Tilaisuuden jälkeen hän vastasi myös Demokraatille muun muassa Yleä koskeviin kysymyksiin.

Hallitusohjelman mukaan Ylen tehtävistä, rahoituksesta ja yhtiön valvonnan riippumattomuuden kehittämisestä linjataan parlamentaarisesti.

Ranne vahvisti tänään, että parlamentaarinen työryhmä ollaan asettamassa ja jokainen eduskuntapuolue nimeää ryhmään yhden jäsenen.

Paitsi avoimuutta ja tehokkuutta Yleä kohtaavat Ranteen mukaan myös säästöt.

– Ei voi olla niin, että yksi osa-alue jätetään koskematta. Tässä on hyvin paljon mahdollisuuksia siihen, että keskitytään ydintehtäviin ja katsotaan sitten, millä lailla sieltä lopputulos saadaan. Mutta varojen käytössä pitää olla avoin. Meillä ei ole varaa siihen, että mietitään täällä, että mitähän siellä sisällä tapahtuu, Ranne sanoi ja kehui tässä yhteydessä myös Yleen liittyviä hallitusohjelmakirjauksia.

Hallitusohjelmaan (s. 114) on kirjattu muun muassa, että ”Yleisradion riippumattomuutta ja toimituksellista puolueettomuutta vahvistetaan”. Parlamentaarinen työryhmä puolestaan arvioi myös, miten ”tarkkarajaistetaan” Ylen tehtäviä.

MEDIALLE Ranne puhui Ylen ydintehtäviin keskittymisestä. Demokraatti kysyi ministeriltä, mitä ydintehtävät ovat ja mitkä vastaavasti hänen mielestään eivät ydintehtäviä olisi.

Ranne aloittaa vastauksensa ydintehtävistä.

– Ehkä jos miettii ihan uutisointia, meillä on loistava Yle Areena ja meillä on loistava Ylen arkisto. Meillä on kulttuuripuolella paljon hyvää. Uutisointi, faktojen jakaminen, erilaisten näkökulmien esiintuominen, sehän on sitä ydintehtävää ja tietenkin Ylellä on se huoltovarmuusrooli siellä taustalla, joka on tärkeä.

Mikä sitten ei ministerin mielestä olisi ydintehtävää.

– Se, että ruokit jotain tiettyä mielipidettä ja valikoit.

Tämän jälkeen Ranne alkaa puhua toimittajien poliittisista mieltymyksistä tarkentamatta puhuuko vain Ylestä vai mediasta laajemminkin ja antaa ymmärtää, ettei olisi vain mielipide vaan fakta, että toimittajakunnassa ”edustetaan toisenlaisia kantoja” kuin ”ehkä keskimääräinen suomalainen”.

– Lopetetaan sellainen tietyn totuuden tuuttaaminen, annetaan ihmisille enemmän mahdollisuuksia luoda ja muodostaa itse ne mielipiteet, Ranne sanoo.

Eli semmoisesta näkökulmakirjoittamisesta ja -ohjelmista pitäisi päästä eroon ja enemmän uutisiin?

– Semmoista, että arvostetaan ja ymmärretään, että ihmiset ovat fiksuja. He haluavat, että voi itsekin pureskella – ei niin, että tämä on muuten just näin, tämä on valmiiksi tämä, tuo on paha ja tuo on hyvä. Vaan että tässä on tällaisia erilaisia harmaan sävyjä ja sitten ihmiset voivat katsoa siitä rauhassa, Ranne vastaa.

– Ja siis kyllähän se tehokkuus ja se henkilöstökehitys siellä on ollut aivan melkoinen, kolme ja puolituhattako siellä on Ylellä nyt töissä ihmisiä, että ei tuolla lailla tietenkään voi mennä, hän jatkaa.

Ylen rahoitus oli viime vuonna 557 miljoonaa euroa, verojen jälkeen 506 miljoonaa euroa. Rahoituksen on arvioitu nousevan. Vuoden 2022 lopussa Ylessä työskenteli vakituisessa kuukausipalkkaisessa työsuhteessa 2 915 henkilöä. Kaikissa työsuhteissa kertyi henkilötyövuosia keskimäärin yhteensä 3 343.

Toimittajien puoluekantojen perään on kyselty viime aikoina kuumana käyneessä julkisessa mediaa käsitelleessä keskustelussa. Ranteen puhuessa toimittajien poliittisista mieltymyksistä, voidaan todeta, että esimerkiksi Faktabaarin mukaan ”tämänhetkisen tutkimustiedon valossa ei ole mahdollista tehdä yleistettävää päätelmää Suomessa työssä olevien toimittajien puoluekannoista”.

Ydintehtävistä ja ei-ydintehtävistä keskusteltaessa Ranne näkee myös, että tieteeseenkin liittyy paljon epävarmuuksia.

– Tiede ei ole yksiselitteistä. Sen takia pitäisi myöskin epävarmuuksista puhua ja erilaisista näkökulmista. Tieteen tekeminen on sitä, että pystyt taklaamaan matkan varrella ja kääntämään kelkkaa ja kääntämään suuntaa, hän sanoo tarkoittaen ilmeisesti sitä, että tieteessä saadaan jatkuvasti uutta tietoa.

– Mutta se iso kysymys on myöskin siis Ylen kohdalta se, että ei voi olla näin, että meillä on yksi koskematon pulju ja joka saa paisua ja touhuta siellä osakeyhtiölakiin vedoten, vaan että se pitää tuoda julkisuuteen osakeyhtiölain puitteissa, hän jatkaa ja kääntää keskustelua jälleen Ylen rahoitukseen:

– Ei meillä ole tuommoiseen varaa, 700, 600 miljoonaa, ei se vaan toimi, Ranne lisää vielä Ylen budjettiin viitaten.

Palattaessa tiedeuutisointiin ja kysyttäessä esimerkiksi ilmastokeskustelusta, Ranne nostaa esimerkiksi IPCC:n 4000-sivuisen raportin ja sanoo, että siellä kerrotaan myös epävarmuuksista ilmastonmuutoksessa liittyen siihen, että ”kuinka iso vaikutus on milläkin tekijöillä” ja ”mikä on ihmisen suhde” siihen. IPCC on julkaissut erilaisia osaraportteja.

– Tietenkin ilmastonmuutos tapahtuu, kukaan ei kiistä sitä, kaikki myöntävät sen, mutta ne epävarmuudet pitää tuoda esiin. Sitten taas kun on tämä ”policy report”, joka sieltä tuli IPCC:ltä, kyllä se on poliittinen paperi. Siinä on unohdettu ne epävarmuudet, epävarmuustekijät, monimuuttujaiset asiat, että tätä tuodaan niin kuin esille, Ranne sanoo ja painottaa jälleen, ettei perussuomalaiset kiellä ilmastonmuutosta.

– Ei kielletä ja me haluamme, että päästöjä vähennetään. Mutta siinä pitää miettiä se kokonaisuudessa – vaikuttavuus, panos-tuotos, teknologian kehitys, eri näkökulmat ja eri epävarmuudet, ministeri jatkaa.

Toivot, että niitä tuotaisiin laajemmin esiin?

– Kyllä. Ja se että mitä me voidaan tehdä ja kenen pitäisi oikeasti tehdä.

”Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC toteaa tänään julkaisemassaan raportissa, että elinkelpoisen tulevaisuuden turvaaminen kaikille vaatii välittömiä toimia. Aikaa korjausliikkeelle on hyvin vähän, mutta ratkaisuja on saatavilla”, ympäristöministeriö tiivisti maaliskuisessa tiedotteessaan IPCC:n ilmastoraporttia.

VUONNA 2020 nykyisin kokoomuksen kansanedustajaksi edennyt Tere Sammallahti syytti Ylellä olevan ”ongelmia neutraalin tiedonvälityksen kanssa”. Hän puhui ”punasiirtymästä”.

Sammallahden ajattelua Ranne ei näytä kuittaavan. Hänen mukaansa kolumnit ovat aika poliittisia, ”mutta siellä on hyviäkin” kolumnisteja. Hän sanoo lisäksi, ettei ole vain ”yhtä tuupattu”.

Tämän yksityiskohtaisemmin Ranne ei lähde asiaa arvioimaan. Hän viittaa siihen, että parlamentaarinen työryhmä lähtee toimimaan ja lisää, että toimituksellinen puolueettomuus on hallitusohjelmakirjauksissa.

Perussuomalaiset ovat viime aikoina kritisoineet vahvasti mediaa. Tuntui, että Tampereen puoluekokouksessakin viikko sitten muut aiheet hautautuivat mediakritiikin alle.

Demokraatti kysyi Ranteelta myös, pitäisikö perussuomalaisten hänen mielestään lähteä tekemään omaa mediaa tai laajentamaan sitä? Vastaus on pulppuileva.

– Meillä on ihan oma hyvä pieni media. Kyllä minä luotan siihen, että jatkossa meitäkin kuunnellaan, mitä me sanotaan ja miten me toimimme ministereinä – eikä niin, että mietitään niin kuin minulle on tullut aivan uskomattomia kysymyksiä siitä, että haluatko kommentoida vuoden se ja se puhettasi tai sanojasi siellä ja täällä. Pyydetään minun kaikki valtuustopuheet viimeisten vuosien aikana, saako ne litteroituna. Siis tämäntyyppiset, ei tämä mene näin. Katsokaa, että mitä me olemme ja miten me toimimme nyt ja keskitytään siihen. Sen perusteella kyllä kritiikki on aina tervetullutta silloin, kun se on aiheellista, mutta ei kannata ampua ennen kuin mitään on tapahtunut, Ranne sanoo.

Kysyttäessä huolestuttaako ministeriä se, että perussuomalaisten mediakritiikki voisi johtaa siihen, että kansalaisten luottamus yhtä demokratian kulmakiveä eli tiedotusvälineitä kohtaan vähenenisi, Ranne vastaa vetoamalla saamaansa, ilmeisesti puolueen ympärillä pyörinyttä rasismikohua koskevaan kansalaispalautteeseen.

– Nyt on tullut yli puoluerajojen kommenttia siitä, että antakaa jo olla, että miksi media vielä jaksaa jauhaa, että ei viitsisi.

Ranne ei vaikuta olevan huolissaan perussuomalaisten toiminnasta vaan pikemminkin median toiminnasta, mutta sanoo uskovansa tilanteen korjaantuvan.

Hänen mukaansa asiat ovat, miltä ne näyttävät.

– Jos näyttää siltä, että perussuomalaisia jahdataan, niin kyllä siinä aika vinha perä voi olla. Kyllä meihin on aina suhtauduttu eri tavalla, vaikka yritetään olla hyvinkin asiallisia. Toki meillä on omat tapamme puhua.

– Minä toivon, että media katsoo peiliin ja mekin katsomme peiliin. Kaikki katsovat peiliin. Mutta kyllä tässä jonkin aikaa menee, ennen kuin korjaantuu.