Pääkirjoitukset

Valtio on hautonut monta kultamunaa yritysmaailmaan

Jos Suomessa jaettaisiin vuoden kuolleista noussut -palkinto, niin Turun telakka, nykyään Meyer Turku, olisi vahva ehdokas sen saajaksi.

Vain pari vuotta sitten telakka oli lopetusuhan alla. Nyt kokonaan saksalaisomistukseen siirtynyt telakka napsii risteilijätilauksia ja on noussut yhdeksi Suomen viennin veturiksi. Turun telakan pelastamisessa valtion rahoitus ja pitkäjänteinen työskentely piti telakkaa hengissä ja auttoi uuden omistajan löytymisessä.

Valtion omistajuudesta on Suomessa paljon hyviä esimerkkejä. Monesta valtion omistamasta – kokonaan tai osin – yrityksestä on kasvanut merkittäviä kansainvälisiä toimijoita, joillain aloilla jopa markkinajohtajia.

Valtion omistajuudelle riittää parjaajia. ”Raskas”, ”hidasliikkeinen” ja ”vanhanaikainen” ovat yleisiä arvioita. Usein populistisen parjauksen takana on halu saada näppeihinsä valtion pyörittämä bisnes. Myös Elinkeinoelämän valtuuskunta Evan selvityksessä valtionomistajuudesta löydettiin lähinnä vain huonoa.

Valtio on toiminnallaan luonut edellytykset monien suuryritysten synnylle, kuten esimerkiksi Outokumpu ja Fortum. Molemmat ovat nyt kansainvälisiä pörssiyrityksiä, joista valtio omistaa siivun.

turuntelakkalk201412

Turun telakalla, nykyinen Meyer Turku, valmistuu muun muassa loistoristeilijöitä.

Talous- ja yrityshistorian tutkija, professori Markku Kuisma rikkoo monta valtion yhtiöihin liittyvää negatiivista oletusta kirjassaan ”Valtion yhtiöt” ja Kalevi Sorsa -säätiölle tekemässään kirjoituksessa ”Mikä on totuus valtion yhtiöistä?” Kuisma toteaa valtion yhtiöiden olevan paljon parjattua mainettaan parempia. Ja tyrmää kohta kohdalta Evan selvityksen.

Kuisman mukaan ”Suomen ei ole järkevää uhrata tuottoisia kruununjalokiviään globaaleihin sijoituspeleihin vain harhaisten uskomusten ja väärin ymmärretyn sijoittajamyönteisyyden vuoksi”. Tällaisia kruununjalokiviä on valtio myynyt. Niistä kaupoista eniten ihmetyttävät lähes monopoliasemassa toimineet yritykset, kuten esimerkiksi sähköverkkoyhtiö Caruna. Myynnin jälkeen uudet omistajat aloittivat rahastamisen nostamalla maksuja. Kuisma vertaa tällaisia kauppoja 1600-luvun Ruotsiin, missä valtio vuokrasi veronkannon yksityisille.

Kuisma myöntää, ettei valtio aina ole viisas omistaja. Hän kuitenkin muistuttaa, että valtion yhtiöiden toteutuneita riskejä ei ole juuri veronmaksajilla maksatettu, toisin kuin yksityisen liike-elämän epäonnistumisia, kuten Talvivaara.

Vaikka kansanedustajista koottuja hallintoneuvostoja ei enää kaivata yrityksiin, voisi valtio olla nykyistä aktiivisempi omistaja. Pörssiyrityksissä osaomistajan voi olla vaikea saada ääntään kuuluviin, mutta tästä huolimatta valtio on usein turhaan valinnut äänettömän yhtiömiehen roolin.

Valtiolla, lähinnä kulloinkin vallassa olevalla hallituksella, luulisi olevan mielipide esimerkiksi kohtuuttomiin nousevissa johtajapalkkioissa tai pörssikurssien ja johtajabonusten pönkittämiseen liittyvissä kvartaaleja kaunistavissa toimissa.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat