D-analyysit

Vastuu voisi tehdä vihreillekin hyvää

Pääkirjoitukset

Demokraatti.fi

 

Pääkirjoitukset

Demokraatti.fi

 

Pääkirjoitukset

Demokraatti.fi

 

Perussuomalaisten tulo hallitukseen tiesi puolueelle kylmää kyytiä. Ensin kannatuksesta lähti miltei puolet. Tämän jälkeen tuli Jyväskylän Paviljongin puoluekokous, jossa Jussi Halla-aho nousi puolueen puheenjohtajaksi. Käynnistyi erikoinen näytelmä, jonka häviäjänä oli suomalainen demokratia.

Perussuomalaisista irtaantunut Sininen tulevaisuus jatkaa Sipilän hallituksessa eräänlaisena hallituksen tukisäätiönä tai apupuolueena. Näyttää siltä, että Sinisen tulevaisuuden likipitäen ainoaksi saavutukseksi olisi jäämässä kioskeissa myytävän kaljan alkoholiprosentin nosto 5,5 prosenttiin.

Tällainen diili saattoi kuulua hallituksen jatkoon. Tosin keskusta kapinakansanedustajineen vaatii yhä omantunnonvapautta kaikille hallituspuolueille.

Moni on ihmetellyt, miten Soinin 20 hengen porukka pystyi säilyttämään hallituksessa kaikki 5 ministerinpaikkaa. Miksi keskusta ja kokoomus taipuivat?

Sinisen tulevaisuuden tulevaisuus näyttää nyt varsin laihalta. Puolue palaa sinisellä liekillä. Paljon seteleitä ei ole, jos selkärankaakaan, ja puolueen organisoiminen ja mahdolliset oikeustaistelut perussuomalaisten perinnöstä vievät kaiken energian. Se on entistäkin kesympi puudeli Sipilän ja Orpon pyöritellä.

Perussuomalaiset eivät osaa äänestää ja vihreät laskea.

Vihreät valitsi puheenjohtajakseen jyväskyläläisen kuntavaalien ääniharavan, kansanedustaja Touko Aallon. Perussuomalaisten ja vihreiden puoluekokouksessa hahmottui puolueiden välille ainakin yksi ero lisää: perussuomalaiset eivät osaa äänestää ja vihreät laskea. Kun perussuomalaisten puoluekokouksessa sekoiltiin äänestyskäytännön kanssa, vihreät hakivat taksilla unohtuneita ääniä Tampereelta Helsinkiin ja ääntenlaskenta eteni muutoinkin perin hitaasti.

Vihreät mainitsevat nykyisin joka toisessa lauseessa, miten heistä tulee pääministeripuolue. Samaan aikaan poliittisissa puheissa vilisee rutosti populistisia piirteitä. Ehkä pääministeriasema voisikin tehdä heille hyvää, puheista lähtisi ylimääräinen ilma pois kuten kävi perussuomalaisillekin.

Tosin Aallon puheissa on ollut se hyvä piirre, että puheenjohtajavaalin lähestyessä ja pukujen tummetessa myös politiikka selkeästi asiallistui.

Vihreät korostavat nyt voimakkaasti olevansa yleispuolue ja arvopuolue. Ympäristöasiaa saikin hakea puoluekokouksessa kuin neulaa heinäsuovasta. Arvoista puhuttaessa olisi hyvä puhua myös keinoista ja resursseista, eli siitä miten arvoja toteutetaan. Pelkkä julistaminen ei riitä.

Touko Aallon arveltiin edustavan maakunnan vihreyttä, kun taas kovin puheenjohtajakilpailija Emma Kari oli leimallisesti city-vihreä. Aalto teki heti puheenjohtajanuransa aluksi kädenojennuksen city-vihreille ilmoittaen, että maakuntia pitäisi olla korkeintaan 12 hallituksen kaavaileman 18 sijaan. Nyt maakunnissa kysytään, mitkä maakunnat hän kuoppaisi.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat