Lehden mukaan Nato on pitkään pyrkinyt saamaan maat jäsenikseen, sillä Suomesta ja Ruotsista on helppo sekä tiedustella että iskeä Venäjää vastaan.

Väitteitään lehti perustelee käymällä läpi erilaisia Naton, Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön muotoja kuluneilta vuosilta.

Viime viikolla Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigu sanoi muun muassa, että Nato-yhteistyön tiivistyminen pakottaa Venäjän vastatoimiin. Shoigun lausunnossa oli kuitenkin useita epätarkkuuksia ja asiavirheitä.

Sergeit Shoigu ja Lavrov Moskovassa 31. heinäkuuta. Kuva: LEHTIKUVA / AFP PHOTO

– Verrattuna Shoigun kommentteihin, joissa puolihuolimattomasti sekoiteltiin asioita, tämä juttu oli paljon tarkempi. Tulkinnat kuitenkin tehtiin vahvasti venäläisten linssien läpi, kertoo tutkija Matti Pesu Ulkopoliittisesta instituutista.

– Siinä ikään kuin jalkautetaan Shoigun esille tuomaa näkemystä laajemmin asevoimiin. Tämä voi olla merkki siitä, että tällainen tulkinta saattaa olla tulossa Venäjän linjaksi Suomea kohtaan, ja voi olla, että lisää tällaista kuullaan lähivuosina. Olennainen kysymys on se, leviääkö tämä tulkinta laajemmin kuin puolustushallinnon sisällä.

Tavoitteena vaikuttaa poliittiseen keskusteluun?

Pesun mukaan Venäjä on aiemmin ollut yllättävänkin hiljaa siitä, että Suomi ja Ruotsi alkoivat merkittävästi muuttaa puolustuspoliittisia linjojaan Krimin ja Ukrainan tapahtumien jälkeen.

– Linjan muuttumisesta ei Suomessa ja Ruotsissa ole paljoa puhuttu, vaan Nato-yhteistyötä on ajettu melko matalalla profiililla, jopa epäpoliittisesti. Nyt Venäjä ei ole enää hiljaa, ja se nostaa näin puolustusyhteistyön poliittisia panoksia, Pesu sanoo.

Shoigun ja Krasnaja Zvezdan (suom. Punatähden) jutun kaltaisilla kommenteilla voidaan haluta vaikuttaa nimenomaan Suomen ja Ruotsin sisäisiin keskusteluihin, Pesu arvioi. Sekä Suomessa että Ruotsissa on tahoja, jotka seuraavat tarkkaan Venäjän reaktioita, ja heidän avullaan Venäjä saisi nostettua puolustusyhteistyön poliittisen keskustelun valokeilaan. Keskustelun politisoiminen rikkoisi sitä yhteisymmärrystä, mikä sen takana on tähän mennessä ollut.

– Näitä kommentteja ei kuitenkaan kannata dramatisoida, sillä retoriikka on vain retoriikkaa. Ainakaan vielä ei ole nähty mitään sotilaallisia aloitteellisia toimia, jollaisia oli esimerkiksi vuosina 2013–2015, Pesu sanoo.

Jos Venäjä sitten haluaisi ryhtyä toimenpiteisiin, millaisia ne voisivat olla?

– Retoriikkaa voidaan aina kiihdyttää ja nostaa sitä korkeammalle poliittiselle taholle. Voi olla joukkojen siirtoja ja sotilaallisen voiman esittelyä Itämeren alueella. Muilla politiikkalohkoilla voidaan luoda ongelmia, kuten Suomen pohjoisrajalla toissavuonna tai lapsiasioihin liittyvissä kysymyksissä. Informaatiopuolella voidaan myös toimia. Kaikkea tällaista siellä työkalupakissa on, mutta ainakaan vielä mitään tällaista ei ole näkynyt, Pesu kertoo.