Kolumni

Jermu Laine

Kirjoittaja on entinen SDP:n kansanedustaja ja kolminkertainen ministeri.

Venäjän motiivit eivät välttämättä ole aina aggres­siivisia, mutta lännen taipumus on nähdä ne mahdollisimman vallanhaluisessa valossa

Francis Fukuyama – Yhdysvaltain historiallisen todellisuuden strateginen ammattiarvioija – eritteli poikkeuksellisella syvällisyydellä ja tarkkanäköisyydellä kylmän sodan päättymisen todellisuutta kirjoituksessaan jo vuonna 1994.

Fukuyama kirjoitti, että USA:n haukat ja kyyhkyt olivat saavuttanet yhteisymmärryksen siitä, että oli ollut naivia odottaa kommunismin konkurssin merkitsevän maailman kääntymistä demokratiaan. Vain neljä vuotta kylmän sodan päättymisestä unelma ”maailmankylästä” pakeni horisontin taakse; näköpiiriin tulivat polarisoitumisen elpymysilmiöt.

Räikeyksiä alkoi levitä etnisinä puhdistuksina ja atavistisina kansalliskiihkoina. Balkanista oli tullut jälleen ruutitynnyri, jota se oli ollut ennen ensimmäistä maailmansotaa.

Fukuyama käsitteli 1994 muun ohella Ukrainan tilannetta hätkähdyttävän kaukonäköisesti.

Kansallistunnon voimistumiseen perustuva kiihko on herännyt uudelleen henkiin laajalti Itä-Euroopassa eli Neuvostoliiton entisissä lähinaapureissa ja selvästi myös itse Venäjällä. Kulttuuriasiantuntijat osoittavat, että ennakkoluuloihin ja kansallisen itsetunnon paineisiin perustuvat vihanpurkaukset eivät ole suinkaan tuntemattomia Länsi-Euroopassakaan.

Fukuyaman mielestä presidentti George Bushin profetoimaa ”uutta maailmanjärjestystä” ei ole tullut, sen sijaan maailma on nyt paljon vaarallisempi ja epävarmempi kuin kylmän sodan vallitessa. Mutta Fukuyama ei täysin yhdy pessimistien epätoivoon.

Fukuyama käsitteli 1994 muun ohella Ukrainan tilannetta hätkähdyttävän kaukonäköisesti ja siihen liittyvää Venäjän ongelmaa luovalla tuoreudella. Hän näki, että Jugoslavian tapahtumat ovat jonkinlainen ennakkotapaus. Entisessä Neuvostoliitossa ja sen lähinaapureissa orastavat tulevaisuusodotukset ja hallitsemattomat kansallistunnot luovat ristiriitoja, jotka kehittyvät konflikteiksi.

Fukuyama ennakoi profeetallisesti, että ainoan todella vakavan uhan Euroopan turvallisuudelle tulee muodostamaan Venäjän ja Ukrainan keskinäisen tilanteen kehitys. Tätä jatkuvasti ajankohtaista kysymystä ei pidä jättää huomiotta. Näin Fukuyama jo 1994.

Venäjän motiivit eivät aina näyttäydy yksiselitteisinä

Joulukuussa 1991 enemmistön muodostamat kymmenen miljoonaa Ukrainassa asuvaa etnistä venäläistä äänesti riippumattoman Ukrainan puolesta, nimenomaan sillä perusteella, että itsenäisellä Ukrainalla olisi paremmat mahdollisuudet talou­dellisten reformien toteuttamiseen kuin Venäjään sidottuna olevalla maalla.

Fukuyama kirjoittaa: ”Näitä odotuksia kyvyttömät entiset kommunistit eivät pystyneet toteuttamaan. On vain ajan kysymys, milloin Ukrainan etniset venäläiset päättävät, että olisi parempi liittyä takaisin Venäjään.” Tällaisessa tapauksessa Venäjä joutuisi pahempaan kuin kiusalliseen tilanteeseen: selän kääntäminen näille venäläisille ei olisi ajateltavissa.

Suorasukaisena realistina Fukuyama sanoo sen, mitä kliseemäisessä Ukraina-keskustelussa on meidän päiviimme asti jätetty selkokielellä sanomatta. ”Ukrainan hajoaminen olisi helpompaa käsitellä, jos Venäjästä kehittyisi autoritäärinen ja aggressiivinen. Yhdysvallat yksinkertaisesti vastustaisi Venäjän voimakkaita pyrkimyksiä vetää Ukraina uudelleen puoleensa; näin tietenkin palaisimme onnettomaan mutta meille tuttuun Eur-Aasian polarisoitumiseen. Tämä synnyttäisi nykyistä paljon suurempaa ymmärtämystä sille, että Unkari, Puola ja muut uhanalaiset Itä-Euroopan maat otettaisiin Naton jäseniksi.”

Fukuyaman mukaan USA:n ulkopoliittinen ”uhka” olisikin siinä, että Venäjä ei sittenkään välttämättä tule olemaan kyllin aggressiivinen, vaan uudistushakuinen reformivaltio. Yhdysvaltalaista yleistä mielipidettä olisi mahdotonta saada tukemaan vaihtoehtoa, jonka päätepisteenä olisi tasavahvan, vakaan ja demokratiaan sitoutuvan eur-aasialaisen rinnakkaisimperiumin syntyminen. Historian viekkautta vai ironiaa: mieluummin heikko ja epäluuloja herättävä Venäjä kuin nopeaa talouskasvua toteuttava ja demokraattisia instituutioita vankistava kilpaileva suurvalta?

Venäjän motiivit eivät aina näyttäydy yksiselitteisinä. Ne eivät välttämättä ole aina aggres­siivisia, mutta lännen taipumus on nähdä ne mahdollisimman vallanhaluisessa valossa. Näiden asenteiden paineessa on erittäin hankalaa osoittaa Venäjää kohtaan pehmeyttä ja suostuvaisuutta, jotta se voisi saavuttaa takaisin entisen imperiuminsa.

”Tällaisessa tilanteessa USA saattaisi joutua ajetuksi rikkomaan välit kömpelön mutta kuitenkin modernisoituvan Venäjän kanssa. Vetäisiköhän Yhdysvallat silloin hätäisesti ja tarpeettomastikin maton Venäjän demokraattisen kokeilun polulta”, Fukuyama kirjoitti.
Mutta siirtymäkauden rauhattomuutta ei pidä nähdä pysyvänä ilmiönä. Ääritapaukset on taltutettavissa ajan kanssa. Maailmassa on kaiken aikaa myös paljon ja yleisesti järjestystä ja kehitystä eteenpäin vieviä voimia.

Kolumni

HS:n entinen vastaava päätoimittaja: ”En muista uraltani tapausta, jossa samalla tavalla olisi käyty laajalla rintamalla yhden median kimppuun”

Helsingin Sanomien Puolustusvoimien Viestikoelaitosta käsittelevästä uutisesta on syntynyt iso kohu. Maan ylin poliittinen johto on varpaillaan ja keskusrikospoliisi tutkii asiaa.

Kaiken keskellä Helsingin Sanomien entinen vastaava päätoimittaja Mikael Pentikäinen muistuttaa, että luottamus mediaa kohtaan on tärkeä kokonaismaanpuolustusta vahvistava asia.

– Nyt tämä luottamus on rapissut ja se ei ole tietenkään hyvä asia. Toivoisin, että tämä näkökulma kokonaismaanpuolustuksesta olisi kaikilla osapuolilla myös mielessä. Jos joskus joudutaan kriisitilanteeseen, ihmisten luottamus mediaa kohtaan on tärkeä asia, Pentikäinen muistuttaa.

Hän painottaa, ettei kommentoi millään tavalla entisen toimituksen tai seuraajansa tekemisiä.

– Se ei ole mielestäni korrektia.

Ennen Suomen Yrittäjien toimitusjohtajaksi siirtymistä Pentikäinen teki pitkän ja näyttävän uran median palveluksessa.

– En muista uraltani tapausta, jossa samalla tavalla olisi käyty laajalla rintamalla yhden median kimppuun, hän toteaa reaktiosta Helsingin Sanomien artikkeliin.

Lähinnä hänelle tulee nyt käynnissä olevasta tapauksesta mieleen STT:n dopingjupakka ja sotavuosien tilanne, jossa STT:n toimitusjohtaja ja päätoimittaja Eero A. Berg tuomittiin vankeuteen maanpetoksesta. Syynä oli STT:n uutinen siitä, että eduskunnan ulkoasiainvaliokunta olisi hyväksynyt Neuvostoliiton rauhanehdot.

– Silloin tietysti taajuus oli kovin erilainen, kun ei ollut sosiaalista media, ja elettiin sensuurin aikaa.

”Ehkä tässä on tarkoitus pelotella sekä vuotajia että mediaa.”

Helsingin Sanomien artikkelin tiedot huomioon ottaen Pentikäinen näkee julkisten vallanpitäjien reaktion sitä kohtaan vahvana.

– Hämmästelen, että tästä on syntynyt näin suuri jupakka huomioiden se informaatio, mikä jutussa oli, Pentikäinen sanoo.

Hänen mielestään juttu näytti dramaattisemmalta kuin sen sisältö.

– Ehkä tässä on tarkoitus pelotella sekä vuotajia että mediaa ja lähettää signaali myös ulkomaille. Jutussa ja sen sisältämissä tiedoissa ei sinänsä ollut kamalan paljon uutta, kuten monet tutkijatkin ovat todenneet.

– Toinen kysymys on se, onko viranomaisilla ollut tiedossa, että lehden käytössä olisi raskaampaakin informaatiota. Tätä tietoa minulla ei ole enkä sitä pysty arvioimaan, koska en ole keskustellut kenenkään HS:n toimituksen edustajan kanssa. Se on voinut vaikuttaa viranomaisreaktion vahvuuteen.

”Ei varmaan ole koskaan nähty näin aktiivisia kenraaleita kuin tässä tapauksessa.”

Pentikäinen pelkää, että yleinen luottamus medioita kohtaan voi heikentyä – on ehkä heikentynytkin.

– On selvästi havaittavissa ilmiö, että medioita vastaan hyökätään nopeasti ja laajalti, jos siihen on aihetta. Tämä toteutui Yle-tapauksessa (Jääskeläinen/Terrafame/Sipilä–tapaus) ja nyt Helsingin Sanomat saa sitä maistaa. Yksikään media ei ole siltä suojassa, jos aihetta ilmenee.

– Tämä voi aiheuttaa huolta toimituksissa ja luoda myös pelkoa. Se ei ole terve tilanne, jos toimitus joutuu elämään pelossa. Median pitää vastakin nostaa esille asioita, vaikka ne voivat joidenkin kannalta tuntua ikäviltä – tietysti totuuteen pyrkien.

Pentikäinen on kiinnittänyt huomiota siihen, että jotkut kenraalit ovat olleet hämmästyttävän aktiivisia sosiaalisessa mediassa ja kommentoineet Helsingin Sanomien uutista.

– Ei varmaan ole koskaan nähty mediassa aiemmin näin aktiivisia kenraaleita.

Mistä se johtuu?

– Vaikea sanoa, kyllä siinä voi olla tämä tavoite pelotella sekä vuotajia että mediaa.

Useat korkeassa asemassa Puolustusvoimissa asemassa olevat upseerit ja muun muassa yksi Maanpuolustuskorkeakoulun professori ovat julkisesti ilmoittaneet Twitterissä peruvansa Helsingin Sanomien tilauksen.

Ei ollut ”normaali käytäntö” Pentikäisen aikana.

Mikael Pentikäinen ei muista omalta mediauraltaan tapausta, jossa poliisit olisivat suorittaneet toimittajan kotona kotietsintää. Nyt tällainen tehtiin eilen Helsingin Sanomien toiselle Viestikoelaitos-jutun kirjoittaneelle toimittajalle.

Pentikäinen oli Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja 2010–2013 ja vuosina 2004–2010 Sanoma Newsin toimitusjohtaja. Ennen Helsingin Sanomia hän toimi STT:n päätoimittajana ja toimitusjohtajana.

– Kyllähän vuotoja tapahtuu, se on ihan selvä. Tällaista maan turvallisuuden kannalta relevanttia materiaalia ei minun päätoimittajan uralla ole missään tiedotusvälineessäni tullut vastaan, Pentikäinen kertoo.

Käytännössä Pentikäisellä ei siis ole tiedossa, että Helsingin Sanomilla olisi ollut hänen aikanaan nyt julkitulleen kaltaista materiaalia hallussa.

– En muista, että tämäntyyppistä Puolustusvoimilta tai turvallisuusviranomaisilta saatua materiaalia olisi ollut.

Helsingin Sanomia kustantava Sanoman hallitus on pyytänyt Helsingin Sanomien vastaavalta päätoimittajalta Kaius Niemeltä selvityksen artikkeliin liittyvästä journalistisesta prosessista. Yhtiön tiedotteen mukaan kyse on ”normaalista käytännöstä” vastaavissa tilanteissa.

– 2004–2013, kun itse olin toimitusjohtajana ja vastaavana päätoimittajana hallitukselta ei tullut muistaakseni yhtään selvityspyyntöä eikä annettu journalismista selvitystä. Keskusteluja toki käytiin. Jos tämä on normaali käytäntö, se on tullut viime vuosina, Mikael Pentikäinen kommentoi.

Kolumni

lapsi_1

”Termi lapsipornografia vähättelee lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia” – sd-kansanedustaja vaatii: Asioista puhuttava oikeilla nimillä

Kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta (sd.) muistuttaa, että sanoilla on merkitystä. Hänen mukaansa nykyinen lainsäädäntö ei kaikilta osin kunnioita lasta eikä lapsen oikeuksia.

– Lainsäädännön tulee viestiä, että lapsiin kohdistuva seksuaalirikos on aina väkivaltaa ilman mitään ”hyvää”, ”hyväksyttävää” tai ”viihdettä”. Lainsäädännön termit lapsipornografia ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö loukkaavat rajusti ja toistuvasti kaikkia seksuaalisen kaltoinkohtelun uhreja.

Eloranta pahoittelee sitä, että nämä termit ovat kuitenkin kirjoitettu Suomen rikoslakiin, jolloin niitä on pakko käyttää. Kansanedustaja on tehnyt asiasta kirjallisen kysymyksen hallitukselle.

– Sanoina lapsipornografia ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö mitätöivät ja vähättelevät lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia ja uhrin kokemaa hätää, kärsimystä ja traumaa. Asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä. Lapsen oikeuksien näkökulmasta nykylainsäädännön termeille ei ole perusteita.

Eloranta antaa esimerkin: On aivan eri asia sanoa ”tekijä teki lapselle väkivaltaa” kuin ”tekijä hyväksikäytti lasta”.

– Lievemmillä sanakäänteillä voi olla merkitystä jopa niistä langetettuihin tuomioihin ja varmasti yleiseen mielipiteeseen, hän painottaa.

Lapsipornografia-termissä kyse ei koskaan ole pornosta.

Teknologia antaa uusia mahdollisuuksia lapsen seksuaaliseen riistoon ja kaltoinkohteluun. Elorannan mielestä tämänkin takia tarvitaan uusia määritelmiä, jotta ilmiö tulee kuvatuksi ja ymmärretyksi riittävällä tarkkuudella.

– Lapsipornografia-termissä kyse ei koskaan ole pornosta. Tavalliset rantakuvat ovat tavallisia kuvia. Lapsen seksuaalisen riiston kuvaaminen sen sijaan on rikostallenne, ei ”aikuisviihdettä”, hän huomauttaa.

– Kun kysymys on laittomasta materiaalista, joka kuvaa lapsen seksuaalista kaltoinkohtelua ja seksuaalirikosta, sitä tulee sellaiseksi kutsua. Yksikään lapsi, jonka seksuaalinen riisto, kaltoinkohtelu ja väkivalta on kuvattu ja levitetty internetissä ei koe olevansa pornotähti tai tuottavansa pornografista viihdeaineistoa.

Eloranta painottaa, että oikeudenmukaisessa ja lasten oikeuksia kunnioittavassa yhteiskunnassa viranomaisten, median ja kansalaisten tulee käyttää kieltä, joka ei loukkaa lapsen oikeuksia. Kansainvälinen Ecpat International on yhteistyössä viranomaisten ja 17 organisaation kanssa julkistanut kattavan terminologiaohjeistuksen lapsen seksuaalisen riiston ja kaltoinkohtelun sanastosta.

– Tavoitteena on yhdenmukaistaa ja selkiyttää kansainvälisesti ammattilaisten käyttämää käsitteistöä sekä luoda pohjaa entistä parempaan kansalliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön, tiedon keräämiseen ja tutkimukseen, Eloranta toteaa.

lapsi_1

Kolumni

ministerit

”Yksi hattu ei sovi kaikille” – ministereiltä monia keinoja karsia seksuaalista häirintää

Työpaikoilla tapahtuvaa seksuaalista häirintää pyritään karsimaan tietoa lisäämällä, kertovat asiasta vastaavat ministerit. Käytännön työvälineeksi kaavaillaan jo käynnissä olevaa Työelämä 2020 -hanketta.

Työministeri Jari Lindströmin (sin.) mukaan hankkeessa on hyvä verkosto, jota kautta pystytään jalkauttamaan ratkaisuvaihtoehtoja työpaikoille. Ratkaisuissa täytyy kuitenkin huomioida toimialakohtaiset ja työpaikkakohtaiset erot.

– Tavallaan yksi hattu ei sovi kaikille, vaan silloin pitäisi miettiä, miten näitä ongelmia voitaisiin ratkaista työpaikkatasolla.

Lindströmin mukaan ministereiden ja työmarkkinajärjestöjen keskusteluissa arvioitiin tänään, että työpaikkojen seksuaalinen häirintä on ennen kaikkea asenneongelma.

– Moni totesi, ettei tämä ole niinkään lainopillinen tai lainsäädännöllinen ongelma.

Keskusteluissa kiinnitettiin huomiota muun muassa siihen, ettei asioita nykyisin aina uskalleta viedä eteenpäin, vaikka ongelmia olisikin.

– Myös tietoisuus on aika lailla puutteellista siitä, että miten voi toimia, jos kohtaa tällaisia ongelmia, Lindström sanoi.

Ehdotuksia tehtiin huoneentauluista ja häirintäyhdyshenkilöistä.

Perhe- ja peruspalveluministeri Anneli Saarikko (kesk.) kertoi, että keskusteluissa pohdittiin myös, pitäisikö verbaalinen häirintä kieltää rikoslaissa. Päähenki keskustelussa oli, ettei asiaa voi ratkaista lainsäädännöllä, vaan pikemmin informaatiolla ja työpaikkojen sopimiskulttuurin kautta.

Saarikko kertoi, että konkreettisia ehdotuksia tehtiin muun muassa huoneentauluista ja häirintäyhdyshenkilöistä.

– Tämä palaa sellaisiin sydämen sivistyksen teemoihin, mitä ei ihan sellaisenaan sana sanasta voi lakiin kirjoittaa. Plus täydennettynä sillä, että tämän ääressä ollaan myös sen inhimillisen tosiasian kanssa tekemisissä, että se, minkä kokee häirinnäksi, toinen ei välttämättä koe.

Saarikon mukaan seksuaalinen häirintä otetaan lisäksi erityiseksi tarkasteluteemaksi hallituksen tasa-arvosuunnitelman puoliväliraportissa. Hallituksen on tarkoitus tehdä puolivälitarkistus tasa-arvosuunnitelman toteutumasta tammikuussa.

Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila (sin.) sanoi, että työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajan huolehtimaan työntekijän turvallisuudesta ja terveydestä.

– Siihen liittyviä työkaluja on olemassa, Mattila muistutti.

STT–LIISA KUJALA

ministerit

Kolumni

Tuula Haatainen tiedustelulaista: Kiirehtimisen sijaan tarvitaan huolellista lainvalmistelua

SPD:n presidenttiehdokas, kansanedustaja Tuula Haataisen ensimmäinen reaktio Helsingin Sanomien viikonlopun artikkeliin oli huomio, että kyseessä on vakava tapaus: Puolustusvoimista on karannut korkean turvallisuusluokituksen saaneita asiakirjoja.

Looginen seuraus tästä on Haataisen mukaan poliisitutkinta, kuka on vuodon takana ja toisaalta myös siitä, onko käytetty tietoa, jota ei olisi voinut julkistaa.

Haatainen toteaa, että tapahtumien laillisuuteen ei voi pelkästään julkisuudessa olleiden tietojen valossa ottaa kantaa.

Hän painottaa pitävänsä myös tiedotusvälineiden sananvapautta erittäin tärkeänä asiana.

– Se pitää arvoida erikseen. Sitäkään en lähde tuomaroimaan, mutta se on selvitettävä. Korostan, että lehdistönvapaus on oikeusvaltioon kuuluvaa ja sitä pitää myös kunnoittaa. Arviointi jää nyt poliisille ja viime kädesssä tuomioistuimelle.

Helsingin Sanomien kohu-uutinen käsitteli Puolustusvoimien Viestikoelaitosta.

”Nyt ei pidä sotkea näitä asioita”.

Haatainen toivoo poliisin ja viranomaisten toimintaan työrauhaa.

Haatainen korostaa, että kun tähän on tartuttu voimakkaasti aina istuvaa presidenttiä myöten, niin toivon, että nyt ei unohdeta tulossa olevan tiedustelulainsäädännön huolellista valmistelua ja asiantuntijoiden kuulemista.
Tiedustelulainsäädäntö tarvitsee huolellista valmistelua ja että ihmisten yksityisyydensuoja turvataan.

– Nyt ei pidä sotkea näitä asioita. Tiedustelulainsäädäntö ja erityisesti sen valvonta, joka on lainsäädääntöön kytköksissä, pitää hyvin harkiten ja huolella valmistella. Siinä on kuitenkin kysymys yksilön oikeusturvasta ja ihmisten perustuslaillisista oikeuksista. Tämä tapaus ei minusta aiheuta, että sitä erityisellä ryminällä pitäisi tehdä, Haatainen toppuuttelee tiedustelulainsäädännön kiirehtijöitä.

– Laki pitää tehdä harkiten ja huolella. Ja minä olen sitä mieltä, että lainsäädäntö tarvitaan, Haatainen täsmentää.

– Valvonnan pitää olla parlamentaarista ja kriteerien selvät sen osalta, miten ja millä tavalla tiedustelutietoa saa ja ketkä siitä vastaavat. Lainsäädännön täsmentämistarvetta on, Haatainen jatkaa.

Kolumni

päivi-räsänen

”Ristiriitaiselta tuntuu” – AL: Lääkärikansanedustaja hoivasi eduskunnassa alkoholimyrkytystä saanutta

Lääkärikansanedustaja Päivi Räsänen (kd.) kutsuttiin apuun eduskunnan istuntosalista torstai-iltana, kun toisaalla eduskunnassa epäiltiin alkoholimyrkytystä pikkujoulujen yhteydessä. Tapauksesta kertoi maanantaina Aamulehti.

Lehden mukaan perussuomalaisia edustava henkilö oli oksennellut eduskunnan käytävälle eikä pysynyt pystyssä. Kyse ei ollut kansanedustajasta.

Räsänen oli alkoholilakia käsittelevässä istunnossa, kun hänet pyydettiin lääkärinä arvioimaan henkilön vointia.

– Kyllähän se tosi ristiriitaiselta tuntuu, että eduskunnassa on käynnissä keskustelu, jossa alkoholin haitoista puhutaan, ja samaan aikaan talossa tapahtuu näin, sanoi Räsänen Aamulehdelle.

Lehden mukaan vahvassa humalatilassa ollutta kansanedustaja Teuvo Hakkaraista (ps.) oli pyydetty poistumaan potilaan luota, kun tätä kannettiin ambulanssiin.

päivi-räsänen