Puolueen puheenjohtaja Li Andersson kertoi hetki sitten kokouksen tuloksista tiedotustilaisuudessa.

Anderssonin mukaan vasemmistoliiton yhteiskokous päätti äänin 52-10, että puolue haluaa jatkaa hallitustyötä myös sellaisessa tilanteessa, jossa Suomi päättäisi hakea Naton jäsenyyttä. Eduskuntaryhmän puheenjohtajan Jussi Saramon puheista oli pääteltävissä, että myös osa kansanedustajista jäi äänestyksessä vähemmistöön.

– Se (yhteiskokouksen päätös) tarkoittaa, että tämä yhteiskokous on antanut mandaatin sille, että meidän edustajamme valtioneuvostossa, minä ja ministeri Hanna Sarkkinen (vas.), tulemme hyväksymään esityksen Suomen Nato-hakemuksen jättämisestä, jos valtiojohto päättää sitä esittää. Kuten aiemmin on todettu, on kuitenkin kaikilla eduskuntaryhmän kansanedustajilla vapaus äänestää, miten itse harkintansa perusteella parhaaksi katsovat eduskunnan isossa salissa. Omasta Nato-kannastani ja ajattelusta siihen liittyen tulen kertomaan samoihin aikoihin kuin muu valtiojohto eli todennäköisesti ensi viikolla, Andersson sanoi medialle.

– Tällainen tilanne, jossa kannat yhteen keskeiseen kysymykseen jakaantuvat puolueen sisällä, olisi vaikea mille tahansa puolueelle. Minusta on silloin vastuullista, että vasemmistolainen että vasemmistoliittolainen voi perustellusti olla sekä Naton kannattaja että sen vastustaja ja pyrkiä luomaan tilaa molempien kantojen rakentavalle esiintuomiselle ja debatille puolueen sisällä.

Anderssonin mukaan kiire sopii huonosti tilanteeseen, jossa päättäjien pitäisi tehdä ratkaisu, joka muuttaa Suomen vuosikymmenten ajan harjoittamaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja asettaa sen uuteen asentoon vuosikymmeniksi eteenpäin.

– Näin isoon ja vakavan päätöksen tekemiseen ei myöskään sovi julkinen keskusteluilmapiiri, jossa eri mieltä olevia leimataan epäisänmaallisiksi, naiveiksi tai Venäjä-mielisiksi.

Hän toi esiin, että Puolan moderni vasemmistopuolue ja Ukrainan vasemmistolainen kansalaisjärjestö ovat aloittaneet kampanjan Ukrainan ulkomaisten velkojen anteeksiantamiseksi.

– Me olemme päättäneet tukea tätä kampanjaa. Anderssonin mukaan tällä hetkellä arvioidaan, että Ukrainalla on ulkomaista velkaa noin 130 miljardia dollaria.

Andersson sanoi, että mikäli Suomi päätyy hakemaan Nato-jäsenyyttä, on entistä tärkeämpää, että Suomi pitää vahvasti kiinni ulkopoliittisesta liikkumatilastaan ja omista selkeistä linjauksistaan.

– Mikään pakko sitoa Suomen ulkopoliittisia kantoja Naton tai Yhdysvaltojen toiminnan alaisuuteen ei ole, vaikka jotkut päättäjät varmaan mielellään niin tekisivät. Meidän on jatkossa tehtävä vahvaa työtä sen puolesta, että Suomi tekisi ihmisoikeusperusteista ulkopolitiikkaa, edistäisi ydinaseriisuntaa ja monenkeskistä yhteistyötä, korostaisi naisten aseman parantamista, demokraattisia peruoikeuksia, ilmastokriisin ratkaisuja, ilmaisunvapautta ja muita perusarvoja kaikkialla maailmassa mukaan lukien Yhdysvalloissa, Turkissa, Unkarissa ja muissa Nato-maissa.

Kun vasemmistoliitto kävi eduskuntavaalikampanjaa alkuvuodesta 2019 ja valmistautui neuvottelemaan hallitusohjelmasta, se määritteli yhdeksi kynnyskysymykseksi, ettei Nato-jäsenyyttä haeta.

Andersson sanoi, ettei puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän yhteiskokouksen tehtävä ollut linjata vasemmistoliiton Nato-kannasta yleisemmin.

– Haluamme kunnioittaa kansanedustajien mahdollisuutta äänestää oman näkemyksen ja vakaumuksensa mukaisesti ja näin ollen erillisestä Nato-linjauksesta tässä yhteiskokouksessa ei olisi varsinaista hyötyä.

Puoluekokous on kesällä ja varsinaista puolueen linjausta odotetaan sieltä.

Andersson taustoitti puoluehallituksen pohjaesityksen olleen, ettei muuttuneessa maailmanajassa enää pidettäisi sotilaallista liittoutumista tai Suomen mahdollista Nato-jäsenyyttä kynnyskysymyksenä hallituksessa ololle.

– Olen itse tuonut esille, että mikäli eduskunnan suuri enemmistö päätyy kannattamaan Natoon hakemista ja valtionjohto näin esittää, vasemmistoliiton ei ole syytä tehdä asiasta hallituskysymystä. Voimme todeta olevamme rakentavasti eri mieltä, mutta hallituspuolueena valmis kunnioittamaan kansan enemmistön ja eduskunnan enemmistön tahtoa.

– Toinen syy, minkä takia en ole itse pitänyt viisaana tästä hallituskysymystä, on tosiasiassa se, että siinä missä vasemmistoliitto oli tässä kysymyksessä ennen varsin yksimielinen, on puolueen piirissä kysymyksestä nyt aidosti kahta mielipidettä ja monia kannastaan epävarmoja.

Andersson jatkoi näkevänsä puolueensa puheenjohtajana, että hallituksesta kannattaa lähteä vain sellaisten periaatekysymysten takia, jotka yhdistävät vahvasti vasemmistoliittolaisia.