– Julkisessa keskustelussa on esiintynyt paljon epäselvää ja harhaankin johtavaa tietoa ja spekulaatiota. Myöskään ratkaisun mittakaavaa ei ole suhteutettu siihen, mitä 30 vuotta maksuaikaan tarkoittaa.

Vanhanen kirjoittaa, että pienenä vientivetoisena valtiona olemme saaneet unionilta yhteiset sisämarkkinat, jotka ovat edesauttaneet yritystemme kehitystä.

– Toimivien sisämarkkinoiden avulla olemme tehneet työpaikkoja ja edistäneet bruttokansantuotteen kasvua luoden näin vaurautta kaikkialle Suomeen. Tätä arvoa on vaikea edes määritellä euroina.

Hän toteaa, että maksamme Euroopan unioniin hieman enemmän kuin sieltä saamme takaisin.

– Tämä perustuu puhtaasti maamme bruttokansantuotetasoon. Tätä kautta jäsenvaltioiden elintasoeroja on vähennetty. Tämä on lisännyt unionin kilpailukykyä maailmanlaajuisesti ja sitä kautta vaikuttanut positiivisesti myös meidän kansalliseen hyvinvointiin ja kilpailukykyyn.

– Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä huomioida, että vertailtaessa muita EU:n nettomaksajia, kuten esimerkiksi Ruotsia, Hollantia, Saksaa, Tanskaa ja Itävaltaa, maksamme unioniin kaikkein vähiten. Esimerkiksi naapurimaa Ruotsin maksuosuus on lähes kaksinkertainen. Tämä pätee myös uuden rahoituskehyksen ja elpymisvälineen osalta.

Vanhanen painottaa, että  Suomi pystyy muita tehokkaammin hyödyntämään EU:n ohjelmia.

Elpymisvälineestä ehdotetuilla toimenpiteillä on positiivisia vaikutuksia EU:n jäsenvaltioiden talouksiin. Elpymisrahoitus lisää

– Sanon suoraan tämän: kotimaisella elvtytyksellä ja rahankäytöllä emme pysty voittamaan viennin romahduksesta johtuvia menetyksiä.

Vanhasen mukaan Suomen viennin elpymisen näkökulmasta elpymisvälineen merkitys on keskeinen. Euroopan talous on yksi kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Elpymisvälineen kanssa päätettiin Euroopan unionin monivuotisesta budjetista vuosille 2021–2027.

– Keskustalle kaikkein tärkeintä on ollut puolustaa maatalouden ja aluekehityksen rahoitusta.

– Ristivetoa matkalla on ollut paljon, niin kansallisesti kuin eurooppalaisissakin pöydissä. Kun nyt katsomme lopputulosta, voimme todeta, että olemme onnistuneet puolustamaan maaseutua ja alueita.

Vanhanen kirjoittaa kysyvänsä kriitikoilta:

– Uskotteko tosiaan, että vaatimalla maksuhelpotuksia olisimme saaneet sitä kautta paljon puhuttua 500 miljoonaa maaseutuun ja aluekehitykseen ja lisäksi olisimme sen päälle saaneet tuon rahan kansalliseen budjettiin samaan tarkoitukseen?

– Niille, jotka kritisoivat, että emme satsanneet tutkimukseen ja tuotekehitykseen sanon: Noita voidaan tukea myös kansallisista budjeteista eikä niitä rajoita EU:n lainsäädäntö niin paljoa kuin esimerkiksi maatalouspolitiikassa.

– Joskus kuulee sanottavan, että rahan kierrättäminen EU:n kautta tulisi lopettaa ja siirtyä rahoittamaan maataloutta ja alueidemme elinvoimaa kansallisesta budjetista. Tässä me kuitenkin häviäisimme. Maaseudun ja alueiden rahoitus sekä elinvoima riippuisi täysin hallitusten poliittisesta väristä. Ilman asian politisointia EU tuo kriteereihin perustuvan rahanjaollisen vakauden vuodesta toiseen.

– Tällä neuvottelukierroksella ja osittain myös elpymistuen kautta nämä sektorit saivat edelleenkin vahvan ”oikeutuksen” ja vahvistuvat Euroopan unionissa. Tästä meidän keskustalaisten pitää olla hyvin tyytyväisiä.