamyönteisyyden vuoksi”. Tällaisia kruununjalokiviä on valtio myynyt. Niistä kaupoista eniten ihmetyttävät lähes monopoliasemassa toimineet yritykset, kuten esimerkiksi sähköverkkoyhtiö Caruna. Myynnin jälkeen uudet omistajat aloittivat rahastamisen nostamalla maksuja. Kuisma vertaa tällaisia kauppoja 1600-luvun Ruotsiin, missä valtio vuokrasi veronkannon yksityisille.

Kuisma myöntää, ettei valtio aina ole viisas omistaja. Hän kuitenkin muistuttaa, että valtion yhtiöiden toteutuneita riskejä ei ole juuri veronmaksajilla maksatettu, toisin kuin yksityisen liike-elämän epäonnistumisia, kuten Talvivaara.

Vaikka kansanedustajista koottuja hallintoneuvostoja ei enää kaivata yrityksiin, voisi valtio olla nykyistä aktiivisempi omistaja. Pörssiyrityksissä osaomistajan voi olla vaikea saada ääntään kuuluviin, mutta tästä huolimatta valtio on usein turhaan valinnut äänettömän yhtiömiehen roolin.

Valtiolla, lähinnä kulloinkin vallassa olevalla hallituksella, luulisi olevan mielipide esimerkiksi kohtuuttomiin nousevissa johtajapalkkioissa tai pörssikurssien ja johtajabonusten pönkittämiseen liittyvissä kvartaaleja kaunistavissa toimissa.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

Kun keskusta nuoli maakuntatikkariaan ja kokoomus hurmaantui valitsemisesta ja vapaudesta, kunnat jäivät mopen osalle

Kun hallitus käynnisti maakuntauudistuksen, julkisuudessa alettiin käydä kuntia vähättelevää keskustelua. Hallituksen viestinnän keihäänkärkenä olisi pitänyt paljon terävämmin olla kuntien roolin tärkeyden korostaminen myös tulevaisuudessa.

Kunnat jäivät kuitenkin keskustelussa mopen osalle, kun keskusta nuoli maakuntatikkariaan ja kokoomus hurmaantui valitsemisesta ja vapaudesta. Syntyi käsitys, ettei kunnilla olisi enää merkitystä. Poliitikot voivat katsoa peiliin, jos kuntavaalien äänestysprosentti putoaa, kuten jotkut asiantuntijat pelkäävät.

Itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlavuonna tällaiseen skenaarioon ei pidä kuitenkaan alistua. Vielä on aika turuilla ja toreilla vakuuttaa ja vakuuttua siitä, että kuntavaaleissa on kyse isoista asioista. Tästä kertoo sekin, että ehdolla ovat miltei kaikki kansanedustajat. Viime vaaleissa nuoret, vähän koulutetut ja pienituloiset ovat äänestäneet entistä vähemmän. Sen vuoksikin toivoisi, että jo viime vaalien alhainen 58,3:n äänestysprosentti paranisi.

Jos hallituspuolueet voittavat, se rohkaisee niitä jatkamaan epätasa-arvoistavaa politiikkaansa myös valtakunnan tasolla.

Vasta kuntavaalien lähellä on havahduttu: tilanne kuntien suhteen onkin päinvastainen. Maakuntien harteille on siirtymässä tärkeä korjaava työ, esimerkiksi valtava sote-kokonaisuus ja työttömien saaminen takaisin työelämään. Kunnissa voidaan entistä enemmän katsoa eteenpäin – kehittää. Ei ole merkityksetöntä, miten kunta hoitaa elinvoima-, sivistys ja hyvinvointiroolinsa. Maankäyttö, kulttuuri, liikunta, kasvatus, koulut – muun muassa näihin voidaan nyt kunnissa paneutua uudella tavalla, kun sotea hoidetaan valtaosin muualta.

Valtuustoissa päätetään siitä kuuluisasta arjesta eli miten me lapset, me työikäiset ja me eläkeläiset pärjäämme. Kunnat ovat ja pysyvät maassamme yksiköinä, joiden pohjalta identiteettimme vahvimmin syntyy. Oma kunta on rakas, ja siksi sitä pitää hoitaa huolella. Uurnille on syytä sunnistaa, satoi tai paistoi, ja valita huolella oma ehdokkaansa.

Kuntavaaleissa on poikkeuksellinen lataus myös siksi, että nyt ne ovat myös vahvasti yleisvaalit. Sipilän hallituksen luottamus mitataan ensi kertaa. SDP:n sanoma ja toiminta tiivistyvät sanoihin Pidetään kaikki mukana. Omalla vaihtoehdolla SDP kertoo, ettei Sipilän hosuhallitus ole toiminut oikein. Lapsilla, nuorilla, sairailla, työttömillä, pienituloisilla ja eläkeläisillä tuskin on syitä aplodeihin.

Vaalit on viesti. Jos hallituspuolueet voittavat, se rohkaisee niitä jatkamaan epätasa-arvoistavaa politiikkaansa myös valtakunnan tasolla – puoliväliriihestä alkaen, jonka hallitus taktisesti siirsi kuntavaalien tuolle puolen. Jos SDP voittaa, sen viesti vahvistuu – pidetään kaikki mukana.

Demokraatti

Kolumni

Kuntavaalit

LKS 20170328 Kuntavaalimainoksia Turussa 28. maaliskuuta 2017. Kuntavaalien ennakkoäänestys käynnistyy keskiviikkona ja kestää ensi viikon tiistaihin saakka. Varsinainen vaalipäivä on 9. huhtikuuta. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

Kysely: Joka kolmas äänestää eri puoluetta eri vaaleissa – etenkin 40–49- ja 50–59-vuotiaat ovat herkkiä vaihtajia

Joka kolmannen suomalaisen puoluevalinta vaihtelee eri vaaleissa, kertoo Kuntaliiton kuntalaiskysely. Maaliskuussa 2017 toteutetun kyselyn alustavat tulokset perustuvat 4 000 kuntalaisen vastauksiin.

Etenkin 40—49- ja 50—59-vuotiaat ovat herkkiä vaihtamaan puoluetta, näissä ikäryhmissä yli 40 prosenttia ilmoittaa äänestävänsä ehdokkaita eri puolueista eri vaaleissa.

Johdonmukaisesti samaa puoluetta äänestäviä löytyy eniten yli 70-vuotiaiden ikäryhmästä. Noin kaksi kolmesta ilmoittaa äänestävänsä aina tai pääsääntöisesti samaa puoluetta tai ryhmittymää.

— Suomessa kuntavaalit ovat vahvasti henkilövaalit. Verrattaessa eri asioiden tärkeyttä asteikolla ”ei lainkaan tärkeä – hyvin tärkeä”, suuri enemmistö kyselyyn vastanneista pitää tärkeimpänä kuntavaaleissa äänestämisen valintakriteerinä tiettyä henkilöä, seuraavaksi suosituin valintakriteeri on puolue, toteaa tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom Kuntaliitosta.

— Henkilön merkitystä korostavat eniten 40-59 -vuotiaat ja puolueen merkitystä yli 70-vuotiaat vastaajat. Oman kylän tai kunnanosan edustajan ehdokkuus, ikä ja sukupuoli merkitsevät äänestyspäätöksessä vähemmän. Oman kylän tai kunnanosan ehdokkaan merkitystä korostetaan ikäihmisten keskuudessa sekä pienissä kunnissa selvästi enemmän kuin nuorimmissa ikäluokissa sekä suurissa kaupungeissa.

Kuntavaaleissa äänestämistä pidetään edelleen tärkeimpänä oman kunnan asioihin vaikuttamisen muotona. Yhteensä 71 prosenttia Kuntaliiton kuntalaiskyselyyn vastanneista henkilöistä on tätä mieltä. Aiempiin vastaaviin kyselyihin verrattuna kuntavaaleissa äänestämisen tärkeys on vahvistunut kuntalaisten mielipiteissä.

Käynnissä olevan ARTTU2-tutkimusohjelman kuntalaiskysely on lähetetty yli 32 000 kuntalaiselle 40 kuntaan. Tutkimuskunnat edustavat erikokoisia ja -tyyppisiä kuntia eri puolilla Suomea ja tulos on edustava koko maan tasolla.

Nyt seitsemättä kertaa toteutettavassa kuntalaiskyselyssä kartoitetaan kuntalaisten näkemyksiä palveluista ja kuntien toiminnasta. Kysely on toteutettu ensimmäistä kertaa vuonna 1996. Lopulliset tulokset äänestyskäyttäytymiseen liittyvistä mielipiteistä ja kyselyn muista vastauksista julkaistaan myöhemmin kevään ja kesän aikana.

Kuntavaalit

LKS 20170328 Kuntavaalimainoksia Turussa 28. maaliskuuta 2017. Kuntavaalien ennakkoäänestys käynnistyy keskiviikkona ja kestää ensi viikon tiistaihin saakka. Varsinainen vaalipäivä on 9. huhtikuuta. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

Pääkirjoitus

Demokraatti

Ihmisten on edelleen vaikea ymmärtää, minkälainen vallankumous Suomessa on tapahtumassa

Kansanedustaja Eero Heinäluoma käytti poikkeuksellisen kovaa kieltä Lännen median haastattelussa tämän viikon maanantaina. Hän kuvasi Juha Sipilän hallituksen toimia ”yhden sortin vallankumoukseksi”, jota läheskään kaikki eivät ole huomanneet.

Kun kaikki huomio on keskittynyt sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämiseen, on niiden ohella ideologinen yksityistämisbuumi tarttumassa myös työllisyyspalvelujen hoitoon. Alueelliset TE-keskukset on uudistusten vimmassa päätetty lakkauttaa, ja työllisyyden hoito siirretään maakunnille.

Mikäli kunta haluaa jatkossa olla mukana tarjoamassa työllisyyspalveluja, on sen pakkoyhtiöitettävä toimintansa ja kilpailtava yksityisten yritysten kanssa maakunnan rahoista.

Pitkäaikaistyöttömät jäävät tämänkin hallituksen uudistuksen maksumiehiksi.

Suomen kansantalouden ja yhteiskunnan suurin ongelma on massiivinen 125 000 pitkäaikaistyöttömän joukko. On vaikea kuvitella, että markkinaehtoinen työllisyyspolitiikka voisi tarjota mitään hyvää tälle joukolle. Parhaat kokemukset työllistämisestä Suomessa ovat syntyneet, kun julkinen ja yksityinen toimija tekevät luovaa yhteistyötä.

Uusi maakunnallinen työllisyydenhoito ei suosi tällaista ajattelua. Kun työllisyydenhoidossa maksetaan jatkossa tuloksen mukaan, syntyy tehokasta työllisyydenhoitoa ainoastaan helposti työllistyville. Pitkäaikaistyöttömät jäävät tämänkin hallituksen uudistuksen maksumiehiksi.

EK:n puheenjohtajan Veli-Matti Mattilan puheet palkkojen 10–15 prosentin alennuksista tuntuvatkin hölmöläisen jorinoilta.

Huhtikuun kuntavaaleista on hyvää vauhtia tulossa sote- ja maakuntavaalit. Ihmisten on edelleen vaikea ymmärtää, minkälainen vallankumous Suomessa on tapahtumassa vuoden 2019 alussa. Kansalaisille syötetään valheellista kuvaa valinnanvapauden ihanuudesta, vaikka siihen liittyvät kansantaloudelliset riskit ovat megaluokkaa. Sote-uudistuksella tavoitellaan kolmen miljardin säästöjä, jotka voivat toteutua ainoastaan palvelutasoa heikentämällä.

Kovien puheiden melskeessä on ehkä vaikea havaita, että Suomen talous on pitkän taantuman jälkeen kääntynyt nousuun. Aktian viime viikolla julkaistun ennusteen mukaan Suomen talous kasvaa tänä ja ensi vuonna 1,4 prosenttia. Ennusteen mukaan kotimainen kulutus pysyy tulevina vuosina talouden moottorina. EK:n puheenjohtajan Veli-Matti Mattilan puheet palkkojen 10–15 prosentin alennuksista tuntuvatkin hölmöläisen jorinoilta. Palkkojen leikkaus söisi kotimaisen kysynnän, ja taantuman riski kasvaisi jälleen Suomessa.

Työpaikoista entistä suurempi osa on osa-aikatöitä. Erityisesti naisten työt ovat muuttumassa osa-aikaisiksi. Lisäksi kasvun eväät jakaantuvat Suomessa entistä epätasaisemmin. Vuosina 2000–2014 nettotuottavuus kasvoi 21,6 prosenttia. Työntekijän reaalipalkka kasvoi tänä aikana vain 1,8 prosenttia. Yksityistämisen vallankumous kerää voitot omistajien pohjattomiin taskuihin.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

Sosiaaliturva on kriisissä, ja yksi merkki siitä on Kelan epätoivoinen tilanne

Suomen kieleen ilmaantui kuusikymmentä vuotta sitten uudissana hyvinvointivaltio. Mitä missä milloin -kirjassa vuonna 1954 sillä tarkoitettiin valtiota, joka takaa kansalaisilleen sosiaalisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin. Pikku hiljaa Suomessa siirryttiin uuden sanan myötä kunnan hoidokeille jaetuista avustuksista kohti kaikkien kansalaisten hyvinvointipalveluja.

Parissa vuosikymmenessä luotiin sosialidemokraattien myötävaikutuksella muun muassa sairausvakuutus, äitiyspäiväraha, asumistuki ja monet muut nykyisin itsestään selvinä pidetyt etuudet.

Syntyi sosiaalipolitiikkaa, joka kattoi laajasti kaiken lasten päivähoidosta viimesijaiseen turvaan.

Mitä lähemmäs tultiin vuosisadan loppua, sitä korkeammiksi kohosivat sosiaaliturvan kustannukset. Vahvan talouskasvun aikana hyvinvointipalveluihin oli rahaa, mutta rakenteiltaan muuttuvassa hitaan kasvun taloudessa rahaa on vähemmän, ja samalla digitalisaation povataan pudottavan yhä useammat säännöllisten työmarkkinoiden ulkopuolelle.

Sosiaaliturvan uudistus on yksi suurimmista haasteista vuoden 2019 vaalien jälkeiselle hallitukselle.

Nopean kasvun vuosina luotu edistyksellinen sosiaaliturva on kriisissä. Sen uudistamistamistarpeesta ollaan samaa mieltä sekä hallituksessa että oppositiossa. Eräs kriisin merkki on Kansaneläkelaitoksen epätoivoinen tilanne. Alkuvuodesta Kelaa ovat lähestyneet sadattuhannet perustoimeentulotuen hakijat. Monille heistä viimesijaiseksi tarkoitettu tuki on muodostunut pysyväksi toimeentulon lähteeksi. Töitä tai kykyä etsiä niitä ei enää ole.

Sosiaaliturvan uudistus on yksi suurimmista haasteista vuoden 2019 vaalien jälkeiselle hallitukselle. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että sote-uudistus saadaan tällä kaudella maaliin niin, että se on osa ratkaisua, ei ongelmaa. Alkuperäiset sote-uudistuksen tavoitteet eli yhdenvertaiset palvelut, sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio ja kustannusten hillitseminen ovat myös sosiaaliturvan kehityksen kannalta välttämättömiä.

SDP pyrkii rakentamaan omaa tulevaisuuden malliaan Demarinuorten yleisturvan pohjalta. Malli edellyttäisi reaaliajassa päivittyvää tulorekisteriä, joka varmistaisi sosiaaliturvan kannustavuuden kaikissa tilanteissa. Yleisturva olisi mallina paitsi toimivampi myös huomattavasti nykyistä tukiviidakkoa yksinkertaisempi.

Mikäli merkittävää sosiaaliturvan uudistusta ei saada aikaiseksi, uhkana on köyhäinhoidon paluu ja jakautunut yhteiskunta, jossa ihmisiä pompotellaan vapaaehtoisten hyväntekijöiden luukulta toiselle.
Ilman toimivaa sosiaaliturvaa palaamme takaisin kansalaisuutta rapauttavien kunnanhoidokkien aikakauteen, jossa köyhyys on pysyvää ja nousu tasaveroiseksi yhteiskunnan jäseneksi mahdotonta.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

Sitä saa mitä tilaa – perussuomalaisten puheet työväenpuolueesta voidaan haudata

Kun Timo Soini painoi sunnuntaiaamuna tietokoneensa ”entteriä”, Suomen poliittinen elämä mullistui kertaheitolla. ”Plokissaan” hän ilmoitti vetäytyvänsä perussuomalaisten puheenjohtajan tehtävästä kymmenen kaksivuotiskauden jälkeen.

Saavutus on historiallinen varsinkin, kun puolueen kannatus on Soinin ansiosta noussut muutamasta prosenttiyksiköstä viime eduskuntavaalien vaalien lähes 20 prosenttiin. Timo Soinin johdolla perussuomalaiset onnistui surffaamaan eurooppalaisen populismin aallon harjalla säilyttäen kuitenkin salonkikelpoisuuden, kun hallituspaikkoja alettiin jakaa vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen.

Mainen kunnia hupenee vallankahvassa nopeasti. Perussuomalaiset mittautti vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeisenä kesänä Ylen gallupissa 23 prosentin kannatuksen. Nyt SOS-hallituksen puolivälitarkastelun lähestyessä puolueen kannatus on enää 8,4 prosenttia. Niin puolueen räjähtävä kasvu kuin kannatuksen jäätävä sulaminen ovat Suomen poliittisen historian näkökulmasta ainutlaatuisia.

Tuntuu kuin iso jytky olisi valahtanut pahasti omaan housuun.

Kansan mies Timo Soini on luonut perussuomalaiset lähes tyhjästä SMP:n konkurssipesän raunioille. Hän kiersi pappamopolla pitkin kansankuppiloita itseään säästämättä ja oppi puhuttelemaan tavallisia suomalaisia, etenkin miehiä. Hänen maisterisjätkä-karismansa keräsi 2000-luvun puolivälistä alkaen myös median huomion. Lähes kaikki söivät innolla tämän kansanmiehen kädestä, jolle EU on aina ollut ongelma ja poliittinen eliitti rötösherrojen jälkeläisiä.

Kummankin kärkiehdokkaan politiikka vie puoluetta niin paljon oikealle, että puheet työväenpuolueesta voidaan haudata.

Vasta hallitusvastuu on himmentänyt Soinin sädekehää. Silti niin monet jäävät kaipaamaan liukaskielistä hämmentäjää, jonka ”soinismit” osuvat edelleen maaliin hämmästyttävällä tarkkuudella.

Timo Soinin vetäytymisen jälkeen puheenjohtajapeli käynnistyi perussuomalaisissa välittömästi.

Puolueen eliitti näyttää jo tässä vaiheessa asettuvan eduskuntaryhmän puheenjohtajan Sampo Terhon taakse. Terhon voittokulun voi ainoastaan estää ”yhden asian mies”, europarlamentaarikko Jussi Halla-aho. Kumpi tahansa kärkiehdokkaista tulee valittua, perussuomalaiset ei ole enää entisensä. Puheet työväenpuolueesta ja SMP:n perinnöstä voidaan kerralla haudata.

Ehdokkaista Terho osoittautuu pienellä pintaraapaisulla kovaotteiseksi hallituksen leikkausten puolustajaksi, joka haluaa heikentää työntekijän irtisanomissuojaa, nostaa alempia arvonlisäveroluokkia ja poistaa kehitysavun kokonaan. Jussi Halla-Ahon sosiaalipolitiikasta on hyvin vaikea saada selvää. Hän keskittää kaiken voimansa islamin demonisointiin, maahanmuuttokriittisen puheeseen sekä EU-vastaisuuteen.

Kesäkuun puoluekokous on perussuomalaisen puolueen uusi alku. Kummankin kärkiehdokkaan politiikka vie puoluetta niin paljon oikealle, että puheet työväenpuolueesta voidaan haudata. Ja koska keskustakin on lipunut reippaasti oikealle, on poliittisessa keskustassa tilaa. Sitä kenttää ei SDP:n kannata jättää yksin vihreille.

Demokraatti