Pääkirjoitus

Demokraatti

Vastuu voisi tehdä vihreillekin hyvää

Perussuomalaisten tulo hallitukseen tiesi puolueelle kylmää kyytiä. Ensin kannatuksesta lähti miltei puolet. Tämän jälkeen tuli Jyväskylän Paviljongin puoluekokous, jossa Jussi Halla-aho nousi puolueen puheenjohtajaksi. Käynnistyi erikoinen näytelmä, jonka häviäjänä oli suomalainen demokratia.

Perussuomalaisista irtaantunut Sininen tulevaisuus jatkaa Sipilän hallituksessa eräänlaisena hallituksen tukisäätiönä tai apupuolueena. Näyttää siltä, että Sinisen tulevaisuuden likipitäen ainoaksi saavutukseksi olisi jäämässä kioskeissa myytävän kaljan alkoholiprosentin nosto 5,5 prosenttiin.

Tällainen diili saattoi kuulua hallituksen jatkoon. Tosin keskusta kapinakansanedustajineen vaatii yhä omantunnonvapautta kaikille hallituspuolueille.

Moni on ihmetellyt, miten Soinin 20 hengen porukka pystyi säilyttämään hallituksessa kaikki 5 ministerinpaikkaa. Miksi keskusta ja kokoomus taipuivat?

Sinisen tulevaisuuden tulevaisuus näyttää nyt varsin laihalta. Puolue palaa sinisellä liekillä. Paljon seteleitä ei ole, jos selkärankaakaan, ja puolueen organisoiminen ja mahdolliset oikeustaistelut perussuomalaisten perinnöstä vievät kaiken energian. Se on entistäkin kesympi puudeli Sipilän ja Orpon pyöritellä.

Perussuomalaiset eivät osaa äänestää ja vihreät laskea.

Vihreät valitsi puheenjohtajakseen jyväskyläläisen kuntavaalien ääniharavan, kansanedustaja Touko Aallon. Perussuomalaisten ja vihreiden puoluekokouksessa hahmottui puolueiden välille ainakin yksi ero lisää: perussuomalaiset eivät osaa äänestää ja vihreät laskea. Kun perussuomalaisten puoluekokouksessa sekoiltiin äänestyskäytännön kanssa, vihreät hakivat taksilla unohtuneita ääniä Tampereelta Helsinkiin ja ääntenlaskenta eteni muutoinkin perin hitaasti.

Vihreät mainitsevat nykyisin joka toisessa lauseessa, miten heistä tulee pääministeripuolue. Samaan aikaan poliittisissa puheissa vilisee rutosti populistisia piirteitä. Ehkä pääministeriasema voisikin tehdä heille hyvää, puheista lähtisi ylimääräinen ilma pois kuten kävi perussuomalaisillekin.

Tosin Aallon puheissa on ollut se hyvä piirre, että puheenjohtajavaalin lähestyessä ja pukujen tummetessa myös politiikka selkeästi asiallistui.

Vihreät korostavat nyt voimakkaasti olevansa yleispuolue ja arvopuolue. Ympäristöasiaa saikin hakea puoluekokouksessa kuin neulaa heinäsuovasta. Arvoista puhuttaessa olisi hyvä puhua myös keinoista ja resursseista, eli siitä miten arvoja toteutetaan. Pelkkä julistaminen ei riitä.

Touko Aallon arveltiin edustavan maakunnan vihreyttä, kun taas kovin puheenjohtajakilpailija Emma Kari oli leimallisesti city-vihreä. Aalto teki heti puheenjohtajanuransa aluksi kädenojennuksen city-vihreille ilmoittaen, että maakuntia pitäisi olla korkeintaan 12 hallituksen kaavaileman 18 sijaan. Nyt maakunnissa kysytään, mitkä maakunnat hän kuoppaisi.

Pääkirjoitus

Demokraatti

Macronin työreformi haastaa sosialidemokraatit, ja mikäli SDP haluaa olla myös 2000-luvun Suomen arkkitehti, on isojen poliittisten avauksien aika koittanut

Moni SDP:n alhaisia kannatuslukemia taivasteleva kaipaa puolueelta uusia avauksia. Ministeri Matti Ahde piirsi heinäkuussa tässä lehdessä kuvan linjattomasta SDP:stä, jonka politiikan suunnasta on vaikea hahmottaa selkeää kuvaa. Tämän vuosituhannen SDP on hänen mukaansa muuttunut linjapuolueesta jakolinjojen SDP:ksi.

Kokenut valtiomies on havainnossaan pelottavan oikeassa. Kun valtionhoitoja-SDP rakensi hyvinvointi-Suomea viime vuosituhannella, oli linja selkeä. Kuusikymmentäluku kului kansanterveyden avaamisessa kaikille, 70-luku oli peruskoulun rakentamisen kulta-aikaa, 80-luvulla keskityttiin ympäristökysymyksiin ja 90-luvulla vietiin Suomea Eurooppaan.

Mikäli SDP haluaa olla myös 2000-luvun Suomen arkkitehti, on isojen poliittisten avauksien aika koittanut. Demareiden on osattava vastata kansantajuisesti sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen liittyviin kysymyksiin. Koska olemme valaneet hyvinvointivaltion perustan Suomeen, on meidän osattava myös laatia uskottava Hyvinvointivaltio 2.0 -ohjelma.

Toinen tämän ajan keskeinen poliittinen kysymys on työelämän muutos. Digitalisaation, kaupungistumisen ja teknologian kehittymisen myötä työelämä ja sen pelisäännöt ovat turbulenttisessa tilassa. Työn puolueena ja työmarkkinoiden osaajana SDP:n tulisi olla aktiivisesti rakentamassa työelämän uudistamiseen liittyviä avauksia.

Macronin työelämän muutosesityksiin voi suhtautua kahdella tavalla. Joko ne ohittaa olan kohautuksella tai oikeasti haastaa oman ajattelunsa.

Ranskan tuore presidentti Emmanuel Macron heitti viime viikolla melkoisen haasteen koko työelämän muutosta seuraavalle Euroopalle julkaisemalla työreformiksi luokiteltavan esityksensä. Sen sisältö on varsinkin työntekijäjärjestöjen näkökulmasta karua luettavaa ja vastalauseet Ranskassa ovat olleet sen mukaisia. Macronin työllisyyspaketti sisältää vahvaa painotusta paikallisen sopimisen suuntaan jopa ohi työehtosopimusten mää­räysten.

Macronin työelämän muutosesityksiin voi suhtautua kahdella tavalla. Joko ne ohittaa olan kohautuksella tai oikeasti haastaa oman ajattelunsa.

Esityksessä on muun muassa työelämän joustavuuteen liittyvä esitys niin sanottujen ”liittolukkojen” ohittamisesta. Esitys mahdollistaa työnantajan oikeuden saattaa paikallinen, liittojen työehtosopimuksen ohittava paikallinen sopimus henkilöstöäänestykseen. Jo aiemmin hyväksytty laki oli tehnyt mahdolliseksi paikallisen henkilöstöäänestyksen paikallisesta työehtosopimuksesta, jolla ohitetaan ammattiliiton solmiman työehtosopimuksen ”liittolukko”.

Macronin esitysten tavoite on työllisyyden parantaminen. Keinoista voi olla montaa mieltä. SDP:n tulisi kuitenkin käydä Macronin ehdotus tarkkaan läpi ja pohtia, onko Suomessa vastaavalle työmarkkinapolitiikalle käyttöä. Jos todetaan, ettei ole, on vaihtoehto esitettävä kirkkaana.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

SDP:n tilanne muistuttaa muutaman vuoden naimisissa ollutta pariskuntaa

Kun Antti Rinne tuuppasi Jutta Urpilaisen SDP:n johdosta Seinäjoen puoluekokouksessa vuonna 2014, alkoi demariperheen kiirastuli. Jo kokouspaikalla oli silloin havaittavissa, että kaikki eivät naispuheenjohtajan syrjäyttämistä sulattaneet. Näyttävät ministeritason kyyneleet kertoivat hädästä ja epäluulosta uutta puheenjohtajaa kohtaan.

Tuore puheenjohtaja Rinne ymmärsi hyvin puolueen sisäiset tunnot ja vetosi puoluekokouksen jälkeisissä ”työkokouksissa” puolueen yhtenäisyyden puolesta. ”Ei kukaan halua mennä riitelevään perheeseen kylään”, kuului Rinteen usein kuultu vertaus. Toisin sanoen, SDP ei tule koskaan nostamaan kannatustaan, elleivät sisäisen riitely ja puheenjohtajan kampitus lopu.

Rinnettä kampittamassa eivät enää ole Seinäjoella kyynelehtineet, vaan kannatuksen kehitykseen turhautuneet.

Nyt, yli kolme vuotta myöhemmin ollaan samassa tilanteessa, tosin eri syistä. Rinnettä kampittamassa eivät enää ole Seinäjoella kyynelehtineet, vaan kannatuksen kehitykseen turhautuneet. Heidän mielestään kolme vuotta puheenjohtajuutta ovat osoittaneet, ettei Rinne kykene nostamaan SDP:tä pääministeripuolueeksi vuoden 2019 vaaleissa. Tämä on aivan totta. Yksin hän ei siihen pysty. Tarvitaan koko perheen sitoutumista puheenjohtajan taakse.

Viime viikonloppu Jyväskylässä oli demariperheelle tunteiden vuoristorataa. Lauantaiaamuna Tuula Haatainen valittiin puoluevaltuustossa presidenttiehdokkaaksemme, ja kokousväki vaikutti aidon innostuneelta. Valituksi tultuaan Haatainen piti mainion puheen, jossa hän vakuutti kokousedustajat vahvalla arvolähtöisellä viestillään. Erityisesti määritelmä ihmisarvosta jäi monen mieleen: ”ihmisarvo ei ole suhteellinen, se on absoluuttinen”. Tällä Haatainen viittasi keskusteluun kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden kohtelusta.

Hyvinä päivinä siedämme toisiamme, mutta kriisin puhjettua olemme toisillemme armottomia.

Viikonloppu jatkui järjestöpäivillä, jossa uutta demari-ilmettä rakennettiin puoluesihteeri Antton Rönnholmin johdolla innostuneesti. Mikään ei viitannut puolueen sisäiseen riitelyyn. Tilanne muuttui sunnuntaiaamuna, kun Iltalehdessä Rinne kertoi kohdanneensa selkäänpuukotusta puolueen sisältä. Lausunto oli perusteltu, mutta harmillinen, sillä järjestöpäivien hyvä tunnelma sai karvaan sivumaun.

SDP:n tilanne muistuttaa muutaman vuoden naimisissa ollutta pariskuntaa. Tosin tässä liitossa kuherruskuukausi jäi lyhyeksi. Hyvinä päivinä siedämme toisiamme, mutta kriisin puhjettua olemme toisillemme armottomia.

Nuorille pareille suositellaan tällaisessa tilanteessa usein perheneuvontaa. Siellä pyritään kasvattamaan ymmärrystä toisen ajattelutapaa kohtaan. Yksi lähtökohta on muistella niitä suhteen vaiheita, joissa molemmilla on ollut hyvä olla.

Samaan pariterapiaan kannattaisi SDP:nkin hakeutua. Lähihistoriasta löytyy ainakin yksi valoisa hetki, jolloin perheessämme oli yhteenkuuluvuuden tunnetta. Joukkovoima-mielenosoitus 18.9.2015 oli päivä, jolloin oli helppo sanoa olevansa ylpeästi demari. Kun palkansaajaliike ja sosialidemokratia lyövät kättä, on uusi nousumme mahdollinen.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

Vihreiden kannatuksen kasvu ajoi demarit jopa lievään paniikkiin, mutta jo riittää itsesäälissä rypeminen

Vihreiden kannatuksen kasvu SDP:n ohi oli ilmeisesti jonkinlainen kamelinselän napsahdus, joka ajoi demarit jopa lievään paniikkiin. Sen verran rajua oli puolueen sisäinen riepottelu, kun puolueen puheenjohtaja Antti Rinne käytti huonoa sanavalintaa, yhtä sanaa, puhuessaan oikeasta asiasta Kouvolassa eduskunnan demariryhmän kesäkokouksessa. Se oli etenkin omilta kohtuutonta kohtelua. Mielenkiintoista on, miksi monissa muissa puolueissa uhriutumisen asemesta tällaiset asiat pystytään ruotimaan usein neljän seinän sisällä.

Vihreät on politiikassaan onnistunut löytämään teemat, jotka puhuttelevat ihmisiä, etenkin nuorempia äänestäjiä, paremmin kuin muiden puolueiden ohjelmat. Samalla vihreiden menestys myös ihmetyttää. Sen politiikassa on pitkään ollut mukana ihmisten toiveita ja trendejä seuraavaa populismia. Vihreät on esimerkiksi lähes ominut itselleen Suomen koulutusjärjestelmän, sen luomisen ja puolustamisen.

Nykyisessä poliittisessa tilanteessa sosialidemokraattien menestymättömyys ihmetyttää. Oppositioasema ei ole tuonut nykyistä suurempaa potkua puo­lueen kannatukseen, vaikka hallituksen yhteenlaskettu kannatus matelee. Mielenkiintoista on myös se, että Kunnallis­alan kehittämissäätiön kesällä teettämän tutkimuksen mukaan SDP on toivotuin hallituspuolue. SDP:n haluaisi hallitukseen vastanneista 43 prosenttia, kokoomuksen 41 ja keskustan 37 prosenttia.

Tällä hetkellä SDP:hen liitetään myönteisiä toiveita, joiden ei kuitenkaan koeta toteutuneen.

SDP:n ongelmista huolimatta aika monen suomalaisen sisällä elää pieni demari. SDP:n ”hallituskannatus” on kova, kun sitä vertaa julkisuudessa oleviin asenteisiin demareita kohtaan. SDP:tä ilmeisesti pidetään edelleen valtionhoitajapuolueena, mutta samalla sen halutaan olevan jotain muuta kuin se nyt on. Tilanne SDP:llä on osin samanlainen kuin ay-liikkeellä. Arvostelusta huolimatta molempia pidetään edelleen merkittävinä vaikuttajina. Tällä hetkellä SDP:hen liitetään myönteisiä toiveita, joiden ei kuitenkaan koeta toteutuneen. Ammattiliittoihin kuuluu noin kaksi miljoonaa jäsentä, joista osa paheksuu ammattiliittojen vahvaa yhteiskunnallista roolia. Mutta kun omalla työpaikalla tulee ongelmia, on ammattiliitto ensimmäinen taho, johon otetaan yhteyttä.

Sosialidemokraattiselle aatteelle on tilausta, vaikka se ei ole viime vuosina saanut Suomessa samanlaista nostetta kuin osassa muita Pohjoismaita. Britanniassa Jeremy Corbyn on nostanut työväenpuolueen kannatusta. Hän on yhdistänyt onnistuneesti populismia ja perinteistä sosialidemokraattista ajattelua. Yhdysvalloissa Bernie Sanders on pitkästä aikaa tarjonnut todellisen vasemmistolaisen vaihtoehdon. Lisäksi Corbyn ja Sanders ovat saaneet nuoret innostumaan politiikasta.

Kalevi Sorsa -säätiön tutkimuspäällikkö Antti Alaja arvioi, että Yhdysvaltojen ja Britannian kaltaisissa eriarvoisissa yhteiskunnissa äänestäjät ovat alkaneet mieltää sosialidemokratian muutokselliseksi yhteiskunnalliseksi voimaksi. Tällaista viestin terävöittämistä kaipaa myös SDP, vaikka keinot ovat toiset kuin esimerkiksi Britanniassa.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

Nuorten miesten hätä on otettava tosissaan: Myyrmanni 2002, Jokela 2007, Kauhajoki 2008, Hyvinkää 2012, Imatra 2016 ja Turku 2017

Nuorten miesten tekemät lohduttomat väkivallanteot 2000-luvulla ovat pysäyttäneet suomalaisen yhteiskunnan liian usein. Lista on lohduton: Myyrmanni 2002, Jokela 2007, Kauhajoki 2008, Hyvinkää 2012, Imatra 2016 ja Turku 18.8.2017. Iskuissa on kuollut 32 ja haavoittunut 180. Iskuista viimeisimmän päätekijäksi epäillään 18-vuotiasta marokkolaismiestä, loput ovat kantasuomalaisten epätoivoisia tekoja. Kyseessä on myös Suomen historian ensimmäinen varsinainen kansainvälinen terroriteko. Raju ravistus 100-vuotiaalle Suomi-neidolle.

Viime päivät ovat nostaneet ainakin seuraavat kysymykset pintaan. Miksi murhaaja valitsi kohteikseen pelkästään naisia? Mikä on tämän liikkeen yhteys Isis-järjestöön? Miten uskonnollisesti motivoitunut isku oli?

Usein terrori-iskujen taustalla on ääri- islamilainen jihad-ajattelu, jossa vääräuskoisten tappaminen sallitaan hyvässä tarkoituksessa.

Iskun toteuttamisesta epäilty nuori marokkolaismies oli tullut Suomeen keväällä 2016. Tiedämme, että hän on ollut turvapaikanhakuprosessissa mukana. On selvää, että vastaanottokeskusten sisäistä valvontaa on tiivistettävä, jotta ääriainekset tunnistetaan paremmin. Lisäksi kielteisten turvapaikkapäätösten saaneiden ihmisten maahan jääminen on otettava vakavammin yhteiskunnallisena riskitekijänä.

Mitä Turun surullisesta terrori-iskusta seuraa yhteiskunnassamme? Ensinnäkin vastaanottokeskuksiin kohdistuu jatkossa entistä suurempi uhka. Toiseksi yhteiskunnallinen keskustelu kärjistyy ja perussuomalaiset saavat iskusta poliittista polttoainetta. Kolmanneksi jo nyt sosiaalisesta mediasta huomaa, että maahanmuuttoa kannattavien ja vastustavien leirien kannanotot kovenevat. Neljänneksi yleinen yhteiskunnallinen turvallisuudentunne ja luottamus heikkenevät.

Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta uhkakuvat eivät toteutuisi? Usein terrori-iskujen taustalla on ääri- islamilainen jihad-ajattelu, jossa vääräuskoisten tappaminen sallitaan hyvässä tarkoituksessa. Tässä tilanteessa islamilaisten uskonnollisten johtajien tulisi Suomessa tuomita iskut islamin uskon vastaisina julkisesti, systemaattisesti ja yksiselitteisesti. On hienoa, että Suomen islamilainen neuvosto on tuominnut Turun iskun mutta vasta uskonnollisten johtajien tuomitsevat lausunnot saattavat purra näihin ääriryhmiin ja samalla islamin uskoa tuntemattomat tulevat tietoisiksi siitä, että väkivalta ei kuulu tämän päivän islamiin.

Yhteiskunnan suurin uhka liittyy tällä hetkellä merkityksettömyyttä elämässään kokeviin nuoriin miehiin.

Yhteiskunnallinen keskustelu tuntuu polarisoituvan koko ajan maahanmuuton ympärillä. Helsingin yliopiston terrorismitutkija Leena Malkki kertoi Demokraatin haastattelussa 8.6.2017 turhautuvansa, kun ihmisten puhuvat toistensa ohi terrorismikeskustelussa. Hänen mukaansa keskustelussa on mustavalkoinen ja lokeroiva sävy. Malkki kritisoi yleistä ilmiötä, jossa ihmisyyttä ei katsota kokonaisuutena. Sen vuoksi hän ei suostu näkemään terroristeja yksinomaan pahoina, vaikka jotkut saattavatkin tulkita sen heidän ”hyysäämisenään”. Malkki tähdentää vielä, että terrorismin ymmärtäminen ei tarkoita sitä, että hyväksyisi sen.

Yhteiskunnan suurin uhka liittyy tällä hetkellä merkityksettömyyttä elämässään kokeviin nuoriin miehiin. Juuri heihin ääriajattelu iskee herkimmin. Jatkossa on poliittisesti ja yhteiskunnallisesti tehtävä kaikki mahdollinen, jotta nämä ihmisten löytävät tappamisen sijaan elämään muunkin tarkoituksen.

JÄLKIKIRJOITUS: Turun tragedian pimeydestä loisti muutaman valon pisara: Moni ihminen lähti henkensä kaupalla puolustamaan puukotuksen uhreja. Moni heistä oli maahanmuuttajataustainen.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

Pääkirjoitus: Islamin uskonnollisten johtajien on tuomittava terrori näkyvästi

Joulurauhan kaupunki Turku syöksyi perjantai-iltapäivänä lähihistoriansa suurimpaan kaaokseen. Marokkolaistaustainen 18-vuotias nuori mies hyökkäsi silmittömästi kauppatorin laidalla naisen kimppuun. Silminnäkijähavainnot kertovat raivokkaasta puukottamisesta, jonka näkeminen sai monet voimaan äärimmäisen pahoin.

Tapahtumat etenivät Turussa pikavauhtia. Puukotuksen uhreiksi joutui kolmen minuutin aikana yhteensä kymmenen ihmistä. Poliisin ripeän toiminnan tuloksena mies tavoitettiin vajaan kilometrin päästä Puutorilta. Kehotuksesta huolimatta puukottaja ei antautunut poliisille, minkä seurauksena poliisi käytti häneen ampuma-asetta. Kauhujen hetki kesti vain viitisen minuuttia, mutta silminnäkijöiden ja uhrien omaisten piina kenties koko elämän.

Turun terrori-iskuna tutkittavan puukotusdraaman saldo on karmea: 2 kuollutta ja 8 loukkaantunutta. Kyseessä on myös Suomen historian ensimmäinen varsinainen terroriteko. Raju ravistus 100-vuotiaalle Suomi-neidolle.

Terrori-iskussa muutamat kysymykset ovat nousseet pintaan. Miksi murhaaja valitsi kohteikseen pelkästään naisia? Mikä on tämän liikkeen yhteys ISIS-järjestöön? Miten uskonnollisesti motivoitunut isku oli? Tällä hetkellä tiedämme, että iskusta epäillään kuuden markkolaismiehen ryhmää, joista yksi on etsintäkuulutettu kansainvälisesti.

Iskun toteuttanut nuori marokkolaismies oli tullut Suomeen keväällä 2016. Vielä vahvistamattomien tietojen mukaan hän oli saanut vasta kielteisen turvapaikkapäätöksen. On selvää, että vastaanottokeskusten sisäistä valvontaa on tiivistettävä, jotta ääriainekset tunnistetaan paremmin. Lisäksi kielteisten turvapaikkapäätösten saaneiden ihmisten maahan jääminen on otettava vakavammin yhteiskunnallisena riskitekijänä.

Lähitulevaisuus näyttää, mihin esitutkinta poliisin vie. Se on kuitenkin selvää, että terrori-iskun mahdollisuus Suomessa on nyt arkirealismia. Ääriainekset siirtyvät hanakammin jatkossa sanoista tekoihin.

Mitä Turun surullisesta terrori-iskusta seuraa yhteiskunnassamme? Ensinnäkin vastaanottokeskuksiin kohdistuu jatkossa entistä suurempi uhka. Turussa oli jo viime yönä tehty ilkivaltaa maahanmuuttajan pitämää pizzeriaa kohtaan. Toiseksi yhteiskunnallinen keskustelu kärjistyy ja perussuomalaiset saavat iskusta poliittista polttoainetta. Kolmanneksi jo nyt sosiaalisesta mediasta huomaa, että maahanmuuttoa kannattavien ja vastustavien leirien kannanotot kovenevat. Neljänneksi yleinen yhteiskunnallinen turvallisuudentunne ja luottamus heikkenevät.

Mitä tässä tilanteessa pitäisi sitten tehdä, jotta uhkakuvat eivät toteutuisi? Usein terrori-iskujen taustalla on ääri-islamilainen jihad-ajattelu, jossa vääräuskoisten tappaminen sallitaan hyvässä tarkoituksessa. Tässä tilanteessa islamilaisten uskonnollisten johtajien tulisi Suomessa tuomita iskut islamin uskon vastaisina julkisesti, systemaattisesti ja yksiselitteisesti. On hienoa, että Turun irakilaiset ja syyrialaiset osoittavat myötätuntoa iskujen uhreille, mutta vasta uskonnollisten johtajien tuomitsevat lausunnot saattavat purra näihin ääriryhmiin ja samalla islamin uskoa tuntemattomat tulevat tietoisiksi siitä, että väkivalta ei kuulu tämän päivän islamiin.

Yhteiskunnallinen keskustelu tuntuu polarisoituvan koko ajan maahanmuuton ympärillä. Helsingin yliopiston terrorismitutkija Leena Malkki kertoi Demokraatin haastattelussa 8.6.2017 turhautuvansa, kun ihmisten puhuvat toistensa ohi terrorismikeskustelussa. Hänen mukaansa keskustelussa on mustavalkoinen ja lokeroiva sävy. Malkki kritisoi yleistä ilmiötä, jossa ihmisyyttä ei katsota kokonaisuutena. Sen vuoksi hän ei suostu näkemään terroristeja yksinomaan pahoina, vaikka jotkut saattavatkin tulkita sen heidän ”hyysäämisenään”. Malkki tähdentää vielä, että terrorismin ymmärtäminen ei tarkoita sitä, että hyväksyisi sen.

Turussa julistetaan koko Suomeen joulurauha jälleen neljän kuukauden päästä. Rauhan viestille ja keskinäiselle ymmärrykselle ihoväristä tai kansallisuudesta huolimatta on nyt suuri tilaus. Turku on kuitenkin 800 vuoden aikana selvinnyt monesta vielä pahemmastakin kriisistä. Tästäkin tragediasta jäi elämään paljon hienoja tarinoita, joissa ihmiset riensivät henkensä kaupalla auttamaan uhreja. Hyvyyttä on sittenkin pahuutta enemmän.

Demokraatti