”Viimeistään nyt on ilmiselvää” – ex-ministeri arvostelee selvitystä: ”Tästä on selkeys kaukana”

Kuva: Lehtikuva

SDP:n kansanedustaja Sirpa Paatero ihmettelee selvitysmies Lauri Tarastin linjauksia aluehallintouudistuksesta. Tarasti luovutti selvityksensä tänään kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläiselle (kesk.).

Tarasti esittää, että jokaiseen maakuntaan tulisi maakuntavaltuusto ja maakuntahallitus pääsääntöisesti samoilla tehtävillä.

– Uusi maakuntahallinto tulee olemaan jättimäisen laaja-alainen, kun sama toimielin päättää rakennusvalvonnasta, diabeteshoidosta ja pelastustoimesta. Vaikka hallinnon yksinkertaistaminen on hyvä tavoite, nyt ollaan menossa vahvasti toiseen ääripäähän, jossa valittujen maakuntapäättäjien tulee olla melkoisia moniosaajia.

Paateron mukaan Tarasti haluaa selkeän hallinnon nimissä tehdä maakuntahallinnosta yhdenmukaisen kaikilla alueilla. Hallitus on kuitenkin jo linjannut päättämällä viidestätoista ja kahdeksastatoista alueesta sen että yhtenäistä hallintoa ei ole mahdollista eikä edes halua tehdä.

– Nyt meille on tulossa ratkaisu, jossa maahan synnytetään samaan aikaan yhden, viiden, kahdentoista, viidentoista ja kahdeksantoista alueen hallinto. Tästä on selkeys kaukana, Paatero kummastelee.

Tarastin selvityshanke ei koske lainkaan sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Tätä Paatero pitää ongelmallisena.

– Viimeistään nyt on ilmiselvää, että uudistusta ei sittenkään tehdä sote-kylki edellä, vaan tärkeämpiä näyttävät olevan muut aluepoliittiset seikat, Paatero huomauttaa.

Tarasti luopuisi kutsumasta perustettavia alueita itsehallintoalueiksi ja puhuisi maakunnista. Tarasti nojaa Kotimaisten kielten keskuksen suositukseen maakunta –nimityksen käyttöönottamisesta.

– Vaikuttaa siltä, että perustettavien alueiden itsehallinnon rippeetkin ollaan nyt murtamassa. Koko uudistuksen lähtökohta on näin muuttumassa.

Aseistautunut joukkio hyökkäsi poliisiasemalle Etelä-Afrikassa – kuusi ihmistä kuoli

Kuva: LEHTIKUVA / AFP PHOTO

Kuusi ihmistä kuoli keskiviikkona aseistautuneen joukkion hyökättyä poliisiasemalle Etelä-Afrikassa. Poliisin mukaan hyökkääjät varastivat aseita. Surmansa sai viisi poliisia ja yksi sotilas.

Ryöstäjät iskivät asemalle eteläisessä Engcobon kylässä hieman puolenyön jälkeen, kertoi poliisin tiedottaja Vish Naidoo.

– Kolme poliiseista kuoli poliisiasemalla, kun ryöstäjät hyökkäsivät ja avasivat tulen.

Naidoon mukaan hyökkääjät pakottivat kaksi poliisia poliisiautoon. Näiden poliisien ruumiit löytyivät myöhemmin tienvarresta. Lisäksi hyökkääjät ampuivat pakomatkallaan kuoliaaksi sotilaan.

Etelä-Afrikassa hyökkäykset poliisia vastaan ovat yleisiä. Esimerkiksi kevään 2016 ja kevään 2017 välisenä aikana ainakin 57 poliisia sai surmansa virkatehtävissä, kertovat tilastot.

Laukkanen ja Pärmäkoski aikavertailulla parisprintin finaaliin

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa

Suomen naiset ovat edenneet finaaliin vapaan hiihtotavan pariviestissä Pyeongchangin olympialaisissa. Mari Laukkanen ja Krista Pärmäkoski sijoittuivat omassa alkuerässään neljänneksi ja selvisivät finaaliin aikavertailun perusteella.

Suomen erän voitti Yhdysvallat, josta Suomi jäi yhdeksän sekuntia. Ensimmäisen alkuerän oli voittanut Norja.

Naisten pariviestin finaali hiihdetään kello 12 Suomen aikaa.

”Iskulause ’porvari nukkuu huonosti’ saattoi sisältää suuremman totuuden” – Louekoski näkee vertailukohtia tähän päivään

Kuva: Kari Hulkko

Viime joulukuussa julkistettiin Turun yliopistossa tohtori Ville Okkosen väitöskirja aiheesta ”Peruskoulua vastaan – yksityiskoulut ja yhteiskuntajärjestys 1966–1975”. Väittelijä käy tutkimuksessaan hyvin perusteellisella ja mielenkiintoisella tavalla läpi sitä ideologista kamppailua, jota poliittinen oikeisto piti välttämättömänä vanhojen etuoikeuksien puolustamiseksi. Oli torjuttava Suomen muuttuminen sosialistiseksi.

Oikeiston mielestä tarvittiin ryhtiliike, ettei eräänä demokraattisen kehityksen arvoalueena oleva koululaitos joutuisi antautumaan tasapuolisen koulunkäynnin mahdollisuutta vaativien edessä. Tätä taistelua varten oli koottava voimat ja järjestäydyttävä.

Oli koottava varoja ja perustettava yhteisöjä puolustustaisteluun. Sellainen oli muun muassa Vapaan koulutuksen tukisäätiö (VKTS), joka Okkosen mukaan voidaan rinnastaa jo vuonna 1952 perustettuun ja talouselämän rahoittamaan ja porvarilehdistön laajasti tukeman Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki (SYT) -nimiseen järjestöön.

Myöhemmin 1970-luvulla samaa perinnettä jatkoi Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA sille tyypillisin pehmeämmin ja diplomaattisemmin keinoin.

Järjestöjen tavoitteena oli ei-sosialistisen yhteiskunnan rakentaminen ja vasemmistovaaran torjuminen.

Vasemmiston voiman vahvistuttua 1960- ja 70- luvuilla sai peruskoulun vastustaminen muotoja, joita jälkikäteen on suorastaan vaikea ymmärtää. Jopa eduskuntakeskustelujen kielenkäyttö peruskoulun tuomien uhkien kuvailussa saa aineistoon tutustuvan tuntemaan myötähäpeää puhujia kohtaan.

Tuskin EK sääntömuutoksellaan on halunnut luopua vaikutusvallastaan työmarkkinoilla.

Vasemmistonuorison piirissä ollut suosittu iskulause ”porvari nukkuu huonosti” saattoi sisältää suuremman totuuden kuin hokemaa toistelleet ymmärsivätkään.

Lyhyesti sanottuna 1960- ja 70-luvuilla käytiin ankaraa ideologista kamppailua, suorastaan hegemonia-taistelua, suomalaisen yhteiskunnan suunnasta. Tämän päivän politiikasta voisi hakea vertailukohtia 50 vuotta sitten tapahtuneeseen, vaikkapa työmarkkinoilta. Yhtä rajua sanailua ei sentään esiinny, mutta monia sellaisia piirteitä on ilmassa, jotka osoittavat eräänlaisen hegemoniakilpailun olevan menossa.

EK muutti sääntöjään, ettei sen ole mahdollista olla mukana tekemässä tulosopimuksia. Samalla muuttui myös SAK:n ja muidenkin palkansaajien keskusjärjestöjen asema. Ne eivät ole enää sopimusten osapuolia. Tämä rooli siirtyi liitoille samalla, kun työnantajat ajavat yhä vahvemmin sopimusten tekemistä paikallisella tasolla.

Tuskin EK sääntömuutoksellaan on halunnut luopua vaikutusvallastaan työmarkkinoilla. Se on vain omaksunut välillisen vaikuttamisen keinon.

EK laskenee, että sen tahto ja vaikutusvalta toteutuvat riittävästi oman viiteryhmän kiinteästä yhteistyöstä ilman keskusjärjestöjen muodollisia sopimuksiakin. EK:n vaikutusvalta ulottuu hyvin pitkälle myös paikalliseen sopimiseen, jossa lähtökohtaisesti työnantaja on aina niskan päällä.

Paikallinen sopiminen ei taida myöskään työnantajalle olla ihan helppo asia.

Palkansaajapuolella muutoksen vaikutukset eivät ole läheskään yhtä mutkattomia. Yhteisen vaikutusvallan säilyttämiseksi on ryhdytty kokoamaan suurliittoja, joiden jäsenkunnat ovat kuitenkin varsin heterogeenisia. Yhteisten tavoitteiden ajaminen näyttää vaikeutuvan varsinkin, kun vastapuoli voi laajassa mitassa turvautua porvarihallituksen tukeen.

Hegemoniataisteluun viittaavat myös ne puheenvuorot, joissa työtaistelutoimia enenevässä määrin leimataan poliittisiksi operaatioiksi.

Paikallinen sopiminen ei taida myöskään työnantajalle – vahvasta lähtöasetelmasta huolimatta – olla ihan helppo asia. Sitä osoittaa pankkialaa parhaillaan tulehduttava neuvottelu viikonloppujen aukioloajoista. Paikallisia ja pankkikohtaisia sopimuksia ei tunnu syntyvän kovin helposti eikä halvalla.

Vastakkain on muitakin arvoja kuin viikonlopputyöstä maksettava rahallinen korvaus. Miten perheestä huolehditaan, jos edes viikonloppua ei siihen voi varata?

Tarvittaisiinko sittenkin laajempaa sopimista?

Keskustelua aiheesta

”Toivon, että hallitus ottaa vinkistä vaarin” – Essayah pitää lapsiasiavaltuutetun huolia oikeina ja oikeutettuina

Kuva: lehtikuva / roni lehti
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila antoi Helsingissä eduskuntaryhmien edustajille kertomuksen lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien tilasta Suomessa. Lapsiasiavaltuutettu antoi joka neljäs vuosi tehtävän kertomuksen eduskunnalle ensimmäistä kertaa.

Kansanedustaja, kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah pitää  lapsiasiavaltuutetun huomioita Suomen lapsipolitiikan sirpaleisuudesta ja lapsivaikutusten arvioinnin heikkoudesta oikeina ja oikeutettuina. 

– Talousarvion yhteydessä lapsivaikutusten arviointi olisi mielestäni kaikkein keskeisintä, jotta lasten puolesta puhuminen ei jää juhlapuheiden asteelle. Toivon, että hallitus ottaa vinkistä vaarin ja toteuttaa arvioinnin jo kevään kehyspäätöksen yhteydessä. Lisäksi toivon, että myös kunnissa ja mahdollisesti tulevissa maakunnissa tehtäisiin lapsivaikutusten arvioinnit ainakin talousarvion käsittelyn yhteydessä, Essayah toteaa. 

– Hyvin suuri osa lapsiperheiden tarvitsemista palveluista tuotetaan ja niistä päätetään kunnissa ja hallituksen suunnitelman mukaan tulevaisuuden maakunnissa.

Eduskunnassa ei ole vielä tällä kaudella käyty aiheesta laajempaa keskustelua.

Essayah viittaa lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan aikaisemmin tänään pitämäänsä puheenvuoroon, jossa hän ruoti eduskunnalle Suomen lapsipolitiikan tilaa. Kurttilan mukaan lapsi- ja perhepolitiikka sekavaa, sirpaleista ja lyhytnäköistä. Ongelmat kyllä nähdään, mutta ratkaisuyritykset jäävät lyhytjänteisiksi. Kokonaiskuva puuttuu ja isot rakenneuudistukset jäävät tekemättä.

Esimerkiksi perhevapaauudistus karahti Kurttilan arvion mukaan lopulta siihen, mihin päätöksenteko on kompastunut usein aiemminkin: huonoon valmisteluun. Lapsiasiavaltuutetun mielestä uudistuksessa keskityttiin liikaa työllisyyteen ja lasten ja perheiden näkökulma jäi turhan vähälle huomiolle.

Essayah käytti kristillisdemokraattien puheenvuoron lapsiasiainvaltuutetun kertomuksen esittelyssä Säätytalolla keskiviikkona. Hän asettui myös tukemaan lapsiasiainvaltuutetun vetoomuksen toivetta luoda lapsipolitiikalle yhteiset tavoitteet ja konkreettiset mittarit sekä laatia kansallinen lapsipolitiikan strategia YK:n lapsenoikeuksien sopimuksen pohjalta.

– Tietoon, politiikan läpinäkyvyyteen ja jatkuvuuteen perustuvan päätöksenteon kannalta eduskunnan määrittämät mittarit ovat välttämättömät. Eduskunnassa ei ole vielä tällä kaudella käyty laajempaa keskustelua lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistämisestä ja lapsiköyhyyden ehkäisystä. Lapsen puolesta –ryhmän keskustelualoite lapsiköyhyydestä jäi  vaille vastakaikua. Toivottavasti tämä tilanne korjataan pian, Essayah totesi

Salama-alku toiseen erään! – Naisleijonat kiinni olympiapronssissa

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen

Suomi johtaa Pyeongchangin olympialaisten naisten jääkiekkoturnauksen pronssiottelua venäläisten OAR-joukkuetta vastaan 3–1.

Naisleijonien Susanna Tapani siirsi Suomen 2-0-johtoon toisen erän alussa, kun sitä oli pelattu vain 10 sekunttia.

OAR kuitenkin kavensi erän kolmannella minuutilla pelin 2-1.

Suomi kuitenkin tarrasi jälleen tiukemmin kiinni olympiapronssista, kun Linda Välimäki siirsi Suomen rystyllä 3-1-johtoon komean harhautuksen jälkeen.

Suomen ensimmäisen maalin teki Petra Nieminen ylivoimalla ensimmäisessä erässä ajassa 2.23.

OAR sai avauserän aikana kiekon kerran Suomen maalitolppaan, mutta ei saanut maalia aikaan.

Juttua on päivitetty klo 10:52.