Siltala perusteli kirjan julkistustilanteessa Paasitornissa, että ensimmäisistä sadasta vuodesta oli jo tehty useita erinomaisia historiakirjoja, viimeisin 100-vuotiskirja vuonna 1984.

– Järkevintä oli panostaa lähivuosikymmeniin, harpoin aika nopeasti aiemmat vuosikymmenet, koska ei ollut mitään vanhoja myyttejäkään, joita olisi pitänyt murskata.

Hän oli havainnut, että vuoden 1984 jälkeen taloa, tornia ja yhdistystä ei ollut tutkittu perustuksiaan myöten.

– Olin tietämätön, mitä täällä on tapahtunut ja olen esittänyt tyhmiä kysymyksiä. Siinä mielessä kirja ehkä eroaa aiemmista.

Lisää aiheesta

Paasitorni uudistui historiaa kunnioittaen – ”Voimaa arvokkaasta miljööstä”

Teos jakautuu kolmeen osioon: Työväen linna (1884–1984), Liikkeen talo vai liiketalo (1984–1995) ja Paasitorni nousee (1995–2019).

Siltala arvioi vuosia 1984–1995 sekavaksi ajaksi.

– Maailma muuttui ympärillä, mutta HTY:llä ei ollut kirkasta ajatusta, mihin suuntaan pitäisi mennä. Talo teki tappiota, eivätkä ravintolatkaan enää oikein jaksaneet tuottaa.

Talon sisälläkin tuli skismaa siitä, mitä pitäisi tehdä.

– Yhdistyksessä käytiin repivää valtataistelua: jatkettaisiinko ay-liikkeen tilajakamona ja monitoimitalona puolueen kyljessä vai siirryttäisiinkö kilpailemaan kokousmarkkinoista, Siltala kirjoittaa teoksensa johdannossa.

Liiketalon suunnan kannattajat pääsivät niskan päälle. Ravintolat annettiin ammattimaisen ravintoloitsijan hoidettavaksi. Tämä vapautti Siltalan mukaan yhdistyksen energiaa ja resursseja kehittää ja pyörittää kokoustoimintaa.

– Kun tuli mahdolliseksi, talo laitettiin hienoon kuntoon, jotta saataisiin asiakkaita. Näin ei tosiaan ollut vielä 1990-luvun taitteessa, kirjailija huomautti.

Siltala pohti 135 vuoden työn tulosta, nykyistä hyvin toimivaa Paasitornin kokous- ja kongressikeskusta monien vaikeiden vuosien jälkeen.

– Kaiken hienon historian lopputulemana oli selviäminen. Yhdistys pystyi säilyttämään omissa käsissä rakennuksen, pistämään sen kuntoon ja nostamaan näin helsinkiläisen työväestön itsetuntoa – heidän, jotka ovat olleet tässä kaikessa mukana.

Siltala muistutti vanhasta sanonnasta: Työväenliike sössii kaiken.

– Tätä ei sössitty vaan pystyttiin kehittämään toiminta siihen loistoon, missä se tänä päivänä on.

Vaikka ensimmäiseen vuosisataan mahtui paljon sodista lähtien, Siltala yllättyi ja vaikuttui erityisesti siitä riskinotosta ja hullunrohkeudesta, mitä yhdistykseltä on löytynyt viime vuosikymmeninä.

– Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on mahtunut isoihin rakennushankkeisiin, joissa olisi voinut käydä huonostikin. Onneksi kävi hyvin.