Kolumni

Jermu Laine

Kirjoittaja on entinen SDP:n kansanedustaja ja kolminkertainen ministeri.

Venäjän motiivit eivät välttämättä ole aina aggres­siivisia, mutta lännen taipumus on nähdä ne mahdollisimman vallanhaluisessa valossa

Francis Fukuyama – Yhdysvaltain historiallisen todellisuuden strateginen ammattiarvioija – eritteli poikkeuksellisella syvällisyydellä ja tarkkanäköisyydellä kylmän sodan päättymisen todellisuutta kirjoituksessaan jo vuonna 1994.

Fukuyama kirjoitti, että USA:n haukat ja kyyhkyt olivat saavuttanet yhteisymmärryksen siitä, että oli ollut naivia odottaa kommunismin konkurssin merkitsevän maailman kääntymistä demokratiaan. Vain neljä vuotta kylmän sodan päättymisestä unelma ”maailmankylästä” pakeni horisontin taakse; näköpiiriin tulivat polarisoitumisen elpymysilmiöt.

Räikeyksiä alkoi levitä etnisinä puhdistuksina ja atavistisina kansalliskiihkoina. Balkanista oli tullut jälleen ruutitynnyri, jota se oli ollut ennen ensimmäistä maailmansotaa.

Fukuyama käsitteli 1994 muun ohella Ukrainan tilannetta hätkähdyttävän kaukonäköisesti.

Kansallistunnon voimistumiseen perustuva kiihko on herännyt uudelleen henkiin laajalti Itä-Euroopassa eli Neuvostoliiton entisissä lähinaapureissa ja selvästi myös itse Venäjällä. Kulttuuriasiantuntijat osoittavat, että ennakkoluuloihin ja kansallisen itsetunnon paineisiin perustuvat vihanpurkaukset eivät ole suinkaan tuntemattomia Länsi-Euroopassakaan.

Fukuyaman mielestä presidentti George Bushin profetoimaa ”uutta maailmanjärjestystä” ei ole tullut, sen sijaan maailma on nyt paljon vaarallisempi ja epävarmempi kuin kylmän sodan vallitessa. Mutta Fukuyama ei täysin yhdy pessimistien epätoivoon.

Fukuyama käsitteli 1994 muun ohella Ukrainan tilannetta hätkähdyttävän kaukonäköisesti ja siihen liittyvää Venäjän ongelmaa luovalla tuoreudella. Hän näki, että Jugoslavian tapahtumat ovat jonkinlainen ennakkotapaus. Entisessä Neuvostoliitossa ja sen lähinaapureissa orastavat tulevaisuusodotukset ja hallitsemattomat kansallistunnot luovat ristiriitoja, jotka kehittyvät konflikteiksi.

Fukuyama ennakoi profeetallisesti, että ainoan todella vakavan uhan Euroopan turvallisuudelle tulee muodostamaan Venäjän ja Ukrainan keskinäisen tilanteen kehitys. Tätä jatkuvasti ajankohtaista kysymystä ei pidä jättää huomiotta. Näin Fukuyama jo 1994.

Venäjän motiivit eivät aina näyttäydy yksiselitteisinä

Joulukuussa 1991 enemmistön muodostamat kymmenen miljoonaa Ukrainassa asuvaa etnistä venäläistä äänesti riippumattoman Ukrainan puolesta, nimenomaan sillä perusteella, että itsenäisellä Ukrainalla olisi paremmat mahdollisuudet talou­dellisten reformien toteuttamiseen kuin Venäjään sidottuna olevalla maalla.

Fukuyama kirjoittaa: ”Näitä odotuksia kyvyttömät entiset kommunistit eivät pystyneet toteuttamaan. On vain ajan kysymys, milloin Ukrainan etniset venäläiset päättävät, että olisi parempi liittyä takaisin Venäjään.” Tällaisessa tapauksessa Venäjä joutuisi pahempaan kuin kiusalliseen tilanteeseen: selän kääntäminen näille venäläisille ei olisi ajateltavissa.

Suorasukaisena realistina Fukuyama sanoo sen, mitä kliseemäisessä Ukraina-keskustelussa on meidän päiviimme asti jätetty selkokielellä sanomatta. ”Ukrainan hajoaminen olisi helpompaa käsitellä, jos Venäjästä kehittyisi autoritäärinen ja aggressiivinen. Yhdysvallat yksinkertaisesti vastustaisi Venäjän voimakkaita pyrkimyksiä vetää Ukraina uudelleen puoleensa; näin tietenkin palaisimme onnettomaan mutta meille tuttuun Eur-Aasian polarisoitumiseen. Tämä synnyttäisi nykyistä paljon suurempaa ymmärtämystä sille, että Unkari, Puola ja muut uhanalaiset Itä-Euroopan maat otettaisiin Naton jäseniksi.”

Fukuyaman mukaan USA:n ulkopoliittinen ”uhka” olisikin siinä, että Venäjä ei sittenkään välttämättä tule olemaan kyllin aggressiivinen, vaan uudistushakuinen reformivaltio. Yhdysvaltalaista yleistä mielipidettä olisi mahdotonta saada tukemaan vaihtoehtoa, jonka päätepisteenä olisi tasavahvan, vakaan ja demokratiaan sitoutuvan eur-aasialaisen rinnakkaisimperiumin syntyminen. Historian viekkautta vai ironiaa: mieluummin heikko ja epäluuloja herättävä Venäjä kuin nopeaa talouskasvua toteuttava ja demokraattisia instituutioita vankistava kilpaileva suurvalta?

Venäjän motiivit eivät aina näyttäydy yksiselitteisinä. Ne eivät välttämättä ole aina aggres­siivisia, mutta lännen taipumus on nähdä ne mahdollisimman vallanhaluisessa valossa. Näiden asenteiden paineessa on erittäin hankalaa osoittaa Venäjää kohtaan pehmeyttä ja suostuvaisuutta, jotta se voisi saavuttaa takaisin entisen imperiuminsa.

”Tällaisessa tilanteessa USA saattaisi joutua ajetuksi rikkomaan välit kömpelön mutta kuitenkin modernisoituvan Venäjän kanssa. Vetäisiköhän Yhdysvallat silloin hätäisesti ja tarpeettomastikin maton Venäjän demokraattisen kokeilun polulta”, Fukuyama kirjoitti.
Mutta siirtymäkauden rauhattomuutta ei pidä nähdä pysyvänä ilmiönä. Ääritapaukset on taltutettavissa ajan kanssa. Maailmassa on kaiken aikaa myös paljon ja yleisesti järjestystä ja kehitystä eteenpäin vieviä voimia.

Jermu Laine

Kirjoittaja on entinen SDP:n kansanedustaja ja kolminkertainen ministeri.

Kolumni

Lentoliikenteen riidassa sovintoesitys – määräaika klo 12

Valtakunnansovittelija on jättänyt sovintoehdotuksen lentoliikennettä uhkaavassa työriidassa. Ammattiliitto Pro ja työnantajia edustava Palta vastaavat sovintoehdotukseen valtakunnansovittelijan toimistolla tänään kello 12.

Valtakunnansovittelija Minna Helteen tviittaaman tiedotteen mukaan sovintoehdotuksen sisällöstä ei anneta tietoja julkisuuteen ennen osapuolten vastausta.

Jos sovintoehdotus hylätään, on todennäköistä, että ainakin ensi viikonlopun työtaistelu toteutuu.

Kiista koskee matkustamohenkilöstön työehtoja Airpro-yhtiössä.

Kolumni

Kuntavaalien ehdokashakemus jätettävä viimeistään tänään

Kuntavaalien ehdokashakemukset on jätettävä kuntien vaalilautakunnille viimeistään tänään. Määräaika umpeutuu iltapäivällä kello 16.

Kuntalehti uutisoi viime viikolla, että kolmelta suurimmalta kuntapuolueelta puuttui yhteensä tuhansia ehdokkaita verrattuna viime vaalien ehdokasmääriin ja tavoitteisiin. Muut puolueet uskovat saavuttavansa entiset määrät.

Kuntavaalit järjestetään 9. huhtikuuta.

Kolumni

”Kiemungilla on täysi luottamus” – puolueesta erotettu jatkaa paikallisyhdistyksen johdossa!

Perussuomalaisista erotettu Terhi Kiemunki jatkaa Tampereen perussuomalaisten puheenjohtajana, tiedotti yhdistyksen hallitus maanantaina Facebookissa.

Hallitus kertoi päättäneensä asiasta yksimielisesti. Sen mukaan tässä vaiheessa vaalikiireitä ei voi tehdä henkilövaihdoksia.

Perussuomalaisten paikallisyhdistyksen sääntöjen mukaan puheenjohtajan olisi kuitenkin oltava puolueen jäsen. Kiemunki erotettiin puolueesta perjantaina matkalaskuun liittyneiden epäselvyyksien takia.

Tampereen perussuomalaisten hallitus kertoo tiedotteessaan, että Kiemungilla on sen täysi luottamus.

Kiemunki kertoi sunnuntaina, että on kuntavaaleissa perussuomalaisten ehdokkaana sitoutumattomien listalta.

Kiemunki on kansanedustaja Lea Mäkipään (ps.) eduskunta-avustaja.

Mäkipää ei vastannut STT:n soittoon maanantai-iltana.

Kolumni

”Työ sovun löytämiseksi jatkuu koko illan” – Helle: Tilanne Airpron riidassa on yhä hyvin vaikea

Lentoliikennettä uhkaavaa lakkoa sovitellaan koko ilta, kertoo valtakunnansovittelija Minna Helle Twitterissä.

Tilanne Airpron riidassa on hänen mukaansa yhä hyvin vaikea, ja työ sovun löytämiseksi jatkuu koko illan ammattiliitto Pron ja työnantajia edustavan Paltan kanssa.

Ilmailualan Unionin (IAU) kanssa neuvottelut jatkuvat keskiviikkona.

IAU ja Pro ovat ilmoittaneet useista työnseisauksista. Niistä ensimmäiset voivat toteutua ensi perjantaina.

Kiista koskee lentoyhtiöille maapalveluita tuottavan Airpro-yhtiön työehtosopimusta.

Kolumni

maarit

Feldt-Ranta patistaa perhevapaauudistukseen – ihmettelee ministerin ”melkoista välinpitämättömyyttä”

SDP:n varapuheenjohtaja, kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta vaatii vauhtia perhevapaauudistukseen.

– Nykyinen perhevapaajärjestelmä on monimutkainen ja vanhanaikainen. Se ei tue työn ja perheen yhteensovittamista, kannusta isiä osallistumaan lastenhoitoon tai huomioi kaikkia perheitä tasapuolisesti. Malli ei myöskään edistä, vaan pikemminkin on jarruna, hallituksen tavoitteelle kasvattaa työllisyysastetta, Feldt-Ranta toteaa.

– Hallitus ei kuitenkaan aio tehdä perhevapaiden uudistamiseksi mitään. Asiasta vastaava ministeri Pirkko Mattila (ps.) sanoi viikonlopun Helsingin Sanomissa, ettei ole edes tutustunut laajaa kannatusta saaneeseen palkansaajakeskusjärjestö SAK:n esittämään kustannusneutraaliin malliin. Melkoista välinpitämättömyyttä omalla ydinvastuualueella hallituksen ministeriltä, ihmettelee Feldt-Ranta.

Feldt-Ranta toteaa, että mikäli hallitus viittaa perhevapaiden uudistamiselle huhtikuun kehysriihessä kintaalla, eikä aloita edes perhevapaamallien selvittämistä, häviää hallitukselta loppukin uskottavuus sen itse asettaman työllisyystavoitteen saavuttamisessa.

Demarinuoret aikoo aloittaa nimien keräämisen perhevapaiden uudistamista ajavaan kansalaisaloitteeseen, ellei hallitus ryhdy asiassa toimiin puoliväliriihessään huhtikuussa.

Demarinuorten mielestä perhevapaita on jaettava nykyistä tasaisemmin naisten ja miesten välillä. Heidän esittämässä 6+6+6-mallissa perhevapaat jaetaan siten, että äidille korvamerkitään kuusi kuukautta, isälle kuusi kuukautta ja kolmannen jakson käytöstä päättää perhe. Demarinuorten lisäksi esimerkiksi korkeasti koulutettujen etujärjestö Akava kannattaa mallia.

Myös palkansaajakeskusjärjestö SAK joustavoittaisi etuuksia ja antaisi kullekin perheelle sopivan perhevapaiden käytön vanhempien ja perheiden itse koottaviksi. 

– SAK:n ehdottaman perhevapaamallin kustannukset eivät eroa nykyjärjestelmän kustannuksista eikä mallin toteuttaminen myöskään kasvata työnantajien velvoitteita, Feldt-Ranta muistuttaa.

maarit