Ja silti, hötäkän keskellä työn ydin on ja pysyy samana.

– Piirrän joka päivä ja koko ajan. Rakastan piirtämistä. Se on minulle kaikki kaikessa. On ihan mahdotonta kuvitella, että en piirtäisi, Ville Ranta sanoo.

Poliittisen pilapiirtäjän ja sarjakuvataiteilijan elämässä ansiotyöllä ja sarjakuvaromaanien piirtämisellä on omat temaattiset ja sisällölliset
leikkauspisteensä. Käytännön työnteon kannalta Rannan työviikko jakautuu kuitenkin kahtia. Sunnuntai, maanantai ja perjantai menevät lehtien tilaamia pilapiirroksia miettiessä, suunnitellessa ja tehdessä. Tiistain, keskiviikon ja torstain Ranta pyhittää sarjakuvakirjojen piirtämiselle.

Oululainen Ranta kertoo kiireisen syksyn lisäksi muutenkin elävänsä hektistä elämänvaihetta. Hänellä on isohko lapsikatras, uusperheen laskutavasta riippuen siinä on 3-4 lasta, heistä kotona kerrallaan on 1-4.

– Varsinkin taitelijana kaipaan aika ajoin maisemanvaihdosta. Oulu on pieni kaupunki. Pikkuisen semmonen huonekalumainen olo minulle siellä tulee. Kuulun katukuvaan, eikä se aina ole miellyttävä tunne.

Hetkinen, tähän on tartuttava. Onko Oulussa liikaakin ”kavereita”, kaikenkarvaisia olalle taputtelijoita ja tuopintarjoajia?

Ei sitä. Ranta täsmentää:

– Pienet asiat vaivaavat. Kun menen kahville ja kahvilassa kysytään, että ”mitäs se Ville tänään haluaa”. Joskus sellainen on kivaa, mutta usein ei.

Rannasta pyrittiin leipomaan hänen oman kuvauksensa mukaan jonkinlainen sananvapauden päivystävä kokemusasiantuntija vuonna 2006. Tuolloin hän piirsi suuren kohun aiheuttaneen Muhammed-sarjakuvan oululaiseen kulttuurilehti Kaltioon. Rannan sarjakuva kommentoi tanskalaista Jyllands-Postenin syksyllä 2005 nostattamaa Muhammed-pilapiirrosjupakkaa.

Rannan sarjakuvasta nousi puolestaan Suomessa jupakka. Kaltion hallitus vaati päätoimittaja Jussi Vilkunaa poistamaan sarjakuvan Kaltion verkkosivuilta. Kun Vilkuna kieltäytyi, hänet erotettiin ja Kaltion verkkosivut suljettiin kokonaan.

Ranta muistelee, että Kaltion verkkosivujen sulkemisen jälkeen Muhammed-sarjakuvaa alettiin jaella monilla foorumeilla, mutta valtamedia ei uskaltanut julkaista sarjakuvaa.

Moni ei ollut nähnyt Rannan sarjakuvaa, mutta olivat silti kärkkäitä lausumaan siitä mielipiteensä.

– Somea ei tuolloin vielä ollut ja moni ei osannut käyttää kunnolla edes nettiä. Jouduin usein julkisiin keskusteluihin, jossa toimittaja ja muut keskustelijat eivät edes olleet nähneet Muhammed-sarjakuvaa.

Rannan mielestä somen tulo ei ole kohottanut sen enempää julkisen keskustelun tasoa kuin yleistä sivistystä ja inhimillisyyttä saati ihmisten ymmärrystä maailmasta.

Pikemmin päinvastoin.

– Luulimme, että verkosta ja somesta tulisi siunauksellisia keksintöjä, mutta nykyisin eivät ihmiset edes halua lukea ja tietää asioista. Nyt kun kaikki tieto on tarjolla, niin ihmiset eivät enää haluakaan tietää mitään.

Paradoksi on hedelmällinen Rannan työn kannalta.

– Minulla tämä on pilapiirtäjänä sinänsä herkullinen tilanne, johon on hyvä tarttua. Ihmiskunta ei ole oikeastaan lainkaan kehittynyt keskiajasta tähän päivään. Samat alkukantaiset ennakkoluulot, väkivaltaisuudet ja pikkusieluinen ryhmittyminen, se kaikki, tuntuu vallitsevan kaikkialla.

Koko Ville Rannan haastattelu Demokraatin viikkolehdessä.

Teksti: Janne Ora