– Valitsimme hallitusmuodoksi tasavallan perinnöllisen monarkian sijasta. Ja toiseksi suuntauduimme selkeästi parlamentarismiin presidenttivaltaisen järjestelmän sijasta, Vanhanen muistutti.

Eduskunnassa on paraikaa käynnissä vuoden 1919 hallitusmuotomme eli vuonna 2000 uudistetun perustuslain edeltäjän 100-vuotisjuhla.

Vanhanen kävi läpi, miten järjestelmä on sadan vuoden kuluessa kehittynyt. Parlamentarismia on harkitusti syvennetty sekä perustuslain pykälillä, että käytännön kautta.

Sadan vuoden aikana valtaa on myös siirretty. Asukkaiden omaa itsehallintoa edustavat kunnat käyttävät keskeistä yhteiskunnallista valtaa. Vallankäyttö on siis asteittain hajautunut.

– Vaikka hajauttaminen on ollut järkevää, on sen seurauksena monien kansalaisten vaikea hahmottaa, missä valta on. Tällä on kielteinen vaikutus tuntemukseen vallankäytön oikeutuksesta, Matti Vanhanen totesi.

Vanhasen mukaan hallitusmuodon keskeinen idea on kestänyt aikaa hyvin.

– Suurin juhlan aihe on mielestäni se, että suomalaiset ovat halunneet pitää kiinni demokratiastamme ja oikeusvaltioperiaatteista läpi koko kuohuneen 1900-luvun. Oikeusvaltio oli arvossaan jopa rintamalla.

Vanhanen muistutti, että järjestelmämme ydin on edustuksellisuudessa. Kansalaiset valitsevat edustajansa, valtuutettunsa ja Euroopan parlamentin jäsenensä.

– Kansalaiset luottavat heidän harkintakykyynsä ja yhteistoimintakykyynsä kaikissa niissä sadoissa asioissa, jotka tulevat päätettäväksi. Tätä järjestelmämme perustaa haastaa kuitenkin kehitys, jossa yhä suurempi osa kansalaisista pitää äänestyspäätöksensä tärkeimpänä perusteena yksittäistä asiaa, Vanhanen sanoi.

Vanhanen sanoi näkevänsä rakenteellisen riskin legitimitetin eli vallan oikeutuksen näkökulmasta siinä, että kokonaisvastuun ja siihen sisältyvän kompromissitarpeen sijasta yksittäiset asiat ja niihin usein kytkeytyvät mielikuvat ovat hallitsemassa poliittista keskustelua.

– Jos valintaperuste vaaleissa ja päätöksenteon todellisuus ajautuvat kauas toisistaan, syntyy helposti turhautumista poliittista järjestelmää kohtaan. Miten siis kyetään yhdistämään edustuksellisuuden idea ihmisten voimakkaaseen haluun vaikuttaa yksittäisiin asioihin suoraan ohi edustuksellisuuden periaatteen?

Toinen haaste hallitusmuodollemme sisältyy Vanhasen mukaan tarpeeseen harjoittaa enenevässä määrin kansainvälistä yhteistyötä. Valtaa kansainvälisille järjestöille siirretään vain eduskunnan ratifiointipäätösten kautta.

– Monet kansalaiset kuitenkin kokevat, että valtaa on siirretty pysyvästi ulottumattomiin ja monet pelkäävät, että käynnissä on itsestään tapahtuva omalakinen vallan siirtyminen. Tätä tuntemusta ei pidä vähätellä.

– Pidänkin hyvänä, että pääministeri ja hallitus EU:n komission puheenjohtajaa valittaessa pitivät kiinni Eurooppa neuvoston eli jäsenmaiden päätösvallasta asiassa. Myös Euroopan parlamentissa on tendenssi kasvattaa valtaa käytäntöjen kautta. On tärkeää, että vallanjako unionin jäsenmaiden ja sen instituutioiden välillä on selkeä ja sitä voidaan muuttaa vain valtioiden keskinäisellä sopimuksella, joka aina edellyttää kansallisten parlamenttien hyväksymispäätöksiä. Vallan liuittaminen ilman sopimusmuutoksia ei sovi.

Vanhanen nosti esiin myös muita haasteita. Niistä kolmas liittyy turvallisuuteen.

Perinteisesti turvallisuus on jaettu ulkoiseksi ja sisäiseksi turvallisuudeksi, jossa ulkoinen turvallisuus on lisäksi monissa maissa valtion päämiehen valtapiirissä.

– Nykykehityksessä jako ulkoiseen ja sisäiseen turvallisuuteen ei tarjoa riittävää lähestymistapaa. Eri turvallisuusviranomaisten ja koko poliittisen johdon keskinäistä yhteistyötä on kehitettävä arvioimalla asiaa turvallisuuden eikä sadan vuoden perinteen perusteella.

Neljäs haaste liittyy Vanhasen mukaan kykyymme tuottaa valitsemallamme järjestelmällä hyvinvointia kansalaisille.

– Eräs kiinalainen professori luonnehti kerran, että siinä missä länsimaissa päätöksenteon oikeutus syntyy vaaleista, Kiinassa se syntyy performanssista, eli tuloksesta.

– Koen, että yli sadan vuoden aikana länsimaissa kansalaisille ja yritystoiminnalle luotu vapaus ja mahdollisuus sivistyksen kehittymiseen on luonut innovaatioita ja kilpailun kautta taloudellista voittavaa tehokkuutta. Tämä malli on nyt haastettu. Joillakin autoratiivisilla yhteiskunnilla on kyky kohdistaa resursseja, investoida uusiin asioihin ja toimeenpanna muutoksia nopeasti.

Vanhasen mukaan tämä on muuttanut kilpailuasetelmia selvästi eikä ole itsestään selvää, että oma järjestelmämme on voittava.

– Demokratia haastetaan usein silloin, kun tyytymättömyys kasvaa. Tähän voidaan hetkellisesti vastata protektionismilla, mutta se on lähinnä itsensä pettämistä ja silmien sulkemista siltä, että uudistuksia pitää tehdä.

Vanhasen mukaan demokratian on kyettävä uudistamaan yhteiskuntaa tavalla, joka tuottaa kaivattua hyvinvointia ja turvallisuuden tunnetta.

– Demokratiankin on tuotettava tuloksia. Siinä vaiheessa kun demokratiassa koetaan päätehtävänä olevan entisen ja saavutetun turvaaminen, kannattaa sytyttää varoitusvalot.

– Suomi syntyi demokraattiseksi tasavallaksi pitkälti sen ansiosta, että Euroopassa kuninkaiden ja keisareiden vallan keskeinen pyrkimys oli pitää vanhat olot muuttumattomina. Se ei enää vastannut vapautta kaivanneiden ihmisten odotuksiin. Hallitusmuotomme oli vastaus tähän kehitykseen. Pidetään tämä perusasenne elossa tästä eteenkin päin.