Turva – Hymy

Kolumni

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen kaupunginvaltuutettu (sd)

”Valtuustoaloite” pysäköinnistä

Kysymys on piennarpysäköinnistä. Voitaisiinko nykyisiä käytäntöjä muuttaa siten, että sallittaisiin rajatun ajan ns. piennar- tai maastopysäköinti? Mikä on piennar, ja mitkä lait mahdollisesti määrittävät maastopysäköintiä?

Tutkitaanpa asiaa eri laeista. Maankäyttö- ja rakennuslain 83 § määrittää yleisen alueen, katualueen ja liikennealueen. Laissa sanotaan, että yleisellä alueella tarkoitetaan tässä laissa asemakaavassa katualueeksi, toriksi, liikennealueeksi, virkistysalueeksi tai näihin verrattavaksi alueeksi osoitettua kunnan, valtion tai muun julkisyhteisön toteutettavaksi tarkoitettua aluetta.

Katualue käsittää asemakaavassa osoitetun katualueen maanalaisine ja maanpäällisine sekä yläpuolisine johtoineen, laitteineen ja rakenteineen, jollei asemakaavassa ole toisin osoitettu.

Esimerkiksi Härmälässä, jos pysäköidään molemmin puolin kadulle, tie jää niin kapeaksi, että hälytysajoneuvot eivät pysty pääsemään läpi.

Liikennealueita ovat asemakaavassa maanteitä, rautateitä, vesiteitä, satamia ja lentokenttiä varten osoitetut alueet. Kaupungin asemakaava-alueella on kaavoitettu 10–20 metriä katualuetta, joka sisältää kadun, jalkakäytävän/pyörätien, viheralueen ja pientareen. Esimerkiksi Härmälässä, jos pysäköidään molemmin puolin kadulle, tie jää niin kapeaksi, että hälytysajoneuvot eivät pysty pääsemään läpi.

Lain seuraava pykälä määrittää kadunpidon velvoitteet kunnalle. Kadunpitovelvollisuus alkaa, kun asemakaavan mukaisen toteutuneen maankäytön liikennetarve sitä edellyttää eikä kadun rakentamisesta kunnalle aiheutuvia kustannuksia ole pidettävä kohtuuttomina kadun rakentamisella tyydytettävään liikennetarpeeseen verrattuna. Kunta voi maanomistajan suostumuksella aloittaa kadunpidon ennen kuin asemakaava on saanut lainvoiman.

Muutoksenhakuviranomainen voi asemakaavaan kohdistuvaa valitusta käsitellessään kieltää kadunpidon aloittamisen ennen kaava-asian ratkaisemista. Kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetussa laissa tarkoitetut velvollisuudet alkavat, kun katu tai kadun osa tyydyttää asemakaavan mukaisen toteutuneen maankäytön tarpeen ja sitä koskeva kunnan päätös on tehty. Samasta ajankohdasta katsotaan katu luovutetuksi yleiseen käyttöön.

Tieliikennelain 2 § kertoo tien tai kadun määräykset ja rajoitukset pysäköintiin. Maastoliikennelain 26 § koskee ajoneuvon luvatonta pysäyttämistä ja pysäköimistä. Mainitun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetusta moottorikäyttöisen ajoneuvon luvattomasta pysäyttämisestä tai pysäköimisestä toisen maalla voidaan määrätä suoritettavaksi pysäköintivirhemaksu siten kuin siitä pysäköintivirhemaksusta annetussa laissa (248/70) säädetään.

Pelastuslaissa on määräyksiä esteettömästä pääsystä pelastuskohteeseen.

Jokainen turisti tuo silkkaa rahaa ja paksun nipun seteleitä kaupungin elinkeinoelämälle. On Tampereen etu, että he tulevat kaupunkiin toisenkin kerran, pelkäämättä pysäköintivirhemaksua.

Lain pysäköinninvalvonnasta nojalla saadaan määrätä pysäköintivirheestä pysäköintivirhemaksu. Pysäköintivirheitä ovat: 1) tieliikennelain tai sen nojalla annetun ajoneuvon pysäköintiä tai pysäyttämistä taikka pysäköintikiekon käyttöä koskevan säännöksen tai määräyksen vastainen menettely; 2) maastoliikennelain tai sen nojalla annetun moottorikäyttöisen ajoneuvon pysäköintiä tai pysäyttämistä maa-alueella koskevan säännöksen tai määräyksen vastainen menettely; 3) pelastuslain momentissa säädetyn pelastustielle pysäköintiä koskevan kiellon vastainen menettely.

Koska kaupunki on teitten ja katujen maanomistaja, voisi se tehdä päätöksen sallia piennarpysäköinti. On äärettömän ikävää Tampereelle tapahtumiin tulevien ihmisten kannalta saada ”järjen” käytöstä pysäköintivirhemaksu. Se on erittäin huonoa mainosta kaupungillemme.

Teen nyt ensi alkuun varavaltuutettuna epävirallisen ”valtuustoaloitteen”, että maastoliikennelain tulkintaa lievennettäisiin ja pysäköinti pientareelle sallittaisiin pääsääntönä. Toivon, että voin tehdä tästä jatkossa varsinaisen valtuustoaloitteen.

Jokainen turisti tuo silkkaa rahaa ja paksun nipun seteleitä kaupungin elinkeinoelämälle. On Tampereen etu, että he tulevat kaupunkiin toisenkin kerran, pelkäämättä pysäköintivirhemaksua.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen kaupunginvaltuutettu (sd)

Helppokäyttöinen digitaalinen raha korvaa setelit ja kolikot?

Voidaan aiheellisesti kysyä, kumpi loppuu maailmasta ensiksi, pilvissä pyörivä digitaalinen raha vai sen tallennustila? Arjessamme olemme konkretisoineet rahan seteleiksi tai pankkikortin saldoksi.

Pankit eivät enää lainaa varsinaista rahaa, vaan velkasuhteita ja –sopimuksia. Ne pyörivät ykkösinä ja nollina palvelimissa. Niitä taas voidaan esimerkiksi kaupitella eteenpäin tai pitää vakuutena. Jos kaikki maailman velat maksettaisiin, maailmassa ei voisi olla enää rahaa.

Maailmantalouden lumetodellisuus johtaa monenlaisiin ongelmiin. Rahaa käytetään spekulointiin ja ”pelaamiseen”. Pörssikurssien ja reaalitalouden välissä on eri tilanteissa ilmaa ja ristiriitaa. Tätä osakkeiden väärää arvostusta hevosmiehet käyttävät hyväkseen ja tekevät rahaa tyhjästä. Rahaa käytetään edelleen mielettömään velkaantumiseen ja loputtomaan talouskasvun tavoitteluun.

Johdannaista voi käyttää riskien hallintaan muun muassa lainan korkojen suojaamiseksi niiden nousulta.

Voisiko maailmassa syntyä tilanne, jossa bitteinä liikkuu suurin osa ihmiskunnan kuviteltavissa olevasta varallisuudesta, jossa kaikki lisäävät panoksia, mitä heillä ei oikeasti ole olemassa? Voiko rahajärjestelmä seota sukkiinsa, vaikka pelin pitäisi olla nollasummapeliä, jossa toinen myy ja toinen ostaa?

Yllä olevaan tuskin kenelläkään on vastausta. Huolestuttavaa on kuitenkin pörssien kaupankäynnin välineet, mm. johdannaiset, optiot ja futuurit. Johdannaisissa on kysymys ”lotosta”. Johdannaisen ostaja veikkaa esimerkiksi öljyn miljoonan barrelin erän hinnan kahden vuoden päästä. Johdannaissopimuksen perusteella hän saa öljyerän joko voittaen tai häviten, riippuen öljyn hintakehityksestä. Johdannaista voi käyttää riskien hallintaan muun muassa lainan korkojen suojaamiseksi niiden nousulta.

Luottolaitos sitoutuu pitämään koron sovitussa tasossa laina-ajan, kun asiakas suostuu maksamaan preemion eli korvauksen siitä. Optiossa sen myyjä tai antaja sitoutuu toteuttamaan sopimusehdot. Osto-option ostaja taas uskoo kohde-etuuden hinnan nousevan tulevaisuudessa. Kun toimitusjohtaja saa option yhtiön osakkeita päivän kurssiin ja luvan myydä ne kahden vuoden päästä, yhtiön pörssikurssin noustessa johtaja kuittaa potin.

Futuureilla käydään kauppaa tulevaisuuden hintatasosta. Kiinalaisten riisikaupasta alkanut ”veikkaaminen” on yleistä. Esimerkiksi ostaja arvaa vehnän hinnan kolmen vuoden päästä ja saa ostaa sopimaansa hintaan viljaerän. Johdannaiset ja muut mainitsemani tuotteet ovat siis pelimerkkejä ja arpalippuja. Raha- ja reaalitaloudessa ne ovat mätiä omenoita, jotka tuhoavat työtä ja sen merkitystä. Kauppaa käydään tyhjillä tynnyreillä.

Joku nörtti odottelee päivää, jolloin paisuvasta markkinasta voisi pyöräyttää niin ison siivun, että yhtenä päivänä ehtisi tehdä vuoden tilin.

Aivan oma aikapomminsa on nykyinen pörssikaupankäynnin robotisaatio ja tekoälyn käyttö sijoittamisessa. Ihmisen osaksi tulee järjestelmien käyttämisessä määritellä riskitasot ja kaupankäynnin taso. Kone pitää huolen lopusta. Ohjelmistot seuraavat globaalisti markkinoiden liikkeitä, käyttävät hyväkseen maailmanajan mikrosekuntien viiveitä ja käyvät kauppaa miljoonilla ostoilla sekä biljoonien summilla. Kyllä siinä tilin tekee päivässä vähäisimmilläkin voitoilla.

Joku nörtti odottelee päivää, jolloin paisuvasta markkinasta voisi pyöräyttää niin ison siivun, että yhtenä päivänä ehtisi tehdä vuoden tilin. Mitä tapahtuu silloin, kun robotit oppivat oppimaan itse? Tyhjästä ei synny mitään paitsi alkemiassa. Tällöin tapahtuu jotakin sellaista, mitä me emme tällä hetkellä tiedä.

Nykyinen korkojen nollaprosenttikriisi on osaltaan syntynyt tästä holtittomasta virtuaalirahamaailmasta, jossa kukaan ei luota toiseen eikä mihinkään. Rahaan liittyvät käsittämättömät määrät katteetonta velkaa, jolloin voidaan vain odotella markkinakuplan puhkeamista.

Rahamarkkinat ovat virtuaalista lumemaailmaa, joka saa vapaasti kulkea yksisuuntaista tietään kohti seuraavaa finanssikatastrofia. Kukaan ei vain tiedä milloin ja missä laajuudessa. Tällöin käteinen raha saattaa jäädä ainoana vaihtovälineenä jäljelle. Sitä voidaan toki painaa lisää, mutta onko sillä sitten mitään arvoa, on jo toinen kysymys. Käypä raha voi todellakin loppua maailmasta!

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen kaupunginvaltuutettu (sd)

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Esko Vatanen

Kirjoittaja on työelämäasioihin perehtynyt toimitsija Tampereelta

Työn halpuuttamisen ideologia

Keskustelua työstä ja sen hinnasta on käyty lähinnä vientiteollisuuden ehdoilla, jossa vertailukohtana on käytetty keskeisiä kilpailumaita, kuten Saksaa ja Ruotsia. Keskustelussa on liian usein kuitenkin unohdettu, että työn halpuuttamista käytetään, ja varsin tehokkaasti, myös kotimarkkinoilla.

Mistä tässä sitten on kysymys?

Kysymys on julkisen sektorin tehtävien ulkoistamisesta ja yhtiöittämisestä tavoitellen kustannussäästöjä, mutta myös työsidonnaisen ideologiamme muuttumisesta ansaintasidonnaiseen ideologiaan.

Enää työn lähtökohtana ei ole se, että työllä saatavalla palkalla tulisi tulla toimeen. Työllä ja sen hinnalla ei ole sinällään enää merkitystä tuotteen tai palvelun kustannukselle, vaan lähtökohtana on tuotteen tai palvelun tuottaminen mahdollisimman edullisin kustannuksin välittämättä siitä, miten työntekijät tulevat toimeen.

Siinä mielessä luterilainen työkulttuurimme on historiallinen jäänne teolliselta aikakaudelta ja sitä käytetäänkin ainoastaan välineenä työstä syrjäytyneiden syyllistämiseksi heidän jäädessään vaille työtä – syyttään.

Sinällään työn halpuuttamiselle ei  näytä olevan muuta syytä kuin kustannusperuste, mutta asian tarkastelu osoittaa sen olevan laadultaan myös ideologista. Nimittäin kukaan tai missään ei enää aseta työn halpuunnattamisen vastapainoksi vaatimusta tuotteen tai palvelun hinnan alenemista.

Yksityisellä puolella on nopeasti yleistynyt ajatus siitä, että osa työntekijän toimeentulosta katetaan yhteiskunnan tukitoimin sen sijaan, että palkalla tultaisiin toimeen.

Esimerkiksi tuloillaan olevassa SOTE-uudistuksessa ei kaiketi kukaan enää pidä realistisena tavoitteena edes kustannusten nousun leikkaamista, saati kustannusten alenemista. Samoin tavaratuotannossa ei enää puntaroida työkustannusten vaikutusta niinkään tuotteen hintaan, vaan lähtökohtana on tuotantokustannusten pienentäminen, mukaan lukien työn kustannus. Halpuuttaminen käytetään voiton lisäämiseen.

Julkisella sektorilla työn halpuuttamisen kaava on yksinkertainen: Osa tuotantoketjusta ostetaan ulkopuoliselta yrittäjältä suoraan tai perustetaan julkisen sektorin omistama yhtiö työn ulkoistamisen helpottamiseksi.

Jos perustetaan yhtiö, niin työn halpuuttaminen tapahtuu viiveellä, yleensä yhden tai kahden työehtosopimuskierron jälkeen. Sekä ulkoistamis- ja yhtiöittämismallissa on tavoitteena siirtää työntekijät halvempien työehtosopimusten piiriin ja usein myös aikaisempaa heikompien työsopimusehtoihin. Esimerkkejä tästä on olemassa jo runsaasti.

Yksityisellä puolella on nopeasti yleistynyt ajatus siitä, että osa työntekijän toimeentulosta katetaan yhteiskunnan tukitoimin sen sijaan, että palkalla tultaisiin toimeen. Muun muassa asumis- ja toimeentulotuen kytkeytyminen yhä useamman työntekijän jatkuvaksi tulomuodoksi palkkatulon riittämättömyyden vuoksi on osoitus tästä. Samalla se osoittaa työnantajien välinpitämättömyydestä työntekijöidensä toimeentulosta.

Suoranaista piittaamattomuutta edustavat villitykseksi nousseet erimuotoiset 0-työsopimukset ja pätkätyöt, sekä työttömien pakkotyöt pahimmillaan ilman palkkaa. Tämän ideologian poliittisena tukena on toiminut maan hallitus muun muassa erilaisin työlainsäädännöllisin muutoksin ja viimeisimpänä saattamalla voimaan aktiivimallin erimielisestä kolmikantaisesta valmistelusta huolimatta.

Mikä sitten ratkaisuksi ongelmaan?

Kun työn halpuuttaminen on saanut ideologisen muodon, on sen murtaminen tapahduttava myös samoin perustein.

Kun jopa Björn Wahlroos ilmoittautui viime syksynä kansalaispalkan tai yleisturvan kannattajaksi, niin sekin vaihtoehto asian ratkaisuna kannattaa ottaa huomioon.

Kun kansainvälinenkin kehitys yhä kiintyvällä vauhdilla lisää tulo- ja varallisuuseroja, niin pelkkä työtulon varaan rakentuva kansalaisten toimeentulo ei ole jatkossa enää mahdollista. Mutta kansalaispalkka tai yleisturva voivat toimia yhdessä kartutetun tulon jakajana vain siten, että siihen liitetään tuloja- ja varallisuutta tasaava järjestelmä.

Tällainen järjestelmä taas edellyttää kansallisen verotuksemme rakenteen radikaalia kehittämistä tasavertaisemmaksi kaikille tulomuodoille, johon ei ainakaan kuulemani mukaan ole esimerkiksi Wahlroos ilmoittautunut vapaaehtoiseksi – päinvastoin.

Toki palkkasidonnaisen tulonmuodostuksen murtaminen vaatii myös monia kansainvälisiä toimia, joten välineenä tasa-arvoisen toimentulomahdollisuuden turvaamiseksi kansalaisille se ei ole toimiva vaihtoehto kovin lyhyellä tähtäimellä. Mutta pitemmällä aikavälillä se on tavoittelemisen arvoinen asia ja väline taloudellisen demokratian kehittämiselle.

Kun työn halpuuttaminen on saanut ideologisen muodon, on sen murtaminen tapahduttava myös samoin perustein. Silloin välineenä voi olla kansalaispalkan tai yleisturvan mukainen järjestelmä, mutta se edellyttää myös työhön orientoineen yhteiskuntaideologiamme uudelleen tarkastelua.

Esko Vatanen

Kirjoittaja on työelämäasioihin perehtynyt toimitsija Tampereelta

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Antti Jehkonen

Kirjoittaja on Voionmaan koulutuskeskuksen koulutuspäällikkö

Pelastakaa sotamies Pekka Salmen perusoikeudet

Meillä jokaisella on oikeuksia – ne perustuvat vapauteen, jota sosialidemokratia vaalii. Meillä on vapaus järjestäytyä ja vaikuttaa. Valtaosa lainsäädännöstämme pohjautuu järjestäytymisvapauden saavutuksiin. Meidän vapautemme on vapautta köyhyydestä, riistosta ja alistamisesta. Meillä on ihmisarvo, jonka voimalla voimme tasapuolisesti neuvotella työelämän asioistamme – me katsomme omistavaa luokkaa silmiin, emme yksin vaan yhdessä.

Voiko olla vuokratalosäätiön toimitusjohtaja ja valtuutettu yhtä aikaa? Asia on joillekin mitätön – valtapolitiikkaa. Asia on joillekin näpäytystä ja naureskelua. Viisastelua – besserwisseröintiä – pykäläsekoilua. Vaan kun ei ole – kyse on siitä vapaudesta, jolla muutamme maailmaa.

Olla ehdolla vaaleissa – mikä kunnia.

Perusoikeuksiimme ja -velvollisuuksiimme kuuluu osallistua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Jos halutaan estää perusoikeuksien toteutuminen, siihen todistustaakka on oikeuksien estäjällä. Kansalaisen ei tarvitse anella oikeuttaan vaikuttaa eikä osoittaa mieltään, ei tarvitse pyytää sananvapautta eikä äänestämisen oikeutta.

Olla ehdolla vaaleissa – mikä kunnia. Saada ääniä ja menestyä, mikä ilo ja nöyryys siitä seuraa. Valta ja toimeksianto, joka on äänestäjien tahto, on lahjomatonta ja ainutkertaista.

Pekka Salmelta vietiin perusoikeus, oikeus tehdä haluamaansa työtä ja vaikuttaa yhteiseksi hyväksi. Perustuslakikäsityksemme estävät kansanvaltaisen vaikuttamisen niiltä henkilöiltä, jotka katsotaan toimessaan palvelevan kansanvaltaa, annetulla valmisteluvallalla tai tuomiovallalla tai hengellään.

Kuinka kauan säätiön hallitus saa jatkaa ja muokata perusvapauksia?

Haluan kuulla, miten Tampereen poliittinen johto perustelee yhden säätiön luomaa laintulkintaa. Minkä laintulkintaoikeuden omistaja ja säätiön hallituksen nimittäjä (kaupunginvaltuusto) antaa säätiön hallitukselle? Miksi kaupunginvaltuusto antaa säätiön määritellä nimittäjänsä eli kaupunginvaltuuston jäsenen asemaa?

Missä on kaupunginvaltuuston puheenjohtajan ojentava kanta? Mitä tekee pormestari? Kuinka kauan säätiön hallitus saa jatkaa ja muokata perusvapauksia? Kuuluuko tämä säätiön toimialaan?

Haluan kuulla perustelut, viitaukset oikeustapauksiin ja asiantuntijoiden lausunnot. Päätösvalta ei kuulu säätiölle – päätösvalta valtuuston jäsenyydestä kuuluu valtuustolle ja tuomioistuinlaitokselle sekä ennen kaikkea äänestäjille. Kansanvalta ei ole säätiövaltaa.

Antti Jehkonen

Kirjoittaja on Voionmaan koulutuskeskuksen koulutuspäällikkö

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen kaupunginvaltuutettu (sd)

Terveyskeskuslääkärin mahdoton tehtävä

 

Työpäivän minuutit kiirehtivät. Olen myöhässä ja suolet purnaavat nälästä. Kaksikymmentä minuuttia on lyhyt aika. Seuraavana asiakkaana on hyvin tuntemani rouva ”Lehikoinen” tai nykyään hän taitaa olla eronnut tai jätetty.

Viime kerralla hän haisi pahalle ja vanhalle viinalle. Vaatteet löyhkäsivät tupakalle ja pesemättömyydelle. Voi olla taas pamireseptiä vaille ja vaatii kuntoutukseen. Mihin kuntoutukseen – hän ei osaa selittää.

Kuvaamani kohtaaminen on hyvin tyypillinen ja arkinen lääkärin työssä. Oikeastaan tilanne on lääkärin kannalta mahdoton, hän ei voi auttaa kuin hyvin rajallisesti ihmistä työllistymään, raitistumaan ja saamaan otetta elämästään.

Ylilääkäri kieltää liikojen lähetteiden tekemisen, mihinkään tarkoitukseen. Tai ei hän kiellä, mutta kertoo ”meetingeissä” taloustilanteesta ja kannustaa olemaan huolellinen niiden kirjoittamisessa. Sitten hän syyllistää poliittisen päätöksenteon ja sanoo syyllisten löytyvän sieltä. Kun rahaa ei anneta, me toimimme niiden ”resurssien puitteissa”, jotka kaupungin budjetissa meille on annettu.

Lääkäri Jannen päässä liikkuu kysymys, minkä lääketieteelisen diagnoosin minä nyt teen?

Sitten huoneeseen vyöryy viisikymppinen, tuhti asiakas. Hän on samassa kunnossa, ulkoisesti epäsiistinä ja kovaäänisenä. Lääkäri ”Janne Karhunen” miettii suurilla kirjaimilla, miten minä ratkaisen tämän oman työongelmani?

Asiakkaalla ei ole kiireen kierää ja tarinat soljuvat hänen suustaan täydellisessä sekamelskassa. Erottaa voi sanat työttömyys, Kela, rahattomuus, isännöisijä, paskamaiset naapurit ja Jope. Lääkäri Jannen päässä liikkuu kysymys, minkä lääketieteelisen diagnoosin minä nyt teen? Viisitoistaminuuttinen tapaaminen päättyy ovelle saattamiseen ja reseptiin.

Ruokatauon jälkeen saapuu ihminen, jolla on inhottava pomo. Tuo suomalaiskansallinen ryökäle, joka ohjaa ihmisiä työmaalla tekemän perustehtävää. Sitä, mistä työntekijälle maksetaan palkkaa. Ohjaan hänet ottamaan yhteyttä työsuojeluun ja luottamusmieheen.

Vastaus ei tyydytä. Vähintään eläkepaperit pitäisi kirjoittaa ja ainakin kaksi viikkoa sairauslomaa. Karhunen miettii, mitä lääketieteellistä ongelmaa on ilkeässä pomossa?

Ydinkysymys on se, että ihminen voi auttaa vain itse itseään, tekemällä jotakin omasta puolestaan.

Täysin turhutunut Janne on ihmisiin, jotka kiertävät lääkäriltä toiselle kuulemaan vastausta, jota he eivät halua kuulla. Lihavuuteen ei ole yleensä muuta ratkaisua kuin laihduttaminen, tupakan polttoon ei juurikaan voi vaikuttaa muulla kuin tupakoitsijan omalla tahdolla ja aviomiehen uskottomuuteen ei voi vaikuttaa psykiatrisin toimenpitein.

Ydinkysymys on se, että ihminen voi auttaa vain itse itseään, tekemällä jotakin omasta puolestaan. Laihtua voi liikkumalla ja sätkän voi jättää syttyttämättä.

Työpäivä on päättynyt. Karhunen hyppää pyöränselkään ja miettii työpäiväänsä. Hän muistaa luennolta, joka käsitteli maakuntauudistusta erään asian. Tulevissa maakunnissa tällaiset moniongelmaiset potilaat hoidetaan moniammatillisissa tiimeissä. Tiedetään, miksi pyörää keksitään taas uudestaan!

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen kaupunginvaltuutettu (sd)

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Heikki Näreikkö

Heikki Näreikkö on Pirkanmaan aluesivujen toimittaja.

Kyllä me pärjätään!

Aamulehti uutisoi demarien tekemiset ja kannanotot niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin negatiivisesti. Viimeinen näyttö siitä oli otsikko jotenkin näin: Vaatiiko Antti Lindtman hallitukselta liikaa?

Kyse oli julkisen sektorin lomarahaleikkausten perumisesta, jonka toteuttamiseen tarvitaan hallituksen selän takana olevaa rahaa. No, Aamulehden näkökulmasta palkkakuopassa olevien naisten etujen ajaminen saattaa olla liikaa. Esimerkiksi perus-, sairaan- ja kirjastonhoitajien näkökulmasta taas ihan kohtuullista.

Pormestari Lauri Lylyä vastaan ei ole vielä hyökätty.

Toisaalta miten pormestaria, hänen ohjelmaansa ja sen takana olevaa voimaa vastaan voisi hyökätäkään. Miten sen voisikaan tehdä, kun yhtä valtuutettua lukuunottamatta koko valtuusto on Lylyn pormestariohjelman takana.

Ote herpaantui, ja se taas salli mies- ja nais- hömppä -nimitysten lisäksi demarien jahdin.

Kun Aamulehti ei voi hyvästä vaalituloksesta, pormestarin paikasta ja erinomaisesta pormestariohjelmasta demareita moittia, sijaiskärsijöinä saavat toimia kaupunginvaltuutetut Atanas Aleksovski ja Anneli Kivistö. Tuomittuja ihmisiä, ainakin joidenkin silmissä – ilman tuomiota. Leimattu – kylmän rauhallisesti. Kellot kilisevät …..

Jos Aamulehteä tässä jahdissa ymmärtää pitää, niin päätoimittaja Jouko Jokinen tiesi jo joku kuukausi sitten uuden työpaikkansa. Ote herpaantui, ja se taas salli mies- ja nais- hömppä -nimitysten lisäksi demarien jahdin.

Aamulehden toimituksen aamupalavereissa ilman jo muissa maailmoissa olevaa Jokista on hörähdelty kahvin ja kampaviinereiden ääressä, mites tänä aamuna ei ainoastaan kiusata vaan mustamaalataan demareita?

Onneksi kuvittelen ja varmaan olen väärässä.

Avokonttorin isoista ikkunoista on samalla aistittu kosken virtaa. Artikkelitoimituksen mustat tunnelmat ovat saaneet lisää voimaa. Pimeys on saanut vallan. Toivottavasti valo voittaa, vaikka virtaavaa mustaa vettä ei peitä jää eikä sen päälle satava valkea lumi.

Uskokaa tai älkää, näin kuvittelen fiksujen ja filmaattisten lehtiMIESTEN ajatuksen kulkeneen. Onneksi kuvittelen ja varmaan olen väärässä.

Muuten, tämän päällikkötoimittaja Jokisen eväät leviävät nyt Yleen. Kun kymmenen vuoden aikana käy kerran metsässä, kuten hän on kertonut, niin ei ne sinnekään ole voineet kadota – valitettavasti. Ennestään Ylessä on jo Aamulehdestä tuttuja Pokkisia pilvin pimein.

Jep!

Nyt Jokinen verotusta keventämään. Ehdotan, että aloitetaan Yle -verosta!

Heikki Näreikkö

Heikki Näreikkö on Pirkanmaan aluesivujen toimittaja.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta