Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto on epäillyt Niinistöä kansanedustaja, puheenjohtajaehdokas Emma Karin tukijaksi. Niinistö itse on kiistänyt tukevansa ketään seuraajakseen.

Jos perussuomaisilla oli tietty käsitys Soinin tuesta, onko vihreiden kentällä tuntumaa, että olisit  jonkun ehdokkaan takana?

– En minä usko, että oikeasti on. Jostain syystä ihmiset kokevat minun mielipiteeni niin merkitykselliseksi, että sitten sitä ruvetaan kaivelemaan väkisin, vaikka sitä ei ole. Laajemmin kentällä niin minä en usko, että se on mitenkään merkityksellistä, Ville Niinistö vastaa.

– Minulla ei ole ollut tarvetta muodostaa edes pääni sisällä mielipidettä siitä. Minulla on näiden henkilöiden vahvuuksista ja kehittämishaasteista näkemyksiä. Osa on valmiimpia kuin toiset, mutta minä olen yrittänyt sen takia, että en halua ottaa julkisesti kantaa, miettiä asiaa myös mahdollisimman vähän, Niinistö sanoo.

– Ja siinä mielellään autan. Ja silloin se on tavallaan päivänselvää, että ei ole edes järkevää ottaa etukäteen kantaa siihen, mitä minun jälkeeni tapahtuu, koska oli henkilö kuka vaan, minä aion auttaa häntä.

Vihreiden sääntöjen mukaan puheenjohtaja voi istua kolme kaksivuotiskautta. Niinistölle kaudet tulevat nyt täyteen.

Tänään Tampereella kerrotaan jäsenäänestyksen tulos ja uusi puheenjohtaja. Kansanedustajat Emma Kari ja Touko Aalto ovat keikkuneet mielipidemittauksissa kärjessä. Krista Mikkonen, Olli-Poika Parviainen, Maria Ohisalo ja Mika Flöjt ovat myös puheenjohtajakandidaatteja.

Niinistö väistyy, kun puolueen kannatus on ennätyskorkealla gallupista vaihdellen noin 14–15 prosentissa. Hänen puheissaan onkin alkanut yhä useammin kuulua sana pääministeripuolue, tässäkin haastattelussa kaksi kertaa. Politiikassa pitää olla tavoitteita.

Kannatuksen nousun hän vakuuttaa olevan joukkuetyötä eikä suostu ottamaan sitä omaan piikkiinsä.

– Tämä on porukalla tehty, varmaan jotkut ovat voineet pitää minun esiintymisistäni ja toiset ei, mutta ennen kaikkea se, että pohja on valettu kunnolla, niin sen päälle on vain helppo rakentaa ja uskaltaa laittaa itsensäkin peliin.

Puheenjohtajuutensa alkuvuosina Niinistö sanoo tehneensä paljon enemmän yksin.

– Hallituksessa oli se oravanpyörä, jossa juostiin. Jossain vaiheessa päätimme vain, että vähennetään minun työtaakkaani, jotta minulla on aikaa ajatella. Myös niin, että meillä oli aikaa yhdessä, porukalla pallotella ja löytää ne strategiset teemat, jota tuomme esille ja miten pitkän aikavälin arvotavoitteet saadaan päivän politiikassa esille, Niinistö sanoo.

Hän toimi ympäristöministerinä Jyrki Kataisen (kok.) ja Alexander Stubbin (kok.) hallituksessa.

Niinistö on vaikea ja taitava haastateltava. Vastaukset kestävät pitkään, sillä hän paketoi niihin jatkuvasti puolueensa viestiä ja puolihuomaamattomia piikkejä kilpailijoille.

Eduskunnan täysistuntosalissa Niinistö tunnetaan periksiantamattomana vääntäjänä, välillä vääntö jatkuu käytävänkin puolella. Puolueen puheenjohtajista hän hallitsee ehkä parhaiten sosiaalisen median. Sen hän tietää itsekin.

– Li Andersson (vas.) on ainoa, joka käy Twitterissä ja Facebookissa keskustelua minun lisäkseni.

– Oikeistopopulismi ja äärioikeisto haastavat koko liberaalidemokratian, ihmisten uskon siihen, että puolueet ja eduskunnat pystyvät vastaamaan ihmisten huoliin tulevasta. Oikea tapa vastata populismin haasteeseen on se, että me avaamme meidän toimintatapamme ja me olemme tavoitettavissa niissä kanavissa, joissa ihmiset ovat.

– Muut puolueet kommentoivat, että Niinistö on siellä kärjekäs. Se saa siellä kannatusta. Minun oma havaintoni on se, että ihmiset arvostavat sitä, että käy vuoropuhelua ja keskustelee ja että heillä on kokemus, että heitä kuullaan, Niinistö sanoo.

Alkuvuodesta hän sai some-esiintymisestään kritiikkiä, kun yhteiskuntatieteiden tohtori Karina Jutila katsoi, että Niinistölle vastakkainasettelusta olisi tullut ajattelutapa. Niinistö vastasi kritiikkiin somessa.

Vihreiden kohdalla esiin on nostettu yhä useammin myös sana populismi. Eduskunnan täysistunnossa kokoomuslainen reettori, kansanedustaja Ben Zyskowicz kutsui Niinistöä ”salonkipopulistiksi”. Sana ei ollut Zyskowiczin oma keksintö, hän oli napannut sen jostain.

Osuiko yhtään?

– Se on kokoomuksen leimakirves, jolla he haluavat sanoa, että jos haastat meidän talouspolitiikan, niin me leimaamme sinua. Kokoomuksellahan on tämä perinne, että he myyvät omaa talouskuripolitiikkaansa, jossa voidaan lyhyen aikavälin leikkausten ja velkapelon takia leikata arvokkaistakin asioista niin kuin koulutuksesta ja tutkimuksesta, Niinistö kääntää keskustelun.

– Kaikki puolueet perustelevat retoriikalla omaa politiikkaa. Tuntuu vaan siltä, että se on kokoomukselta kunnianosoitus, että meidän retoriikka ja vaihtoehto on ollut niin houkuttelevaa, että heidän on pakko ottaa sitten tällainen vähän ilkeäkin leimakirves käyttöön.

Vihreässä salopuheessa on nähty myös paatoksellisuutta.

– Ethos, pathos, logos. Hyvää yhteiskuntaa rakennetaan tiedolla, tunteella ja taidolla sekä sillä, että sinä pystyt kokoamaan ihmisiä sen taakse. Martin Luther King, JFK, Franklin D. Roosevelt. Suomen historiastakin löytyy hahmoja, jotka ovat luoneet ihmisille uskoa siihen, että me pystymme parempaan, Niinistö kuittaa.

Hän varoittaa demokratian vaipumisesta managerialismiin ja oikeistolaiseen talouspolitiikkaan ja pomppaa tästä palautteeseen SDP:lle.

– Luulen, että siinä on demareillakin pähkinä purtavaksi, että SDP:nkin pitäisi löytää oma tapansa olla tässä tulevaisuusvaihtoehto.

– Sanoisin näin, että meillä on ollut sellainen positiivinen yhteistyövuorovaikutus demarien kanssa tällä kaudella. Me olemme sillä, mitä me teemme halunneet myös haastaa SDP:tä olemaan vahvempi tulevaisuuspolitiikkaa tekevä vaihtoehto. Arvothan meillä on hyvin lähellä toisiamme.

Viime vuoden keväällä vihreissä pohdittiin tosissaan, pitäisikö puolueen sääntöjä muuttaa. Niin Niinistö voisi jatkaa pidempään. Hän kertaa sanoneensa ennen puoluekokousta yksiselitteisesti, ettei aio jatkaa, vaikka sääntöjä muutettaisiin.

Jos olisit ollut valmista jatkamaan, olisiko säännöt muutettu?

– Se on mahdollista, että se olisi tehty, mutta minä koin, että minusta tässä liikkeessä on kysymys enemmästä kuin yhdestä ihmisestä, Niinistö sanoo.

Sitten onkin Soinin vuoro kuulla sananen.

– Minusta Timo Soinin esimerkki osoittaa, että jos yksi henkilö tulee korvaamattomaksi, se on huono asia puolueelle. Se poistaa uudistumiskyvyn ja demokraattisen vuoropuhelun puolueen sisältä. Vihreät ei ole ollenkaan sellainen liike. Me olemme olleet aina hyvin vahvasti sisäisesti keskusteleva matalan hierarkian liike. Siksi uudistusmiskyvynkin kannalta on tärkeätä, että puheenjohtaja vaihtuu määräajoin.

Vihreät saattaa kuitenkin muuttaa sääntöjään, mutta tämä koskisi aikaa jälkeen Niinistön. Asia on harkinnassa ja sitä pohtimaan saatetaan perustaa työryhmä.

– Minä olen itse rotaation kannattaja.

– Aloitteen, joka on puoluekokoukselle annettu, ajatus on, että jos me haluamme olla pääministeripuolue tulevaisuudessa, silloin pitäisi miettiä niin, että puheenjohtajan toimikauteen voisi mahtua ministerikokemusta ja pääministerivastuuta. Silloin kuusi vuotta on tiukka aika. Minusta se on harkinnanarvoinen, mutta minä en aio ottaa siihen kantaa.

Väistyvä puheenjohtaja Niinistö kuvaa oloaan haikeaksi ja helpottuneeksi. Menneet kuusi vuotta ovat olleet niin vihreissä kuin Suomessa muutosten aikaa.

Niinistön mukaan vihreiden politiikka on muuttunut niin, että nyt mennään ”arvot ja linja edellä”. Hän toteaa myös olevansa tyytyväinen siitä, että kunnanvaltuustoihin ja eduskuntaan on saatu uusi vihreä sukupolvi.

Se on nyt ottamassa vallan. Ja kuten sanottua, Niinistö aikoo auttaa.

Demokraatti raportoi lauantain tapahtumat vihreiden puoluekokouksesta paikan päältä Tampereelta.