Lukijaristeily2017
tuntematonsotilas

Kolumni

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

”Valtuustoaloite” pysäköinnistä

Kysymys on piennarpysäköinnistä. Voitaisiinko nykyisiä käytäntöjä muuttaa siten, että sallittaisiin rajatun ajan ns. piennar- tai maastopysäköinti? Mikä on piennar, ja mitkä lait mahdollisesti määrittävät maastopysäköintiä?

Tutkitaanpa asiaa eri laeista. Maankäyttö- ja rakennuslain 83 § määrittää yleisen alueen, katualueen ja liikennealueen. Laissa sanotaan, että yleisellä alueella tarkoitetaan tässä laissa asemakaavassa katualueeksi, toriksi, liikennealueeksi, virkistysalueeksi tai näihin verrattavaksi alueeksi osoitettua kunnan, valtion tai muun julkisyhteisön toteutettavaksi tarkoitettua aluetta.

Katualue käsittää asemakaavassa osoitetun katualueen maanalaisine ja maanpäällisine sekä yläpuolisine johtoineen, laitteineen ja rakenteineen, jollei asemakaavassa ole toisin osoitettu.

Esimerkiksi Härmälässä, jos pysäköidään molemmin puolin kadulle, tie jää niin kapeaksi, että hälytysajoneuvot eivät pysty pääsemään läpi.

Liikennealueita ovat asemakaavassa maanteitä, rautateitä, vesiteitä, satamia ja lentokenttiä varten osoitetut alueet. Kaupungin asemakaava-alueella on kaavoitettu 10–20 metriä katualuetta, joka sisältää kadun, jalkakäytävän/pyörätien, viheralueen ja pientareen. Esimerkiksi Härmälässä, jos pysäköidään molemmin puolin kadulle, tie jää niin kapeaksi, että hälytysajoneuvot eivät pysty pääsemään läpi.

Lain seuraava pykälä määrittää kadunpidon velvoitteet kunnalle. Kadunpitovelvollisuus alkaa, kun asemakaavan mukaisen toteutuneen maankäytön liikennetarve sitä edellyttää eikä kadun rakentamisesta kunnalle aiheutuvia kustannuksia ole pidettävä kohtuuttomina kadun rakentamisella tyydytettävään liikennetarpeeseen verrattuna. Kunta voi maanomistajan suostumuksella aloittaa kadunpidon ennen kuin asemakaava on saanut lainvoiman.

Muutoksenhakuviranomainen voi asemakaavaan kohdistuvaa valitusta käsitellessään kieltää kadunpidon aloittamisen ennen kaava-asian ratkaisemista. Kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetussa laissa tarkoitetut velvollisuudet alkavat, kun katu tai kadun osa tyydyttää asemakaavan mukaisen toteutuneen maankäytön tarpeen ja sitä koskeva kunnan päätös on tehty. Samasta ajankohdasta katsotaan katu luovutetuksi yleiseen käyttöön.

Tieliikennelain 2 § kertoo tien tai kadun määräykset ja rajoitukset pysäköintiin. Maastoliikennelain 26 § koskee ajoneuvon luvatonta pysäyttämistä ja pysäköimistä. Mainitun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetusta moottorikäyttöisen ajoneuvon luvattomasta pysäyttämisestä tai pysäköimisestä toisen maalla voidaan määrätä suoritettavaksi pysäköintivirhemaksu siten kuin siitä pysäköintivirhemaksusta annetussa laissa (248/70) säädetään.

Pelastuslaissa on määräyksiä esteettömästä pääsystä pelastuskohteeseen.

Jokainen turisti tuo silkkaa rahaa ja paksun nipun seteleitä kaupungin elinkeinoelämälle. On Tampereen etu, että he tulevat kaupunkiin toisenkin kerran, pelkäämättä pysäköintivirhemaksua.

Lain pysäköinninvalvonnasta nojalla saadaan määrätä pysäköintivirheestä pysäköintivirhemaksu. Pysäköintivirheitä ovat: 1) tieliikennelain tai sen nojalla annetun ajoneuvon pysäköintiä tai pysäyttämistä taikka pysäköintikiekon käyttöä koskevan säännöksen tai määräyksen vastainen menettely; 2) maastoliikennelain tai sen nojalla annetun moottorikäyttöisen ajoneuvon pysäköintiä tai pysäyttämistä maa-alueella koskevan säännöksen tai määräyksen vastainen menettely; 3) pelastuslain momentissa säädetyn pelastustielle pysäköintiä koskevan kiellon vastainen menettely.

Koska kaupunki on teitten ja katujen maanomistaja, voisi se tehdä päätöksen sallia piennarpysäköinti. On äärettömän ikävää Tampereelle tapahtumiin tulevien ihmisten kannalta saada ”järjen” käytöstä pysäköintivirhemaksu. Se on erittäin huonoa mainosta kaupungillemme.

Teen nyt ensi alkuun varavaltuutettuna epävirallisen ”valtuustoaloitteen”, että maastoliikennelain tulkintaa lievennettäisiin ja pysäköinti pientareelle sallittaisiin pääsääntönä. Toivon, että voin tehdä tästä jatkossa varsinaisen valtuustoaloitteen.

Jokainen turisti tuo silkkaa rahaa ja paksun nipun seteleitä kaupungin elinkeinoelämälle. On Tampereen etu, että he tulevat kaupunkiin toisenkin kerran, pelkäämättä pysäköintivirhemaksua.

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

Alussa oli suo, kuokka ja Halla-ahon Jussi

Kaikki on aloitettava alusta, niin hyvän kuin pahankin tekeminen. Halla-ahon Jussin suo on tavoitella Perussuomalaisten puheenjohtajuutta, kuokkana hänellä on omien sanojensa mukaan kova pää ja paksu nahka ja tavoitteena päästä suomalaisen politiikan ytimeen.
Minulle ei ole valjennut hänen manifestiensa kautta, mikä hänen todellinen tavoitteensa on politiikan keskiössä, tietysti edellyttäen, että hän sinne pääsee. Julistukset ovat keinoja, todellinen päämäärä lienee valta ja vaikuttaminen, mitä hän sillä vallalla aikoo tehdä ja mihin päämääriin hän sen avulla pyrkii, on kysymysmerkki.

Alku on ollut hyvin käsikirjoitettua näytelmää. Trump twiittaa, Halla-aho ilmestyi Suomen kansalle videon välityksellä. Puheenjohtajuuttakin hän aikoo hoitaa Euroopasta käsin. Tämä on yllättävää, uutta ja kiehtovaa poliittista käyttäytymistä. Tosin ei kovin omaperäistä, koska Italian suosituimpiin poliitikkoihin kuuluva Peppe Grillolla ei ole edes puoluetoimistoa eikä organisaatiota.

Voiko kaiken ”vanhan” kyseenalaistaminen olla ideologia, joka viehättää?

Politiikkaa johdetaan netissä ja sosiaalisessa mediassa tässä ja nyt. Kaikkeen liikkuvaan reagoidaan välittömästi sormi kännykän näppäimillä. Nuoriso elää elämäänsä tuijottamalla älypuhelintaan ja sen avulla he hoitavat sosiaaliset suhteensakin, miksi ei politiikkaakin sitten voisi hoitaa samalla tavalla?

Voiko kaiken ”vanhan” kyseenalaistaminen olla ideologia, joka viehättää? On luonnollista, että teini potkii aisan yli, mutta miten aikuiset ihmiset voivat käyttäytyä tällä tavalla? Jussi vihaa paitsi hyvinvointivaltiota, niin sosialidemokraatteja yli kaiken. Demari on ”niljakkain” olento, mitä maa päällään kantaa. Halla-ahon mukaan sosialidemokraateissa ”erityisen ahdistavaa on, että heistä ei päästä eroon, vaikka he jäisivät kiinni.”

Kreikkaan tarvittaisiin sotilasjuntta, joka pistäisi rettelöijät kuriin. Uskonto on roskaa, sosiaalituet on poistettava ja valtion ainut tehtävä on pitää kuria ja järjestystä. Listaa on turha jatkaa. Tämä on sitä julkista kuorrutusta ja profiilia, millä hän haluaa tulla julkisuuteen. Kylmään harkintaan pystyvät ja terävät aivot hänellä ovat.Tässä on samanlainen paradoksi kuin Trumpin politiikassa. Juuri se köyhä kansanosa, joka eniten hyötyy Obaman terveydenhuoltouudistuksesta, äänesti innoissaan Donaldia,joka lupasi kumota sen heti. Lähiöistä löytyy varmasti Jussin kannattajakuntaa, jotka nauttivat suomalaisen yhteiskunnan sosiaaliturvasta.

Riittääkö yhteiskunnalle katkeroituneelle ihmiselle se, että syyllinen on löytynyt ja on joku, joka kertoo syyllisen hänen ahdinkoonsa. Halla-aho kertoo, että neekereitä, somaleita ja muita maahanmuuttajia ei voida pitää ihmisinä tai ainakaan samanarvoisina kuin esimerkiksi valkoisen rodun edustajia. Somalit saattavat olla jopa pedofiliaan taipuvaisia. Sanoma uppoaa otolliseen maaperään kuin idutettu perunan mukula kevätlämpöiseen maahan.

Hyvin oletettavaa on, että Soinin luona käy vielä monta lähetystöä kyseessä olevista puolueista.

Halla-ahon vallan­kaap­paus puolueessa on mahdollinen teknisesti perus­suo­ma­laisten omintakeisen puolu­eor­ga­ni­saation vuoksi. Puolu­e­ko­kouk­sessa äänioikeus on kaikilla jäsenmaksunsa maksaneilla puolueen jäsenillä. Viimeksi Turun puolu­e­ko­kouk­sessa heitä oli paikalla tuhatkunta.

Maahan­muut­to­vas­taisten ihannoimalle sometaikurille ei ole siten välttämättä kovin vaikeaa värvätä puolu­e­ko­kouk­seen muutama sata uutta puolu­e­ko­kou­se­dus­tajaa varmistamaan valintansa. Samalla hän voi miehittää puolueen hallinnon ja johdon sekä ympäröidä itsensä omilla suosikeillaan.

Mitä sanovat hallituskumppanit Keskusta ja Kokoomus Jussin tultua valituksi. Tuskin Sipilä ja Soini kumartavat ja kiittävät. Hyvin oletettavaa on, että Soinin luona käy vielä monta lähetystöä kyseessä olevista puolueista. Häneen vedotaan. Soinia vaaditaan uhrautumaan asettumaan ehdolle hallituksen koossa pitämiseksi ja isänmaan edun vuoksi.

Lähteekö Timo häviämään puheenjohtajavaalia, tuskin. Vanha peluri laskee varman päälle. Tällä hetkellä kukaan ei tiedä, mihin johtopäätökseen Soini tulee. Harkintaan vaikuttaa varmasti se, minkälaisen rökäletappion perussuomalaiset kokevat kuntavaaleissa. Ja kuinka ylös Halla-ahon kannatusluvut lähtevät nousemaan.

Demaripuolueen johtoa kannattaa varmaan ”ohjeistaa” partiolaisten tunnuslauseella, ”Ole valmis!” Seuraavat eduskuntavaalit voivat olla lähempänä kuin luule

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Tuula Petäkoski-Hult

Kirjoittaja on lempääläläinen filosofian tohtori ja fysioterapeutti

Kuulevatko korvat, näkevätkö silmät?

Maakunnalliset palvelut tulevat, mutta millaisina? Aloittaa pitäisi vajaan kahden vuoden päästä. Paperille on saatu paljon monenlaisia ehdotuksia. Lakien valmistelua tehdään aivan eri tavoin kuin edellisten hallitusten aikaan on tehty. Lausuntopyyntöjä on lähetetty kuntiin, Suomen Kuntaliitolle, järjestöille ja asiantuntijoille. Samalla on todettu, että lakiluonnosta muokataan koko ajan.

Näin vesitetään se ehdotus, josta lausunnot annetaan. Pääministeri on luvannut, että kaikki lausunnot ja niihin kirjoitetut kommentit luetaan. Ehkä luetaan, ehkä ei – ennen ei juurikaan ole luettu, vaan yhteen lasketaan ne vaihtoehdot, jotka vastaajat ovat valinneet. Entä saavatko kunnat ja muut lausuntojen antajat lausua lopullisesta lakiehdotuksesta? Sitä jäämme odottamaan ja monet kunnatkin ovat sitä vaatineet.

Entä onko valmistelussa käytössä kuulevat korvat ja näkevät silmät?

Meneillä olevan maakunta- ja sote-uudistuksen piti olla maakuntauudistus ja siihen yhtenä tärkeänä elementtinä sisältyisi sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen ja tuottamisen merkittävä muutos. Tämän lisäksi uudenlaisen maakunnan tehtäviksi siirtyvät muun muassa ELY- ja TE-toimistojen palvelut. Niistä onkin puhuttu vähemmän ja lausuntojen pyyntipapereissakin sote-sanalla aloitetaan, vaikka maakunnan rakentamisesta on kysymys.

Entä onko valmistelussa käytössä kuulevat korvat ja näkevät silmät? Kuuleeko valmistelusta vastuussa oleva pääministeri asiantuntijoita ja professoreita, joista lukuisat ovat varoitelleet aikataulusta ja julkisen toimijan lähtökohtaisesta rapauttamisesta. Lukuisissa kunnissa on jo toimittu sosiaali- ja terveyskeskuksina, mutta tämä ei nyt kelpaa, vaikka tulokset puhuisivat puolestaan. Näkevätkö silmät ne painotukset, joita lausunnoissa on ja näkevätkö silmät sekä kuulevatko korvat ne kysymykset, joita on keskusteluun nostettu? Tämä tehtävä jäänee, kuten viimeksikin, perustuslakivaliokunnalle.

Edetköön maakunta- ja sote-uudistus, mutta sellaisilla askelmerkeillä, että asiakkaat ja palvelujen tuottajat pysyvät mukana. Edelleenkin Suomessa on tärkeää, että julkinen ja yksityinen tekevät työtä yhdessä asukkaiden palveluiden tuottamiseksi. Kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut eivät kuitenkaan sovi yritysten kauppatavaraksi. Julkinen puoli vastaa esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan koulutuksesta ja siitä, että meillä on osaavia henkilöitä toteuttamassa palveluita, joita asukkaat tarvitsevat.

Perustuslain tulee ottaa kantaa yhtä lailla asukkaiden kuin kuntienkin väliseen eriarvoisuuteen.

Viime metreillä Kokoomuksen suunnasta on tullut esille, että kunnat saisivatkin tuottaa sosiaali- ja terveyspalveluita, mikä on tervetullut lupaus, mutta pitääkö se muutenkin kuin kuntavaalien alla. Entäpä Kuntalehden uutisointi siitä, että kuudelle suurimmalle kaupungille annettaisiin erilainen oikeus palveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen kuin muille?

Tässä piilee perustuslaillinen ongelma, joka lisää kuntien ja niiden asukkaiden välistä eriarvoisuutta. Perustuslain tulee ottaa kantaa yhtä lailla asukkaiden kuin kuntienkin väliseen eriarvoisuuteen. Lisäksi Suomen hankintalaki tuo omat haasteensa eikä tässä voida syyllistää EU:ta, kun itse on otettu kireämpi kanta kuin EU edellyttää.

Tulevien maakuntien asiakkaiden mielissä olevat kysymykset kaipaavat vastauksia. Asiakkaiden kysymykset ovat hyvin lähellä arkielämää ja tästä pitäisi puhua enemmän eikä pelkästään yritysten ja hallintoihmisten ajatuksista. Ihmiset kaipaavat vastauksia. Esimerkiksi näin on kysytty: ”Jos valitsen sen Kela-taksin, niin saanko käyttää sitä vai pitääkö käyttää sote-taksia? Eihän meiltä viedä meidän hyvin toimivaa sosiaali- ja terveyskeskusta ja henkilöstöä?”

Kunnilla on valmiudet tuottaa ja kehittää järjestämänsä palvelut kustannustehokkaasti ja vaikuttavasti, kun siihen annetaan mahdollisuus. Kuntien työntekijöiden ja päättäjien silmät ja korvat näkevät ja kuulevat lähellä asukkaita.

Tuula Petäkoski-Hult

Kirjoittaja on lempääläläinen filosofian tohtori ja fysioterapeutti

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Risto Koivisto

Kirjoittaja on maakuntaneuvos Pirkkalasta

Kumpi kylki edellä?

Huhtikuun kuntavaaleissa on Tampereella herättänyt kummastusta sosialidemokraattien päätös käydä vaaleihin sammutetuin lyhdyin eli nimeämättä pormestariehdokastaan. Poliittiset vastustajat katsovat saaneensa tästä jonkinasteisen vaaliaseen, eivätkä kaikki puolueen kannattajatkaan ole vakuuttuneet päätöksen järkevyydestä.

Pormestarijärjestelmän vankkana kannattajana olen yrittänyt ymmärtää sosialidemokraattien päätöstä, vaikka en sitä kannatakaan.

Sosialidemokraatit perustelevat päätöstään sillä, että kuntavaaleissa on tärkeintä saada ratkaisuja keskeisiin asiakysymyksiin henkilöiden valinnan asemesta. Toisaalta he toteavat, että pormestari valitaan vasta valtuuston voimasuhteiden ratkettua ja valtuuston toimesta eikä siis kuntavaaleissa.

Helsingin kaupungin ensimmäinen pormestarivaali näyttääkin lipsahtaneen ihan väärille raiteille.

Perustelu välttää henkilövaalin liian keskeinen asema kuntavaaleissa on tärkeä. Esimerkiksi media, Tampereella varsinkin valtalehti, on aina innokkaasti pistämässä lusikkaansa vaalisoppaan puimalla aika populistisesti henkilöiden pormestariuden kannalta toissijaisia ominaisuuksia. Pormestarin ominaisuuksia tärkeämpi kysymys kuitenkin on valtuuston voimasuhteet ja kyky yhteistyöhön. Pormestari kun toimii täysin valtuuston kannatuksen varassa, hänen itsenäinen päätösvaltansa on aika vähäinen.

Helsingin kaupungin ensimmäinen pormestarivaali näyttääkin lipsahtaneen ihan väärille raiteille. Median täyttävät monenlaiset analyysit Jan Vapaavuoren ja Anni Sinnemäen ominaisuuksista ja sopivuudesta tehtävään, ja asiakysymykset ovat jäämässä väkisinkin tarkasteluissa taka-alalle.

Käsittääkseni demokratiaan kuuluisi kyllä kertoa, kenet puolue pyrkii saamaan pormestariksi, mikäli tulevan valtuuston voimasuhteet valinnan sallivat. Epätarkoituksenmukaista sen sijaan olisi sopia, että pormestarin nimeäminen aina olisi suurimman puolueen asia, koska pormestarin ja valtuuston yhteistyö saattaisikin toimia paremmin muulta pohjalta.

Sosialidemokraattien ansiota on se, että vaikea ongelma asia- ja henkilövaalien tasapainosta kuntavaaleissa on saatu keskusteluun. Toivottavasti pormestarivaalien vähitellen yleistyessä koko maahan uutuudenviehätyksen katoaminen hoitaa tämänkin asian kuntoon.

Risto Koivisto

Kirjoittaja on maakuntaneuvos Pirkkalasta

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

Rakentamisen rappio

”Jotakin mätää on Tanskanmaalla” kuten Shakespeare kirjoitti Hamlet-näytelmässään. Kun julkinen rakennus joudutaan tyhjentämään vesivahingon vuoksi muutama viikko avajaisten jälkeen, täytyy jotakin vikaa olla rakentamisen laadussa.

Pohjolankadun palvelukodissa Tampereella joudutaan korjaamaan ainakin viisi asuntoa. Kotilinnasäätiö tiedotti äskettäin kosteusvaurioista Pohjolankadun kiinteistön C-rapun asunnoissa. Uusi kartoitus paljasti, että puolenkymmentä asukasta joudutaan siirtämään muualle remontin ajaksi.

Kosteusvaurioiset päiväkodit ja koulut puhututtavat, turhaa on sitäkään asiaa lähteä kiistämään. Pohjolankadulla ei ole todettu putkirikkoja tai muuta vesivahinkoa. Kysymyksessä on vakava rakentamiseen liittyvä laatupoikkeama. Jossakin rakentamisen vaiheessa ei ole maltettu odottaa rakenteiden kuivumista, vaan on aloitettu työn seuraava vaihe märille pinnoille.

Kuinka rakentajan ammattiylpeys on antanut periksi moisen hutiloinnin. Usein selityksenä ovat ns. vierastyöläiset, joilla on sisäistettynä erilainen toimintakulttuuri. Mutta onhan rakennuksilla mestarit ja valvojat, joiden tulisi vastata työstä ja tekemisen laadusta.

Kuka kantaa vastuun rakentamisen kokonaisuudesta?

Yksi osa ongelmaa saattaa olla isojen rakentajayhtiöiden ryhtyminen projektiorganisaatioiksi. Rakennus rakennetaan pala ja osa kerrallaan eri alihankkijoiden toimesta. Työmailla puurtaa kymmenien eri työnantajien miehiä. Urakoiden pilkkominen on osa yritysmaailmassa tapahtuvaa erikoistumista. Rakennusliikkeet kiistävät ongelmat ja kertovat kaiken olevan hallinnassa. Ainakin yhdellä toimijalla tulisi olla päävastuu, myös aliurakoitsijoista.

Rakentaminen on alusta loppuun melkein käsityötä. Virheiden syntymisen mahdollisuus on erittäin suuri, koska siihen osallistuu valtava määrä eri tahoja. Pienikin virhe missä tahansa vaiheessa näkyy lopputuotteessa. Kuka kantaa vastuun rakentamisen kokonaisuudesta? Voi vastaava mestari parka! Pojat tekevät rakennuksella töitä monessa vuorossa, nykyään yölläkin. Kaikkien perässä kulkemiseen ja tekemisien tutkintaan ei ole mahdollisuuksia.

Osansa sisäilmaongelmien syntymiseen ovat myös tehneet suunnittelijat ja yhteiskunta omilla määräyksillään. Olen haastatellut kovan linjan rakennusammattilaisia, joitten mielipide päätyy kahteen pääsyylliseen. Homeongelma saatiin aikaan koneellisella ilmanvaihdolla ja pullotaloajattelulla muovikelmuineen.

Painovoimaan perustuva ilmanvaihtoratkaisu on ollut kuulemma paras Suomen olosuhteisiin sopiva ilmanvaihtojärjestelmä. 1970-luvun puolivälissä syntynyt öljykriisi vauhditti väärien talonrakennusratkaisujen syntymistä ja rakennuksista tehtiin liian tiiviitä sekä tuuletus unohdettiin. Rakennuksen ikä ei ole rakennuksen kunnon mittari. Meillä on loistavassa kunnossa olevia 100-vuotiaita hirsirakennuksia täysin toimintakuntoisina.

Rakennusmateriaaliksi valitaan usein kaikkein halvin vaihtoehto, mutta se ei välttämättä toimi Suomen olosuhteissa

Mukavuusvaatimusten kasvaessa -80 ja -90-luvulla sisätilojen veden käyttö lisääntyi ja rakenteiden vesitiiviydessä oli puutteita. Rakennusoikeutta pyrittiin maksimoimaan tekemällä tiilijulkisivut mahdollisimman ohuiksi ja samalla huonosti tuulettuviksi.

Tällä hetkellä ei ole pulaa hyvistä materiaaleista ja talotekniikan suunnittelijoista. Hyvä rakentamistapa on oman aikansa lapsi ja käsitys hyvästä lopputuloksesta. Kuitenkin sutta tehdään liikaa. Syitä on monia ja nimenomaan tähän aikaan liittyviä ongelmia. Rakentamisen aikataulut ovat liian kireitä, ei ole riittävästi aikaa tiettyihin vaativiin työsuorituksiin ja materiaalien kuivumiseen. Kiireen vuoksi myös suunnittelu jää joskus heikolle tolalle.

Kilpailu urakoitsijoiden välillä on kireää. Kilpailutuksessa valitaan aina halvin vaihtoehto ja sen vuoksi urakoita pilkotaan useisiin osaurakoihin. Nykyiset energiansäästömääräykset ovat johtaneet siihen, että rakennetaan liian tiivistä.

Rakennusmateriaaliksi valitaan usein kaikkein halvin vaihtoehto, mutta se ei välttämättä toimi Suomen olosuhteissa. Sitten palkataan eteläisitä naapurimaista työvoima, joka sinnittelee päivästä toiseen usein huonolla palkalla koti-ikävässä. Voidaanko heidän kohdallaan puhua motivaatiosta tai rakkaudesta hyvään työsuoritukseen. Tuskin. Tästä sopasta sitten kiehuu sellainen lopputulos, että tällä viikolla rakennetaan ja huomenna puretaan.

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

Prätkät ja kuunarit sitten unohdettiin

Niin tässä taas Soinille kävi, että rikkaiden huvikuunareitten ja juppi-skoottereitten verottaminen jäi tekemättä. Sopii hyvin tämän hallituksen toimintakulttuuriin. Perusteena veron perumiseen kerrottiin, että verottamisen hyödyt eivät vastaa hallitusohjelmassa asetettuja tavoitteita. Tämän päätöksen perumisen osalta oli tehty jopa rahallista vaikuttavuusarviointia.

Alun perinkin tämä verolakiesitys sai vastaansa kiivasta arvostelua. Sitä on syytetty kateusveroksi ja hyvä, ettei hyvätuloisten kyykyttämiseksi. Tämän painostuksen edessä hallitus nöyrtyi. Kun tarkastelee nykyisen hallituksen leikkauksia ja veropoliittisia linjauksia, tulee väistämättä lopputulokseen, että hallituksen olisi syytä perua lukuisia muitakin päätöksiään, jos arvioinnin perustana olisi hyöty ja haitta-analyysi.

Opetuksesta, tieteestä ja koulutuksesta leikataan noin 600 miljoonaa hallituskaudella. Suomen pitää pysyä korkean osaamisen maana. Koulutusleikkaukset eivät ole maamme etujen mukaista politiikkaa. On todettu, että Suomi menestyy muun muassa korkeaa osaamista vaativien palveluiden viennissä kaikista parhaiten. Se tarkoittaa sitä, että suomalaisen yhteiskunnan on tarjottava korkealuokkaista opetusta ja tieteelliselle tutkimukselle mahdollisuudet. Sieltä syntyvät meidän uudet vientituotteet ja korkean osaamisen palvelut, muun muassa opetuksen ja monimutkaisten laitteiden elinkaarihuolinta.

Opiskelumahdollisuuksien kaventaminen opintotuen leikkauksilla paitsi eriarvoistaa niin myös supistaa korkea-asteen opintoihin halukkaiden määrää ja valintamahdollisuuksia. Parhaat kyvyt eivät ehkä ole yhteiskunnan käytettävissä. Leikkaukset saavat aikaan pitkälle tulevaisuuteen haittoja, joita eivät edes tulevat hallitukset voi nopeasti korjata. Toisen asteen koulutusleikkaukset supistavat ammatillista koulutusta ja heikentävät nuorten tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Lapsilisien leikkaus on aivan käsittämätön teko.

Kun leikataan lapsilta tai lasten vanhemmilta, ei katsota tulevaisuuteen. Valitsisin yhteiskunnassa vaikka verotuksen tiukemman palkkaprogression oikeudenmukaisempana ratkaisuna kuin päivähoidon laadun ja saatavuuden heikentämisen. Tiedetään se, että nykyvanhemmille työelämän ja perhe-elämän eriyttäminen on vaikeaa. Vanhemmat painiskelevat työelämän vaatimusten kanssa tehden pitkää päivää ja tällöin päiväkodin antama varhaiskasvatus on ensiarvoisen tärkeää lapsen kehityksen kannalta.

Lapsilisien leikkaus on aivan käsittämätön teko. Indeksikorotusten poistolla leikataan lapsilisien tasoa ikään kuin huomaamatta eikä jouduta asian kanssa julkisuuteen. Lapsilisät leikkautuvat vuoteen 2020 mennessä nykytasoon verrattuna viisi prosenttia. Lakiesityksen perusteluissakin todetaan, että se iskee kipeimmin yksinhuoltajaperheisin siitäkin huolimatta, että yksinhuoltajakorotus jätetään leikkausten ulkopuolelle.

Tämä kaikki on pois köyhiltä lapsiperheiltä ja lapsilta. Jos arvioidaan leikkauksia rahassa, valtion talouden kannalta ne ovat merkityksettömiä. Säästöt ovat noin 12 miljoonaa euroa vuodessa. Vastaavasti toimeentulotukimenot lisääntyvät ja päivähoitomaksuja kerätään arviolta 10 miljoonaa euroa vähemmän. Finavia-sotkuissa valtio menetti johdannaiskaupoissa yli 30 miljoonaa euroa eikä perään ole sitten laskun maksajia saatu.

Ansiosidonnaista työttömyysturvaa leikataan eri keinoin 200 miljoonaa. Yhteiskunnan turvaverkot ovat ideologisen jahdin kohteena. Vaivalla rakennettu hyvinvointivaltio korisee tuskissaan. Miksi kansalaisistaan huolehtiva yhteiskunta on jollekin kansanosalle niin vastenmielinen?

Euron säästöllä tehdään tuhannen vahingot.

Kysymyksessä täytyy olla kontrasti-ilmiö. Rikkaan ja köyhän täytyy erottautua toisistaan. Varakkaalla pitää olla paremmat palvelut ja elämisen mahdollisuudet. Ei edes elämän kriisien, kuten työttömyyden, hallintaan tahdota suoda ihmiselle keinoja ja turvaa. Työttömyysturvan leikkausten lopputuloksena ei ole lisää työtä eikä työpaikkoja. Yhteiskunnalle katkeria ihmisiä kylläkin.

Suomen hyvinvointiyhteiskunnan rakentajat on palkittu eläkeleikkauksilla. Kansan- ja takuueläkettä leikataan. Rintamalisä pienenee ja lääkkeitten omavastuu nousee. Eläkkeensaajan asumistukikin laskee. Sen suuruus vaihtelee asujan tulojen ja taloudellisen tilanteen mukaan. Ikäihmisten kaltoin kohtelu kasvattaa kuluja muualla. Lääkkeitten ottamisen laiminlyönti näkyy nopeasti vanhuksen voinnissa ja herkistää hänet nopeasti kotihoidon ja muiden palveluiden piiriin. Euron säästöllä tehdään tuhannen vahingot.

Hallituksen olisi syytä tehdä leikkaustensa kokonaisarviointi tulevassa budjettiriihessä. Kun perumaan on alettu, niin perutaan sitten kunnolla. Heitetään roskakoriin kaikki ne hallitusohjelmassa sovitut kirjaukset ja lakimuutokset, jotka ovat talonpoikaisjärjelläkin ajateltuna taloudelle vahingollisia ja suorastaan haitallisia yhteiskuntarauhalle.

Ja päässäni soi Anne Mattilan iskelmä: ”Perutaan häät, perutaan siitä välistä kaikki mistä voisi matkalla murheita kantaa.”

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta