Kotimaa

Valtionsyyttäjä vihapuheesta: ”Viranomaisten resurssit eivät lähelläkään ongelmien määrää”

Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto
Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto
Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Helsingin poliisin yhteyteen keväällä perustettu vihapuheryhmä oli heinäkuuhun mennessä saanut tutkittavakseen 53 tapausta, joista 12 on edennyt syyteharkintaan.

Valtaosa jutuista liittyy kiihotukseen kansanryhmää vastaan, seuraavaksi eniten on esillä rikosnimikkeistä kunnianloukkaus ja laiton uhkaus, jotka ovat asianomistajarikoksia eli edellyttävät rikosilmoituksen tekemistä.

Valtionsyyttäjä Jukka Rappe myöntää, että internetin vihapuheesta on tullut ilmiönä valtava.

– Kun poliisin vihapuheryhmä lyö rukkasensa mihin tahansa nettiin, sieltä saa heti käsiinsä kourallisen. Viranomaisten resurssit eivät ole lähelläkään sitä ongelmien määrää mitä verkossa liikkuu, Rappe sanoo.

Kaikki viestintävälineiden avulla tehdyt vihapuheeseen liittyvät rikokset käsitellään Rappen mukaan Suomessa keskitetysti. Tapaukset kuuluvat sananvapausrikoksina valtakunnansyyttäjälle. Rappen mukaan tämä on yhdenmukaistanut linjaa ja käytäntöjä.

Kun esimerkiksi selvitellään missä mikäkin serveri toimii, siinä palaa rahaa ja tupakkia.

Vihapuheen suuren määrän lisäksi viranomaiset kamppailevat myös tutkintaa vaikeuttavien teknisten kysymysten kanssa.

– Vihaviestien lähettäjä on usein hyvin hankala saada selville. Vaikka tekninen keino olisi olemassa, se voisi edellyttää hirmuisen kallista kansainvälistä selvittelyä, joka olisi rikoksen vakavuuteen nähden kohtuuttoman raskas.

Rappen mukaan oikeudellinen järjestelmä ei ole vielä täysin sopeutunut ilmiöön.

– Oikeudelliset systeemit ovat kansallisia, mutta netissä tapahtuva toiminta hyvin kansainvälistä. Kun esimerkiksi selvitellään missä mikäkin serveri toimii, siinä palaa rahaa ja tupakkia.

– Kun poliisin tietoon tulee vihapuhejuttu, poliisi ilmoittaa siitä alueensa syyttäjänvirastolle. Jos kyseessä sananvapausasia, tieto tulee meille valtakunnansyyttäjänvirastoon. Tutkinta voidaan hoitaa paikallisesti, mutta lopullisen päätöksen syytteen nostamisesta tai syyttämättä jättämisestä tekee valtakunnansyyttäjä.

 Yleisin vihapuheen laji on peräisin vähemmän fiksuilta kansalaisilta.

Vihapuheen suuren määrän lisäksi viranomaiset kamppailevat myös tutkintaa vaikeuttavien teknisten kysymysten kanssa.

– Vihaviestejä on helppo lähettää niin, että lähettäjää on hyvin hankala saada selville. Vaikka äärimmäinen tekninen keino olisi olemassa, se voisi edellyttää hirmuisen kallista kansainvälistä selvittelyä, joka olisi rikoksen vakavuuteen nähden kohtuuttoman raskas.

Rappe jakaisi vihapuhetta netissä viljelevät toimijat karkeasti kahtia. Yleisin vihapuheen laji on peräisin vähemmän fiksuilta kansalaisilta, jotka käyttävät loanheittoon olemassa olevia järjestelmiä kuten Facebookia.

– Sitten on tapauksia, jossa rakennetaan kansainvälisiä rajoja ylittäviä systeemejä ja pyritään niiden avulla tietoisesti tekemään rikoksia, joita ei ole helppo selvittää, Rappe sanoo ja viittaa muun muassa poliisia pakoilevan Ilja Janitskinin päätoimittamaan MV-lehteen.

Lue lisää vihapuheesta torstaina 3.8. ilmestyvästä Demokraatti-lehdestä.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat